Jehovan Palvelija ”lävistettiin rikkomuksemme takia”
Jehovan Palvelija ”lävistettiin rikkomuksemme takia”
”Hänet lävistettiin rikkomuksemme takia, hänet muserrettiin erheittemme tähden. – – hänen haavojensa perusteella on meille koitunut parannus.” (JES. 53:5)
1. Mitä meidän tulisi pitää mielessä, kun vietämme Kristuksen kuoleman muistojuhlaa, ja mikä profetia auttaa meitä?
VIETÄMME Kristuksen kuoleman muistojuhlaa muistellaksemme kunnioittavasti kaikkea sitä, mitä hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa ovat saaneet aikaan. Tämä tilaisuus muistuttaa meitä Jehovan suvereeniuden kunniaan saattamisesta, hänen nimensä pyhittämisestä ja tarkoituksensa toteutumisesta, johon kuuluu myös ihmiskunnan pelastus. Kristuksen uhria ja sitä, mitä se on saanut aikaan, kuvaa Raamatun profetioista ehkä parhaiten Jesajan 53:3–12. Jesaja ennusti Palvelijan kärsimykset ja kertoi tarkkoja yksityiskohtia Kristuksen kuolemasta ja niistä siunauksista, joita hänen kuolemansa toisi hänen voidelluille veljilleen ja ”muille lampailleen” (Joh. 10:16).
2. Mistä Jesajan profetia on osoitus, ja miten tuo profetia vaikuttaa meihin?
2 Seitsemänsataa vuotta ennen kuin Jeesus syntyi maan päälle, Jehova henkeytti Jesajan ennustamaan, että Hänen valittu Palvelijansa olisi uskollinen jopa äärimmäisessä koetuksessa. Jehova osoitti näin luottavansa täydellisesti Poikansa uskollisuuteen. Kun tarkastelemme tätä profetiaa, sydämemme täyttyy kiitollisuudesta ja uskomme vahvistuu.
”Halveksittiin” ja pidettiin ”merkityksettömänä”
3. Miksi juutalaisten olisi pitänyt ottaa Jeesus tervetulleena vastaan, mutta miten he suhtautuivat häneen?
3 (Lue Jesajan 53:3.) Kuvittele, mitä Jumalan ainosyntyiselle Pojalle on täytynyt merkitä se, että hän luopui ilosta palvella Isänsä rinnalla ja tuli maan päälle antamaan elämänsä uhriksi pelastaakseen ihmiskunnan synnistä ja kuolemasta (Fil. 2:5–8). Hänen uhrinsa oli määrä toteuttaa todellinen anteeksianto synneistä, mistä eläinuhrien uhraaminen Mooseksen lain alaisuudessa oli vain esikuva (Hepr. 10:1–4). Eikö ainakin juutalaisten, jotka odottivat luvattua Messiasta, olisi pitänyt ottaa hänet vastaan tervetulleena ja kunnioittaa häntä? (Joh. 6:14.) Sen sijaan juutalaiset ”halveksivat” Kristusta ja ”pitivät häntä merkityksettömänä”, kuten Jesaja oli ennustanut. Apostoli Johannes kirjoitti: ”Hän tuli omaan kotiinsa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.” (Joh. 1:11.) Apostoli Pietari sanoi juutalaisille: ”Esi-isiemme Jumala on kirkastanut Palvelijansa, Jeesuksen, jonka te puolestanne luovutitte ja kielsitte Pilatuksen kasvojen edessä, kun hän oli päättänyt päästää hänet vapaaksi. Niin, te kielsitte sen pyhän ja vanhurskaan.” (Apt. 3:13, 14.)
4. Miten Jeesus tuli tutuksi sairauden kanssa?
4 Jesaja ennusti myös, että Jeesus oli tarkoitettu ”sairauden tuttavuuteen”. Palveluksensa aikana Jeesus oli toki toisinaan väsynyt, mutta ei ole mitään todisteita siitä, että hän olisi ollut sairaana (Joh. 4:6). Hän tuli kuitenkin tuntemaan niiden sairaudet, joille hän saarnasi. Hän tunsi sääliä heitä kohtaan ja paransi monia (Mark. 1:32–34). Siten Jeesus täytti profetian, jossa sanotaan: ”Totisesti meidän sairautemme hän itse kantoi, ja tuskammekin hän kantoi.” (Jes. 53:4a; Matt. 8:16, 17.)
Kuin ”Jumalan lyömä”
5. Millä tavoin monet juutalaiset suhtautuivat Jeesuksen kuolemaan, ja miksi se lisäsi hänen kärsimystään?
5 (Lue Jesajan 53:4b.) Monet Jeesuksen aikalaiset eivät ymmärtäneet, miksi hän joutui kärsimään ja kuolemaan. He luulivat, että Jumala rankaisi Jeesusta ikään kuin vitsaamalla häntä inhottavalla sairaudella. (Matt. 27:38–44.) Juutalaiset syyttivät häntä Jumalan rienaamisesta (Mark. 14:61–64; Joh. 10:33). Jeesus ei tietenkään ollut syntinen eikä myöskään rienaaja. Mutta koska tämä Jehovan Palvelija rakasti suuresti Isäänsä, pelkästään sen ajatuksen, että hän joutuisi kuolemaan syytettynä hänen rienaamisestaan, on täytynyt lisätä hänen kärsimystään. Kaikesta huolimatta hän oli halukas alistumaan Jehovan tahtoon (Matt. 26:39).
6, 7. Miksi voidaan sanoa, että Jehova mieltyi uskollisen Palvelijansa ”musertamiseen”?
6 Se että Jesajan profetiassa todetaan ihmisten pitävän Kristusta ”Jumalan lyömänä”, ei ole yllättävää, mutta ihmetystä saattavat herättää ne profetian sanat, joiden mukaan ”Jehova itse mieltyi hänen musertamiseensa” (Jes. 53:10). Miten Jehova saattoi ”mieltyä hänen musertamiseensa”, sillä olihan hän sanonut: ”Katso! Palvelijani – – Valittuni, jonka sieluni on hyväksynyt”? (Jes. 42:1.) Missä mielessä ”hänen musertamisensa” voidaan sanoa tuottaneen Jehovalle iloa?
7 Ymmärtääksemme profetian tämän osan meidän täytyy muistaa, että kun Saatana kiisti Jehovan suvereeniuden, hän saattoi epäilyksenalaiseksi kaikkien taivaassa ja maan päällä olevien Jumalan palvelijoiden uskollisuuden (Job 1:9–11; 2:3–5). Pysymällä uskollisena kuolemaan asti Jeesus antoi täydellisen vastauksen Saatanan haasteeseen. Vaikka Jehova salli Kristuksen kuolla vihollistensa käsissä, hän epäilemättä kärsi nähdessään tämän valitun Palvelijansa surmaamisen. Hän oli kuitenkin hyvin iloinen Poikansa ehdottomasta uskollisuudesta (Sananl. 27:11). Hänelle toi paljon iloa myös se, että hän tiesi katuvien ihmisten hyötyvän suuresti hänen Poikansa kuolemasta (Luuk. 15:7).
”Lävistettiin rikkomuksemme takia”
8, 9. a) Missä mielessä Jeesus ”lävistettiin rikkomuksemme takia”? b) Miten Pietari vahvisti tämän?
8 (Lue Jesajan 53:6.) Syntiset ihmiset ovat eksyneiden lampaiden tavoin vaeltaneet ympäriinsä etsien vapautusta Aadamilta peritystä sairaudesta ja kuolemasta (1. Piet. 2:25). Yksikään Aadamin jälkeläisistä ei voisi epätäydellisyytensä vuoksi ostaa takaisin sitä, minkä Aadam oli menettänyt (Ps. 49:7). Mutta suuressa rakkaudessaan ”Jehova itse on pannut meidän kaikkien erheen kohtaamaan häntä”, rakasta Poikaansa ja valittua Palvelijaansa. Kristus suostui siihen, että hänet ”lävistettiin rikkomuksemme takia” ja ”muserrettiin erheittemme tähden”. Näin hän kantoi syntimme paaluun ja kuoli meidän sijastamme.
9 Apostoli Pietari kirjoitti: ”Tähän vaellukseenhan teidät kutsuttiin, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne ja jätti teille mallin seurataksenne tarkoin hänen askeleitaan. Hän itse kantoi meidän syntimme omassa ruumiissaan paaluun, jotta pääsisimme eroon synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle.” Sitten Pietari lisäsi Jesajan profetiaa lainaten: ”Ja ’hänen haavansa paransivat teidät’.” (1. Piet. 2:21, 24; Jes. 53:5.) Tämä avasi synnintekijöille mahdollisuuden tulla sovitetuiksi Jumalan kanssa, kuten Pietari edelleen sanoi: ”Kuolihan Kristuskin kerran kaikiksi ajoiksi syntien johdosta, vanhurskas epävanhurskaiden puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo.” (1. Piet. 3:18.)
”Vietiin kuin karitsa teurastettavaksi”
10. a) Miten Johannes Kastaja kuvaili Jeesusta? b) Miksi Johanneksen sanat olivat paikallaan?
10 (Lue Jesajan 53:7, 8.) Kun Johannes Kastaja näki Jeesuksen lähestyvän, hän huudahti: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29.) Sanoessaan Jeesusta Karitsaksi Johanneksella on saattanut olla mielessään Jesajan sanat: ”Hänet vietiin kuin karitsa teurastettavaksi.” (Jes. 53:7, alav.) ”Hän vuodatti sielunsa kuolemaan”, Jesaja ennusti (Jes. 53:12). On kiinnostavaa, että sinä yönä, jona Jeesus asetti kuolemansa muistonvieton, hän antoi 11 uskolliselle apostolilleen viinimaljan ja sanoi: ”Tämä tarkoittaa minun vertani, ’liiton verta’, joka vuodatetaan monien puolesta syntien anteeksi antamiseksi.” (Matt. 26:28.)
11, 12. a) Mistä Iisakin asenne oli esikuva? b) Mitä meidän tulee muistonvieton yhteydessä pitää mielessä Suuremmasta Abrahamista, Jehovasta?
11 Kuten muinoin Iisak Jeesuskin tarjoutui halukkaasti uhrattavaksi häntä koskevan Jehovan tahdon alttarilla (1. Moos. 22:1, 2, 9–13; Hepr. 10:5–10). Vaikka Iisak suostui auliisti uhrattavaksi, Abraham oli se, joka yritti tuon uhrin uhrata (Hepr. 11:17). Samoin Jeesus hyväksyi auliisti sen, että hänen oli määrä kuolla, mutta lunastusjärjestelyn Alkuunpanija oli Jehova. Uhraamalla Poikansa Jumala ilmaisi syvän rakkautensa ihmiskuntaa kohtaan.
12 Jeesus itse sanoi: ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” (Joh. 3:16.) Apostoli Paavali kirjoitti: ”Jumala suosittelee omaa rakkauttaan meille siinä, että Kristus kuoli puolestamme ollessamme vielä syntisiä.” (Room. 5:8.) Niinpä kun kunnioitamme Kristusta viettämällä hänen kuolemansa muistoa, meidän ei tule koskaan unohtaa, että hän joka teki uhrijärjestelyn mahdolliseksi, oli Suurempi Abraham, Jehova. Vietämme Kristuksen kuoleman muistojuhlaa Jehovan ylistykseksi.
Palvelija saattaa ”monet vanhurskaaseen asemaan”
13, 14. Miten Jehovan Palvelija on saattanut ”monet vanhurskaaseen asemaan”?
13 (Lue Jesajan 53:11, 12.) Jehova sanoi valitusta Palvelijastaan: ”Vanhurskas, minun palvelijani, saattaa monet vanhurskaaseen asemaan.” Millä tavoin hän tekee sen? Jakeen 12 loppuosa antaa johtolangan. ”Ja rikkojien puolesta hän [Palvelija] ryhtyi toimimaan välittäjänä.” Kaikki Aadamin jälkeläiset ovat syntyneet syntisinä, ”rikkojina”, ja saavat siksi ”synnin palkan”, joka on kuolema (Room. 5:12; 6:23). On välttämätöntä, että syntinen ihminen sovitetaan Jehovan kanssa. Jesajan profetian 53. luku kuvailee kauniisti, miten Jeesus ”toimi välittäjänä” syntisen ihmiskunnan hyväksi. Siinä sanotaan: ”Meidän rauhaksemme tarkoitettu kuritus oli hänen päällään, ja hänen haavojensa perusteella on meille koitunut parannus.” (Jes. 53:5.)
14 Ottamalla kantaakseen meidän syntimme ja kuolemalla puolestamme Kristus saattoi ”monet vanhurskaaseen asemaan”. Paavali kirjoitti: ”Jumala näki hyväksi antaa kaiken täyteyden asua hänessä [Kristuksessa] ja hänen välityksellään sovittaa kanssaan kaiken muun, olkoonpa se maan päällä olevaa tai taivaissa olevaa, tekemällä rauhan hänen kidutuspaalussa vuodattamansa veren kautta.” (Kol. 1:19, 20.)
15. a) Keitä tarkoitetaan Paavalin mainitsemalla ”taivaissa olevalla”? b) Keillä ainoastaan on oikeus ottaa osaa muistonvieton vertauskuviin ja miksi?
15 ”Taivaissa oleva”, joka sovitetaan Jehovan kanssa Kristuksen vuodatetun veren välityksellä, tarkoittaa voideltuja kristittyjä, jotka on kutsuttu hallitsemaan Kristuksen kanssa taivaassa. ”Taivaallisesta kutsumisesta osalliset” kristityt julistetaan ”vanhurskaiksi elämään” (Hepr. 3:1; Room. 5:1, 18). Sitten Jehova siittää heidät hengellisiksi pojiksi. Pyhä henki todistaa heille, että he ovat ”perijätovereita Kristuksen kanssa” ja että heidät on kutsuttu tulemaan kuninkaiksi ja papeiksi hänen taivaalliseen Valtakuntaansa. (Room. 8:15–17; Ilm. 5:9, 10.) Heistä tulee osa hengellistä Israelia, ”Jumalan Israelia”, ja heidät otetaan ”uuteen liittoon” (Jer. 31:31–34; Gal. 6:16). Heillä on uuden liiton jäseninä oikeus ottaa osaa muistonvieton vertauskuviin. Niihin kuuluu malja punaviiniä, josta Jeesus sanoi: ”Tämä malja tarkoittaa uutta liittoa minun vereni perusteella, joka vuodatetaan teidän puolestanne.” (Luuk. 22:20.)
16. Keitä ”maan päällä oleva” tarkoittaa, ja miten he saavat vanhurskaan aseman Jehovan edessä?
16 ”Maan päällä oleva” tarkoittaa Kristuksen muita lampaita, joilla on toivo elää ikuisesti maan päällä. Heidätkin Jehovan valittu Palvelija saattaa vanhurskaaseen asemaan Jehovan edessä. Koska he uskovat Kristuksen lunastusuhriin ja ovat siten ”pesseet pitkät vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä”, Jehova julistaa heidät vanhurskaiksi, ei hengellisinä poikina vaan ystävinään, ja antaa heille suurenmoisen odotteen säilyä elossa ”suuresta ahdistuksesta” (Ilm. 7:9, 10, 14; Jaak. 2:23). Nämä muut lampaat eivät ole uudessa liitossa eikä heillä siksi ole taivaallisen elämän toivoa, joten he eivät ota osaa muistonvieton vertauskuviin vaan ovat tilaisuudessa läsnä kunnioittavina tarkkailijoina.
Kiitos Jehovalle ja hänen hyväksymälleen Palvelijalle!
17. Miten Palvelijaan keskittyvien Jesajan profetioiden tutkiminen on valmistanut mieltämme muistonviettoa silmällä pitäen?
17 Tämä Palvelijaan keskittyvien Jesajan profetioiden tarkastelu on sopivasti valmistanut mieltämme Kristuksen kuoleman muistojuhlaa silmällä pitäen. Se on auttanut meitä ”katsomaan kiinteästi uskomme Pääedustajaan ja Täydellistäjään” (Hepr. 12:2). Olemme oppineet, että Jumalan Poika ei ole kapinallinen. Toisin kuin Saatana hän iloitsee saadessaan opetusta Jehovalta ja tunnustaa Hänet Suvereeniksi Herraksi. Olemme nähneet, että Jeesus osoitti maanpäällisen palveluksensa aikana myötätuntoa niitä kohtaan, joille hän saarnasi. Hän paransi heistä monia sekä fyysisesti että hengellisesti. Siten hän näytti havainnollisesti, mitä hän messiaanisena Kuninkaana tekee uudessa asiainjärjestelmässä, kun hän ”saattaa oikeuden voimaan maan päällä” (Jes. 42:4). Into, jota Jeesus ”kansakuntien valona” osoitti saarnatessaan Valtakuntaa, muistuttaa hänen seuraajiaan siitä, että hyvää uutista tulee saarnata innokkaasti kautta maailman (Jes. 42:6).
18. Miksi Jesajan profetia täyttää sydämemme kiitollisuudella Jehovaa ja hänen uskollista Palvelijaansa kohtaan?
18 Jesajan profetia myös syventää ymmärrystämme siitä, miten suuren uhrauksen Jehova teki lähettäessään rakkaan Poikansa maan päälle kärsimään ja kuolemaan puolestamme. Jehova ei iloinnut Poikansa kärsimyksistä, vaan siitä, että hän näki Jeesuksen pysyvän ehdottoman uskollisena aina kuolemaan saakka. Meidän tulisi yhtyä Jehovan iloon kaiken sen johdosta, mitä Jeesus teki: hän osoitti Saatanan valehtelijaksi ja pyhitti Jehovan nimen ja saattoi näin Jehovan suvereeniuden kunniaan. Lisäksi hän otti meidän syntimme kannettavakseen ja kuoli puolestamme. Tällä tavoin hän teki mahdolliseksi sen, että hänen voideltujen veljiensä pieni lauma ja muut lampaat saavat vanhurskaan aseman Jehovan edessä. Kun kokoonnumme viettämään Kristuksen kuoleman muistoa, täyttyköön sydämemme kiitollisuudella Jehovaa ja hänen uskollista Palvelijaansa kohtaan.
Kertaukseksi
• Miksi voidaan sanoa, että Jehova ”mieltyi” Poikansa ”musertamiseen”?
• Missä mielessä Jeesus ”lävistettiin rikkomuksemme takia”?
• Miten Palvelija saattoi ”monet vanhurskaaseen asemaan”?
• Miten Palvelijaa koskevien Jesajan profetioiden tutkiminen on valmistanut mieltäsi ja sydäntäsi muistonviettoa silmällä pitäen?
[Tutkistelukysymykset]
[Kuva s. 26]
”Hän oli halveksittu, ja me pidimme häntä merkityksettömänä.”
[Kuva s. 28]
”Hän vuodatti sielunsa kuolemaan.”
[Kuva s. 29]
”Muut lampaat” ovat muistonvietossa kunnioittavina tarkkailijoina.