Miksi pysyä nuhteettomana?

”Tuomitse minut, oi Jehova, – – nuhteettomuuteni mukaan.” (PS. 7:8)

1, 2. Millaiset tilanteet saattavat koetella kristityn nuhteettomuutta?

KUVITTELE mielessäsi kolmea tilannetta. Poika seisoo vastatusten koulutovereidensa kanssa. He yrittävät saada hänet menettämään itsehillintänsä, niin että hän alkaisi kenties kiroilla tai tapella. Maksaako hän samalla mitalla takaisin, vai hillitseekö hän itsensä ja kävelee pois? Aviomies on yksin kotona ja tutkii jotakin internetistä. Tietokoneen ruudulle ilmestyy ikkuna, jossa mainostetaan säädytöntä verkkosivustoa. Antaako hän periksi kiusaukselle mennä tuolle sivustolle, vai pysyykö hän siltä visusti poissa? Kristitty sisar keskustelee muutaman muun sisaren kanssa, mutta puhe muuttuu negatiiviseksi ja aletaan juoruta jostakin seurakunnan sisaresta. Osallistuuko hän puheeseen, vai yrittääkö hän vaihtaa aihetta?

² Vaikka nuo tilanteet ovat erilaisia, niissä on jotakin yhteistä: niissä kaikissa on kyse taistelusta kristillisen nuhteettomuuden säilyttämiseksi. Pidätkö sinä nuhteettomuuden mielessäsi, kun elämän huolet, tarpeet ja tavoitteet vaativat ratkaisua? Ihmisten mielessä pyörii päivittäin ajatuksia, jotka koskevat ulkonäköä, terveyttä, elatuksen hankkimista, ystävyyssuhteiden iloja ja suruja, kenties jopa romanssia. Saatamme uhrata tällaisille asioille melkoisesti huomiota. Mutta mitä Jehova pitää erityisen tärkeänä, kun hän tutkii läpikotaisin sydämemme? (Ps. 139:23, 24.) Nuhteettomuuttamme.

3. Mitä Jehova antaa meidän tehdä, ja mitä tarkastelemme tässä kirjoituksessa?

³ Jehova, ”jokaisen hyvän annin ja jokaisen täydellisen lahjan” Antaja, on suonut meille kullekin monia lahjoja (Jaak. 1:17). Häneltä saamiamme lahjoja ovat ruumis, mieli, suhteellinen terveys ja erilaiset kyvyt (1. Kor. 4:7). Jehova ei kuitenkaan pakota meitä olemaan nuhteettomia. Hän antaa meidän itsemme päättää, kehitämmekö tätä ominaisuutta (5. Moos. 30:19). Meidän on siksi tarpeen selvittää, mitä nuhteettomuus on. Tarkastelemme myös kolmea syytä, joiden vuoksi tämä ominaisuus on ensiarvoisen tärkeä.

Mitä nuhteettomuus on?

4. Mitä nuhteettomuuteen sisältyy, ja mitä voimme oppia eläinuhreja koskevasta Jehovan laista?

⁴ Miten määrittelisit nuhteettomuuden? Sanakirjat määrittelevät sitä sanoilla moitteettomuus, mallikelpoisuus ja kunnollisuus. Raamatussa nuhteettomuuteen sisältyy ajatus moraalisesta eheydestä ja virheettömyydestä. ”Nuhteettomuudelle” sukua olevat heprealaiset sanat tulevat sanajuuresta, joka merkitsee virheetöntä, kokonaista tai moitteetonta. Yhtä näistä sanoista käytetään Jehovalle uhrattavista uhreista. Hän hyväksyi uhrieläimen vain, jos se oli virheetön. (Lue 3. Mooseksen kirjan 22:19, 20.) Jehova moitti jyrkin sanoin niitä, jotka pitivät hänen ohjettaan pilkkanaan tuomalla uhreiksi rampoja, sairaita tai sokeita eläimiä (Mal. 1:6–8).

5, 6. a) Mitkä esimerkit osoittavat ihmisten arvostavan usein sitä, mikä on kokonaista eli ehyttä? b) Täytyykö ihmisten olla täydellisiä ollakseen nuhteettomia? Selitä.

⁵ Ajatus jonkin sellaisen tavoittelemisesta ja arvostamisesta, mikä on kokonaista eli ehyttä, ei ole mitenkään outo. Kuvitellaanpa esimerkiksi kirjojen keräilijää, joka pitkän etsinnän jälkeen löytää kallisarvoisen kirjan ja sitten huomaa, että siitä puuttuu tärkeitä sivuja. Pettyneenä hän saattaa panna sen takaisin hyllyyn. Tai ajatellaan naista, joka kävelee rannalla keräilemässä aaltojen tuomia simpukankuoria. Ihastuksissaan niiden moninaisuudesta ja kauneudesta hän kumartuu tämän tästä tutkimaan jotakin simpukankuorta. Mitkä simpukankuorista hän pitää? Ehjät ja vahingoittumattomat. Vastaavasti Jumala etsii ihmisiä, jotka ovat ehytsydämisiä (2. Aik. 16:9).

 ⁶ Saatat kuitenkin miettiä, edellyttääkö nuhteettomuus täydellisyyttä. Koska synti ja epätäydellisyys turmelevat meitä, voimme olla taipuvaisia rinnastamaan itseämme kirjaan, josta puuttuu sivuja, tai vahingoittuneeseen simpukankuoreen. Onko tämä tunne sinulle tuttu? Voit luottaa siihen, että Jehova ei odota meidän olevan täydellisiä ehdottomassa mielessä. Hän ei odota meiltä enempää kuin mihin pystymme. * (Ps. 103:14; Jaak. 3:2.) Mutta hän odottaa meiltä nuhteettomuutta. Onko täydellisyyden ja nuhteettomuuden välillä siis eroa? On. Valaisemme asiaa. Nuori mies rakastaa nuorta naista ja aikoo mennä hänen kanssaan naimisiin. Miehen olisi järjetöntä odottaa naisen olevan täydellinen. Hänen olisi kuitenkin järkevää odottaa, että nainen on kokosydäminen rakkaudessaan häneen eli tuntee romanttista rakkautta ainoastaan häntä kohtaan. Vastaavasti Jehova on ”yksinomaista antaumusta vaativa Jumala” (2. Moos. 20:5). Hän ei odota meiltä täydellisyyttä vaan sitä, että rakastamme häntä kokosydämisesti ja palvomme yksin häntä.

7, 8. a) Millaisen mallin Jeesus antoi nuhteettomuudesta? b) Mitä nuhteettomuus raamatullisessa mielessä pohjimmiltaan on?

⁷ Saatamme muistaa, mitä Jeesus vastasi, kun häneltä kysyttiin, mikä oli tärkein kaikista laeista. (Lue Markuksen 12:28–30.) Jeesus ei ainoastaan esittänyt vastausta; hän eli sen mukaisesti. Hän antoi ylivertaisen mallin siitä, miten rakastaa Jehovaa koko mielestään, sydämestään, sielustaan ja voimastaan. Hän osoitti, että nuhteettomuutta ei ilmaista pelkästään sanoin vaan myönteisin teoin, jotka johtuvat puhtaista vaikuttimista. Nuhteettomuus vaatii meiltä sitä, että kuljemme Jeesuksen askeleissa (1. Piet. 2:21).

⁸ Mitä nuhteettomuus raamatullisessa mielessä siis pohjimmiltaan on? Kokosydämistä antaumusta yhtä taivaallista Persoonaa, Jehova Jumalaa, ja hänen nimenomaista tahtoaan ja tarkoitustaan kohtaan. Nuhteettomana pysyminen merkitsee sitä, että pyrimme jokapäiväisessä elämässämme ennen kaikkea miellyttämään Jehova Jumalaa. Pidämme tärkeinä elämässämme asioita, joita hän pitää tärkeinä. Tarkastelemme nyt kolmea syytä, joiden vuoksi tämä on hyvin merkittävää.

1. Nuhteettomuutemme ja suvereeniuskysymys

9. Miten meidän nuhteettomuutemme liittyy kaikkeudensuvereeniutta koskevaan kiistakysymykseen?

⁹ Jehovan suvereenius ei riipu meidän nuhteettomuudestamme. Hänen suvereeniutensa on oikeudenmukainen ja ikuinen, ja se koskee koko kaikkeutta. Se tulee aina olemaan sellainen riippumatta siitä, mitä joku luotu sanoo tai tekee. Jumalan suvereeniutta on kuitenkin törkeästi parjattu taivaassa ja maan päällä. Siksi hänen hallitusvaltansa on saatettava kunniaan kaikkien älyllisten luomusten edessä eli on vahvistettava todeksi se, että hänellä on oikeus hallita ja että hänen hallitusvaltansa on oikeudenmukainen ja rakkaudellinen. Jehovan todistajina me puhumme kernaasti Jumalan kaikkeudensuvereeniudesta kenelle tahansa, joka haluaa kuunnella. Miten sitten voimme osoittaa ratkaisuillamme ja toiminnallamme, että olemme valinneet Jehovan omaksi Suvereeniksemme? Siten, että pysymme nuhteettomina.

10. Mitä Saatana on väittänyt ihmisten nuhteettomuudesta, ja miten sinä haluaisit vastata tuohon väitteeseen?

¹⁰ Miten sinun nuhteettomuutesi liittyy tähän kiistakysymykseen? Saatana on itse asiassa väittänyt, ettei yksikään ihminen puolusta Jumalan suvereeniutta ja ettei kukaan palvele Häntä epäitsekkäästä rakkaudesta. Hän sanoi Jehovalle valtavan enkelijoukon edessä: ”Nahka nahasta, ja kaiken, mitä ihmisellä on, hän antaa sielunsa puolesta.” (Job 2:4.) Huomaa,  että Saatana ei esittänyt tuota halveksivaa huomautusta ainoastaan vanhurskaasta miehestä Jobista vaan hän esitti sen ihmiskuntaa koskevana yleissääntönä. Raamattu sanookin Saatanaa ”veljiemme syyttäjäksi” (Ilm. 12:10). Hän pilkkaa Jehovaa väittämällä, että kristityt – sinä mukaan luettuna – eivät pysy uskollisina. Saatana väittää, että pettäisit Jehovan pelastaaksesi oman nahkasi. Miltä sinusta tuntuu, kun sinua vastaan esitetään tällaisia syytöksiä? Etkö tarttuisikin mielelläsi tilaisuuteen todistaa Saatana valehtelijaksi? Voit todistaa sen pysymällä nuhteettomana.

11, 12. a) Mitkä esimerkit valaisevat sitä, miten päivittäiset ratkaisumme liittyvät nuhteettomuuttamme koskevaan kiistakysymykseen? b) Mitä hienoja tuloksia on siitä, että pysymme nuhteettomina?

¹¹ Nuhteettomuuttasi koskeva kiistakysymys tekee siis käyttäytymisestäsi ja päivittäisistä valinnoistasi hyvin merkittäviä. Mietihän jälleen niitä kolmea kuviteltua tilannetta, jotka mainittiin aiemmin. Mikä olisi nuhteeton menettelytapa? Poika, jota hänen koulutoverinsa pilkkaavat, tuntee suurta kiusausta maksaa samalla mitalla, mutta hän muistaa kehotuksen: ”Älkää itse kostako, rakkaat, vaan antakaa sijaa vihastukselle, sillä on kirjoitettu: ’Minun on kosto, minä olen maksava takaisin, sanoo Jehova.’” (Room. 12:19.) Poika lähtee pois. Internetiä käyttävä aviomies voisi katsella sukupuolisesti kiihottavaa aineistoa, mutta hän muistaa periaatteen, joka ilmenee Jobin sanoista: ”Olen tehnyt liiton silmieni kanssa. Miten siis voisin tarkata neitsyttä?” (Job 31:1.) Vastaavasti tuo mies kieltäytyy antamasta silmiensä viipyä vastenmielisissä kuvissa ja karttaa sellaista aineistoa kuin myrkkyä. Nainen, joka toisten kanssa keskustellessaan huomaa, että joku alkaa kertoa ikävää juorua, pitää varansa, koska hän muistaa ohjeen: ”Miellyttäköön kukin meistä lähimmäistään siinä, mikä on hyvää hänen rakennuksekseen.” (Room. 15:2.) Juorun levittäminen ei ole rakentavaa.  Se saattaisi hänen kristityn sisarensa epäedulliseen valoon eikä miellyttäisi hänen taivaallista Isäänsä. Siksi hän hillitsee kielensä ja vaihtaa puheenaihetta.

¹² Kussakin näistä tapauksista kristitty tekee valinnan, jolla hän itse asiassa sanoo: ”Jehova on minun Hallitsijani. Yritän toimia tässä asiassa tavalla, joka miellyttää häntä.” Näetkö valintasi ja ratkaisusi tässä valossa? Jos näet, voit elää niiden sydäntälämmittävien sanojen mukaan, jotka on merkitty muistiin Sananlaskujen 27:11:een: ”Ole viisas, poikani, ja ilahduta sydämeni, niin että voin antaa vastauksen pilkkaajalleni.” On tosiaan ilo ja kunnia ilahduttaa Jumalan sydän. Eikö meidän kannatakin tehdä kaikkemme pysyäksemme nuhteettomina?

2. Peruste jonka nojalla Jumala tuomitsee

13. Miten Jobin ja Daavidin sanat osoittavat nuhteettomuuden olevan peruste, jonka nojalla Jehova tuomitsee meidät?

¹³ Voimme siis nuhteettomuudellamme asennoitua Jehovan suvereeniuden puolelle. Se on niin ollen peruste, jonka nojalla Jumala voi tuomita meidät. Job ymmärsi hyvin tämän tosiasian. (Lue Jobin 31:6.) Hän tiesi, että Jumala punnitsee kaikki ihmiset ”tarkalla vaa’alla” ja arvioi nuhteettomuutemme täydellisen oikeusnorminsa mukaan. Samoin Daavid sanoi: ”Jehova itse langettaa tuomion kansoille. Tuomitse minut, oi Jehova, vanhurskauteni mukaan ja oman nuhteettomuuteni mukaan. – – ja vanhurskas Jumala koettelee sydämen ja munuaiset.” (Ps. 7:8, 9.) Tiedämme, että Jumala voi tutkia, mitä on syvällä ihmisen sisimmässä, kuvaannollisessa ”sydämessä ja munuaisissa”. Meidän täytyy kuitenkin muistaa, mitä hän sieltä etsii. Kuten Daavid sanoi, Jehova tuomitsee meidät nuhteettomuutemme mukaan.

14. Miksi meidän ei tulisi koskaan ajatella, että epätäydellinen, syntinen luontomme estää meitä olemasta nuhteettomia?

¹⁴ Jehova Jumala tutkii nykyään miljardien ihmisten sydämen (1. Aik. 28:9). Miten usein hän löytää sellaisen ihmisen, joka säilyttää kristillisen nuhteettomuuden? Suhteellisen harvoin. Meidän ei tulisi kuitenkaan ajatella, että olemme liian puutteellisia ollaksemme nuhteettomia. Meillä on päinvastoin hyvät syyt Daavidin ja Jobin tavoin luottaa siihen, että Jehova havaitsee meidät nuhteettomiksi epätäydellisyydestämme huolimatta. Muista: täydellisyys ei takaa nuhteettomuutta. Maan päällä on elänyt vain kolme täydellistä ihmistä, ja kaksi heistä, Aadam ja Eeva, ei pysynyt nuhteettomina. Silti monet miljoonat epätäydelliset ihmiset ovat onnistuneet siinä. Se on mahdollista sinullekin.

3. Toivomme kannalta välttämätöntä

15. Miten Daavid osoitti nuhteettomuuden olevan tulevaisuuden toivomme kannalta välttämätöntä?

¹⁵ Koska nuhteettomuus on peruste, jonka nojalla Jehova tuomitsee meidät, se on tulevaisuuden toivomme kannalta välttämätöntä. Daavid tiesi tämän. (Lue psalmi 41:12.) Hän toivoi hartaasti, että Jumala katsoisi häneen suosiollisesti läpi ikuisuuden. Nykyään elävien tosi kristittyjen tavoin Daavid toivoi, että hän saisi elää ikuisesti ja pääsisi yhä lähemmäksi Jehova Jumalaa palvellessaan häntä. Daavid ymmärsi, mikä osa hänen nuhteettomuudellaan olisi siinä, että tuo toivo toteutuisi. Jehova tukee, opettaa, ohjaa ja siunaa myös meitä, kun pysymme nuhteettomina.

16, 17. a) Miksi olet päättänyt pitää aina lujasti kiinni nuhteettomuudestasi? b) Mitä kysymyksiä käsitellään seuraavassa kirjoituksessa?

¹⁶ Toivo on välttämätön edellytys sille, että voimme olla onnellisia. Se voi antaa meille iloa, jota tarvitsemme selviytyäksemme vaikeiden aikojen läpi. Toivo voi suojella myös ajatteluamme.  Raamattu vertaakin toivoa kypärään (1. Tess. 5:8). Samoin kuin kypärä suojelee sotilaan päätä taistelussa, toivo suojelee mieltämme kielteiseltä, pessimistiseltä ajattelulta, jota Saatana edistää tässä kuolevassa vanhassa maailmassa. Ilman toivoa elämä on todella köyhää. Meidän täytyy tutkia itseämme rehellisesti ja arvioida huolellisesti omaa nuhteettomuuttamme ja siihen liittyvää toivoa. Älä unohda, että pysymällä nuhteettomana kannatat Jehovan suvereeniutta ja varjelet kallisarvoista tulevaisuuden toivoasi. Pidäthän aina lujasti kiinni nuhteettomuudestasi!

¹⁷ Koska nuhteettomuus on hyvin tärkeää, meidän on tarkasteltava vielä joitakin muita kysymyksiä. Miten rakennamme nuhteettomuutta? Miten voimme säilyttää sen? Entä mitä voidaan tehdä, jos joku on joksikin aikaa menettänyt sen? Seuraavassa kirjoituksessa käsitellään näitä kysymyksiä.

[Alaviite]

Mitä vastaisit?

• Mitä nuhteettomuus on?

• Miten nuhteettomuus liittyy kaikkeudensuvereeniutta koskevaan kiistakysymykseen?

• Miten nuhteettomuus luo perustan toivollemme?

[Tutkistelukysymykset]

[Kuvat s. 5]

Jokapäiväinen elämä asettaa nuhteettomuudellemme monia haasteita.