Lukijoiden kysymyksiä

Missä tapauksessa voitaisiin harkita uudelleen kastamista?

Kastettu henkilö saattaisi jossain tapauksessa miettiä kasteensa pätevyyttä ja harkita menemistä uudelleen kasteelle. Joku on esimerkiksi voinut kasteensa aikaan elää toisten tietämättä tavalla, joka olisi voinut johtaa hänen erottamiseensa, mikäli hän olisi ollut jo kastettu. Olisiko hän voinut sellaisessa elämäntilanteessa vihkiytyä Jumalalle? Hänen vihkiytymisensä olisi ollut pätevä vain, jos hän olisi ennen sitä lakannut toimimasta epäraamatullisella tavalla. Siksi henkilön, joka meni kasteelle tällaisesta vakavasta esteestä huolimatta, voisi olla paikallaan harkita menemistä uudelleen kasteelle.

Entä sellaisen ihmisen tilanne, joka ei kasteelle mennessään harjoittanut syntiä mutta syyllistyi kasteensa jälkeen johonkin, mikä vaati oikeuskomitean muodostamista? Hän saattoi väittää, ettei ymmärtänyt täysin, mitä kasteelle mennessään teki, ja ettei hänen kasteensa siksi ollut pätevä. Pitäessään kokousta väärintekijän kanssa vanhinten ei tule asettaa hänen kastettaan epäilyksen alaiseksi eikä kysyä, olivatko hänen vihkiytymisensä ja kasteensa hänen mielestään päteviä. Hänhän kuuli raamatullisen puheen kasteen merkityksestä. Hän vastasi myöntävästi vihkiytymistä ja kastetta koskeviin kysymyksiin. Sitten hän vaihtoi vaatteet ja hänet kastettiin upottamalla veteen. Siksi on järkevää uskoa, että hän ymmärsi täysin tuon askeleen vakavuuden. Niinpä vanhimmat kohtelisivat häntä kastettuna kristittynä.

Jos joku herättää kysymyksen kasteensa pätevyydestä, vanhimmat voisivat kohdistaa hänen huomionsa Vartiotorneihin 1.11.1960 s. 511, 512 sekä 1.6.1964 s. 266-270, joissa uudelleen kastamista käsitellään yksityiskohtaisesti. Meneminen uudelleen kasteelle (esimerkiksi siinä tapauksessa, että henkilöllä ei kasteelle mennessään ollut riittävästi ymmärrystä Raamatusta) on henkilökohtainen asia.

Mitä seikkoja kristittyjen tulisi ottaa huomioon yhteisasumisessa?

Jokainen tarvitsee paikan, jossa asua. Nykyään monilla ei kuitenkaan ole omaa asuntoa. Taloudellisen tilanteen, terveyssyiden tai muiden seikkojen vuoksi joidenkuiden saattaa olla pakko asua yhdessä sukulaistensa kanssa. Joissakin osissa maailmaa useat sukulaiset voivat joutua asumaan vain yhdessä huoneessa, niin että heillä ei ole juuri lainkaan yksityisyyttä.

Jehovan järjestön asia ei ole laatia pitkää sääntöluetteloa siitä, millaiset asuintilat ovat kaikille maailmanlaajuiseen seurakuntaan kuuluville sopivat. Kristittyjä kannustetaan pohtimaan Raamatun periaatteiden avulla, millaiset asumisjärjestelyt ovat Jumalan silmissä hyväksyttäviä. Mitä tällaisia periaatteita on olemassa?

Tärkeimpiä huomioon otettavia asioita on se, miten toisten kanssa asuminen vaikuttaa meihin ja hengellisyyteemme. Keitä ovat  asuintoverit? Ovatko he Jehovan palvojia? Elävätkö he Raamatun normien mukaan? Apostoli Paavali kirjoitti: ”Älkää eksykö. Huono seura turmelee hyödylliset tavat.” (1. Kor. 15:33.)

Raamatussa sanotaan, että Jehova tuomitsee haureuden ja aviorikoksen (Hepr. 13:4). Hän ei selvästikään hyväksy sitä, että vastakkaista sukupuolta olevat naimattomat asuvat ja nukkuvat samassa tilassa ikään kuin he olisivat mies ja vaimo. Kristitty ei haluaisi asua paikassa, jossa suvaitaan moraalittomuutta.

Lisäksi Raamattu kehottaa kaikkia, jotka haluavat saada Jumalan hyväksynnän, ”pakenemaan haureutta” (1. Kor. 6:18). Kristittyjen olisi siksi viisasta välttää sellaisia asumisjärjestelyjä, joissa voisi tulla kiusaus syyllistyä moraalittomaan käytökseen. Ajatellaanpa esimerkiksi, että useita kristittyjä nukkuisi samassa asunnossa. Voisiko tällainen järjestely johtaa vaarallisiin tilanteisiin? Entä jos kaksi ihmistä, jotka eivät ole naimisissa keskenään, huomaisivat yllättäen olevansa kahden kesken, koska muut asukkaat ovat jonkin aikaa poissa? Myös naimattomien, jotka tuntevat romanttista kiinnostusta toisiaan kohtaan, olisi moraalisesti vaarallista asua samassa asunnossa. Tällaisia asumisjärjestelyjä on viisasta välttää.

Sopimatonta olisi myös se, että toisistaan avioeron ottaneet asuisivat edelleen samassa asunnossa. Se että he ovat tottuneet intiimeihin suhteisiin toistensa kanssa, voisi helposti johtaa moraalittomaan käytökseen. (Sananl. 22:3.)

Vielä yksi tärkeä seikka on se, miten muut ihmiset suhtautuvat ratkaisuihimme. Asumisjärjestelyt, joita kristitty pitää sopivina mutta jotka synnyttävät kielteistä puhetta, antaisivat aihetta huoleen. Emme halua käytöksemme tuottavan koskaan häpeää Jehovan nimelle. Paavali sanoikin: ”Pitäkää jatkuvasti vaari siitä, ettei teistä tule kompastumisen aiheita juutalaisille enempää kuin kreikkalaisillekaan eikä Jumalan seurakunnalle, niin kuin minäkin olen mieliksi kaikille kaikessa enkä etsi omaa etuani, vaan monien, jotta he pelastuisivat.” (1. Kor. 10:32, 33.)

Sopivan asunnon ja asumismuodon löytäminen voi olla todellinen haaste niille, jotka haluavat pitää kiinni Jehovan vanhurskaista normeista. Kristittyjen tulee kuitenkin ”varmistautua jatkuvasti siitä, mikä on otollista Herralle”. Heidän täytyy huolehtia siitä, ettei heidän kodissaan tapahdu mitään sopimatonta. (Ef. 5:5, 10.) Kristittyjen on näin ollen rukoiltava Jumalan ohjausta ja suojeltava parhaansa mukaan toistensa fyysistä ja moraalista hyvinvointia sekä Jehovan mainetta.