”Voita jatkuvasti paha” hillitsemällä suuttumus

”Älkää itse kostako, rakkaat – – voita jatkuvasti paha hyvällä.” (ROOM. 12:19, 21)

1, 2. Miten eräät Jehovan todistajat näyttivät matkustaessaan hyvää esimerkkiä?

RYHMÄ, joka koostui 34:stä Jehovan todistajasta, oli matkalla erään haaratoimiston vihkiäisiin, mutta heidän lentonsa myöhästyi teknisen ongelman vuoksi. Tankkaukseen tarkoitettu tunnin välilasku muuttui 44 tunnin piinalliseksi odotukseksi syrjäisellä lentokentällä, jossa ei ollut riittävästi ruokaa, vettä eikä saniteettitiloja. Monet matkustajat kiukustuivat ja uhkailivat lentoaseman työntekijöitä. Veljet ja sisaret pysyivät kuitenkin rauhallisina.

² Nämä todistajat saapuivat lopulta määränpäähänsä ennen vihkiäisohjelman viimeistä puhetta. Vaikka he olivat väsyneitä, he jäivät sen jälkeen nauttimaan paikallisten veljien seurasta. Myöhemmin he saivat tietää, ettei heidän esimerkillinen kärsivällisyytensä ja itsehillintänsä ollut jäänyt huomaamatta. Eräs muista matkustajista sanoi lentoyhtiön edustajille: ”Jos ne 34 kristittyä eivät olisi olleet mukana, lentokentällä olisi puhjennut mellakka.”

Maailma vihan vallassa

3, 4. a) Millä tavoin ja miten kauan väkivaltainen suuttumus on vitsannut ihmisiä? b) Olisiko Kain pystynyt hillitsemään suuttumuksensa? Selitä.

³ Nykyisessä pahassa järjestelmässä elämän paineet voivat saada ihmiset tuntemaan suuttumusta (Saarn. 7:7). Suuttumus taas johtaa usein vihamielisyyteen ja suoranaiseen väkivaltaan. Samalla kun sodat raivoavat maiden välillä ja niiden sisällä, monissa kodeissa syntyy taisteluja perheen sisäisten jännitteiden vuoksi. Tällaisella suuttumuksella ja väkivallalla on pitkä historia. Mustasukkainen suuttumus sai Kainin, Aadamin ja Eevan vanhimman pojan, tappamaan nuoremman veljensä Abelin. Kain teki tämän pahan teon, vaikka Jehova oli kehottanut häntä hillitsemään tunteensa ja luvannut siunata häntä, jos hän toimisi näin. (Lue 1. Mooseksen kirjan 4:6–8.)

⁴ Peritystä epätäydellisyydestään huolimatta Kainilla oli tässä asiassa valinnanvapaus. Hän olisi pystynyt pitämään suuttumuksensa kurissa. Siksi hän oli täysin vastuussa väkivallanteostaan. Epätäydellisen tilamme vuoksi meidänkin on joskus vaikea välttää suuttumusta ja siitä johtuvia tekoja. Muutkin vakavat ongelmat aiheuttavat painetta näinä ”kriittisinä aikoina” (2. Tim. 3:1). Esimerkiksi taloudelliset vaikeudet voivat käydä hermoillemme. Perheiden tukijärjestöjen ja poliisien mukaan talousjärjestelmän kriisit ovat yhteydessä lisääntyneisiin vihanpurkauksiin ja perheväkivaltaan.

5, 6. Mikä maailmallinen suhtautuminen suuttumukseen saattaisi vaikuttaa meihin?

⁵ Lisäksi monet tapaamamme ihmiset ovat ”itserakkaita”, ”pöyhkeitä” tai jopa ”raivoisia”. Tällaiset huonot ominaisuudet tarttuvat meihin erittäin helposti ja saavat meidätkin tuntemaan suuttumusta. (2. Tim. 3:2–5.) Elokuvissa ja TV-ohjelmissa annetaankin usein ymmärtää, että kostaminen on ylevää ja väkivalta on luonnollinen ja hyväksyttävä ratkaisu ongelmiin. Monesti niiden juonenkäänteet saavat katsojat odottamaan hetkeä, jona roisto saa ansionsa mukaan – yleensä kokee väkivaltaisen lopun tarinan sankarin käsissä.

⁶ Tällainen propaganda edistää Jumalan  teiden asemesta maailman ja sen vihamielisen hallitsijan, Saatanan, henkeä (1. Kor. 2:12; Ef. 2:2; Ilm. 12:12). Tämä henki vetoaa epätäydelliseen lihaan ja on täysin vastakkainen Jumalan pyhälle hengelle ja sen hedelmälle. Eräs kristillisyyden perusopetuksista on se, ettei ärsytyksestä huolimatta tule kostaa. (Lue Matteuksen 5:39, 44, 45.) Miten sitten voimme noudattaa Jeesuksen opetuksia entistä täydemmin?

Hyviä ja huonoja esimerkkejä

7. Mitä seurasi siitä, että Simeon ja Leevi eivät hillinneet suuttumustaan?

⁷ Raamatussa on runsaasti neuvoja suuttumuksen hillitsemisestä ja lisäksi käytännöllisiä esimerkkejä siitä, mitä voi tapahtua, jos hillitsemme suuttumuksemme tai jos emme tee niin. Ajatellaanpa, mitä tapahtui, kun Jaakobin pojat Simeon ja Leevi kostivat Sikemille, joka oli tehnyt väkivaltaa heidän sisarelleen Dinalle. He olivat ”pahoittaneet mielensä ja suuttuneet kovasti” (1. Moos. 34:7). Tämän jälkeen muut Jaakobin pojat hyökkäsivät Sikemin kaupunkiin, ryöstivät sen ja ottivat naiset ja lapset vangeiksi. He eivät tehneet kaikkea tätä pelkästään Dinan vuoksi vaan todennäköisesti myös siksi, että heidän ylpeyttään oli loukattu, toisin sanoen he olivat vaarassa menettää kasvonsa. Heistä tuntui, että Sikem oli loukannut heitä ja heidän isäänsä Jaakobia. Mutta mitä Jaakob ajatteli heidän käytöksestään?

8. Mitä Simeonia ja Leeviä koskeva kertomus osoittaa kostamisesta?

⁸ Vaikka Dinan järkyttävä kokemus on varmasti murehduttanut Jaakobia syvästi, hän tuomitsi poikiensa kostotoimet. Simeon ja Leevi yrittivät silti puolustella tekojaan sanomalla: ”Pitäisikö kenenkään kohdella sisartamme kuin porttoa?” (1. Moos. 34:31.) Mutta asia ei ollut vielä loppuun käsitelty, sillä Jehova oli tyytymätön. Monia vuosia myöhemmin Jaakob ennusti, että koska Simeon  ja Leevi olivat suutuspäissään syyllistyneet väkivallantekoihin, heidän jälkeläisensä hajotettaisiin Israelin heimojen joukkoon. (Lue 1. Mooseksen kirjan 49:5–7.) Hillitsemättömän suuttumuksensa vuoksi he siis joutuivat sekä Jumalan että isänsä epäsuosioon.

9. Milloin Daavid oli vähällä antaa periksi suuttumukselle?

⁹ Kuningas Daavid toimi aivan eri tavalla. Hänellä oli lukuisia tilaisuuksia kostaa, mutta hän ei tehnyt niin. (1. Sam. 24:3–7.) Eräässä tilanteessa hän oli kuitenkin vähällä antaa periksi suuttumukselle. Rikas mies nimeltä Nabal sätti Daavidin miehiä, vaikka nämä olivat suojelleet Nabalin laumoja ja paimenia. Daavid loukkaantui ehkä erityisesti miestensä puolesta ja aikoi maksaa takaisin väkivallalla. Kun hän oli miehineen lähtenyt liikkeelle hyökätäkseen Nabalia ja hänen huonekuntaansa vastaan, muuan nuori mies kertoi tapahtuneesta Nabalin ymmärtäväiselle vaimolle Abigailille ja pyysi tätä tekemään jotain. Koottuaan nopeasti suuren lahjan Abigail lähti Daavidia vastaan. Hän pyysi nöyrästi anteeksi Nabalin röyhkeyttä ja vetosi Daavidin jumalanpelkoon. Daavid tuli järkiinsä ja sanoi: ”Siunattu ole sinä, joka olet tänä päivänä estänyt minua joutumasta verivelkaan.” (1. Sam. 25:2–35.)

Kristillinen asenne

10. Miten kristittyjen tulisi suhtautua kostamiseen?

¹⁰ Se mitä tapahtui Simeonin ja Leevin ja myöhemmin Daavidin ja Abigailin tapauksessa, osoittaa kiistattomasti, että Jehova vastustaa hillitsemätöntä suuttumusta ja väkivaltaa ja että hän siunaa ponnistelut rauhan aikaansaamiseksi. ”Mikäli mahdollista, säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa, sikäli kuin se teistä riippuu”, kirjoitti apostoli Paavali. ”Älkää itse kostako, rakkaat, vaan antakaa sijaa vihastukselle, sillä on kirjoitettu: ’Minun on kosto, minä olen maksava takaisin, sanoo Jehova.’ Mutta ’jos vihollisellasi on nälkä, anna hänelle syötävää; jos hänellä on jano, anna hänelle juotavaa; sillä näin tekemällä sinä kasaat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle’. Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita jatkuvasti paha hyvällä.” (Room. 12:18–21.) *

11. Miten muuan sisar oppi pitämään suuttumuksensa kurissa?

¹¹ Voimme noudattaa tätä neuvoa käytännössä. Esimerkiksi muuan sisar kertoi eräälle vanhimmalle ongelmista, joita hänellä oli uuden esimiehen vuoksi. Hän sanoi tämän olevan puolueellinen ja epäystävällinen. Hän oli suutuksissaan tälle ja halusi ottaa lopputilin. Vanhin varoitti sisarta tekemästä mitään harkitsematonta. Hän tajusi, että tämä oli vain pahentanut tilannetta suuttumalla esimiehelle huonon kohtelun takia. (Tit. 3:1–3.) Vanhin huomautti, että vaikka sisar lopulta löytäisikin toisen työpaikan, hänen olisi joka tapauksessa muutettava suhtautumistaan epäystävällisyyteen. Vanhin neuvoi häntä kohtelemaan esimiestä siten kuin toivoisi kohdeltavan itseään, kuten Jeesus neuvoi. (Lue Luukkaan 6:31.) Sisar lupasi yrittää. Mitä tästä seurasi? Jonkin ajan kuluttua esimiehen asenne pehmeni ja hän jopa kiitti sisarta tämän työstä.

12. Miksi kristittyjen väliset erimielisyydet voivat olla erityisen tuskallisia?

¹² Emme ehkä ylläty, kun tällaisia ongelmia syntyy jonkun kristillisen seurakunnan ulkopuolella olevan kanssa. Tiedämme, että Saatanan järjestelmässä elämä on usein epäoikeudenmukaista ja että meidän on taisteltava, jotteivät pahantekijät saisi meitä vihastumaan. (Ps. 37:1–11; Saarn. 8:12, 13; 12:13, 14.) Mutta kun meillä on ongelmia jonkun hengellisen veljen tai sisaren kanssa, voimme tuntea paljon suurempaa tuskaa. Eräs sisar muisteli: ”Opittuani totuuden minun oli kaikkein vaikeinta hyväksyä sitä, että Jehovan kansaan kuuluvat eivät ole täydellisiä.” Tultuamme kylmästä ja rakkaudettomasta maailmasta  toivomme, että seurakunnassa kaikki osoittavat toisiaan kohtaan kristillistä huomaavaisuutta. Jos siis joku toinen kristitty, erityisesti seurakunnan vastuuasemassa oleva, on ajattelematon tai toimii epäkristillisesti, saatamme loukkaantua tai suuttua. Voimme miettiä, miten sellaista voi tapahtua Jehovan kansan keskuudessa. Sellaista kuitenkin tapahtui jopa voideltujen kristittyjen keskuudessa apostolien päivinä (Gal. 2:11–14; 5:15; Jaak. 3:14, 15). Miten meidän tulisi reagoida, kun olemme tällaisessa tilanteessa?

13. Miksi ja miten meidän tulisi työskennellä erimielisyyksien voittamiseksi?

¹³ ”Opin rukoilemaan niiden puolesta, jotka loukkasivat minua”, sanoo edellä mainittu sisar. ”Siitä on aina apua.” Kuten olemme jo havainneet, Jeesus opetti meitä rukoilemaan niiden puolesta, jotka vainoavat meitä (Matt. 5:44). Miten paljon enemmän meidän pitäisikään rukoilla hengellisten veljiemme ja sisartemme puolesta. Aivan niin kuin isä haluaa lastensa rakastavan toisiaan, Jehova haluaa maan päällä olevien palvelijoidensa tulevan toimeen keskenään. Odotamme saavamme elää yhdessä ikuisesti rauhaisassa ja onnellisessa maailmassa, ja Jehova opettaa meitä siihen nykyään. Hän haluaa meidän olevan yhteistoiminnassa, kun teemme hänen suurenmoista työtään. Selvittäkäämme sen vuoksi ongelmat tai vain ”sivuuttakaamme rikkomus” ja menkäämme yhdessä eteenpäin. (Lue Sananlaskujen 19:11.) Sen sijaan että ongelmien ilmaantuessa ottaisimme etäisyyttä veljiimme, meidän tulisi auttaa toisiamme pysymään Jehovan kansan keskuudessa, hänen ”iankaikkisten käsivarsiensa” suojassa (5. Moos. 33:27, Kirkkoraamattu 1938).

Hellävaraisuus kaikkia kohtaan tuo hyviä tuloksia

14. Miten voimme pitää puolemme, kun Saatana yrittää aiheuttaa erimielisyyttä?

¹⁴ Saatana ja demonit haluavat estää meitä levittämästä hyvää uutista ja yrittävät siksi aktiivisesti aiheuttaa hajaannusta onnellisissa  perheissä ja seurakunnissa. He koettavat kylvää epäsopua koska tietävät sisäisten erimielisyyksien olevan tuhoisia (Matt. 12:25). Taistellessamme heidän pahaa vaikutustaan vastaan meidän on hyvä noudattaa seuraavaa Paavalin neuvoa: ”Herran orjan ei tarvitse taistella, vaan hänen täytyy olla hellävarainen kaikkia kohtaan.” (2. Tim. 2:24.) Muista, ettemme kamppaile ”verta ja lihaa vastaan, vaan – – pahoja henkivoimia vastaan”. Onnistuaksemme tässä taistelussa meidän on käytettävä hengellistä sota-asua, johon sisältyvät ”rauhan hyvän uutisen varusteet”. (Ef. 6:12–18.)

15. Miten meidän tulisi reagoida, kun seurakunnan ulkopuolella olevat hyökkäävät meitä vastaan?

¹⁵ Seurakunnan ulkopuolella olevat Jehovan viholliset kohdistavat ilkeämielisiä hyökkäyksiä hänen rauhalliseen kansaansa. Jotkut näistä vihollisista käyvät Jehovan todistajien kimppuun fyysisesti. Toiset panettelevat meitä viestimissä tai tuomioistuimissa. Jeesus sanoi, että hänen seuraajansa voisivat odottaa tätä. (Matt. 5:11, 12.) Miten meidän tulisi reagoida? Emme saa koskaan ”maksaa pahaa pahalla” sanoin emmekä teoin. (Room. 12:17; lue 1. Pietarin kirjeen 3:16.)

16, 17. Minkä koettelevan tilanteen eräs seurakunta kohtasi?

¹⁶ Aiheuttaapa Panettelija meille mitä tahansa, voimme antaa erinomaista todistusta, kun ”voitamme jatkuvasti pahan hyvällä”. Eräällä Tyynenmeren saarella toimiva seurakunta vuokrasi salin muistonviettoa varten. Paikallisen kirkon työntekijät saivat tietää siitä ja kutsuivat seurakuntalaisensa kokoontumaan tuohon saliin jumalanpalvelukseen samana aikana, jona meidän tilaisuutemme oli määrä pitää. Poliisipäällikkö kuitenkin määräsi, että kirkon työntekijöiden piti luovuttaa sali todistajien käyttöön sovittuun aikaan mennessä. Mutta kun tuo aika tuli, sali oli täynnä kirkkoväkeä ja jumalanpalvelus alkoi.

¹⁷ Sillä välin kun poliisit valmistautuivat tyhjentämään salin väkisin, kirkon edustaja lähestyi erästä vanhintamme ja kysyi: ”Oletteko suunnitelleet jotain erityistä tälle illalle?” Veli kertoi miehelle muistonvietosta, ja tämä vastasi: ”Voi, en tiennyt!” Tähän poliisi huudahti: ”Mutta mehän kerroimme teille aamulla!” Kirkon edustaja kääntyi vanhimman puoleen ja sanoi viekas hymy kasvoillaan: ”Mitä te nyt teette? Sali on täynnä ihmisiä. Aiotteko pyytää poliisia ajamaan meidät ulos?” Hän oli ovelasti ohjaillut asioita saadakseen todistajat näyttämään vainoojilta! Miten veljet reagoisivat?

18. Miten veljet reagoivat ärsytykseen, ja mitä siitä seurasi?

¹⁸ Todistajat lupasivat, että kirkko saa pitää puolen tunnin mittaisen jumalanpalveluksen, minkä jälkeen veljet aloittaisivat muistonvieton. Jumalanpalvelus venyi, mutta kun kirkkoväki oli poistunut, muistonvietto saatiin pidettyä. Seuraavana päivänä viranomaiset kutsuivat koolle tutkintalautakunnan. Pohdittuaan asioita se määräsi kirkon ilmoittamaan, ettei ongelma ollut johtunut todistajista vaan kirkon edustajasta. Lautakunta myös kiitti Jehovan todistajia siitä, että he olivat käsitelleet vaikean tilanteen kärsivällisesti. Nämä todistajat olivat pyrkineet ”säilyttämään rauhan kaikkien ihmisten kanssa”, ja se oli kantanut hyvää hedelmää.

19. Mikä muu voi edistää rauhaisia suhteita?

¹⁹ Säilyttääksemme rauhaisat suhteet toisiin meidän on myös erittäin tärkeää puhua miellyttävästi. Seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan, mitä miellyttävä puhe on ja miten voimme oppia puhumaan miellyttävästi.

[Alaviite]

Osaatko selittää?

• Miksi ihmiset ovat maailmassa nykyään niin vihaisia?

• Mitkä Raamatun esimerkit osoittavat, mitä seuraa suuttumuksen hillitsemisestä tai hillitsemättä jättämisestä?

• Miten meidän tulisi reagoida, jos joku toinen kristitty loukkaa meitä?

• Miten meidän tulisi reagoida, kun seurakunnan ulkopuolella olevat hyökkäävät meitä vastaan?

[Tutkistelukysymykset]

[Kuva s. 16]

Simeon ja Leevi palaavat annettuaan periksi suuttumukselle.

[Kuvat s. 18]

Huomaavaisuuden osoittaminen voi pehmentää toisten asennetta.