Harjoita jatkuvasti havaintokykyäsi

ON NAUTITTAVAA katsella, kun taitava ja notkea voimistelija tekee sulavia liikkeitä. Raamattu kannustaa kristittyjä valmentamaan ajattelukykyään samoin kuin voimistelija valmentaa itseään.

Apostoli Paavali kirjoitti Heprealaiskirjeessään: ”Vahva ruoka kuuluu kypsille ihmisille, niille joiden havaintokyky [kirjm. ”aistimet”] on käytössä valmentunut [kuten voimistelijalla] erottamaan sekä oikean että väärän.” (Hepr. 5:14; alav.) Miksi Paavali kehotti heprealaiskristittyjä harjoittamaan ajattelukykyään niin kuin valmennettu voimistelija harjoittaa lihaksiaan? Miten me voimme valmentaa havaintokykyämme?

”Teidän pitäisi – – olla opettajia”

Paavali selitti asemaa, joka Jeesuksella on ”ylimmäisenä pappina Melkisedekin tavan mukaan”, ja kirjoitti: ”Hänestä [Jeesuksesta] meillä on paljon sanottavaa ja vaikeasti selitettävää, koska olette tulleet hitaiksi kuulemaan. Sillä tosiaankin, vaikka teidän pitäisi ajan huomioon ottaen olla opettajia, te tarvitsette jälleen jonkun opettamaan teille alusta lähtien Jumalan pyhien julistusten alkeisasioita, ja teistä on tullut sellaisia, jotka tarvitsevat maitoa, ei vahvaa ruokaa.” (Hepr. 5:10–12.)

Jotkut ensimmäisen vuosisadan juutalaiskristityt eivät ilmeisesti olleet kasvaneet ymmärryksessä eivätkä edistyneet hengellisesti. Heidän oli esimerkiksi vaikea ottaa vastaan lisääntynyttä valoa, joka koski Mooseksen lakia ja ympärileikkausta (Apt. 15:1, 2, 27–29; Gal. 2:11–14; 6:12, 13). Joidenkuiden ei ollut helppo luopua viikkosapattiin ja vuotuiseen sovituspäivään liittyvistä perinteisistä tavoista (Kol. 2:16, 17; Hepr. 9:1–14). Sen vuoksi Paavali kannusti heitä valmentamaan havaintokykyään, jotta he voisivat erottaa oikean väärästä, ja neuvoi heitä ”pyrkimään kypsyyteen” (Hepr. 6:1, 2). Hänen kehotuksensa on täytynyt saada jotkut pohtimaan, miten he käyttivät ajattelukykyään, ja todennäköisesti se auttoi heitä edistymään hengellisesti. Mitä on sanottava meistä?

Harjoita havaintokykyäsi

Miten voimme harjoittaa ajattelukykyämme saavuttaaksemme hengellisen kypsyyden? Paavali sanoi sen valmentuvan ”käytössä”. Samoin kuin voimistelijat harjoittavat lihaksiaan ja vartaloaan kauniiden ja monimutkaisten liikkeiden tekemiseen, meidän pitäisi harjoittaa ajattelukykyämme sekä oikean että väärän erottamiseen.

”Harjoitukset ovat parasta, mitä aivojen hyväksi voi tehdä”, sanoo John Ratey, kliinisen psykiatrian apulaisprofessori Harvardin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta. George Washington -yliopiston yhteydessä toimivan ikääntymistä tutkivan keskuksen johtaja Gene Cohen toteaa: ”Kun annamme aivoillemme haastetta, aivosoluihin kasvaa uusia tuojahaarakkeita, mikä lisää synapsien, solujen välisten liitosten, määrää.”

Meidän on siis viisasta harjoittaa ajattelukykyämme ja hankkia lisää Jumalan sanan tuntemusta. Kun toimimme näin, olemme paremmin varustautuneita tekemään ”Jumalan – – täydellisen tahdon” (Room. 12:1, 2).

 Opettele pitämään ”vahvasta ruoasta”

Jos haluamme ”pyrkiä kypsyyteen”, meidän on kysyttävä itseltämme: Edistynkö Raamatun totuuden ymmärryksessä? Pitävätkö toiset minua hengellisesti kypsänä ihmisenä? Äiti antaa pikkulapselle mielihyvin maitoa ja vauvanruokaa. Mutta voit kuvitella, miten huolissaan hän on, jos lapsi ei vielä vuosienkaan kuluttua syö kiinteää ruokaa. Samalla tavoin meistä on mieluista nähdä raamatuntutkisteluoppilaamme edistyvän siihen pisteeseen, että hän vihkiytyy ja käy kasteella. Mutta entä jos hän ei sen jälkeen edisty hengellisesti? Eikö se olisikin masentavaa? (1. Kor. 3:1–4.) Opettaja toivoo, että uusi opetuslapsikin alkaa aikanaan opettaa toisia.

Havaintokyvyn käyttäminen päätelmien tekemiseen vaatii mietiskelyä, ja se taas kysyy vaivannäköä (Ps. 1:1–3). Emme saa antaa huomiota hajottavien tekijöiden – esimerkiksi television katselun tai harrastusten, joissa ei tarvita paljoakaan henkistä ponnistelua – estää meitä mietiskelemästä tärkeitä asioita. Voidaksemme valmentaa ajattelukykyämme meidän on kehitettävä halu tutkia Raamattua ja ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” julkaisuja sekä tyydytettävä se (Matt. 24:45–47). Sen lisäksi että luemme Raamattua säännöllisesti itseksemme, meidän on tärkeää varata aikaa perheen yhteiseen palvontaan ja raamatullisten aiheiden syvälliseen tutkimiseen.

Meksikossa palveleva matkavalvoja Jerónimo sanoo tutkivansa jokaisen Vartiotornin numeron heti saatuaan sen. Hän varaa aikaa myös tutkimiseen yhdessä vaimonsa kanssa. Jerónimo sanoo: ”Meillä on tapana lukea Raamattua kahdestaan joka päivä, ja käytämme apuvälineenä esimerkiksi ’Hyvä maa’ -kirjasta.” Kristitty nimeltä Ronald mainitsee, että hän pysyttelee aina seurakunnan raamatunlukuohjelman tasalla. Lisäksi hänellä on yksi tai kaksi pitkän aikavälin hanketta jonkin erityisen aiheen tutkimiseksi. ”Nämä hankkeet saavat minut odottamaan seuraavaa tutkimishetkeä”, Ronald sanoo.

Miten on meidän laitamme? Omistammeko tarpeeksi aikaa Raamatun tutkimiseen ja lukemamme mietiskelemiseen? Harjoitammeko ajattelukykyämme ja hankimmeko kokemusta ratkaisujen tekemisestä Raamatun periaatteiden mukaan? (Sananl. 2:1–7.) Pitäkäämme tavoitteenamme tulla hengellisesti kypsiksi ihmisiksi, jotka ovat saaneet tietoa ja viisautta valmentamalla havaintokykyään erottamaan sekä oikean että väärän.

[Kuva s. 23]

Harjoitamme ajattelukykyämme käyttämällä sitä.