Totuuden siemeniä kantautuu kaukaisille seuduille

TUVAN tasavalta sijaitsee Venäjällä Etelä-Siperiassa ja rajoittuu etelässä ja idässä Mongoliaan. Monet tuvalaiset asuvat syrjäisissä paikoissa, joihin on vaikea viedä Valtakunnan sanomaa. Mutta jonkin aikaa sitten ryhmä ihmisiä matkusti syrjäseuduilta eri puolilta Tuvaa sen pääkaupunkiin Kyzyliin erääseen seminaariin. Kyzylissä tienraivaajana toimiva Marija kuuli heidän tulostaan ja tajusi, että se tarjosi harvinaisen tilaisuuden välittää heille hyvää uutista.

Marija kertoo, mitä tapahtui: ”Kouluun, jossa toimin opettajana, järjestettiin seminaari päihdeongelman käsittelemisestä. Siihen oli määrä osallistua noin 50 henkeä Tuvan kaukaisimmilta alueilta. Ryhmään kuului muun muassa opettajia, psykologeja ja lastensuojeluviranomaisia.” Marijalle tämä kokous merkitsi sekä mahdollisuutta että haastetta. Hän selittää: ”Olen luonteeltani ujo, ja minun on vaikea todistaa vapaamuotoisesti. Rukoilin kuitenkin Jehovalta rohkeutta voittaa pelkoni ja käyttää hyväkseni tätä todistustilaisuutta.” Onnistuiko hän?

Marija jatkaa: ”Löysin fobioita käsittelevän Herätkää!-lehden. Ajattelin, että se saattaisi kiinnostaa jotakuta psykologia, joten otin lehden mukaani kouluun. Tuona päivänä eräs seminaariin osallistuva opettaja tuli työhuoneeseeni ja tarjosin lehteä hänelle. Hän otti sen vastaan ilomielin. Hän sanoi, että hänellä itselläänkin oli jokin fobia. Seuraavana päivänä toin hänelle kirjan Nuoret kysyvät – käytännöllisiä vastauksia 1. osan. Hän otti senkin mielellään. Hänen myönteinen suhtautumisensa sai minut ajattelemaan, että toisetkin opettajat voisivat olla kiinnostuneita tuosta julkaisusta. Niinpä vein laatikollisen Nuoret kysyvät -kirjoja ja muita julkaisuja kouluun.” Pian laatikko oli tyhjä. Marija selittää, mitä tapahtui: ”Nuoret kysyvät -kirjan saaneen opettajan useita virkatovereita tuli työhuoneeseeni kysymään: ’Missä niitä kirjoja jaetaan?’ ” He olivat tulleet oikeaan paikkaan!

Seminaarin viimeinen päivä oli lauantai. Marijalla oli silloin vapaapäivä, joten hän pani kirjallisuutta työhuoneensa pöydille. Hän kirjoitti taululle: ”Hyvät opettajat. Saatte ottaa kirjallisuutta itsellenne ja tuttavillenne. Nämä erinomaiset julkaisut auttavat teitä menestymään työssänne ja lujittavat perheitänne.” Mitä tapahtui? ”Käydessäni työhuoneessani tuona päivänä näin, että suurin osa kirjallisuudesta oli hävinnyt. Hain nopeasti uuden erän kirjoja ja lehtiä.” Seminaarin loppuun mennessä Marija oli levittänyt 380 lehteä, 173 kirjaa ja 34 kirjasta. Kun seminaariin osallistuneet palasivat jatkamaan työtään syrjäisille asuinseuduilleen, he veivät kirjallisuuden mukanaan. Marija sanoo: ”Olen hyvin onnellinen, että totuuden siemeniä on nyt kantautunut Tuvan kaukaisimpiin osiin!” (Saarn. 11:6.)

[Kartta s. 32]

(Ks. painettu julkaisu)

VENÄJÄ

TUVAN TASAVALTA