Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Oletko ”juurtunut ja perustukselle laskettu”?

Oletko ”juurtunut ja perustukselle laskettu”?

Oletko ”juurtunut ja perustukselle laskettu”?

OLETKO joskus katsellut, kun myrskytuuli riepottelee suurta puuta? Siihen kohdistuu valtavia voimia, mutta silti se pysyy pystyssä. Sen kestävyyden salaisuus on juuristo, joka on tunkeutunut syvälle maaperään. Kun meillä tulee elämässä vastaan myrskyisiä koetuksia, mekin voimme kestää, jos olemme ”juurtuneita ja perustukselle laskettuja” (Ef. 3:14–17). Mikä tuo perustus on?

Jumalan sanassa sanotaan, että kristillisessä seurakunnassa ”Kristus Jeesus itse on peruskulmakivenä” (Ef. 2:20; 1. Kor. 3:11). Kristittyjä kehotetaan vaeltamaan ”hänen yhteydessään, juurtuneina häneen ja rakentuen hänessä ja vakaantuneina uskossa”. Jos noudatamme tätä kehotusta, pystymme kestämään kaikki uskoamme vastaan suunnatut hyökkäykset, myös sellaiset, jotka ilmenevät ”tyhjään petokseen” perustuvina ”suostuttelevina puheina”. (Kol. 2:4–8.)

”Leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys”

Miten voimme ”juurtua” ja ”vakaantua uskossa”? Yksi tärkeä tapa saada kuvaannolliset juuremme syvälle maaperään on varata aikaa Jumalan henkeytetyn sanan syvälliseen tutkimiseen. Jehova haluaa, että käsitämme ”kaikkien pyhien kanssa, mikä on [totuuden] leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys” (Ef. 3:18). Kenenkään kristityn ei siksi tulisi tyytyä totuuden pinnalliseen tuntemukseen eli siihen, että tietää ainoastaan Jumalan sanan ”alkeisasiat” (Hepr. 5:12; 6:1). Päinvastoin meidän jokaisen tulee olla halukkaita syventämään Raamatun totuuksien ymmärrystämme. (Sananl. 2:1–5.)

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kunhan vain hankimme paljon tietoa, olemme totuuteen ”juurtuneita ja perustukselle laskettuja”. Tietäähän Saatanakin, mitä Raamattu sisältää. Tarvitaan myös jotain muuta. Meidän on tunnettava ”Kristuksen rakkaus, joka ylittää tiedon” (Ef. 3:19). Kun tutkimisen vaikuttimena on rakkaus Jehovaa ja totuutta kohtaan, Jumalan sanan täsmällisen tuntemuksen kartuttaminen vahvistaa uskoamme (Kol. 2:2).

Testaa Raamatun tuntemustasi

Haluaisitko testata, kuinka hyvin ymmärrät Raamatun tärkeitä totuuksia? Se voi innostaa sinua tutkimaan Jumalan sanaa entistä syvällisemmin. Otetaan esimerkkiaineistoksi apostoli Paavalin efesolaisille lähettämän kirjeen alkujakeet (ks. tekstiruutu  ”Efesolaisille”). Lue jakeet ja mieti sitten, ymmärrätkö tuosta katkelmasta ilmaukset, jotka on tekstiruudussa kursivoitu. Käymme ne läpi yksi kerrallaan.

Määrätty ennalta ”ennen maailman perustamista”

Paavali kirjoitti uskontovereilleen: ”Hän [Jumala] määräsi ennalta meidät otettavaksi Jeesuksen Kristuksen kautta pojiksi itselleen.” Jehova tosiaan päätti ottaa täydelliseen taivaalliseen perheeseensä ihmisiä, jotka tulisivat hallitsemaan kuninkaina ja pappeina Kristuksen rinnalla (Room. 8:19–23; Ilm. 5:9, 10). Kun Saatana alun alkaen kyseenalaisti Jehovan suvereeniuden, hän antoi ymmärtää, että Jumalan luomissa ihmisissä oli puutteita. Siksi Jehova päätti viisaasti, että jotkut ihmissuvun jäsenistä olisivat aikanaan mukana puhdistamassa kaikkeutta pahuudesta ja sen lähteestä, Saatana Panettelijasta. Hän ei kuitenkaan määrännyt ennalta, ketkä ihmisistä hän ottaisi pojikseen, vaan päätti koota ihmisryhmän eli luokan, joka hallitsisi Kristuksen kanssa taivaassa (Ilm. 14:3, 4).

Mitä ”maailmaa” Paavali tarkoitti kirjoittaessaan toisille kristityille, että heidät oli ryhmänä valittu ”ennen maailman perustamista”? Hän ei viitannut maapallon tai ihmiskunnan luomista edeltävään aikaan, sillä silloin ennaltavalinta olisi ollut vastoin oikeudenmukaisuuden syvintä olemusta. Eihän Aadamia ja Eevaa olisi voitu pitää tilivelvollisina teoistaan, jos Jumala olisi jo ennen heidän luomistaan määrännyt heidät epäonnistumaan. Milloin sitten Jumala päätti, miten hän selvittäisi tilanteen, joka syntyi, kun Aadam ja Eeva liittyivät Saatanan kapinaan Jumalan suvereeniutta vastaan? Vasta sen jälkeen kun ensimmäiset vanhempamme olivat kapinoineet, mutta kuitenkin ennen kuin epätäydellisten, lunastuskelpoisten ihmisten maailma tuli olemassaoloon.

”Hänen ansaitsemattoman hyvyytensä rikkauden mukaan”

Miksi Paavali sanoi, että Efesolaiskirjeen alkujakeissa kuvailtu järjestely tehtiin Jumalan ”ansaitsemattoman hyvyyden rikkauden mukaan”? Tarkoituksena oli korostaa, että Jehova ei ollut velvollinen lunastamaan langennutta ihmiskuntaa.

Kellään meistä ei ole luonnostaan mitään sellaisia ansioita, joilla voisimme ansaita lunastuksen, mutta syvästä rakkaudesta ihmissukua kohtaan Jehova ryhtyi erityistoimiin pelastaakseen meidät. Kun ajattelemme epätäydellisyyttämme ja syntisyyttämme, lunastuksemme on totisesti ansaitsematonta hyvyyttä, kuten Paavali totesi.

Jumalan tarkoitusta koskeva pyhä salaisuus

Jumala ei heti aluksi kertonut, miten hän korjaisi Saatanan aiheuttaman vahingon. Se oli ”pyhä salaisuus”. (Ef. 3:4, 5.) Kun kristillinen seurakunta aikanaan perustettiin, Jehova paljasti yksityiskohtia siitä, miten hän saattaisi päätökseen ihmiskuntaa ja maapalloa koskevan alkuperäisen tarkoituksensa. Paavali selitti, että ”määräaikojen täyttymisen rajalla” Jumala käynnisti ”hallinnon”, jonka välityksellä kaikki älylliset luomukset tullaan saattamaan ykseyteen.

Ensimmäinen vaihe tätä päämäärää kohti alkoi vuoden 33 helluntaina, kun Jehova ryhtyi kokoamaan niitä, jotka hallitsisivat Kristuksen kanssa taivaassa (Apt. 1:13–15; 2:1–4). Toisessa vaiheessa koottaisiin yhteen ne, jotka eläisivät Kristuksen messiaanisen valtakunnan alaisuudessa paratiisimaassa (Ilm. 7:14–17; 21:1–5). ”Hallinto” ei tarkoita messiaanista Valtakuntaa, joka perustettiin vasta vuonna 1914, vaan sitä, miten Jumala hoitaa asiat toteuttaakseen tarkoituksensa ennallistaa kaikkeuteen ykseys.

”Ymmärryskyvyltä – – täysikasvuisia”

Hyvät tutkimistottumukset auttavat meitä varmasti käsittämään täysin totuuden ”leveyden ja pituuden ja korkeuden ja syvyyden”. Ei liioin ole epäilystäkään siitä, että nykyisen kiireisen elämäntyylin vuoksi Saatanan on helppo saada meidät laiminlyömään tutkimista tai jopa jättämään se kokonaan. Älä anna hänen onnistua sinun kohdallasi. Käytä Jumalan antamaa ”älyllistä kykyä”, jotta tulisit ”ymmärryskyvyltä – – täysikasvuiseksi” (1. Joh. 5:20; 1. Kor. 14:20). Varmistaudu siitä, että ymmärrät, miksi uskot niin kuin uskot, ja että pystyt milloin tahansa esittämään toivosi perusteet (1. Piet. 3:15).

Kuvittelepa, että olisit ollut Efesoksessa silloin kun Paavalin kirje luettiin siellä ensi kerran. Eivätkö hänen sanansa olisi sytyttäneet sinussa halun kasvaa ”Jumalan Pojan täsmällisessä tuntemuksessa”? (Ef. 4:13, 14.) Aivan varmasti. Anna siksi noiden henkeytettyjen sanojen vaikuttaa sinussa samalla tavoin nykyään. Kun tunnet syvää rakkautta Jehovaan ja sinulla on täsmällistä tietoa hänen Sanastaan, sinun on helpompi pysyä lujasti ”juurtuneena ja [Kristuksen] perustukselle laskettuna”. Silloin pystyt pitämään pintasi missä tahansa myrskyssä, jonka Saatana saattaa vielä nostattaa sinua vastaan ennen kuin tämä paha maailma tuhoutuu lopullisesti. (Ps. 1:1–3; Jer. 17:7, 8.)

[Tekstiruutu/Kuva s. 27]

 ”Efesolaisille”

”Siunattu olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä kaikella hengellisellä siunauksella taivaallisissa Kristuksen yhteydessä, niin kuin hän valitsi meidät hänen yhteydessään ennen maailman perustamista ollaksemme pyhiä ja moitteettomia hänen edessään rakkaudessa. Sillä hän määräsi ennalta meidät otettavaksi Jeesuksen Kristuksen kautta pojiksi itselleen tahtonsa mielisuosion mukaan, sen loistoisan ansaitsemattoman hyvyytensä ylistykseksi, jonka hän huomaavaisesti soi meille rakkaansa välityksellä. Hänen välityksellään meillä on vapautus lunnaiden perusteella hänen verensä kautta, niin, hairahdustemme anteeksianto hänen ansaitsemattoman hyvyytensä rikkauden mukaan. Tätä hän antoi meille runsaasti kaikessa viisaudessa ja järkevyydessä tekemällä meille tunnetuksi tahtonsa pyhän salaisuuden. Se on hänen mielisuosionsa mukaista, joka hänellä oli itsessään tarkoituksena, päämääränä hallinto määräaikojen täyttymisen rajalla, nimittäin kaiken kokoaminen jälleen yhteen Kristuksessa, sen mitä on taivaissa ja sen mitä on maan päällä.” (Ef. 1:3–10.)