Anna Jeesuksen sanojen vaikuttaa asenteeseesi
Anna Jeesuksen sanojen vaikuttaa asenteeseesi
”Se, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu Jumalan sanoja.” (JOH. 3:34)
1, 2. Mihin vuorisaarnassa olevia ajatuksia voitaisiin verrata, ja miksi sen voidaan sanoa perustuneen ”Jumalan sanoihin”?
MAAILMAN suurimpia hiottuja timantteja on 530 karaatin painoinen Afrikan tähti. Se on tosiaankin kallisarvoinen jalokivi. Paljon arvokkaampia ovat kuitenkin ne hengelliset jalokivet, joita on Jeesuksen vuorisaarnassa. Se ei ole yllättävää, sillä Kristuksen sanat ovat lähtöisin Jehovalta! Raamattu sanoo Jeesukseen viitaten: ”Se, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu Jumalan sanoja.” (Joh. 3:34–36.)
2 Vaikka vuorisaarna kesti ehkä alle puoli tuntia, se sisälsi 21 lainausta kahdeksasta Raamatun heprealaisten kirjoitusten kirjasta. Se perustui siis vankasti ”Jumalan sanoihin”. Katsotaanpa, miten voimme soveltaa joitakin niistä monista kallisarvoisista ajatuksista, jotka ovat tässä Jumalan rakkaan Pojan mestarillisessa saarnassa.
”Tee ensin sovinto veljesi kanssa”
3. Minkä neuvon Jeesus antoi varoitettuaan opetuslapsiaan vihan vaikutuksista?
3 Kristittyinä olemme onnellisia ja rauhaa rakastavia, koska meillä on Jumalan pyhää henkeä ja sen hedelmään kuuluu ilo ja rauha (Gal. 5:22, 23). Jeesus ei halunnut, että hänen opetuslapsensa menettäisivät rauhansa ja onnellisuutensa, ja siksi hän varoitti heitä pitkittyneen vihan kuolemaatuottavista vaikutuksista. (Lue Matteuksen 5:21, 22.) Seuraavaksi hän julisti: ”Jos siis tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, jätä lahjasi siihen alttarin eteen ja mene pois; tee ensin sovinto veljesi kanssa, ja sitten takaisin tultuasi uhraa lahjasi.” (Matt. 5:23, 24.)
4, 5. a) Mikä oli Matteuksen 5:23, 24:ssä mainittu ”lahja”, josta Jeesus puhui? b) Miten tärkeää on sovinnon tekeminen?
4 Jeesuksen mainitsema ”lahja” tarkoitti mitä tahansa uhria, joka esitettäisiin Jerusalemin temppelissä. Esimerkiksi eläinuhrit olivat tärkeitä, koska ne kuuluivat tuolloin Jehovan palvontaan. Jeesus kuitenkin tähdensi jotakin, mikä oli vielä tärkeämpää: veljen kanssa, joka tunsi itsensä loukatuksi, piti tehdä sovinto ennen lahjan uhraamista Jumalalle.
5 Mitä voimme oppia siitä, mitä Jeesus sanoi sovinnon tekemisestä? Varmastikin sen, että tapamme kohdella toisia vaikuttaa suoranaisesti siihen, millainen on suhteemme Jehovaan (1. Joh. 4:20). Jumalalle muinoin esitetyt uhrit olivat merkityksettömiä, jos niiden uhraaja ei kohdellut toisia oikein. (Lue Miikan 6:6–8.)
Nöyryyden tärkeys
6, 7. Miksi tarvitsemme nöyryyttä, kun pyrimme ennallistamaan rauhaisat suhteet veljeen, jota olemme loukanneet?
6 Sovinnon tekeminen veljen kanssa, joka tuntee itsensä loukatuksi, koettelee todennäköisesti nöyryyttämme. Nöyrä ihminen ei kiistele eikä taistele toisten uskovien kanssa puolustaakseen oletettuja oikeuksiaan. Se loisi epäterveen asiaintilan, samanlaisen kuin aikoinaan vallitsi muinaisen Korintin kristittyjen keskuudessa. Apostoli Paavali esitti tuosta tilanteesta jotakin, mitä on syytä pysähtyä miettimään. Hän kirjoitti: ”Se, että teillä on oikeusjuttuja toisianne vastaan, merkitsee – – teille kerrassaan tappiota. Miksi ette ennemmin anna tehdä itsellenne vääryyttä? Miksi ette ennemmin anna riistää itseltänne petollisesti?” (1. Kor. 6:7.)
7 Jeesus ei kehottanut meitä menemään veljemme luo vain siinä tarkoituksessa, että saisimme hänet vakuuttuneeksi siitä, että me olemme oikeassa ja hän väärässä. Tavoitteenamme tulisi olla ennallistaa rauhaisat suhteet. Saadaksemme aikaan rauhan meidän täytyy ilmaista rehellisesti tunteemme. Meidän täytyy myös myöntää, että tuon toisen ihmisen tunteita on loukattu. Ja jos me olemme tehneet virheen, haluamme toki pyytää nöyrästi anteeksi.
Jos ”oikea silmäsi kompastuttaa sinua”
8. Mikä on Matteuksen 5:29, 30:ssä olevien Jeesuksen sanojen ydinajatus?
8 Jeesus esitti vuorisaarnassaan terveitä neuvoja moraalista. Hän tiesi, että epätäydellisellä ruumiillamme voi olla meihin vaarallinen vaikutus. Siksi hän sanoi: ”Jos nyt oikea silmäsi kompastuttaa sinua, repäise se pois ja heitä luotasi. Sillä sinulle on hyödyllisempää, että menetät yhden jäsenistäsi, kuin että koko ruumiisi heitetään Gehennaan. Ja jos oikea kätesi kompastuttaa sinua, hakkaa se pois ja heitä luotasi. Sillä sinulle on hyödyllisempää, että menetät yhden jäsenistäsi, kuin että koko ruumiisi joutuu Gehennaan.” (Matt. 5:29, 30.)
9. Miten ”silmämme” tai ”kätemme” voi saada meidät kompastumaan?
9 Jeesuksen mainitsema ”silmä” edustaa kykyä kohdistaa huomiomme johonkin, ja ”käsi” liittyy siihen, mitä teemme käsillämme. Ellemme pidä varaamme, nämä ruumiinosat voivat saada meidät kompastumaan ja lakkaamaan ”vaeltamasta tosi Jumalan kanssa” (1. Moos. 5:22; 6:9). Kun tunnemme kiusausta olla tottelematta Jehovaa, meidän täytyy siis ryhtyä voimakkaisiin toimiin, kuvaannollisesti puhuen repäistä pois silmä tai hakata pois käsi.
10, 11. Mikä voi auttaa meitä välttymään sukupuoliselta moraalittomuudelta?
10 Miten voimme estää silmiämme kohdistumasta moraalittomiin asioihin? Jumalaa pelkäävä Job sanoi: ”Olen tehnyt liiton silmieni kanssa. Miten siis voisin tarkata neitsyttä?” (Job 31:1.) Tämä naimisissa oleva mies oli päättänyt olla rikkomatta Jumalan moraalilakeja. Meillä tulee olla sama asenne, olemmepa naimisissa tai naimattomia. Välttyäksemme sukupuoliselta moraalittomuudelta meidän täytyy turvautua Jumalan pyhään henkeen, joka tuottaa Jumalaa rakastavissa ihmisissä itsehillintää (Gal. 5:22–25).
11 Välttyäksemme sukupuoliselta moraalittomuudelta meidän olisi hyvä kysyä itseltämme: annanko silmieni herättää minussa halua katsella moraalitonta aineistoa, jota on helposti saatavilla kirjoissa, televisiossa ja internetissä? Meidän kannattaa myös muistaa opetuslapsi Jaakobin sanat: ”Kutakin koetellaan siten, että hänen oma halunsa vetää ja houkuttelee häntä. Kun sitten halu on hedelmöitynyt, se synnyttää synnin; kun synti on vuorostaan suoritettu, se tuottaa kuoleman.” (Jaak. 1:14, 15.) Jos joku Jumalalle vihkiytynyt ihminen ”jatkuvasti katsoo” moraalittomin ajatuksin jotakuta vastakkaista sukupuolta olevaa, hänen täytyy tehdä jyrkkiä muutoksia, joita voitaisiin verrata silmän repäisemiseen ja heittämiseen pois. (Lue Matteuksen 5:27, 28.)
12. Mikä Paavalin neuvo voi auttaa meitä taistelemaan moraalittomia haluja vastaan?
12 Käsiemme sopimaton käyttö voi johtaa Jehovan moraalinormien vakavaan rikkomiseen, joten meidän täytyy tehdä luja päätös pysyä moraalisesti puhtaina. Siksi meidän tulisi noudattaa Paavalin neuvoa: ”Kuolettakaa – – maan päällä olevat ruumiinjäsenenne haureuteen, epäpuhtauteen, sukupuoliseen himoon, vahingolliseen haluun ja ahneuteen katsoen, joka on epäjumalanpalvelusta.” (Kol. 3:5.) Sana ”kuolettakaa” korostaa sitä, että taistellessamme moraalittomia lihallisia haluja vastaan meidän täytyy ryhtyä voimakkaisiin toimenpiteisiin.
13, 14. Miksi on elintärkeää välttää moraalittomia ajatuksia ja tekoja?
13 Ihminen on todennäköisesti halukas jonkin ruumiinosansa amputointiin, jos hän voi sen ansiosta säilyä hengissä. Silmän tai käden heittäminen kuvaannollisesti pois on elintärkeää voidaksemme välttää moraalittomia ajatuksia ja tekoja, jotka saattaisivat maksaa hengellisen elämämme. Ainoastaan pysymällä henkisesti, moraalisesti ja hengellisesti puhtaina voimme säästyä ikuiselta tuholta, jota Gehenna kuvaa.
14 Perityn synnin ja epätäydellisyyden vuoksi moraalisen puhtauden säilyttäminen vaatii ponnistelua. Paavali sanoi: ”Minä kuritan lyönnein ruumistani ja johdatan sitä kuin orjaa, etten itse toisille saarnattuani tulisi mitenkään kelpaamattomaksi.” (1. Kor. 9:27.) Päättäkäämme siksi noudattaa Jeesuksen moraalineuvoja. Älkäämme koskaan toimiko tavoilla, jotka osoittaisivat meidän suhtautuvan kiittämättömästi hänen lunastusuhriinsa (Matt. 20:28; Hepr. 6:4–6).
”Harjoittakaa antamista”
15, 16. a) Miten Jeesus näytti esimerkkiä antamisesta? b) Mitä Luukkaan 6:38:ssa olevat Jeesuksen sanat merkitsevät?
15 Jeesuksen sanat ja ylivertainen esimerkki edistävät anteliaisuuden henkeä. Jeesus ilmaisi huomattavalla tavalla tätä henkeä, kun hän tuli maan päälle epätäydellisen ihmiskunnan hyödyksi. (Lue 2. Korinttilaiskirjeen 8:9.) Hän luopui halukkaasti taivaallisesta kirkkaudestaan tullakseen ihmiseksi ja antaakseen elämänsä syntisten ihmisten puolesta, joista jotkut saisivat rikkauksia hänen perijätovereinaan taivaallisessa Valtakunnassa (Room. 8:16, 17). Ja Jeesus totisesti rohkaisi anteliaisuuteen, kun hän sanoi:
16 ”Harjoittakaa antamista, niin teille annetaan. Syliinne kaadetaan hyvä mitta, sullottu, ravisteltu ja kukkurainen. Sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin.” (Luuk. 6:38.) ”Syliin kaataminen” viittaa tapaan, jota joskus käytettiin kaupankäynnissä: kauppias täytti asiakkaan väljän, eteensä pussiksi nostaman päällysvaatteen liepeen, joka sidottiin vyöllä kiinni ja jota voitiin käyttää ostosten kantamiseen. Kun ilmaisemme spontaanisti anteliaisuutta, saatamme puolestamme saada takaisin hyvän mitan, kenties juuri silloin, kun kärsimme puutetta (Saarn. 11:2).
17. a) Miten Jehova on paras malli antamisesta? b) Minkälainen antaminen voi tuoda meille iloa?
17 Jehova rakastaa iloisia antajia ja palkitsee heidät. Hän itse on paras malli: hän antoi ainosyntyisen Poikansa, ”jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä” (Joh. 3:16). Paavali kirjoitti: ”Joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää. Tehköön kukin niin kuin hän on sydämessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä Jumala rakastaa iloista antajaa.” (2. Kor. 9:6, 7.) Aikamme ja voimiemme antaminen ja varojemme käyttäminen tosi palvonnan edistämiseen tuovat varmasti meille iloa ja runsaan palkan. (Lue Sananlaskujen 19:17 ja Luukkaan 16:9.)
”Älä toitota torvea edelläsi”
18. Missä tapauksessa meillä ”ei tule olemaan palkkaa” taivaalliselta Isältämme?
18 ”Varokaa tarkoin harjoittamasta vanhurskauttanne ihmisten edessä, jotta he huomaisivat teidät; muutoin teillä ei tule olemaan palkkaa Isältänne, joka on taivaissa.” (Matt. 6:1.) Jeesus tarkoitti ”vanhurskaudella” toimintatapaa, joka on sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Tarkoittiko hän sitä, ettei jumalisia tekoja tulisi koskaan tehdä julkisesti? Ei, sillä hän oli kehottanut opetuslapsiaan: ”Loistakoon teidän valonne ihmisten edessä.” (Matt. 5:14–16.) Mutta meillä ei ”tule olemaan palkkaa” taivaalliselta Isältämme, mikäli teemme jotain siinä tarkoituksessa, että meidät ”huomattaisiin” ja meitä ihailtaisiin, kuten teatterilavalla esiintyviä näyttelijöitä. Jos meillä on sellaiset vaikuttimet, meillä ei voi olla läheistä suhdetta Jumalaan emmekä saa osaksemme Valtakunnan hallinnon ikuisia siunauksia.
19, 20. a) Mitä Jeesus tarkoitti sillä, ettei tulisi ”armonlahjoja” antaessaan ”toitottaa torvea”? b) Missä mielessä emme anna vasemman käden tietää, mitä oikea tekee?
19 Jos asenteemme on oikea, noudatamme Jeesuksen kehotusta: ”Kun siis lähdet antamaan armonlahjoja, älä toitota torvea edelläsi, niin kuin ulkokullatut tekevät synagogissa ja kaduilla saadakseen kunniaa ihmisiltä. Totisesti minä sanon teille: heillä on jo palkkansa täysimääräisenä.” (Matt. 6:2.) ”Armonlahjat” olivat lahjoituksia, joita tehtiin puutteenalaisten hyväksi. (Lue Jesajan 58:6, 7.) Jeesuksella ja hänen apostoleillaan oli yhteinen rahasto köyhien auttamista varten (Joh. 12:5–8; 13:29). Koska ennen almujen antamista ei kirjaimellisesti puhallettu torvea, Jeesus käytti ilmeisesti hyperbolaa eli liioittelua sanoessaan, ettei meidän pitäisi ”toitottaa torvea edellämme”, kun annamme ”armonlahjoja”. Meidän ei tule puhua suureen ääneen siitä, mitä annamme, kuten juutalaiset fariseukset tekivät. Jeesus sanoi heitä ulkokullatuiksi, koska he mainostivat hyväntekeväisyyttään ”synagogissa ja kaduilla”. Noilla ulkokullatuilla oli ”palkkansa täysimääräisenä”. Ihmisten suosio ja mahdollisesti etumainen istuin synagogassa huomattavien rabbien rinnalla olisi koko palkka, jonka he saisivat, sillä Jehova ei antaisi heille mitään (Matt. 23:6). Miten Kristuksen opetuslasten sitten piti toimia? Hän sanoi heille – ja meille:
20 ”Mutta kun sinä annat armonlahjoja, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea tekee, jotta armonlahjasi olisivat salassa; silloin Isäsi, joka katselee salassa, tulee palkitsemaan sinut.” (Matt. 6:3, 4.) Kätemme toimivat yleensä yhdessä. Se ettemme anna vasemman käden tietää, mitä oikea tekee, merkitsee siis sitä, ettemme mainosta hyväntekeväisyyttämme edes niille, jotka ovat meitä yhtä lähellä kuin vasen kätemme on oikeaa kättämme.
21. Mitä sisältyy taivaalliselta Isältämme tulevaan palkkaan?
21 Jos emme kerskaile hyväntekeväisyydestämme, ”armonlahjamme” ovat salassa. Silloin Isämme, ”joka katselee salassa”, palkitsee meidät. Taivaallinen Isämme, joka on silmillemme näkymätön, pysyy ihmisten kannalta katsottuna ”salassa” (Joh. 1:18). Hän palkitsee meidät muun muassa saattamalla meidät läheiseen suhteeseen kanssaan, antamalla syntimme anteeksi ja suomalla meille ikuisen elämän (Sananl. 3:32; Joh. 17:3; Ef. 1:7). Se on paljon parempaa kuin ylistyksen saaminen ihmisiltä!
Arvokkaita sanoja vaalittavaksi
22, 23. Miksi meidän tulisi vaalia Jeesuksen sanoja?
22 Vuorisaarna on totisesti täynnä hengellisiä jalokiviä, joissa on monia ihastuttavia viisteitä. Se sisältää kallisarvoisia ajatuksia, jotka voivat tuoda meille iloa jopa tässä levottomassa maailmassa. Olemme onnellisia, jos vaalimme Jeesuksen sanoja ja annamme niiden vaikuttaa asenteeseemme ja elämäntapaamme.
23 Jokaista, joka ”kuulee” sen, mitä Jeesus opetti, ja ”tekee” sen mukaan, siunataan. (Lue Matteuksen 7:24, 25.) Päättäkäämme siis noudattaa Jeesuksen neuvoja. Tämän sarjan viimeisessä kirjoituksessa jatketaan vuorisaarnan tarkastelua.
Miten vastaisit?
• Miksi on tärkeää tehdä sovinto veljen kanssa, joka tuntee itsensä loukatuksi?
• Miten voimme välttää sen, että ”oikea silmämme” kompastuttaisi meidät?
• Miten meidän pitäisi suhtautua antamiseen?
[Tutkistelukysymykset]
[Kuva s. 11]
Miten hyvä onkaan ”tehdä sovinto” uskontoverin kanssa!
[Kuvat s. 12, 13]
Jehova siunaa iloisia antajia.