”Lapsen oikeus hengelliseen kehitykseen”

RUOTSISSA toimiva Lapsen oikeuksien akatemia piti 9. joulukuuta 2008 ainutlaatuisen seminaarin aiheesta ”Lapsen oikeus hengelliseen kehitykseen”. Puhujat, jotka edustivat Ruotsin luterilaista kirkkoa, muita kristikunnan kirkkoja, islamia ja humanistista liikettä, esittivät monenlaisia mielipiteitä.

Eräs pappi sanoi puheessaan: ”Tuskin voidaan tarpeeksi korostaa sitä, miten suuri merkitys Raamatun kertomuksilla on lasten hengellisyydelle.” Miten Raamattu täyttää lasten hengelliset tarpeet?

”Sen tekstit ja kertomukset tarjoavat aineistoa, jota voi itsekseen miettiä ja pohtia”, pappi sanoi. Hän mainitsi ”kertomukset Aadamista ja Eevasta, Kainista ja Abelista, Daavidista ja Goljatista, Jeesuksen syntymästä ja veronkantaja Sakkeuksesta sekä vertaukset tuhlaajapojasta ja laupiaasta samarialaisesta”. Ne ovat hänen mukaansa ”mallikertomuksia, jotka ohjaavat [lapsen] ajatukset sellaisiin suuriin eksistentiaalisiin käsitteisiin kuin petollisuuteen, anteeksiantoon, sovitukseen, vihaan, nöyryytykseen, hyvitykseen sekä veljelliseen ja epäitsekkääseen rakkauteen”. Hän lisäsi: ”Nämä tekstit antavat malleja, jotka voi omaksua elämäänsä ja joiden mukaan voi käytännössä toimia.”

On tietenkin kiitettävää kannustaa ihmisiä lukemaan Raamattua. Mutta onko lapsilla todella edellytyksiä ”itsekseen miettiä ja pohtia” Raamatusta lukemiaan asioita ja tehdä niiden perusteella oikeita päätelmiä?

Aikuisetkin kaipaavat sitä, että raamatunkohtia selitetään heille. Raamatussa kerrotaan miehestä, joka ei kyennyt saavuttamaan aitoa hengellisyyttä itsekseen miettimällä ja pohtimalla. Kyseessä oli etiopialainen virkamies. Hän luki Jesajan profetiaa muttei käsittänyt sen merkitystä. Koska hän halusi ymmärtää profeetan sanoman, hän kuunteli mielihyvin, kun opetuslapsi Filippos selitti sitä hänelle. (Apt. 8:26–40.) Tämä etiopialainen ei ollut poikkeus. Raamatunkohtia täytyy selittää meille kaikille, varsinkin lapsille.

Raamatussa varoitetaan: ”Tyhmyys on kietoutunut pojan sydämeen.” (Sananl. 22:15.) Lapset tarvitsevat opastusta ja ohjausta, ja heidän vanhemmillaan on vastuu antaa heille moraalista ja hengellistä kasvatusta, joka perustuu Raamattuun sekä kristillisessä seurakunnassa saatavaan opetukseen. Lapsilla on oikeus tällaiseen valmennukseen. He tarvitsevat pienestä pitäen apua saadakseen vankan raamatullisen perustan hengelliselle kehitykselleen. Siten heistä voi tulla ”kypsiä ihmisiä, – – joiden havaintokyky on käytössä valmentunut erottamaan sekä oikean että väärän” (Hepr. 5:14).