Mitä Raamatussa mainittu manna oli?

Kun israelilaiset olivat vapautuneet Egyptistä vuonna 1513 eaa., he viettivät 40 vuotta erämaassa, ennen kuin he saapuivat Kanaaniin vuonna 1473 eaa. Noina vuosina heidän pääasiallisena ravintonaan oli manna, jonka avulla Jehova huolehti heistä. (2. Moos. 16:35.) Mitä manna oli? Mitä siitä tiedetään?

Jehova antoi mannaa ensimmäisen kerran Siinin erämaassa toisen kuukauden loppupuoliskolla sen jälkeen kun israelilaiset olivat lähteneet Egyptistä (2. Moos. 16:1–4). Manna ilmestyi maan pinnalle aamukasteen haihduttua, niin että ”erämaan pinnalla oli jotakin hienoa, hiutalemaista, hienoa niin kuin maassa oleva kuura”. Kun israelilaiset ensi kerran näkivät sen, he kysyivät: ”Mitä se on?” eli kirjaimellisesti: ”Man hu’?” (2. Moos. 16:13–15.) Tästä nimi sai todennäköisesti alkunsa, sillä israelilaiset alkoivat itse nimittää tätä ravintoa ”mannaksi” (2. Moos. 16:31).

Manna oli ”valkoista niin kuin korianterinsiemen” ja näytti bdelliumpihkalta, joka on vahamaista, läpikuultavaa, helmimäisiä pisaroita muistuttavaa ainetta. Mannan maku oli verrattavissa ”hunajarieskan” tai ”öljyleivoksen” makuun. Kun manna oli jauhettu käsimyllyssä tai survottu huhmaressa, se keitettiin tai leivottiin leiviksi. (2. Moos. 16:23, 31; 4. Moos. 11:7, 8.)

Mikään nykyään tunnettu luonnontuote ei sovellu Raamatun kuvaukseen mannasta kaikissa suhteissa, joten ei ole juuri perusteita samastaa sitä mihinkään tunnettuun tuotteeseen. Pääsyy tähän on se, että Jehova antoi israelilaisille mannaa ihmeen välityksellä. Mannan saatavuus ei riippunut vuodenajasta eikä erityisestä paikasta erämaassa. Jos mannaa säilytettiin seuraavaan päivään, siihen tuli matoja ja se rupesi haisemaan, mutta kuudentena päivänä sapattia varten koottu ylimääräinen omer-mitallinen mannaa ei pilaantunutkaan. Sapattina ei mannaa saatu, mikä korosti sapatinvieton merkitystä israelilaisille. (2. Moos. 16:19–30.)

Perheenpää keräsi itse mannan koko huonekunnalleen tai valvoi sen keräämistä. Koska manna suli auringonpaahteessa, hän kokosi epäilemättä nopeasti huonekuntansa arviolta tarvitseman määrän ja mittasi sen jälkeenpäin. Koottiinpa perheen koon mukaan vähän tai paljon, koottu määrä osoittautui aina yhdeksi omer-mitalliseksi (2,2 litraa) henkeä kohti. (2. Moos. 16:16–18.)

Psalmeissa mannaa sanotaan ”taivaan viljaksi”, ”taivaan leiväksi” ja ”voimallisten leiväksi” (Ps. 78:24; 105:40; 78:25). Enkeleitä kuvaillaan ”voimassa mahtaviksi”, ja siksi heitä voitiin sanoa ”voimallisiksi” (Ps. 103:20). Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että enkelit todella söivät mannaa vaan että Jumala on voinut käyttää enkeleitä välikappaleina antaessaan sitä israelilaisille (vrt. Gal. 3:19). Toisaalta koska taivas on ”voimallisten” asuinpaikka, ilmaus ”voimallisten leipä” voi yksinkertaisesti viitata sen taivaalliseen alkuperään.

Kun kultainen liiton arkku oli saatu valmiiksi, sen sisään pantiin mannaa sisältävä ”kultainen ruukku” (2. Moos. 16:32–34; Hepr. 9:4). Noin 500 vuotta myöhemmin arkku siirrettiin Daavidin sitä varten pystyttämästä teltasta Salomon rakentamaan temppeliin, mutta silloin kultaista ruukkua ei enää ollut (2. Sam. 6:17; 1. Kun. 8:9). Se oli täyttänyt tarkoituksensa.