Kohokohtia Johanneksen ja Juudaksen kirjeistä
Jehovan sana on elävä
Kohokohtia Johanneksen ja Juudaksen kirjeistä
APOSTOLI Johanneksen kolme kirjettä, jotka hän kirjoitti todennäköisesti vuonna 98 Efesoksesta, kuuluvat henkeytetyn Raamatun viimeisimpiin kirjoihin. Kahdessa ensimmäisessä kirjeessä kristittyjä kannustetaan vaeltamaan edelleen valossa ja taistelemaan luopumusta vastaan. Kolmannessa kirjeessä Johannes puhuu totuudessa vaeltamisesta sekä kannustaa kristittyjä yhteistoimintaan.
Jeesuksen velipuoli Juudas kirjoittaa kirjeensä Palestiinasta mahdollisesti vuonna 65. Hän varoittaa siinä kristittyjä tovereitaan jumalattomista ihmisistä, jotka olivat pujahtaneet seurakuntaan, ja neuvoo, miten vastustaa huonoja vaikutteita. Huomion kiinnittäminen Johanneksen kolmen kirjeen ja Juudaksen kirjeen sanomaan voi auttaa meitä pysymään esteistä huolimatta lujina uskossa (Hepr. 4:12).
VAELTAKAAMME EDELLEEN VALOSSA, RAKKAUDESSA JA USKOSSA
Johanneksen ensimmäinen kirje on suunnattu koko sille yhteisölle, jonka Kristuksen yhteydessä olevat muodostavat. Johannes antaa siinä viisaita neuvoja auttaakseen kristittyjä vastustamaan luopumusta ja pysymään lujina totuuden ja vanhurskauden puolesta. Hän painottaa sitä, miten tärkeää on vaeltaa valossa, rakkaudessa ja uskossa.
”Jos vaellamme valossa, niin kuin hän [Jumala] itse on valossa”, Johannes kirjoittaa, ”niin meillä on osallisuus toistemme kanssa.” Ja koska Jumala on rakkauden Lähde, Johannes sanoo: ”Rakastakaamme toisiamme jatkuvasti.” ”Rakkaus Jumalaan” saa meidät ”noudattamaan hänen käskyjään”, mutta Jehova Jumalaan, hänen Sanaansa ja hänen Poikaansa kohdistuvan ”uskomme” välityksellä me voitamme maailman. (1. Joh. 1:7; 4:7; 5:3, 4.)
Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin
2:2; 4:10: Millä tavoin Jeesus on ”sovitusuhri”? Uhraamalla elämänsä Jeesus täytti täydellisen oikeuden vaatimukset. Hänen uhrinsa perusteella Jumala voisi osoittaa armoa ja antaa anteeksi niiden synnit, jotka uskovat Jeesukseen. Näin Jeesus sovitti ihmisten synnit. (Joh. 3:16; Room. 6:23.)
2:7, 8: Mikä on se käsky, jonka Johannes sanoo olevan ”vanha” ja samalla ”uusi”? Johannes puhuu käskystä, joka koskee uhrautuvaa veljellistä rakkautta (Joh. 13:34). Hän sanoo sitä ”vanhaksi”, koska Jeesus oli antanut sen yli 60 vuotta aiemmin. Uskovilla on siis ollut se kristillisen elämänsä ”alusta asti”. Tuo käsky on myös ”uusi” siinä mielessä, että se menee pitemmälle kuin käsky rakastaa ”lähimmäistään niin kuin itseään” ja vaatii meiltä uhrautuvaa rakkautta (3. Moos. 19:18; Joh. 15:12, 13).
3:2: Mitä ”ei ole tehty ilmeiseksi” voidelluille kristityille, ja kenet he näkevät ”sellaisena kuin hän on”? Heille ei ole tehty ilmeiseksi sitä, millaisia he tulevat olemaan, kun heidät herätetään taivaaseen henkiruumiissa (Fil. 3:20, 21). Sen he kuitenkin tietävät, että ”milloin hänet [Jumala] tehdäänkin ilmeiseksi”, heistä ”tulee hänen kaltaisiaan”, sillä he ”tulevat näkemään hänet sellaisena kuin hän on” eli ”Henkenä” (2. Kor. 3:17, 18).
5:5–8: Miten vesi, veri ja henki todistivat, että ”Jeesus on Jumalan Poika”? Vesi oli todistuksen antaja, koska kun Jeesus kastettiin vedessä, Jehova itse ilmaisi hyväksyvänsä hänet Poikanaan (Matt. 3:17). Myös Jeesuksen veri eli elämä, joka annettiin ”vastaaviksi lunnaiksi kaikkien puolesta”, osoitti Jeesuksen olevan Jumalan Poika (1. Tim. 2:5, 6). Ja pyhä henki todisti Jeesuksen Jumalan Pojaksi, kun se laskeutui hänen ylleen hänen kasteensa yhteydessä, minkä ansiosta hän saattoi kulkea ”kautta maan ja tehdä hyvää ja parantaa kaikki Panettelijan sortamat” (Joh. 1:29–34; Apt. 10:38).
Opetuksia meille
2:9–11; 3:15: Jos kristitty sallii jonkun tai jonkin tukahduttaa hänen veljellisen rakkautensa, hän vaeltaa hengellisessä pimeydessä eikä tiedä, mihin on menossa.
VAELTAKAAMME EDELLEEN TOTUUDESSA
Johannes aloittaa toisen kirjeensä sanomalla: ”Vanhin valitulle rouvalle ja hänen lapsilleen.” Hän ilmaisee olevansa iloinen siitä, että eräät tämän rouvan ”lapset vaeltavat totuudessa”. (2. Joh. 1, 4.)
Kannustettuaan kehittämään rakkautta Johannes kirjoittaa: ”Rakkaus merkitsee sitä, että vaellamme jatkuvasti hänen käskyjensä mukaan.” Lisäksi Johannes varoittaa ”eksyttäjästä ja antikristuksesta”. (2. Joh. 5–7.)
Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin
1, 13: Kuka on ”valittu rouva”? Johannes saattaa viitata johonkuhun yksittäiseen naiseen, josta hän käyttää nimitystä Kyria (kreikankielinen ’rouvaa’ merkitsevä sana). Tai hän voi puhutella kuvakielellä jotakin nimenomaista seurakuntaa hämätäkseen vainoojia. Jälkimmäisessä tapauksessa rouvan lapset olisivat tuon seurakunnan jäseniä ja hänen ”sisarensa lapset” jonkin toisen seurakunnan jäseniä.
7: Mistä Jeesuksen ”tulemisesta” Johannes tässä puhuu, ja missä mielessä eksyttäjät ”eivät tunnusta” sitä? Tämä ”tuleminen” ei ole Jeesuksen tuleva, näkymätön tuleminen. Sen sijaan kyse on hänen tulemisestaan lihassa ja siitä, että hänet on voideltu Kristukseksi (1. Joh. 4:2). Eksyttäjät eivät tunnusta tätä hänen tulemistaan lihassa. Ehkä he kiistävät sen, että Jeesus on ylipäätään elänyt tai että hänet voideltiin pyhällä hengellä.
Opetuksia meille
2, 4: Meidän on opittava ”totuus” – kristillisten opetusten kokonaisuus, josta on tullut osa Raamattua – ja pidettävä siitä kiinni, jotta voisimme pelastua (3. Joh. 3, 4).
8–11: Ellemme halua menettää ”Jumalalta, Isältä, ja Jeesukselta Kristukselta” tulevaa ”ansaitsematonta hyvyyttä, armoa ja rauhaa” emmekä toisten uskovien rakkaudellista seuraa, meidän pitää ”olla varuillamme” hengellisessä mielessä ja torjua ne, jotka eivät ”pysy Kristuksen opetuksessa” (2. Joh. 3).
TULKAA ”TYÖTOVEREIKSI TOTUUDESSA”
Kolmannen kirjeensä Johannes osoittaa henkilökohtaiselle ystävälleen Gaiukselle. Hän kirjoittaa: ”Minulla ei ole suurempaa kiitollisuuden syytä kuin se, että kuulen lasteni yhä vaeltavan totuudessa.” (3. Joh. 4.)
Johannes kiittää Gaiusta siitä, että hän ”tekee uskollista työtä” vierailevien veljien hyväksi. ”Me olemme – – velvollisia ottamaan sellaiset vieraanvaraisesti vastaan, jotta meistä tulisi työtovereita totuudessa”, Johannes sanoo. (3. Joh. 5–8.)
Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin
11: Miksi jotkut tekevät pahaa? Heikon hengellisyytensä vuoksi jotkut eivät näe Jumalaa ymmärryksen silmin. Koska he eivät voi nähdä häntä kirjaimellisin silmin, he toimivat ikään kuin hän ei näkisi heitä (Hes. 9:9).
14: Keitä ovat tässä mainitut ”ystävät”? Tässä sana ”ystävät” sisältää enemmän kuin vain ne, joilla on läheinen suhde toisiinsa. Johannes käyttää sitä toisista uskovista yleensä.
Opetuksia meille
4: Hengellisesti kypsät seurakunnan jäsenet iloitsevat suuresti, kun he näkevät sen nuorempien jäsenten ”yhä vaeltavan totuudessa”. Ja kun vanhemmat onnistuvat auttamaan lapsiaan, niin että näistä tulee hengellismielisiä, heidän ilonsa on varmasti vailla vertaa.
5–8: Niihin, jotka työskentelevät kovasti veljiensä hyväksi rakkaudesta heitä ja Jehovaa kohtaan, kuuluvat matkavalvojat, lähetystyöntekijät, Betel-kodeissa tai haaratoimistoissa työskentelevät sekä tienraivaajat. Heidän uskonsa on jäljittelemisen arvoinen, ja he ansaitsevat rakkaudellisen tukemme.
9–12: Meidän tulisi jäljitellä uskollista Demetriosta eikä Diotrefestä, joka oli lavertelija ja panettelija.
”PITÄKÄÄ ITSENNE JUMALAN RAKKAUDESSA”
Juudas kuvailee seurakuntaan soluttautuneita ihmisiä ”nurisijoiksi, jotka valittavat osaansa elämässä, jotka menettelevät omien halujensa mukaan”. He ”puhuvat mahtipontisesti, samalla kun he ihailevat persoonallisuuksia”. (Juud. 4, 16.)
Miten kristityt voivat vastustaa tällaista huonoa vaikutusta? Juudas kirjoittaa: ”Rakkaat, muistakaa ne sanat, jotka Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat aikaisemmin puhuneet.” Hän lisää: ”Pitäkää itsenne Jumalan rakkaudessa.” (Juud. 17–21.)
Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin
3, 4: Miksi Juudas kehotti kristittyjä ”ryhtymään ankaraan taisteluun – – uskon puolesta”? Se johtui siitä, että seurakuntaan oli pujahtanut jumalattomia ihmisiä. He ”väänsivät Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden irstauden puolusteluksi”.
20, 21: Miten voimme pitää itsemme ”Jumalan rakkaudessa”? Voimme tehdä sen siten, että 1) rakennamme itseämme ”pyhimmän uskomme perustalle” tutkimalla ahkerasti Jumalan sanaa ja olemme innokkaita saarnaamistyössä, 2) rukoilemme ”pyhän hengen avulla” eli sopusoinnussa sen vaikutuksen kanssa ja 3) uskomme siihen, mikä tekee ikuisen elämän mahdolliseksi: Jeesuksen Kristuksen lunastusuhriin (Joh. 3:16, 36).
Opetuksia meille
5–7: Voivatko jumalattomat välttyä Jehovan tuomiolta? Juudaksen luettelemien kolmen varoittavan esimerkin perusteella se on mahdotonta.
8–10: Meidän tulee ylienkeli Mikaelin esimerkin mukaisesti kunnioittaa Jumalan asettamaa valtaa.
12: Rakkautta teeskentelevät luopiot ovat yhtä vaarallisia uskollemme kuin vedenalaiset karit laivoille tai uimareille. Väärät opettajat voivat vaikuttaa anteliailta, mutta he ovat kuin vedettömiä pilviä siinä mielessä, että he ovat hengellisesti tyhjiä. Tällaiset ihmiset ovat yhtä hedelmättömiä kuin myöhäissyksyn kuolleet puut. He kohtaavat tuhon kuten juurineen pois revityt puut. Luopioiden karttaminen on viisautta.
22, 23: Tosi kristityt vihaavat pahaa. Pelastaakseen ikuisen tuhon tulesta ”muutamia, joilla on epäilyksiä”, kypsät seurakunnan jäsenet, erityisesti nimitetyt valvojat, auttavat heitä hengellisesti.
[Kuvat s. 28]
Vesi, henki ja veri todistavat, että ”Jeesus on Jumalan Poika”.