Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Vaikuttavatko Jeesuksen sanat rukouksiisi?

Vaikuttavatko Jeesuksen sanat rukouksiisi?

Vaikuttavatko Jeesuksen sanat rukouksiisi?

”Kun nyt Jeesus päätti nämä sanat, niin seurauksena oli, että ihmisjoukot olivat perin pohjin hämmästyneitä hänen opetustavastaan.” (MATT. 7:28)

1, 2. Miksi ihmisjoukot olivat perin pohjin hämmästyneitä Jeesuksen opetustavasta?

MEIDÄN tulisi hyväksyä se, mitä Jumalan ainosyntyinen Poika Jeesus Kristus sanoi, ja myös toimia sen mukaan elämässämme. Kukaan muu ihminen ei totisesti puhunut niin kuin hän. Ihmisjoukot olivatkin ihmeissään siitä, miten hän vuorisaarnassa opetti. (Lue Matteuksen 7:28, 29.)

2 Jehovan Poika ei opettanut niin kuin kirjanoppineet, joiden monisanaiset puheet perustuivat epätäydellisten ihmisten opetuksiin. Kristus opetti ”niin kuin sellainen, jolla on valta”, koska se, mitä hän puhui, oli peräisin Jumalalta (Joh. 12:50). Katsotaanpa, millainen vaikutus sillä, mitä Jeesus vielä sanoi vuorisaarnassa, voi olla ja tulisi olla meidän rukouksiimme.

Älkää rukoilko niin kuin ulkokullatut

3. Mikä on Matteuksen 6:5:ssä olevien Jeesuksen sanojen ydin?

3 Rukoileminen on tärkeä osa tosi palvontaa, ja meidän pitäisi rukoilla Jehovaa säännöllisesti. Jeesuksen vuorisaarnassa esittämien ajatusten tulisi kuitenkin vaikuttaa rukouksiimme. Hän sanoi: ”Kun rukoilette, ette saa olla niin kuin ulkokullatut, koska he rukoilevat mielellään seisten synagogissa ja valtakatujen kulmissa ollakseen ihmisten nähtävillä. Totisesti minä sanon teille: heillä on jo palkkansa täysimääräisenä.” (Matt. 6:5.)

4–6. a) Miksi fariseukset rukoilivat mielellään ”seisten synagogissa ja valtakatujen kulmissa”? b) Missä mielessä tällaisilla ulkokullatuilla oli jo ”palkkansa täysimääräisenä”?

4 Jeesuksen opetuslasten ei pitänyt rukoillessaan jäljitellä ”ulkokullattuja”, kuten omavanhurskaita fariseuksia, joiden esiintyminen hurskaana ihmisten edessä oli pelkkää teeskentelyä (Matt. 23:13–32). Nuo ulkokullatut rukoilivat mielellään ”seisten synagogissa ja valtakatujen kulmissa”. Miksi? ”Ollakseen ihmisten nähtävillä.” Ensimmäisen vuosisadan juutalaiset tapasivat rukoilla seurakuntana samaan aikaan kun temppelissä uhrattiin polttouhreja (noin kello yhdeksän aamulla ja kello kolme iltapäivällä). Monet Jerusalemin asukkaat rukoilivat temppelialueella olevan palvojajoukon kanssa. Tuon kaupungin ulkopuolella hartaat juutalaiset rukoilivat usein kahdesti päivässä ”seisten synagogissa”. (Vrt. Luuk. 18:11, 13.)

5 Koska useimmat ihmiset eivät olleet noina aikoina lähellä temppeliä tai mitään synagogaa, he saattoivat rukoilla siellä, missä sattuivat tuolloin olemaan. Jotkut järjestivät mielellään niin, että he olivat rukousaikoina ”valtakatujen kulmissa”. He halusivat olla noiden risteysalueiden kautta kulkevien ”ihmisten nähtävillä”. Nuo hurskastelevat ulkokullatut pitivät ”näön vuoksi – – pitkiä rukouksia”, jotta sivustakatsojat ihailisivat heitä (Luuk. 20:47). Meidän pitäisi varoa tällaista asennetta.

6 Jeesus julisti, että ulkokullatuilla oli jo ”palkkansa täysimääräisenä”. He halusivat kiihkeästi tunnustusta ja ylistystä toisilta ihmisiltä – ja se oli kaikki, mitä he saisivat. Se olisi koko heidän palkkansa, sillä Jehova ei vastaisi heidän ulkokultaisiin rukouksiinsa. Toisaalta hän vastaisi Jeesuksen tosi seuraajien rukouksiin, kuten käy ilmi seuraavista sanoista.

7. Mitä neuvo rukoilla ”yksityishuoneessa” tarkoittaa?

7 ”Mutta sinä, kun rukoilet, mene yksityishuoneeseesi, ja kun olet sulkenut ovesi, rukoile Isääsi, joka on salassa; silloin Isäsi, joka katselee salassa, tulee palkitsemaan sinut.” (Matt. 6:6.) Jeesuksen kehotus sulkea ovi ja rukoilla yksityishuoneessa ei tarkoittanut sitä, etteikö joku voisi edustaa seurakuntaa rukouksessa. Tarkoitus oli korostaa sitä, että julkista rukousta ei pitänyt esittää huomion kohdistamiseksi itseensä ja ylistyksen saamiseksi toisilta. Meidän on hyvä pitää tämä mielessämme, jos saamme tilaisuuden edustaa toisia Jumalan palvelijoita julkisessa rukouksessa. Meidän tulee noudattaa myös seuraavaa rukoilemista koskevaa Jeesuksen neuvoa.

8. Millaista vääränlaista tapaa rukoilla meidän tulee Matteuksen 6:7:n mukaan karttaa?

8 ”Rukoillessanne älkää kuitenkaan hokeko samoja asioita niin kuin kansakuntien ihmiset, sillä he kuvittelevat, että heitä kuullaan, kun he käyttävät paljon sanoja.” (Matt. 6:7.) Jeesus mainitsi tässä toisen vääränlaisen tavan rukoilla: toistamisen. Hän ei tarkoittanut sitä, että sydämestä lähteviä anomuksia ja kiitollisuuden ilmauksia ei saisi koskaan toistaa rukouksessa. Kuolemaansa edeltävänä iltana Jeesus rukoili Getsemanen puutarhassa toistuvasti käyttäen ”samoja sanoja” (Mark. 14:32–39).

9, 10. Missä mielessä meidän ei pidä toistaa rukouksissamme samoja asioita?

9 Meidän olisi väärin jäljitellä ”kansakuntien ihmisten” rukouksia, joissa toistetaan yhtä ja samaa. He ”hokevat” ulkomuistista korulauseita, joissa on paljon tyhjiä sanoja. Baalin palvojille ei koitunut mitään hyötyä siitä, että he huusivat avukseen väärän jumalansa nimeä ”aamusta puoleenpäivään saakka ja sanoivat: ’Oi Baal, vastaa meille!’” (1. Kun. 18:26.) Miljoonat ihmiset esittävät nykyään monisanaisia, samoja asioita toistavia rukouksia kuvitellen erheellisesti, että ”heitä kuullaan”. Jeesus auttaa meitä tajuamaan, että ”paljojen sanojen” käytöllä tällaisissa rukouksissa ei kuitenkaan ole arvoa Jehovan silmissä. Hän sanoi edelleen:

10 ”Älkää siis tehkö itsestänne heidän kaltaisiaan, sillä Jumala, teidän Isänne, tietää mitä te tarvitsette, ennen kuin häneltä pyydättekään.” (Matt. 6:8.) Monet juutalaiset uskonnolliset johtajat tekivät itsestään pakanoiden kaltaisia esittämällä hyvin monisanaisia rukouksia. Sydämestä lähtevä rukous, joka sisältää ylistystä, kiitosta ja anomuksia, on tärkeä osa tosi palvontaa (Fil. 4:6). Olisi kuitenkin väärin hokea yhtä ja samaa ikään kuin Jumalalle täytyisi toistaa asiat moneen kertaan, jotta hän tajuaisi tarpeemme. Meidän tulisi muistaa, että rukoillessamme puhumme Persoonalle, joka tietää tarpeemme, ”ennen kuin häneltä pyydämmekään”.

11. Mitä meidän tulee muistaa, jos saamme pitää julkisen rukouksen?

11 Näiden sopimattomia rukouksia koskevien Jeesuksen sanojen tulisi muistuttaa meitä siitä, että Jumalaan eivät tee vaikutusta korkealentoinen puhe ja paljot sanat. On myös hyvä ymmärtää, että julkista rukousta ei pidetä vaikutuksen tekemiseksi kuulijoihin eikä sen tule olla niin pitkä, että kuulijat alkavat odottaa ”aamenen” sanomista. Rukouksen käyttäminen ilmoitusten tekemiseen tai neuvojen antamiseen kuulijoille ei sekään olisi sopusoinnussa Jeesuksen vuorisaarnan hengen kanssa.

Jeesus opettaa, miten rukoilla

12. Mitä pyyntö ”olkoon sinun nimesi pyhitetty” merkitsee?

12 Jeesus ei ainoastaan varoittanut suurenmoisen rukouslahjan väärinkäytöstä vaan myös opetti opetuslapsilleen, miten rukoilla. (Lue Matteuksen 6:9–13.) Hän ei esittänyt Isä meidän -rukousta opeteltavaksi ulkoa siinä tarkoituksessa, että sitä toistettaisiin yhä uudelleen. Sen sijaan se on malli siitä, millaisia omien rukoustemme tulisi olla. Jeesus esimerkiksi pani Jumalan ensi sijalle sanomalla aluksi: ”Meidän Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty.” (Matt. 6:9.) On oikein kutsua Jehovaa ”Isäksemme”, koska hän on Luojamme, joka asuu ”taivaissa”, kaukana maasta (5. Moos. 32:6; 2. Aik. 6:21; Apt. 17:24, 28). Monikollinen pronomini ”meidän” muistuttaa meitä siitä, että myös uskontovereillamme on läheinen suhde Jumalaan. ”Olkoon sinun nimesi pyhitetty” on anomus, että Jehova ryhtyisi toimiin pyhittääkseen itsensä ja puhdistaisi nimensä kaikesta häväistyksestä, jota sille on aiheutettu Eedenin kapinasta lähtien. Vastaukseksi tähän rukoukseen Jehova pyhittää itsensä poistamalla pahuuden maan päältä. (Hes. 36:23.)

13. a) Miten pyyntö ”tulkoon sinun valtakuntasi” täytetään? b) Mitä Jumalan tahdon toteutumiseen maan päällä sisältyy?

13 ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.” (Matt. 6:10.) Tämän mallirukouksessa olevan pyynnön yhteydessä meidän tulisi muistaa, että ”valtakunta” on taivaallinen messiaaninen hallitus, jossa valtaa pitävät Kristus ja hänen yhteydessään olevat kuolleista herätetyt ”pyhät” (Dan. 7:13, 14, 18; Jes. 9:6, 7). Rukoillessamme Jumalan valtakunnan ”tulemista” pyydämme, että se tulisi tuhoamaan kaikki hänen hallitusvaltansa maalliset vastustajat. Tämä tapahtuu pian ja valmistaa tietä maailmanlaajuiselle paratiisille, jossa vallitsee vanhurskaus, rauha ja hyvinvointi. (Ps. 72:1–15; Dan. 2:44; 2. Piet. 3:13.) Jehovan tahto tapahtuu parhaillaan taivaassa, ja kun rukoilemme sen tapahtumista maan päällä, anomme, että Jumala toteuttaa maapalloa koskevat tarkoituksensa, joihin sisältyy se, että hän pyyhkäisee pois vastustajansa niin kuin hän on tehnyt menneisyydessäkin. (Lue psalmi 83:1, 2, 13–18.)

14. Miksi meidän on sopivaa pyytää, että saisimme ”leipämme täksi päiväksi”?

14 ”Anna meille tänään leipämme täksi päiväksi.” (Matt. 6:11; Luuk. 11:3.) Kun esitämme rukouksessa tämän anomuksen, pyydämme Jumalaa antamaan tarpeellisen ruoan ”täksi päiväksi”. Tämä osoittaa, että uskomme Jehovan kykyyn huolehtia tarpeistamme päivittäin. Emme rukoile, että saisimme jotain ylimääräistä. Pyyntö päivittäisten tarpeiden tyydyttämisestä saattaa tuoda mieleemme sen, että Jumala käski kunkin israelilaisen kerätä mannaa ”määränsä päivästä päivään” (2. Moos. 16:4).

15. Mitä tarkoittaa pyyntö ”anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin olemme antaneet anteeksi velallisillemme”?

15 Mallirukouksen seuraava pyyntö kohdistaa huomiomme johonkin, mitä meidän täytyy tehdä. Jeesus sanoi: ”Anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin olemme antaneet anteeksi velallisillemme.” (Matt. 6:12.) Luukkaan evankeliumista ilmenee, että nämä ”velat” ovat ”syntejä” (Luuk. 11:4). Voimme odottaa Jehovan antavan meille anteeksi vain jos olemme jo ”antaneet anteeksi” niille, jotka ovat tehneet syntiä meitä vastaan. (Lue Matteuksen 6:14, 15.) Meidän tulisi antaa toisille auliisti anteeksi (Ef. 4:32; Kol. 3:13).

16. Miten meidän pitäisi ymmärtää pyynnöt, jotka koskevat kiusausta ja vapautumista paholaisesta?

16 ”Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan vapauta meidät paholaisesta.” (Matt. 6:13.) Miten meidän pitäisi ymmärtää nämä kaksi toisiinsa liittyvää Jeesuksen mallirukouksen pyyntöä? Yksi asia on varma: Jehova ei houkuttele meitä tekemään syntiä. (Lue Jaakobin kirjeen 1:13.) Todellinen ”Kiusaaja” on Saatana, ”paholainen” (Matt. 4:3). Raamatussa kuitenkin sanotaan joskus Jumalan tekevän asioita, joita hän pelkästään sallii (Ruut 1:20, 21; Saarn. 11:5). Niinpä sanat ”äläkä saata meitä kiusaukseen” ovat pyyntö, ettei Jehova sallisi meidän langeta, kun tunnemme kiusausta olla hänelle tottelemattomia. Lopuksi on anomus ”vapauta meidät paholaisesta”. Se on pyyntö, ettei Jehova sallisi Saatanan voittaa meitä. Ja voimme luottaa siihen, että Jumala ei anna kiusata meitä ”yli kestokykymme”. (Lue 1. Korinttilaiskirjeen 10:13.)

Pyytäkää jatkuvasti, etsikää herkeämättä, kolkuttakaa lakkaamatta

17, 18. Mitä merkitsee se, että pyytää, etsii ja kolkuttaa lakkaamatta?

17 Apostoli Paavali kehotti uskontovereitaan: ”Olkaa hellittämättömiä rukouksessa.” (Room. 12:12.) Jeesus esitti samansuuntaisen, voimakkaan ajatuksen: ”Pyytäkää jatkuvasti, niin teille annetaan; etsikää herkeämättä, niin te löydätte; kolkuttakaa lakkaamatta, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsivä löytää ja jokaiselle kolkuttavalle avataan.” (Matt. 7:7, 8.) On sopivaa ”pyytää jatkuvasti” mitä tahansa, mikä on sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Apostoli Johannes kirjoitti Jeesuksen sanojen mukaisesti: ”Tämä on se luottamus, joka meillä on häneen [Jumalaan], että mitä pyydämmekin hänen tahtonsa mukaan, hän kuulee meitä.” (1. Joh. 5:14.)

18 Jeesuksen neuvo ”pyytäkää jatkuvasti” ja ”etsikää herkeämättä” merkitsee, että meidän tulisi rukoilla hartaasti eikä luovuttaa. Meidän on myös välttämätöntä ”kolkuttaa lakkaamatta”, jotta meille avautuisi pääsy Valtakuntaan ja saisimme osaksemme sen siunaukset, hyödyt ja palkinnot. Mutta voimmeko luottaa siihen, että Jumala vastaa rukouksiimme? Kyllä voimme, jos olemme uskollisia hänelle, sillä Kristus sanoi: ”Jokainen pyytävä saa ja jokainen etsivä löytää ja jokaiselle kolkuttavalle avataan.” Monet Jehovan palvelijoiden kokemukset todistavat, että Jehova tosiaan on ”rukouksen Kuulija” (Ps. 65:2).

19, 20. Missä mielessä Jehova on Matteuksen 7:9–11:n mukaan kuin rakastava isä?

19 Jeesus vertasi Jehova Jumalaa rakastavaan Isään, joka antaa hyviä lahjoja lapsilleen. Kuvittele, että olisit ollut kuuntelemassa vuorisaarnaa ja kuullut Jeesuksen sanovan: ”Kuka teistä on mies, jolta hänen poikansa pyytää leipää – ei kai hän ojenna hänelle kiveä? Tai kenties hän pyytää kalaa – ei kai hän ojenna hänelle käärmettä? Jos siis te, vaikka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljon ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaakaan hyvää niille, jotka pyytävät häneltä!” (Matt. 7:9–11.)

20 Vaikka ihmisisä on perisynnin vuoksi suhteellisen ”paha”, hän tuntee luonnostaan kiintymystä lapsiaan kohtaan. Hän ei pettäisi lastaan vaan pyrkisi antamaan hänelle ”hyviä lahjoja”. Rakastava taivaallinen Isämme suhtautuu meihin isällisesti ja antaa ”hyvää”, kuten pyhää henkeään (Luuk. 11:13). Se voi vahvistaa meitä palvelemaan häntä, ”jokaisen hyvän annin ja jokaisen täydellisen lahjan” Antajaa, otollisella tavalla (Jaak. 1:17).

Ammenna edelleenkin hyötyä Jeesuksen sanoista

21, 22. Millä tavoin vuorisaarna on merkittävä, ja miltä siinä olevat Jeesuksen sanat tuntuvat sinusta?

21 Vuorisaarna oli tosiaan suurenmoisin puhe, joka on koskaan pidetty maan päällä. Se on ainutlaatuinen selvyytensä ja hengellisen sisältönsä vuoksi. Voimme hyötyä suuresti, jos noudatamme vuorisaarnan sisältämiä neuvoja, kuten tähän kirjoitussarjaan siitä poimitut ajatukset osoittavat. Tuossa saarnassa olevat Jeesuksen sanat voivat parantaa nykyisen elämämme laatua ja antaa meille toivon onnellisesta tulevaisuudesta.

22 Olemme näissä kirjoituksissa tutkineet vain muutamia Jeesuksen vuorisaarnan hengellisiä jalokiviä. Ei ihme, että tämän puheen kuulijat ”olivat perin pohjin hämmästyneitä hänen opetustavastaan” (Matt. 7:28). Me epäilemättä reagoimme samalla tavalla, kun täytämme mielemme ja sydämemme näillä ja muilla Suuren Opettajan, Jeesuksen Kristuksen, kallisarvoisilla sanoilla.

Mitä vastaat?

• Mitä Jeesus sanoi ulkokultaisista rukouksista?

• Miksi meidän tulee välttää toistamasta rukouksissamme samoja sanoja?

• Mitä pyyntöjä Jeesuksen mallirukous sisältää?

• Miten voimme pyytää, etsiä ja kolkuttaa lakkaamatta?

[Tutkistelukysymykset]

[Kuva s. 15]

Jeesus tuomitsi ulkokullatut, jotka rukoilivat vain tullakseen huomatuiksi.

[Kuva s. 17]

Tiedätkö, miksi meidän on sopivaa rukoilla jokapäiväistä leipäämme?