”Olkaa hengestä palavia”
”Olkaa hengestä palavia”
”Älkää vitkastelko toimissanne. Olkaa hengestä palavia. Palvelkaa Jehovan orjina.” (ROOM. 12:11)
1. Miksi israelilaiset uhrasivat eläin- ja muita uhreja?
JEHOVA arvostaa sitä, että hänen palvelijansa antavat omasta halustaan uhreja osoittaakseen rakastavansa häntä ja alistuvansa hänen tahtoonsa. Muinaisina aikoina hänelle otollisia uhreja olivat erilaiset eläin- ja muut uhrit. Niitä esittivät israelilaiset Mooseksen lain mukaisesti saadakseen syntinsä anteeksi ja ilmaistakseen kiitollisuuttaan. Kristillisessä seurakunnassa Jehova ei vaadi meiltä tällaisia lakisääteisiä, aineellisia uhreja. Mutta Rooman kristityille kirjoittamansa kirjeen 12. luvussa apostoli Paavali osoittaa, että meidän odotetaan yhä uhraavan uhreja. Tarkastellaanpa hänen sanojaan.
Elävä uhri
2. Millaista elämää me kristittyinä elämme, ja mitä tähän sisältyy?
2 (Lue Roomalaiskirjeen 12:1, 2.) Kirjeensä alkupuolella Paavali osoitti selvästi, että voidellut kristityt – niin juutalaiset kuin ei-juutalaisetkin – julistettaisiin vanhurskaiksi Jumalan edessä uskon, ei tekojen, perusteella (Room. 1:16; 3:20–24). Luvussa 12 Paavali selittää, että kristittyjen tulisi ilmaista kiitollisuutensa elämällä uhrautuvaa elämää. Voidaksemme tehdä niin meidän on uudistettava mielemme. Perityn epätäydellisyytemme vuoksi olemme ”synnin ja kuoleman lain” alaisuudessa (Room. 8:2). Meidän täytyy siksi muuttua, ”uudistua mieleemme vaikuttavassa voimassa”, muuttamalla perin pohjin mieltymyksiämme (Ef. 4:23). Tällainen täydellinen muutos on mahdollinen vain Jumalan ja hänen henkensä avulla. Sen toteuttaminen vaatii myös sitä, että me omalta osaltamme ponnistelemme vilpittömästi käyttäen ”järjenkykyjämme”. Meidän on tehtävä kaikkemme, jottemme muovautuisi ”tämän asiainjärjestelmän” – sen turmeltuneen moraalin, ala-arvoisen viihteen ja kieroutuneen ajattelun – mukaan. (Ef. 2:1–3.)
3. Miksi osallistumme kristilliseen toimintaan?
3 Paavali kehottaa myös, että ”järjenkykyjemme” avulla ”koettelemalla toteaisimme”, mikä on ”Jumalan hyvä ja otollinen ja täydellinen tahto”. Miksi luemme Raamattua päivittäin, mietimme lukemaamme, rukoilemme, käymme kristillisissä kokouksissa ja saarnaamme Valtakunnan hyvää uutista? Siksikö, että seurakunnan vanhimmat kehottavat meitä tekemään niin? Olemme toki kiitollisia vanhinten hyödyllisistä muistutuksista, mutta se ei ole syy, jonka vuoksi osallistumme kristilliseen toimintaan. Osallistumme siihen siksi, että pyhä henki saa meidät osoittamaan sydämestä lähtevää rakkautta Jehovaa kohtaan. Lisäksi olemme itse tulleet vakuuttuneiksi siitä, että Jumala haluaa meidän toimivan näin. (Sak. 4:6; Ef. 5:10.) Saamme paljon iloa ja tyydytystä sen tajuamisesta, että elämällä aitoa kristillistä elämää voimme olla Jumalalle otollisia.
Erilaisia lahjoja
4, 5. Miten kristittyjen vanhinten tulisi käyttää lahjojaan?
4 (Lue Roomalaiskirjeen 12:6–8, 11.) Paavali selittää, että meillä on ”lahjoja, jotka ovat erilaisia meille annetun ansaitsemattoman hyvyyden mukaan”. Jotkin Paavalin mainitsemista lahjoista – kehottaminen ja johtaminen – koskevat erityisesti kristittyjä vanhimpia, joita kannustetaan ”johtamaan tosissaan”.
5 Saman innon pitäisi Paavalin mukaan näkyä siinä, miten valvojat toimivat opettajina ja suorittavat ”palvelusta”. Tekstiyhteys näyttää osoittavan, että Paavali tarkoittaa tässä ”palvelusta”, jota suoritetaan seurakunnan, ”yhden ruumiin”, sisäpuolella (Room. 12:4, 5). Tämä palvelus on samanlaista kuin mistä puhutaan Apostolien tekojen 6:4:ssä, jossa apostolit sanovat: ”Me omistaudumme rukoukseen ja sanan palvelukseen.” Mitä tähän palvelukseen sisältyy? Kristityt vanhimmat käyttävät lahjojaan seurakunnan jäsenten rakentamiseen. He osoittavat ”olevansa tässä palveluksessa”, kun he antavat Jumalan sanan perusteella innokkaasti ohjausta ja opastusta seurakunnalle. Tämä edellyttää sitä, että he tutkivat huolellisesti raamatullista aineistoa rukouksen hengessä, toimivat opettajina ja paimentavat laumaa. Valvojien tulisi käyttää tunnollisesti lahjojaan ja huolehtia lampaista ”ilomielin”. (Room. 12:7, 8; 1. Piet. 5:1–3.)
6. Miten voimme noudattaa tämän kirjoituksen teemajakeen, Roomalaiskirjeen 12:11:n, neuvoja?
6 Paavali sanoo edelleen: ”Älkää vitkastelko toimissanne. Olkaa hengestä palavia. Palvelkaa Jehovan orjina.” Jos havaitsemme palveluksessamme taipumusta velttouteen, meidän on ehkä tarpeen tarkistaa tutkimistottumuksiamme ja rukoilla hartaammin ja useammin Jehovan henkeä, joka voi auttaa meitä taistelemaan mahdollista haaleutta vastaan ja uudistamaan intomme (Luuk. 11:9, 13; Ilm. 2:4; 3:14, 15, 19). Pyhä henki antoi varhaiskristityille voimaa puhua ”Jumalan suurenmoisuuksista” (Apt. 2:4, 11). Se voi saada meidätkin olemaan innokkaita palveluksessa, ”olemaan hengestä palavia”.
Nöyryys ja vaatimattomuus
7. Miksi meidän tulisi palvella nöyrin ja vaatimattomin mielin?
7 (Lue Roomalaiskirjeen 12:3, 16.) Lahjat, joita meillä saattaa olla, ovat Jehovan ”ansaitsematonta hyvyyttä”. Paavali sanoo toisaalla: ”Meidän riittävä pätevyytemme on lähtöisin Jumalasta.” (2. Kor. 3:5.) Siksi meidän ei tulisi etsiä omaa kunniaamme. Meidän tulisi tunnustaa nöyrästi, että palveluksessa mahdollisesti saamamme tulokset johtuvat Jumalan siunauksesta, eivät omasta kyvykkyydestämme (1. Kor. 3:6, 7). Sopusoinnussa tämän kanssa Paavali muistuttaa: ”Sanon jokaiselle teidän joukossanne olevalle, ettei tule ajatella itsestään enempää kuin on tarpeellista ajatella.” On tärkeää, että tunnemme sopivaa itsekunnioitusta ja saamme iloa ja tyydytystä Valtakunnan palveluksestamme. Mutta vaatimattomuus eli tietoisuus rajoituksistamme estää meitä tulemasta liian itsevarmoiksi. Haluamme sen sijaan ”ajatella tervemielisesti”.
8. Miten voimme välttää olemasta ”ymmärtäväisiä omissa silmissämme”?
8 Meidän olisi typerää kerskua omilla aikaansaannoksillamme. Jumala on se, ”joka saa aikaan kasvun” (1. Kor. 3:7). Paavali sanoo, että Jumala on jakanut kullekin seurakunnan jäsenelle tietyn ”määrän – – uskoa”. Meidän ei tulisi ajatella olevamme parempia kuin toiset vaan osoittaa arvostavamme sitä, mitä muut saavat aikaan heillä olevan uskon määrän mukaan. Paavali sanoo edelleen: ”Olkaa toisia kohtaan samanmielisiä kuin itseännekin kohtaan.” Eräässä toisessa kirjeessään hän sanoo, ettei meidän tule ”tehdä mitään riidanhalusta tai itsekeskeisyydestä, vaan katsoa nöyrämielisesti, että toiset ovat – – [meitä] parempia” (Fil. 2:3). Sen tunnustaminen, että veljistämme ja sisaristamme jokainen on tavalla tai toisella meitä parempi, vaatii aitoa nöyryyttä ja tietoista ponnistelua. Nöyryys estää meitä olemasta ”ymmärtäväisiä omissa silmissämme”. Vaikka jotkut saattavat erikoispalvelukseen liittyvien tehtäviensä vuoksi olla enemmän esillä, kaikki saavat syvää iloa hoitaessaan vaatimattomia tehtäviä, jotka jäävät usein ihmisiltä huomaamatta. (1. Piet. 5:5.)
Kristillinen ykseytemme
9. Miksi Paavali vertaa hengestä siinneitä kristittyjä ruumiinjäseniin?
9 (Lue Roomalaiskirjeen 12:4, 5, 9, 10.) Paavali vertaa voideltuja kristittyjä joukkona ruumiiseen, jonka jäsenet toimivat ykseydessä Pään, Kristuksen, alaisuudessa (Kol. 1:18). Hän muistuttaa hengestä siinneitä kristittyjä siitä, että ruumiissa on monta jäsentä, joilla on erilaisia tehtäviä, ja että nuo ”monet ovat yksi ruumis Kristuksen yhteydessä”. Paavali kehotti samaan tapaan Efesoksen voideltuja kristittyjä: ”Kasvakaamme totuutta puhuen rakkauden avulla kaikessa häneen, joka on pää, Kristus. Hänestä koko ruumis, kun se on sopusointuisesti liitetty yhteen ja saatettu yhteistoimintaan jokaisen nivelen välityksellä, joka täyttää tarpeen, siten että kukin eri jäsen toimii sille määrätyllä tavalla, myötävaikuttaa ruumiin kasvuun rakentuakseen rakkaudessa.” (Ef. 4:15, 16.)
10. Mikä valta ”muiden lampaiden” tulisi tunnustaa?
10 Vaikka ”muut lampaat” eivät ole osa Kristuksen ”ruumista”, he voivat oppia paljon tästä kielikuvasta (Joh. 10:16). Paavali sanoo, että Jehova ”alisti kaiken hänen [Kristuksen] jalkojensa alle ja teki hänet kaiken pääksi seurakunnalle” (Ef. 1:22). Nykyään muut lampaat ovat osa sitä ”kaikkea”, minkä Jehova on asettanut Poikansa johdon alaisuuteen. He sisältyvät myös siihen ”omaisuuteen”, jonka Kristus on uskonut ”uskolliselle ja ymmärtäväiselle orjalle” (Matt. 24:45–47). Niiden, joilla on maallinen toivo, tulisi siksi tunnustaa Kristus Pääkseen ja olla alamaisia uskolliselle ja ymmärtäväiselle orjalle ja sen hallintoelimelle samoin kuin niille miehille, jotka on nimitetty valvojiksi seurakuntaan (Hepr. 13:7, 17). Tämä edistää kristillistä ykseyttä.
11. Mihin ykseytemme perustuu, ja mitä muita neuvoja Paavali antoi?
11 Tällainen ykseys perustuu rakkauteen, joka on ”täydellinen yhdysside” (Kol. 3:14). Apostoli Paavali korostaa tätä Roomalaiskirjeen 12. luvussa sanomalla, että rakkautemme tulisi olla ”vailla ulkokultaisuutta” ja että meillä tulisi olla ”veljellisessä rakkaudessa hellä kiintymys toisiimme”. Tämä johtaa keskinäiseen kunnioitukseen. ”Ottakaa johto kunnian osoittamisessa toisianne kohtaan”, apostoli sanoo. Rakkautta ei tietenkään pidä sekoittaa liikatunteellisuuteen. Meidän tulisi tehdä kaikkemme, jotta seurakunta pysyisi puhtaana. Rakkautta koskevan neuvonsa yhteydessä Paavali tähdentää: ”Inhotkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä.”
Vieraanvaraisuus
12. Mitä muinaisen Makedonian kristittyjen esimerkki opettaa anteliaisuudesta?
12 (Lue Roomalaiskirjeen 12:13.) Rakkaus veljiimme saa meidät ”antamaan omastamme pyhille heidän tarpeittensa mukaan” ja oman kykymme mukaan. Vaikka meillä olisi vain vähän maallista omaisuutta, voimme antaa siitä, mitä meillä on. Paavali kirjoitti makedonialaiskristityistä: ”Erään suuren koetuksen aikana, ahdistuksen alaisuudessa, heidän ilonsa runsaus ja heidän syvä köyhyytensä panivat heidän anteliaisuutensa rikkauden uhkumaan. Sillä tämä tapahtui heidän todellisen kykynsä mukaan, niin, minä todistan, yli heidän todellisen kykynsä, samalla kun he omasta aloitteestaan anoivat meiltä jatkuvasti monin hartain pyynnöin huomaavaisen antamisen etua ja osallisuutta [Juudean] pyhille tarkoitettuun palvelukseen.” (2. Kor. 8:2–4.) Vaikka Makedonian kristityt olivat köyhiä, he olivat hyvin anteliaita. He pitivät etuoikeutena antaa omastaan Juudeassa asuville veljilleen, jotka kärsivät puutetta.
13. Mitä vieraanvaraisuuden noudattaminen merkitsee?
13 Kehotusta ”noudattakaa vieraanvaraisuutta” vastaavaan kreikkalaiseen ilmaukseen sisältyy ajatus aloitteellisuudesta. Eräs käännös kääntää tuon ilmauksen sanoilla ”etsikää tilaisuuksia olla vieraanvaraisia” (The New Jerusalem Bible). Vieraanvaraisuutta osoitetaan joskus kutsumalla joku aterialle, ja kun näin tehdään rakkaudesta, se on kiitettävää. Mutta jos etsimme tilaisuuksia olla vieraanvaraisia, löydämme siihen monia muitakin tapoja. Mikäli emme taloudellisen tilanteemme tai voimavarojemme vähäisyyden vuoksi pysty kutsumaan toisia aterialle, voimme osoittaa vieraanvaraisuutta vaikkapa tarjoamalla kahvia, teetä tai jotakin muuta juotavaa.
14. a) Mistä sanoista ”vieraanvaraisuudeksi” käännetty kreikan sana koostuu? b) Miten voimme osoittaa kenttäpalveluksessa, että olemme kiinnostuneita ulkomaalaisista?
14 Vieraanvaraisuuteen liittyy asenteemme. ”Vieraanvaraisuudeksi” käännetty kreikkalainen sana koostuu kahdesta kantasanasta, jotka merkitsevät ’rakkautta’ ja ’vierasta’. Millaisia ovat tunteemme vieraita ihmisiä tai ulkomaalaisia kohtaan? Kristittyjä, jotka yrittävät opetella jonkin toisen kielen pystyäkseen saarnaamaan hyvää uutista seurakuntansa alueelle muuttaneiden ulkomaalaisten keskuudessa, voidaan totisesti sanoa vieraanvaraisiksi. Monelle meistä ei tietenkään ole mahdollista opetella uutta kieltä. Silti me kaikki voimme osaltamme auttaa ulkomaalaisia, kun käytämme tehokkaasti kirjastamme Hyvä uutinen kaikkien kansojen ihmisille, jossa on Raamatun sanoma monilla kielillä. Oletko sinä saanut kenttäpalveluksessa hyviä tuloksia tämän kirjasen avulla?
Myötäeläminen
15. Miten Jeesus oli hyvä esimerkki siitä, miten noudattaa Roomalaiskirjeen 12:15:n neuvoa?
15 (Lue Roomalaiskirjeen 12:15.) Paavalin tässä jakeessa esittämä neuvo voidaan tiivistää kahteen sanaan: osoita empatiaa. Meidän täytyy oppia ymmärtämään toisen ihmisen tunteita, niin iloa kuin suruakin, ja jopa jakamaan ne. Jos olemme hengestä palavia, ilomme heidän puolestaan tai myötätuntomme heitä kohtaan näkyy. Kun 70 opetuslasta palasivat iloiten saarnamatkalta ja kertoivat työnsä hyvistä tuloksista, Jeesus ”tuli erittäin iloiseksi pyhässä hengessä” (Luuk. 10:17–21). Hän jakoi heidän ilonsa. Toisaalta Jeesus ”itki itkevien kanssa”, kun hänen ystävänsä Lasarus kuoli (Joh. 11:32–35).
16. Miten voimme osoittaa empatiaa, ja erityisesti keiden tulee osoittaa sitä?
16 Haluamme seurata Jeesuksen esimerkkiä empatian osoittamisesta. Kun joku toinen kristitty iloitsee, haluamme iloita hänen kanssaan. Meidän pitäisi myös olla herkkiä huomaamaan veljiemme ja sisartemme surut ja murheet. Voimme usein tuoda paljon helpotusta toisille uskoville, jotka kärsivät tunneperäistä tuskaa, jos uhraamme aikaa siihen, että kuuntelemme heitä aidon myötätuntoisesti. Joskus tilanne saattaa koskettaa sydäntämme niin paljon, että aito empatia tuo kyyneleet silmiimme. (1. Piet. 1:22.) Erityisesti vanhinten tulisi noudattaa neuvoa, jonka Paavali antaa empatian osoittamisesta.
17. Mitä olemme tähän mennessä oppineet Roomalaiskirjeen 12. luvusta, ja mitä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa?
17 Tähän mennessä tarkastellut Roomalaiskirjeen 12. luvun jakeet ovat antaneet meille neuvoja, joita voimme kristittyinä soveltaa omassa elämässämme ja suhteessamme veljiimme. Seuraavassa kirjoituksessa tarkastelemme tämän luvun jäljellä olevia jakeita, jotka käsittelevät sitä, miten meidän pitäisi suhtautua kristillisen seurakunnan ulkopuolella oleviin, vastustajat ja vainoojat mukaan luettuina.
Kertaukseksi
• Miten osoitamme olevamme ”hengestä palavia”?
• Miksi meidän tulisi palvella Jumalaa nöyrästi ja vaatimattomin mielin?
• Millä tavoin voimme osoittaa empatiaa toisia uskovia kohtaan?
[Tutkistelukysymykset]
[Kuvat s. 4]
Miksi noudatamme näitä kristillisiä tapoja?
[Kuva s. 6]
Miten jokainen meistä voi auttaa ulkomaalaisia saamaan tietoa Valtakunnasta?