Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Vaellatko rakkauden ”verratonta tietä”?

Vaellatko rakkauden ”verratonta tietä”?

Vaellatko rakkauden ”verratonta tietä”?

”JUMALA on rakkaus.” Näistä apostoli Johanneksen sanoista käy ilmi Jumalan huomattavin ominaisuus. (1. Joh. 4:8.) Jumalan rakkaus ihmiskuntaa kohtaan tekee mahdolliseksi sen, että voimme päästä lähelle häntä ja meillä voi olla hyvä suhde häneen. Millä muulla tavalla Jumalan rakkaus vaikuttaa meihin? On sanottu: ”Se mitä rakastamme, muovaa ja ohjaa meitä.” Tämä on totta. Mutta totta on myös se, että meitä muovaavat ja ohjaavat ne, joita me rakastamme, ja ne, jotka rakastavat meitä. Meillä on kyky heijastaa elämässämme Jumalan rakkautta, sillä meidät on luotu Jumalan kuviksi (1. Moos. 1:27). Apostoli Johannes kirjoittikin, että me rakastamme Jumalaa, ”koska hän rakasti ensin meitä” (1. Joh. 4:19).

Neljä rakkautta kuvailevaa sanaa

Apostoli Paavali sanoi rakkautta ”verrattomaksi tieksi” (1. Kor. 12:31). Miksi hän kuvaili rakkautta tällä tavalla? Millaisesta rakkaudesta Paavali puhui? Saamme vastaukset, kun tarkastelemme lähemmin sanaa ”rakkaus”.

Muinaisilla kreikkalaisilla oli rakkaudesta neljä eri muodoissa käytettävää perussanaa: stor·gēʹ, eʹrōs, fi·liʹa ja a·gaʹpē. Näistä a·gaʹpēa käytetään kuvailemaan Jumalaa, joka ”on rakkaus”. * Professori William Barclay sanoo tästä rakkaudesta Uuden testamentin sanoja selittävässä teoksessaan seuraavasti: ”Agapē liittyy mieleen: se ei ole vain tunne, joka kumpuaa omia aikojaan sydämestämme; se on periaate, jonka mukaan me tieten tahtoen elämme. Agapē liittyy ennen kaikkea tahtoon.” (New Testament Words.) Tässä yhteydessä a·gaʹpē on rakkautta, jota hallitsevat eli ohjaavat periaatteet, mutta usein siihen liittyy voimakkaita tunteita. Koska on olemassa hyviä ja huonoja periaatteita, niin on selvää, että kristittyjen pitäisi toimia niiden hyvien periaatteiden ohjaamina, jotka Jehova Jumala itse esittää Raamatussa. Kun vertaamme sitä, miten Raamattu kuvailee a·gaʹpēa, muihin rakkautta kuvaileviin Raamatun sanoihin, ymmärrämme paremmin, millaista rakkautta meidän tulisi osoittaa.

Rakkaus perhepiirissä

Lämpimään, kiinteään perheeseen kuuluminen tuottaa suurta iloa. Perheenjäsenten välisestä luonnollisesta kiintymyksestä käytettiin usein kreikan sanaa stor·gēʹ. Kristityt pyrkivät osoittamaan rakkautta perheensä jäseniä kohtaan. Paavali ennusti, että viimeisinä päivinä ihmiset yleensä olisivat ”vailla luonnollista kiintymystä” * (2. Tim. 3:1, 3).

Nykypäivän maailmassa luonnollinen rakkaus, jonka pitäisi vallita perheenjäsenten välillä, on valitettavan harvinaista. Miksi monet raskaana olevat naiset hankkivat abortin? Miksi monet ihmiset eivät osoita kiinnostusta ikääntyviä vanhempiaan kohtaan? Miksi avioeroluvut nousevat jatkuvasti huimaa vauhtia? Vastaus on: luonnollisen kiintymyksen puute.

Lisäksi Raamattu opettaa, että ”sydän on kaikkea muuta petollisempi” (Jer. 17:9). Perheenjäsenten väliseen rakkauteen liittyvät sydän ja tunteet. On kuitenkin kiinnostavaa, että siitä rakkaudesta, jota aviomiehen tulisi osoittaa vaimoaan kohtaan, Paavali käytti sanaa a·gaʹpē. Paavali vertasi tätä rakkautta siihen rakkauteen, jota Kristus osoittaa seurakuntaa kohtaan. (Ef. 5:28, 29.) Tämä rakkaus perustuu perhejärjestelyn Alkuunpanijan Jehovan esittämiin periaatteisiin.

Aito rakkaus perheenjäseniimme saa meidät osoittamaan kiinnostusta ikääntyviä vanhempiamme kohtaan ja kantamaan vastuuta lapsistamme. Se saa vanhemmat antamaan tarpeen vaatiessa lapsilleen rakkaudellista kuria. Se myös estää heitä toimimasta pelkkien tunteiden pohjalta, jotka johtavat usein liian sallivaan asenteeseen lapsia kohtaan. (Ef. 6:1–4.)

Romanttinen rakkaus ja Raamatun periaatteet

Miehen ja naisen välinen fyysinen rakkaus avioliitossa on kiistatta Jumalan lahja (Sananl. 5:15–17). Silti henkeytetyt raamatunkirjoittajat eivät käyttäneet lainkaan sanaa eʹrōs, joka tarkoittaa romanttista rakkautta. Miksi eivät? Vartiotornissa esitettiin useita vuosia sitten seuraava ajatus: ”Koko maailma näyttää nykyään tekevän aivan saman erehdyksen, minkä muinaiset kreikkalaiset tekivät. He palvoivat Erosta jumalana, kumartuivat hänen alttarinsa edessä ja toivat hänelle uhreja. – – Mutta historia osoittaa, että tuollainen aistillisen rakkauden palvonta johti vain rappeutumiseen, turmelukseen ja siveelliseen mädännäisyyteen. Raamatunkirjoittajat eivät kenties siitä syystä käyttäneet lainkaan tuota sanaa.” Jotta välttyisimme ihmissuhteilta, jotka perustuvat pelkästään fyysiseen vetovoimaan, meidän tulisi antaa Raamatun periaatteiden ohjata romanttisia tunteitamme, pitää ne aisoissa. Kysy siis itseltäsi: tasapainottaako tosi rakkaus romanttisia tunteitani kumppaniani kohtaan?

Sukupuoliset halut ovat ”nuoruuden kukoistuksen” aikaan usein hyvin voimakkaita. Raamatun periaatteista kiinni pitävät nuoret pysyvät kuitenkin moraalisesti puhtaina. (1. Kor. 7:36; Kol. 3:5.) Pidämme avioliittoa Jehovan pyhänä lahjana. Jeesus sanoi aviopareista: ”Minkä Jumala on sitonut yhteen, sitä älköön ihminen erottako.” (Matt. 19:6.) Sen sijaan että pysyisimme yhdessä vain niin kauan kuin tunnemme vetoa toisiimme, olemme sitoutuneita avioliittoomme. Kun avioliitossa syntyy ongelmia, emme etsi helppoa ulospääsyä vaan yritämme vilpittömästi osoittaa jumalisia ominaisuuksia, jotta perhe-elämämme olisi onnellista. Tällainen vaivannäkö tuottaa kestävää onnellisuutta. (Ef. 5:33; Hepr. 13:4.)

Ystävien välinen rakkaus

Elämä olisi ikävystyttävää ilman ystäviä. Raamatun sananlasku sanoo: ”On ystävä, joka pysyy läheisempänä kuin veli.” (Sananl. 18:24.) Jehova haluaa, että meillä on aitoja ystäviä. Daavidin ja Jonatanin välillä tiedetään vallinneen läheinen ystävyys (1. Sam. 18:1). Ja Raamatussa kerrotaan, että Jeesus ”oli kiintynyt” apostoli Johannekseen (Joh. 20:2). ’Kiintymystä’ tai ’ystävyyttä’ merkitsevä kreikan sana on fi·liʹa. Siinä, että meillä on läheinen ystävä seurakunnassa, ei ole mitään pahaa. Toisen Pietarin kirjeen 1:7:ssä meitä kannustetaan kuitenkin lisäämään a·gaʹpē-rakkautta ”veljelliseen kiintymykseemme” (fi·la·del·fiʹa, yhdyssana, jonka muodostavat ’ystävää’ tarkoittava kreikan sana fiʹlos ja ’veljeä’ tarkoittava kreikan sana a·del·fosʹ ). Kun noudatamme tätä neuvoa, voimme iloita kestävistä ystävyyssuhteista. Meidän on hyvä kysyä itseltämme: tasapainottavatko Raamatun periaatteet minun ystävyydentunteitani?

Jumalan sana auttaa meitä karttamaan puolueellisuutta ystävyyssuhteissamme. Meillä ei ole kahdenlaisia normeja: suhteellisen väljiä normeja ystävillemme ja erilaisia, tiukempia normeja niille, jotka eivät ole ystäviämme. Emme myöskään yritä saada ystäviä turvautumalla imarteluun. Mikä tärkeintä, Raamatun periaatteiden noudattaminen antaa meille tarkkanäköisyyttä, jota tarvitsemme osataksemme valita ystävämme viisaasti ja karttaa ”huonoa seuraa”, joka ”turmelee hyödylliset tavat” (1. Kor. 15:33).

Ainutlaatuinen rakkauden side!

Kristittyjä yhdistävä side on todella ainutlaatuinen! Apostoli Paavali kirjoitti: ”Olkoon rakkautenne vailla ulkokultaisuutta. – – Olkoon teillä veljellisessä rakkaudessa hellä kiintymys toisiinne.” (Room. 12:9, 10.) Kristittyjen rakkaus (a·gaʹpē) on tosiaankin ”vailla ulkokultaisuutta”. Tämä rakkaus ei ole vain sydämestämme kumpuava tunne. Sen sijaan se on juurtunut syvälle Raamatun periaatteisiin. Paavali puhuu kuitenkin myös ”veljellisestä rakkaudesta” (fi·la·del·fiʹa) ja ”hellästä kiintymyksestä” (sanoista fiʹlos ja stor·gēʹ muodostuva yhdyssana fi·loʹstor·gos). Erään tutkijan mukaan ”veljellinen rakkaus” on ”hellää rakkautta, huomaavaisuuden ja myötätunnon osoittamista, avun tarjoamista”. Yhdessä a·gaʹpēn kanssa se edistää läheistä toveruutta Jehovan palvojien keskuudessa. (1. Tess. 4:9, 10.) ”Helläksi kiintymykseksi” käännetty sana fi·loʹstor·gos esiintyy Raamatussa vain kerran ja tarkoittaa lämmintä, läheistä suhdetta, jollainen vallitsee esimerkiksi perheessä. *

Tosi kristittyjä yhdistävä side on perheenjäsenten välisen rakkauden ja tosi ystävien välisen kiintymyksen yhdistelmä, ja kaikkia heidän välisiään suhteita hallitsee Raamatun periaatteisiin perustuva rakkaus. Kristillinen seurakunta ei ole mikään kerho eikä maallinen järjestö vaan kiinteä perhe, joka palvoo yksimielisenä Jehova Jumalaa. Kutsumme toisia uskovia veljiksi ja sisariksi, joita he meille ovatkin. He ovat osa hengellistä perhettämme, rakastamme heitä ystävinä ja käyttäydymme aina heitä kohtaan sopusoinnussa Raamatun periaatteiden kanssa. Vahvistakaamme kaikki edelleen rakkauden sidettä, joka yhdistää tosi kristillistä seurakuntaa ja on sen tuntomerkki (Joh. 13:35).

[Alaviitteet]

^ kpl 5 Sanaa a·gaʹpē tai sille sukua olevaa verbiä käytetään myös kielteisissä yhteyksissä (Joh. 3:19; 12:43; 2. Tim. 4:10; 1. Joh. 2:15–17).

^ kpl 7 Ilmaus ”vailla luonnollista kiintymystä” on käännös sellaisesta sanan stor·gēʹ muodosta (aʹstor·goi), jossa on jonkin puuttumista ilmaiseva etuliite a. (Ks. myös Room. 1:31.)

^ kpl 18 Uuden maailman käännöksessä on käännetty muitakin kreikan sanoja ”helläksi kiintymykseksi”. Siksi tämä ilmaus esiintyy tässä käännöksessä paitsi Roomalaiskirjeen 12:10:ssä myös Filippiläiskirjeen 1:8:ssa ja 1. Tessalonikalaiskirjeen 2:8:ssa.

[Huomioteksti s. 12]

Miten vahvistat meitä yhdistävää rakkauden sidettä?