”Älä pelkää. Minä olen auttava sinua”

JEESUS varoitti seuraajiaan: ”Panettelija tulee jatkuvasti heittämään joitakuita teistä vankilaan, jotta teidät pantaisiin täysin koetukselle.” Juuri ennen tätä varoitusta Jeesus oli kuitenkin sanonut: ”Älä pelkää sitä, mitä olet kärsimäisilläsi.” Koska Saatana käyttää edelleen vangitsemisen uhkaa saadakseen Valtakunnasta saarnaamisen loppumaan, on täysin mahdollista, että jotkin hallitukset tulevat vainoamaan tosi kristittyjä. (Ilm. 2:10; 12:17.) Miten sitten voimme valmistautua Saatanan vehkeilyihin ja olla Jeesuksen kehotuksen mukaan pelkäämättä?

Useimmat meistä ovat tietenkin aika ajoin tunteneet jossain määrin pelkoa. Siitä huolimatta Raamattu vakuuttaa, että Jehovan avulla voimme välttää antamasta myöten pelolle. Miten Jehova auttaa meitä? Muun muassa siten, että hän paljastaa Saatanan ja hänen edustajiensa menetelmät voidaksemme valmistautua vastustukseen (2. Kor. 2:11). Asian valaisemiseksi tarkastelemme erästä tapahtumaa Raamatun ajoilta. Tutustumme myös joihinkin nykyajan esimerkkeihin uskollisista veljistämme ja sisaristamme, jotka ovat ”pysyneet lujina Panettelijan vehkeilyjä vastaan” (Ef. 6:11–13).

Jumalaa pelkäävä kuningas kohtaa pahan hallitsijan

Assyrian paha kuningas Sanherib sai 700-luvulla eaa. sarjan voittoja eri kansoista. Täynnä itseluottamusta hän otti sitten tähtäimeensä Jehovan kansan ja sen pääkaupungin Jerusalemin, jossa Jumalaa pelkäävä Hiskia hallitsi kuninkaana (2. Kun. 18:1–3, 13). Saatana varmaankin käytti tilannetta häikäilemättä hyväkseen ja yllytti Sanheribia toteuttamaan hänen suunnitelmansa, niin että tosi palvonta saataisiin tuhottua maan päältä (1. Moos. 3:15).

Sanherib lähetti Jerusalemiin valtuuskunnan vaatimaan kaupungin antautumista. Valtuuskuntaan kuului rabsake, * joka toimi kuninkaan pääedustajana. (2. Kun. 18:17.) Rabsaken tavoitteena oli heikentää juutalaisten itseluottamusta ja saada heidät antautumaan taisteluitta. Millaisten menetelmien avulla rabsake yritti saada juutalaiset pelkäämään?

Uskollisia eristettyinäkin

Rabsake sanoi Hiskian edustajille: ”Näin on suuri kuningas, Assyrian kuningas, sanonut: ’Mikä on tämä luottamus, johon olet turvautunut? Katso, olet pannut nyt luottamuksesi Egyptiin, tämän muserretun ruo’on tukeen, joka – jos mies nojaisi siihen – varmasti tunkeutuisi hänen kämmeneensä ja  lävistäisi sen.’ ” (2. Kun. 18:19, 21.) Rabsaken syytös oli väärä, sillä Hiskia ei ollut liittoutunut Egyptin kanssa. Silti syytös korosti sitä, minkä rabsake halusi juutalaisten muistavan selvästi: Kukaan ei tulisi heidän avukseen. He olisivat yksin – eristyksissä.

Nykyaikana tosi palvonnan vastustajat ovat samoin käyttäneet eristämisen uhkaa saadakseen aidot kristityt pelkäämään. Eräs sisar, joka oli uskonsa takia vuosien ajan vangittuna ja eristettynä uskontovereistaan, kertoi myöhemmin, mikä auttoi häntä voittamaan pelon. Hän sanoi: ”Rukous auttoi minua vetäytymään lähelle Jehovaa – – muistin Jesajan 66:2:ssa olevan vakuutuksen, että Jumala katsoo sen puoleen, ’joka on nöyrä, jolla on särjetty henki’. Se oli minulle aina voiman ja suuren lohdutuksen lähde.” Samoin eräs vuosia yksinäissellissä ollut veli sanoi: ”Vähitellen opin ymmärtämään, että pieni suorakulmainen sellikin voi olla kuin maailmankaikkeus, kun nauttii läheisestä suhteesta Jumalan kanssa.” Läheinen suhde Jehovaan antoi näille kahdelle kristitylle voimaa, jota he tarvitsivat selviytyäkseen eristettynä olosta (Ps. 9:9, 10). Vainoojat pystyivät erottamaan vangitut todistajat perheestä, ystävistä ja uskonveljistä, mutta nämä todistajat tiesivät, että heidän vastustajansa eivät koskaan pystyisi eristämään heitä Jehovasta (Room. 8:35–39).

Miten tärkeää meidän siksi onkaan käyttää jokainen mahdollinen tilaisuus lujittaaksemme suhdettamme Jehovaan! (Jaak. 4:8.) Meidän tulisi kysyä toistuvasti itseltämme: Kuinka todellinen Jehova on minulle? Onko hänen sanoillaan syvä vaikutus minuun, kun teen päivittäin ratkaisuja, pieniä tai suuria? (Luuk. 16:10.) Jos työskentelemme ahkerasti säilyttääksemme läheisen suhteen Jumalaan, meillä ei ole mitään syytä pelätä. Profeetta Jeremia edusti sorrettuja juutalaisia sanoessaan: ”Olen huutanut nimeäsi, oi Jehova, syvimmästä kuopasta. – – Olet lähestynyt sinä päivänä, jona jatkuvasti kutsuin sinua. Sinä sanoit: ’Älä pelkää.’ ” (Valit. 3:55–57.)

Epäilysten kylväminen ei tuota tulosta

Rabsake yritti viekkaan todistelun välityksellä kylvää epäilyksiä. Hän sanoi: ”Eikö hän [Jehova] ole se, jonka uhrikukkulat ja alttarit Hiskia on poistanut? – – Jehova itse sanoi minulle: ’Nouse tätä maata vastaan, ja sinun on hävitettävä se.’ ” (2. Kun. 18:22, 25.) Täten rabsake väitti, että Jehova ei taistelisi kansansa puolesta, koska oli tyytymätön siihen. Mutta totuus oli aivan päinvastainen. Jehova oli mieltynyt Hiskiaan ja niihin juutalaisiin, jotka olivat palanneet tosi palvontaan (2. Kun. 18:3–7).

Nykyiset juonittelevat vainoojat yrittävät ehkä herättää luottamusta esittämällä joitakin paikkansapitäviä tietoja mutta sirottelevat ovelasti noiden tosiasioiden joukkoon valheita saadakseen aikaan epäilyksiä. Esimerkiksi vangituille veljille ja sisarille on toisinaan kerrottu, että joku heidän maassaan johtavassa asemassa oleva veli on tinkinyt periaatteistaan ja siksi myös heidän olisi aivan oikein luopua vakaumuksestaan. Tällaiset perustelut eivät kuitenkaan herätä epäilyksiä tarkkanäköisissä kristityissä.

Mietitäänpä, mitä tapahtui eräälle sisarelle toisen maailmansodan aikana. Vankilassa hänelle näytettiin kirjallista todistusta, jonka mukaan muuan vastuullinen veli oli kieltänyt uskonsa. Kuulustelija kysyi sisarelta, uskoiko tämä tuohon veljeen. Sisar vastasi:  ”[Hän] on vain epätäydellinen ihminen.” Sisar lisäsi, että niin kauan kuin veli noudatti Raamatun periaatteita, Jumala käytti tätä. ”Mutta koska hänen lausuntonsa ovat ristiriidassa Raamatun kanssa, hän ei ole enää veljeni.” Tuo uskollinen sisar noudatti viisaasti seuraavaa Raamatun kehotusta: ”Älkää panko luottamustanne jalosukuisiin älkääkä ihmisen poikaan, jolle pelastus ei kuulu.” (Ps. 146:3.)

Jumalan sanan täsmällinen tuntemus ja sen neuvojen soveltaminen auttaa meitä varomaan petollista todistelua, joka voisi heikentää päätöstämme pysyä kestävinä (Ef. 4:13, 14; Hepr. 6:19). Niinpä ollaksemme valmiita ajattelemaan selvästi paineen alaisina meidän täytyy pitää Raamatun päivittäistä lukemista ja henkilökohtaista tutkimista ensiarvoisen tärkeinä (Hepr. 4:12). Nyt on aika syventää totuuden tuntemustamme ja vahvistaa uskoamme. Eräs veli, joka kesti vuosia yksinäissellissä, sanoi: ”Haluaisin kannustaa jokaista osoittamaan asiaankuuluvaa arvostusta kaikkea hengellistä ravintoa kohtaan, mitä meille annetaan, koska emme tiedä, kuinka suuriarvoista se voi olla meille jolloinkin.” Jos siis nyt tutkimme huolellisesti Jumalan sanaa ja orjaluokalta saatavia julkaisuja, niin kriittisinä hetkinä pyhä henki ”palauttaa mieleemme” sen, mitä olemme oppineet (Joh. 14:26).

Suoja uhkailua vastaan

Rabsake yritti pelotella juutalaisia. ”Lyöhän siis nyt vetoa herrani, Assyrian kuninkaan, kanssa”, hän sanoi, ”ja salli minun antaa sinulle kaksituhatta hevosta nähdäkseni, voitko sinä hankkia niille ratsastajat. Kuinka sitten voisit torjua herrani vähäisimmistä palvelijoista yhden ainoan käskynhaltijan kasvot?” (2. Kun. 18:23, 24.) Inhimillisesti katsoen Hiskialla ja hänen kansallaan ei ollut mitään mahdollisuutta vastustaa Assyrian mahtavaa armeijaa.

Vainoojat voivat myös nykyään tuntua äärettömän voimakkailta, varsinkin jos heidän takanaan on koko valtion mahti. Näin oli varmasti natsivainoojien tapauksessa toisen maailmansodan aikana. He yrittivät pelotella monia Jumalan palvelijoita. Eräs vuosia vankilassa ollut veljemme kertoi myöhemmin, miten häntä uhkailtiin. Kerran muuan viranomainen kysyi häneltä: ”Näittekö miten veljenne ammuttiin? Mitä opitte siitä?” Hän vastasi: ”Minä olen ja tulen edelleenkin pysymään Jehovan todistajana.” ”Sitten teidät ammutaan seuraavana”, viranomainen uhkasi. Kaikesta huolimatta veljemme pysyi lujana, ja vihollinen vetäytyi. Miten tuo veli pystyi siihen? Hän vastasi: ”Luotin Jehovan nimeen.” (Sananl. 18:10.)

Suuren kilven tavoin luja uskomme Jehovaan suojelee meitä kaikilta keinoilta, joita Saatana käyttää vahingoittaakseen meitä hengellisesti (Ef. 6:16). Tästä syystä meidän on hyvä pyytää rukouksessa, että Jehova auttaisi meitä vahvistamaan uskoamme (Luuk. 17:5). Meidän täytyy myös käyttää hyödyksemme uskoa vahvistavia järjestelyjä, joita uskollinen orjaluokka on tehnyt. Kun meitä uhkaillaan, on vahvistavaa muistaa, mitä Jehova sanoi profeetta Hesekielille, jonka piti kohdata uppiniskaisia ihmisiä. Jehova rohkaisi häntä: ”Olen tehnyt sinun kasvosi aivan yhtä koviksi kuin heidän kasvonsa ja sinun otsasi aivan yhtä kovaksi kuin heidän otsansa. Timantin kaltaiseksi, piikiveä kovemmaksi, olen tehnyt otsasi.” (Hes. 3:8, 9.) Jehova voi tarvittaessa auttaa meitä olemaan timantinkovia, kuten Hesekielin piti olla.

Miten vastustaa kiusauksia?

Vastustajat ovat huomanneet, että jos mikään muu ei tehoa, ihmisen nuhteettomuus voidaan toisinaan murtaa houkuttelevilla palkinnoilla. Myös rabsake käytti tätä menetelmää. Hän sanoi Jerusalemissa oleville: ”Näin on Assyrian kuningas sanonut: ’Tehkää kanssani antautumissopimus ja tulkaa  ulos luokseni, – – kunnes tulen ja vien teidät oman maanne kaltaiseen maahan, viljan ja uuden viinin maahan, leivän ja viinitarhojen maahan, runsasöljyisten oliivipuiden ja hunajan maahan, ja pysykää elossa, jottette kuolisi.’ ” (2. Kun. 18:31, 32.) Ajatus tuoreen leivän syömisestä ja uuden viinin juomisesta on varmasti ollut hyvin vetoava niille, jotka olivat suljettuna piiritetyn kaupungin muurien sisäpuolelle.

Tämän kaltainen mahdollisuus esitettiin kerran eräälle vangitulle lähetystyöntekijälle hänen päättäväisyytensä heikentämiseksi. Hänelle sanottiin, että hänet vietäisiin puoleksi vuodeksi ”kauniissa puutarhassa” olevaan ”miellyttävään kotiin”, jotta hän voisi ajatella. Veli pysyi kuitenkin hengellisesti valppaana eikä tinkinyt kristillisistä periaatteistaan. Mikä auttoi häntä? Hän selitti myöhemmin: ”Tapani oli ajatella Valtakuntaa tosi toivona. – – Koska Jumalan valtakunnan tuntemus vahvisti minua ja minä olin varma siitä enkä koskaan epäillyt sitä hetkeäkään, minua ei voitu järkyttää.”

Miten todellinen Jumalan valtakunta on meille? Patriarkka Abraham, apostoli Paavali ja itse Jeesus pystyivät kaikki kestämään vaikeita koettelemuksia, koska Valtakunta oli heille todellinen (Fil. 3:13, 14; Hepr. 11:8–10; 12:2). Kun panemme kaiken aikaa Valtakunnan ensi sijalle elämässämme ja pidämme mielessä sen pysyvät siunaukset, mekin kykenemme vastustamaan kiusausta, jos meille tarjotaan tilapäistä vapautusta koettelemuksista (2. Kor. 4:16–18).

Jehova ei hylkää meitä

Vaikka rabsake yritti kaikin keinoin säikyttää juutalaiset, Hiskia ja hänen alamaisensa panivat horjumattoman luottamuksensa Jehovaan (2. Kun. 19:15, 19; Jes. 37:5–7). Jehova puolestaan vastasi heidän avunpyyntöihinsä lähettämällä enkelin lyömään yhdessä yössä 185 000 sotilasta assyrialaisten leiristä. Heti seuraavana päivänä Sanherib kiiruhti häväistynä pääkaupunkiinsa Niniveen armeijansa rippeet mukanaan. (2. Kun. 19:35, 36.)

Jehova ei hylännyt niitä, jotka panivat luottamuksensa häneen. Nykyiset esimerkit koettelemuksia kestävistä veljistämme ja sisaristamme osoittavat, että sama pitää yhä paikkansa Jehovasta. Hyvästä syystä taivaallinen Isämme siksi rohkaiseekin meitä sanomalla: ”Minä, Jehova, sinun Jumalasi, tartun oikeaan käteesi, minä, joka sanon sinulle: ’Älä pelkää. Minä olen auttava sinua.’ ” (Jes. 41:13.)

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 13]

Jehova itse rohkaisee palvelijoitaan sanomalla Sanassaan yli 30 kertaa: ”Älä pelkää.”

[Kuva s. 12]

Miten rabsaken menetelmät muistuttavat niitä menetelmiä, joita Jumalan kansan viholliset käyttävät nykyään?

[Kuvat s. 15]

Läheinen suhde Jehovaan tekee meille mahdolliseksi säilyttää nuhteettomuutemme koettelemuksessa.