Opetuslasten tekeminen – iloa tuottavaa työtä
Opetuslasten tekeminen – iloa tuottavaa työtä
”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia.” (MATT. 28:19)
1–3. a) Mitä monet ajattelevat mahdollisuudesta johtaa raamatuntutkisteluja? b) Mitä kysymyksiä tarkastelemme?
”OLEN tutkinut menneiden yhdentoista viikon ajan erään pakistanilaisen perheen kanssa”, kirjoitti hindinkielisessä ryhmässä Yhdysvalloissa palveleva sisar. Hän jatkaa: ”Meistä on luonnollisestikin tullut ystäviä. Silmiini tulee kyyneleet, kun ajattelen sitä, että pian tämä perhe palaa Pakistaniin. Kyyneleet eivät johdu vain surusta, jota tunnen sen vuoksi, että menetän heidän seuransa, vaan myös siitä ilosta, jota olen saanut opettaessani heitä tuntemaan Jehovaa.”
2 Oletko sinä tämän sisaren tavoin kokenut ilon, joka tulee Raamatun tutkimisesta jonkun kanssa? Opetuslasten tekeminen tuotti Jeesukselle ja hänen ensimmäisen vuosisadan opetuslapsilleen suurta iloa. Kun Jeesuksen valmentamat 70 opetuslasta toivat saarnamatkalta ilahduttavan raportin, Jeesus itsekin ”tuli erittäin iloiseksi pyhässä hengessä”. (Luuk. 10:17–21.) Monet saavat myös nykyään paljon iloa opetuslasten tekemisestä. Ahkerat, onnelliset julistajat johtivatkin vuonna 2007 joka kuukausi keskimäärin kuutta ja puolta miljoonaa raamatuntutkistelua!
3 Joillakin julistajilla ei kuitenkaan ole vielä ollut iloa johtaa raamatuntutkistelua. Toiset eivät ehkä ole johtaneet tutkistelua viime vuosina. Mitä haasteita saatamme kohdata, kun pyrimme aloittamaan raamatuntutkistelun? Miten voisimme vastata niihin? Entä mitä palkintoja saamme, kun teemme parhaamme totellaksemme Jeesuksen käskyä: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia”? (Matt. 28:19.)
Haasteita jotka voisivat riistää meiltä ilon
4, 5. a) Miten sanomamme otetaan vastaan joissakin osissa maailmaa? b) Mitä haasteita julistajilla on toisaalla?
4 Joissakin osissa maailmaa ihmiset ottavat mielellään kirjallisuuttamme ja ovat innokkaita tutkimaan kanssamme Raamattua. Muuan australialainen pariskunta, joka palveli tilapäisesti Sambiassa, kirjoitti: ”Puheet pitävät paikkansa. Sambia on ihanteellista kenttäaluetta. Katutyö on uskomatonta! Ihmiset lähestyvät meitä, ja jotkut jopa pyytävät nimenomaisia lehtiemme numeroita.” Eräänä äskeisenä vuonna Sambian veljet ja sisaret johtivat yli 200000:ta raamatuntutkistelua, mikä merkitsee keskimäärin yli yhtä tutkistelua julistajaa kohden.
5 Toisaalla julistajien voi kuitenkin olla vaikea levittää kirjallisuutta ja onnistua johtamaan raamatuntutkisteluja säännöllisesti. Miksi? Ihmiset eivät useinkaan ole kotona julistajan tullessa heidän ovelleen, kun taas ne, jotka ovat kotona, saattavat suhtautua välinpitämättömästi uskontoon. He ovat ehkä kasvaneet ei-uskonnollisessa kodissa, tai heitä saattaa tympäistä väärän uskonnon ulkokultaisuus. Monet ihmiset ovat kärsineet hengellisesti väärien paimenten käsissä – he ovat kiusattuja ja sysittyjä (Matt. 9:36). He saattavat ymmärrettävästikin kaihtaa Raamattuun liittyviä keskusteluja.
6. Millaisia rajoituksia joillakuilla voi olla?
6 Jotkut uskolliset julistajat kohtaavat toisenlaisen haasteen, joka voisi riistää heiltä ilon. He olivat aikoinaan hyvin aktiivisia opetuslasten tekemisessä, mutta nyt heikko terveys tai iän tuomat rajoitukset vaikeuttavat heidän palvelustaan. Joskus saatamme myös itse asettaa rajoituksia itsellemme. Tuntuuko sinusta esimerkiksi siltä, ettet ole pätevä johtamaan raamatuntutkistelua? Kenties sinusta tuntuu samalta kuin Mooseksesta, jota Jehova käski puhumaan faraolle. Mooses sanoi: ”Anteeksi, Jehova, mutta minä en ole sujuva puhuja, en eilisestä lähtien enkä sitä aiemmin.” (2. Moos. 4:10.) Riittämättömyyden tunteeseen liittyy läheisesti epäonnistumisen pelko. Voisimme pelätä, että joku ei tule opetuslapseksi, koska emme ole täydellisiä opettajia. Välttääksemme tämän riskin emme ehkä tartu tilaisuuteen johtaa tutkistelua. Miten voimme vastata edellä mainittuihin haasteisiin?
Valmenna sydäntäsi
7. Mikä oli Jeesuksen palveluksen vaikuttimena?
7 Ensimmäinen askel on se, että valmennamme omaa sydäntämme. Jeesus sanoi: ”Sydämen kyllyydestä – – suu puhuu.” (Luuk. 6:45.) Jeesuksen palveluksen vaikuttimena oli sydämestä lähtevä kiinnostus toisten hyvinvoinnista. Esimerkiksi kun hän havaitsi juutalaisten huonon hengellisen tilan, ”hän tunsi sääliä heitä kohtaan”. Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Eloa on paljon – –. Anokaa sen tähden elonkorjuun Herralta, että hän lähettäisi työntekijöitä elonkorjuuseensa.” (Matt. 9:36–38.)
8. a) Mitä meidän on hyvä pohtia? b) Mitä voimme oppia erään raamatuntutkisteluoppilaan esittämistä ajatuksista?
8 Kun osallistumme opetuslasten tekemiseen, meidän on hyvä pohtia, miten paljon me itse olemme hyötyneet siitä, että joku varasi aikaa tutkiakseen Raamattua meidän kanssamme. Ajattele myös palveluksessa tapaamiamme ihmisiä ja sitä, miten sanomamme hyödyttää heitä. Eräs nainen kirjoitti maansa haaratoimistoon: ”Haluan kertoa teille, kuinka paljon arvostan todistajia, jotka opettavat minua kotonani. Tiedän, että joskus he varmasti turhautuvat minuun, koska minulla on niin paljon kysymyksiä enkä koskaan päästä heitä lähtemään ajallaan. He ovat kuitenkin kärsivällisiä kanssani ja kertovat minulle mielellään, mitä ovat oppineet. Kiitän Jehovaa ja Jeesusta siitä, että nämä ihmiset ovat tulleet elämääni.”
9. Mihin Jeesus keskittyi, ja miten voimme jäljitellä häntä?
9 Jeesus pyrki auttamaan ihmisiä, mutta kaikki eivät ottaneet apua vastaan (Matt. 23:37). Jotkut seurasivat häntä jonkin aikaa mutta alkoivat sitten vastustaa hänen opetuksiaan ”eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssaan” (Joh. 6:66). Heidän kielteinen suhtautumisensa ei kuitenkaan saanut Jeesusta ajattelemaan, ettei hänen sanomallaan ollut arvoa. Hän keskittyi siihen hyvään, mitä hän teki, vaikka suuri osa hänen kylvämistään siemenistä ei kantanut hedelmää. Jeesus näki, että pellot olivat vaaleita elonkorjuuta varten, ja hän sai paljon iloa voidessaan auttaa tässä työssä. (Lue Johanneksen 4:35, 36.) Sen sijaan että näkisimme vain tuottamattoman maan, voisimmeko mekin keskittyä mahdolliseen eloon, jota meille uskottu alue tuottaa? Tarkastelemme nyt sitä, miten voimme säilyttää tällaisen myönteisen asenteen.
Pidä mielessäsi sadonkorjuu
10, 11. Mitä voit tehdä säilyttääksesi ilon?
10 Kun maanviljelijä kylvää siementä, hänellä on mielessään sadonkorjuu. Vastaavasti meidän täytyy saarnaamistyössä pitää mielessämme raamatuntutkistelujen aloittaminen. Entä jos teet säännöllisesti kenttäpalvelusta, mutta tavoitat vain vähän ihmisiä kotoa tai et onnistu tapaamaan kiinnostusta osoittaneita uudelleen? Se voi olla turhauttavaa. Pitäisikö sinun luopua ovelta-ovelle-työstä? Ei suinkaan. Edelleenkin monet ihmiset tavoitetaan ensi kerran tämän hyväksi koetun saarnaamismenetelmän avulla.
11 Jotta säilyttäisit ilon, voisitko kuitenkin monipuolistaa saarnaamismenetelmiäsi yrittämällä tavoittaa ihmisiä muillakin tavoin? Oletko esimerkiksi kokeillut todistamista kadulla tai ihmisten työpaikoilla? Voisitko ottaa ihmisiin yhteyttä puhelimitse tai hankkia niiden puhelinnumeron, joille olet jo kertonut Valtakunnan sanomaa, ja pitää yllä kontaktia heihin? Kun olet sananpalveluksessasi hellittämätön ja joustava, saat kokea, miten suuri ilo on löytää ihmisiä, joissa Valtakunnan sanoma herättää vastakaikua.
Haasteena välinpitämättömyys
12. Mitä voisimme tehdä, jos monet alueemme ihmiset vaikuttavat välinpitämättömiltä?
12 Entä jos monet seurakuntasi alueella suhtautuvat välinpitämättömästi uskontoon? Voitko ottaa johdannossasi esille jonkin sellaisen aiheen, josta he ovat kiinnostuneita? Apostoli Paavali kirjoitti uskoville Korinttiin: ”Minusta tuli juutalaisille kuin juutalainen – –. Ilman lakia oleville minusta tuli kuin ilman lakia oleva, vaikka en ole ilman lakia Jumalaan nähden.” Mikä oli Paavalin vaikutin? Hän sanoi: ”Minusta on tullut kaikkea kaikenlaisille ihmisille pelastaakseni kaikin keinoin muutamia.” (1. Kor. 9:20–22.) Voimmeko mekin löytää yhteisen pohjan alueemme asukkaiden kanssa? Monet sellaisetkin ihmiset, jotka eivät ole uskonnollisia, haluavat parantaa suhteitaan perheensä jäseniin. He saattavat myös etsiä elämän tarkoitusta. Voimmeko esittää Valtakunnan sanomaa tällaisille ihmisille tavalla, joka vetoaa heihin?
13, 14. Miten voimme ehkä saada enemmän iloa, jota opetuslasten tekeminen tuottaa?
13 Yhä useammat julistajat ovat saaneet kokea aiempaa enemmän opetuslasten tekemisestä tulevaa iloa, jopa alueilla, joilla suurin osa ihmisistä tuntuu välinpitämättömiltä. Minkä ansiosta? He ovat opetelleet jonkin vieraan kielen. Eräs kuusissakymmenissä oleva pariskunta havaitsi, että heidän seurakuntansa alueella asui tuhansia kiinalaisia opiskelijoita perheineen. ”Sen vuoksi meitä kannustettiin opettelemaan kiinaa”, kertoo aviomies. ”Vaikka jouduimme käyttämään joka päivä aikaa kielen opiskeluun”, hän jatkaa, ”niin saimme myös johtaa monia raamatuntutkisteluja alueemme kiinalaisille.”
14 Ehkä sinulle ei ole mahdollista opetella uutta kieltä, mutta voit vieraskielisiä tavatessasi käyttää hyödyksi kirjasta Hyvä uutinen kaikkien kansojen ihmisille. Tavallisesti voit myös hankkia kirjallisuutta tapaamiesi ihmisten kielellä. Kommunikointi ihmisten kanssa, joiden kieli ja kulttuuri ovat vieraita, vaatii tietenkin ylimääräistä aikaa ja vaivannäköä. Mutta älä unohda Jumalan sanassa olevaa periaatetta: ”Joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää.” (2. Kor. 9:6.)
Koko seurakunnan yhteistyötä
15, 16. a) Miksi opetuslasten tekeminen on seurakunnan yhteistyötä? b) Millainen osa on iäkkäillä?
15 Se että jostakusta tehdään opetuslapsi, ei kuitenkaan riipu vain yhden ihmisen ponnisteluista. Se edellyttää pikemminkin koko seurakunnan yhteistyötä. Miksi? Jeesus sanoi: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Joh. 13:35.) Kun raamatuntutkisteluoppilaat tulevat kokouksiimme, heihin tekeekin usein vaikutuksen niissä vallitseva rakkaudellinen ilmapiiri. Eräs tutkisteluoppilas kirjoitti: ”Nautin kovasti kokouksista. Siellä olevat ihmiset saavat minut tuntemaan itseni tervetulleeksi.” Jeesus sanoi, että ne, joista tulee hänen seuraajiaan, voivat kohdata perheensä vastustusta. (Lue Matteuksen 10:35–37.) Hän kuitenkin lupasi, että he saisivat seurakunnasta paljon hengellisiä ”veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia” (Mark. 10:30).
16 Varsinkin iäkkäillä veljillämme ja sisarillamme on tärkeä osa raamatuntutkisteluoppilaiden auttamisessa edistymään. Vaikka jotkut iäkkäät eivät kykenisi itse johtamaan raamatuntutkistelua, heidän seurakunnankokouksissa esittämänsä rakentavat vastaukset vahvistavat kaikkien läsnäolijoiden uskoa. Heidän pitkä kokemuksensa ”vanhurskauden tiellä” lisää seurakunnan kauneutta ja vetää vilpitönsydämisiä ihmisiä Jumalan järjestöön (Sananl. 16:31).
Miten voimme voittaa pelkomme?
17. Mitä voimme tehdä voittaaksemme riittämättömyyden tunteen?
17 Entä jos kamppailet riittämättömyyden tunteen kanssa? Muista, että Jehova auttoi Moosesta antamalla hänelle pyhää henkeään sekä toverin, hänen veljensä Aaronin (2. Moos. 4:10–17). Jeesus lupasi, että Jumalan henki tukisi todistustyötämme (Apt. 1:8). Lisäksi Jeesus lähetti seuraajansa saarnaamaan pareittain (Luuk. 10:1). Niinpä jos raamatuntutkistelun johtaminen tuntuu sinusta vaikealta, rukoile, että Jumalan henki antaisi sinulle viisautta, ja ota sitten itsellesi kenttätoveri, joka voi valaa sinuun itseluottamusta ja jonka kokemuksesta voisit hyötyä. On uskoa vahvistavaa pitää mielessä, että Jehova valitsi ”sen, mikä maailmassa on heikkoa”, eli päätti antaa tämän ainutlaatuisen työn tavallisten ihmisten tehtäväksi (1. Kor. 1:26–29).
18. Miten voimme voittaa epäonnistumisen pelon?
18 Miten voimme voittaa epäonnistumisen pelon? Meidän on hyvä muistaa, että opetuslapsen tekeminen ei ole verrattavissa ruoan tekemiseen, jossa onnistuminen riippuu pääasiassa yhdestä ihmisestä, ruoanlaittajasta. Opetuslapsen tekemisessä taas on mukana ainakin kolme osapuolta. Jehovan osuus on kaikkein tärkein: hän vetää ihmistä luokseen (Joh. 6:44). Me ja muut seurakuntalaiset voimme parhaamme mukaan hyödyntää opetustaitoamme auttaaksemme oppilasta edistymään. (Lue 2. Timoteuksen kirjeen 2:15.) Ja oppilaan itsensä täytyy toimia oppimansa mukaan (Matt. 7:24–27). Jos joku lopettaa Raamatun tutkimisen, voimme tuntea pettymystä. Toivomme tutkisteluoppilaiden päätyvän oikeaan ratkaisuun, mutta ymmärrämme, että jokaisen ihmisen täytyy ”tehdä itsestään tili Jumalalle” (Room. 14:12).
Mitkä ovat palkinnot?
19–21. a) Miten raamatuntutkistelujen johtaminen hyödyttää meitä? b) Miten Jehova suhtautuu kaikkiin, jotka osallistuvat saarnaamistyöhön?
19 Raamatuntutkistelujen johtaminen saa meidät keskittymään ensisijaisesti Valtakunnan etsimiseen. Se myös painaa Jumalan sanan totuudet syvemmälle mieleemme ja sydämeemme. Miksi on niin? Tienraivaaja nimeltä Barak selittää: ”Raamatuntutkistelujen johtaminen pakottaa olemaan parempi Jumalan sanan tutkija. Huomaan, että minun täytyy vahvistaa omaa vakaumustani ennen kuin pystyn riittävän hyvin opettamaan toista.”
20 Jos et parhaillaan johda raamatuntutkistelua, merkitseekö se sitä, ettei palveluksellasi ole arvoa Jumalalle? Ei merkitse! Jehova arvostaa syvästi sitä, mitä teemme hänen ylistämisekseen. Kaikki saarnaamistyöhön osallistuvat ovat ”Jumalan työtovereita”. Raamatuntutkistelun johtaminen lisää kuitenkin iloamme, sillä näemme, miten Jumala saa kylvämämme siemenen kasvamaan. (1. Kor. 3:6, 9.) Amy-niminen tienraivaaja kertoo: ”Kun näen raamatuntutkisteluoppilaan edistyvän, tunnen valtavaa kiitollisuutta Jehovaa kohtaan siitä, että hän käyttää minua välikappaleena antaessaan tuolle ihmiselle suurenmoisen lahjan: mahdollisuuden tuntea Jehova ja saada ikuinen elämä.”
21 Se että teemme parhaamme aloittaaksemme ja johtaaksemme raamatuntutkisteluja, auttaa meitä keskittymään Jumalan palvelemiseen nyt ja vahvistaa toivoamme säilyä elossa uuteen maailmaan. Jehovan tuella voimme ehkä auttaa pelastuksen tielle myös niitä, jotka kuuntelevat meitä. (Lue 1. Timoteuksen kirjeen 4:16.) Miten suurta iloa se tuottaisikaan!
Muistatko?
• Mitkä haasteet voisivat estää joitakuita johtamasta raamatuntutkisteluja?
• Mitä voisimme tehdä, jos monet alueemme ihmiset vaikuttavat välinpitämättömiltä?
• Mitä palkintoja saamme raamatuntutkistelun johtamisesta?
[Tutkistelukysymykset]
[Kuvat s. 9]
Pyritkö käyttämään saarnaamistyössäsi erilaisia menetelmiä, jotta löytäisit vilpitönsydämisiä ihmisiä?