Annatko Jehovan esittää sinulle kysymyksiä?

RAAMATTU sisältää satoja kysymyksiä, jotka auttavat pohtimaan sisimpiä tunteita ja vaikuttimia. Tosiasiassa itse Jehova Jumala käyttää kysymyksiä tärkeiden totuuksien opettamiseen. Hän teki useita kysymyksiä esimerkiksi silloin, kun hän varoitti Kainia kulkemasta tuhoisaan suuntaan (1. Moos. 4:6, 7). Toisinaan Jehovan ei tarvinnut muuta kuin esittää kysymys motivoidakseen ihmistä toimimaan oikein. Kun profeetta Jesaja kuuli Jehovan kysyvän: ”Kenet minä lähetän, ja kuka menee meidän puolestamme?” hän vastasi heti: ”Tässä minä olen! Lähetä minut.” (Jes. 6:8.)

Myös Jeesus, Suuri Opettaja, käytti kysymyksiä tehokkaasti. Evankeliumeihin on merkitty muistiin enemmän kuin 280 Jeesuksen tekemää kysymystä. Vaikka hän toisinaan halusi kysymysten avulla vaientaa arvostelijansa, useimmiten hänen tarkoituksenaan oli tavoittaa kuulijoiden sydän ja saada heidät pohtimaan hengellistä tilaansa. (Matt. 22:41–46; Joh. 14:9, 10.) Samalla tavoin apostoli Paavali, joka kirjoitti 14 kirjaa Raamatun kreikkalaisiin kirjoituksiin, käytti kysymyksiä vetoavasti (Room. 10:13–15). Esimerkiksi hänen Roomalaiskirjeensä sisältää suuren määrän kysymyksiä. Paavalin kysymykset saavat lukijat arvostamaan ”Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä” (Room. 11:33).

Joihinkin kysymyksiin odotetaan sanallista vastausta, kun taas toisten tavoitteena on saada kuulija ajattelemaan syvällisesti. Evankeliumien mukaan Jeesus käytti paljon jälkimmäisen kaltaisia kysymyksiä. Kerran hän neuvoi opetuslapsiaan: ”Varokaa fariseusten hapatetta ja Herodeksen hapatetta”, millä hän tarkoitti näiden ulkokultaisuutta ja vääriä opetuksia (Mark. 8:15; Matt. 16:12). Opetuslapset eivät ymmärtäneet Jeesuksen sanojen ydintä ja alkoivat kiistellä siitä, että he olivat unohtaneet ottaa mukaan leipää. Huomaa, miten Jeesus käytti kysymyksiä tästä seuranneen lyhyen keskustelun aikana. ”Hän – – sanoi heille: ’Miksi te kiistelette siitä, ettei teillä ole leipiä? Ettekö vielä käsitä ja tajua merkitystä? Onko teidän sydämenne turtunut ymmärrykseltään? ”Vaikka teillä on silmät, ettekö näe, ja vaikka teillä on korvat, ettekö kuule?” – – Ettekö vieläkään tajua merkitystä?’ ” Jeesuksen kysymysten tarkoitus oli saada opetuslapset pohtimaan hänen sanojensa todellista merkitystä. (Mark. 8:16–21.)

”Anna minun kysyä sinulta”

Jehova Jumala teki kysymyksiä oikaistakseen palvelijansa Jobin ajattelua. Hän opetti lukuisien kysymysten avulla Jobille, miten merkityksetön tämä oli Tekijänsä rinnalla. (Job, luvut 38–41.) Odottiko Jehova vastausta kaikkiin näihin kysymyksiin? Todennäköisesti ei. Sellaisten kysymysten kuin ”missä oikein olit, kun minä perustin maan?” oli epäilemättä tarkoitus herättää Jobissa ajatuksia ja tunteita. Job jäi muutaman syvälle luotaavan kysymyksen jälkeen miltei sanattomaksi. Hän vain totesi: ”Mitä minä sinulle vastaan? Käteni olen pannut suulleni.” (Job 38:4; 40:4.) Job ymmärsi asian ytimen ja nöyrtyi. Jehovan päämääränä ei kuitenkaan ollut pelkästään opettaa Jobille nöyryyttä. Jehova myös oikaisi hänen ajatteluaan. Missä mielessä?

Vaikka Job oli ”moitteeton ja oikeamielinen mies”, toisinaan hänen sanoistaan paljastui väärä asenne. Elihu huomasi sen ja ojensi Jobia, ”koska tämä julisti oman sielunsa vanhurskaaksi pikemminkin kuin Jumalan”. (Job 1:8; 32:2; 33:8–12.) Siksi Jehova auttoi kysymyksillä Jobia myös ymmärtämään asioita  selvemmin. Jumala puhui Jobille myrskytuulesta ja sanoi: ”Kuka on tämä, joka hämärtää neuvon tietoa vailla olevin sanoin? Vyötähän kupeesi niin kuin voimakas mies, ja anna minun kysyä sinulta, ja valista sinä minua.” (Job 38:1–3.) Sitten Jehova kiinnitti kysymysten avulla huomion rajattomaan viisauteensa ja voimaansa, jotka käyvät ilmi hänen suurenmoisista teoistaan. Tämän valistuksen ansiosta Job luotti entistä lujemmin Jehovan arvostelukykyyn ja tapaan toimia. Se että itse Kaikkivaltias Jumala esitti hänelle kysymyksiä, herätti varmasti hänessä kunnioittavaa pelkoa.

Miten voimme antaa Jehovan tehdä meille kysymyksiä?

Entä voimmeko me hyötyä Raamatussa mainituista kysymyksistä? Kyllä voimme. Jos pysähdymme ajattelemaan niitä, voimme saada runsaasti hengellisiä siunauksia. Jumalan sanassa olevista syvälle luotaavista kysymyksistä osaltaan johtuukin sen suuri voima. Se on tosiaankin ”voimaa uhkuva – – ja kykenee havaitsemaan sydämen ajatukset ja aikomukset”. (Hepr. 4:12.) Voidaksemme saada parhaan hyödyn meidän täytyy kuitenkin kohdistaa nuo kysymykset itsellemme, ikään kuin antaa Jehovan kysyä ne meiltä (Room. 15:4). Mietitäänpä muutamaa esimerkkiä.

”Eikö kaiken maan Tuomari tee sitä, mikä on oikein?” (1. Moos. 18:25.) Abraham esitti tämän retorisen kysymyksen siihen aikaan, kun Jehova langetti tuomion Sodomalle ja Gomorralle. Abrahamista oli mahdotonta ajatella, että Jehova voisi koskaan toimia epäoikeudenmukaisesti ja surmata vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa. Abrahamin kysymyksestä heijastuu hänen syvä luottamuksensa Jehovan vanhurskauteen.

Jotkut saattavat nykyään olla taipuvaisia pohtimaan Jehovan tuleviin tuomioihin liittyviä asioita, kuten sitä, kuka selviytyy Harmagedonista tai kuka saa ylösnousemuksen. Sen sijaan että vaivaisimme itseämme tällaisilla ajatuksilla, voimme muistella Abrahamin esittämää kysymystä. Koska Abrahamin tavoin tunnemme Jehovan hyväntahtoisena taivaallisena Isänä ja luotamme täysin hänen oikeudenmukaisuuteensa ja armollisuuteensa, emme tuhlaa aikaamme ja voimavarojamme tarpeettomaan murehtimiseen, uskoa heikentäviin epäilyksiin ja hyödyttömiin väittelyihin.

”Kuka teistä voi huolissaan olemalla lisätä yhtä kyynärääkään elinikäänsä?” (Matt. 6:27.) Tällä kysymyksellä, jonka Jeesus esitti suurelle ihmisjoukolle ja samalla myös opetuslapsilleen, hän tähdensi heidän tarvettaan jättäytyä Jehovan hellään huolenpitoon. Tämän  pahan asiainjärjestelmän viimeiset päivät synnyttävät monia huolia, mutta niihin keskittyminen ei pidennä elämäämme eikä paranna sen laatua.

Aina kun tunnemme huolta itsestämme tai meille läheisistä ihmisistä, Jeesuksen kysymyksen muisteleminen voi auttaa meitä suhtautumaan huolenaiheisiimme tasapainoisesti. Näin voimme päästä irti murehtimisesta ja kielteisistä ajatuksista, jotka uuvuttavat meitä henkisesti, tunneperäisesti ja fyysisesti. Jeesus vakuutti meille, että taivaallinen Isämme, joka ruokkii taivaan linnut ja vaatettaa kedon kasvillisuuden, on täysin selvillä tarpeistamme. (Matt. 6:26–34.)

”Voiko mies koota tulta poveensa vaatteittensa silti palamatta?” (Sananl. 6:27.) Sananlaskujen ensimmäiset yhdeksän lukua sisältävät viisaita neuvoja, joita isä antaa pojalleen. Edellä lainattu kysymys viittaa aviorikoksesta aiheutuviin karvaihin seurauksiin (Sananl. 6:29). Jos huomaamme olevamme taipuvaisia flirttailuun tai jos mielessämme viipyy jokin väärä sukupuolinen halu, tämän kysymyksen pitäisi saada hälytyskellot soimaan. Tämä kysymys on oikeastaan aiheellinen aina, kun herää houkutus tehdä jotain epäviisasta. Miten selvästi se korostaakaan Raamatun käytännöllistä periaatetta: ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” (Gal. 6:7.)

”Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa?” (Room. 14:4.) Paavali käsitteli Roomalaiskirjeessään ongelmia, joita esiintyi seurakunnassa ensimmäisellä vuosisadalla. Kristittyjen kulttuuritausta vaihteli suuresti, ja niinpä jotkut heistä suhtautuivat tuomitsevasti uskontoveriensa päätöksiin ja tekoihin. Paavalin esittämä kysymys muistutti heitä siitä, että heidän piti ottaa toisensa tervetulleina vastaan ja jättää tuomitseminen Jehovalle.

Myös nykyään Jehovan kansaan kuuluu ihmisiä kaikenlaisista lähtökohdista. Silti Jehova on saanut aikaan sen, että tämän kansan keskuudessa vallitsee kallisarvoinen ykseys. Edistämmekö me tätä ykseyttä? Jos tunnemme houkutusta paheksua kärkkäästi veljiemme päätöksiä omantunnonasioissa, meidän olisi viisasta tehdä itsellemme kysymys, jonka Paavali esitti edellä.

Kysymykset lähentävät meitä Jehovaan

Nämä muutamat esimerkit osoittavat, millainen voima Jumalan sanassa olevilla kysymyksillä on. Kunkin kysymyksen asiayhteyden tarkastelu voi auttaa meitä soveltamaan sitä käytäntöön omissa olosuhteissamme. Raamattua lukiessamme löydämme muita hyödyllisiä kysymyksiä. (Ks. tekstiruutu s. 14.)

Se että sallimme Jumalan sanassa olevien tutkivien kysymysten vaikuttaa sisimpäämme, auttaa meitä saattamaan mielemme ja sydämemme sopusointuun Jehovan vanhurskaiden teiden kanssa. Kuultuaan Jehovan esittämät kysymykset Job vakuutti: ”Korvakuulolta olen sinusta kuullut, mutta nyt silmäni sinut näkee.” (Job 42:5.) Jehovasta oli tosiaan tullut Jobille todellisempi, ikään kuin Jehova olisi ollut aivan hänen silmiensä edessä. Opetuslapsi Jaakob ilmaisi asian myöhemmin seuraavasti: ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.” (Jaak. 4:8.) Antakaamme Jumalan sanan jokaisen osan, myös kysymysten, auttaa meitä kasvamaan hengellisesti ja ”näkemään” Jehova yhä selvemmin.

[Tekstiruutu s. 14]

Miten näiden kysymysten pohtiminen voi auttaa omaksumaan Jehovan näkökannan?

▪ ”Mieltyykö Jehova yhtä paljon polttouhreihin ja teurasuhreihin kuin Jehovan äänen tottelemiseen?” (1. Sam. 15:22.)

▪ ”Eikö hän, joka muodostaa silmän, voi nähdä?” (Ps. 94:9.)

▪ ”Kun ihmiset etsivät omaa kunniaansa, onko se kunniaa?” (Sananl. 25:27.)

▪ ”Oletko suuttunut aiheellisesti?” (Joona 4:4.)

▪ ”Mitä se hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa koko maailman, mutta menettää sielunsa?” (Matt. 16:26.)

▪ ”Kuka erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta?” (Room. 8:35.)

▪ ”Mitä sinulla tosiaan on, mitä et ole saanut?” (1. Kor. 4:7.)

▪ ”Mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä?” (2. Kor. 6:14.)

[Kuva s. 15]

Mitä Job oppi Jehovan esittämistä kysymyksistä?