Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Mitä lapsenne sanoisi?

Mitä lapsenne sanoisi?

Mitä lapsenne sanoisi?

VANHEMMILLE: Vartiotornissa 15. tammikuuta 2010 sivuilla 16–20 teitä kannustettiin järjestämään lapsillenne harjoittelutuokioita. Tässä kirjoituksessa on ajatuksia siitä, miten voisitte auttaa lastanne selviytymään koulussa kohtaamistaan haasteista. Haluatte ehkä pitää tällaisia tuokioita perheenne palvontailtana.

LAPSET, jotka ovat Jehovan todistajia, kohtaavat monia haasteita. Koulutoverit kysyvät heiltä usein, miksi he eivät osallistu joihinkin toimintoihin, kuten kansallislaulun laulamiseen sekä syntymäpäivien ja juhlapyhien viettoon. Miten poikanne tai tyttärenne reagoi, jos hänelle esitetään tällaisia kysymyksiä?

Jotkut kristityt lapset ovat yksinkertaisesti sanoneet: ”En saa tehdä niin. Uskontoni kieltää sen.” Nämä lapset ansaitsevat kiitoksen lujasta asenteestaan. Ehkä heiltä ei kysellä sen enempää. Mutta Raamattu neuvoo meitä olemaan ”valmiit puolustautumaan jokaisen edessä, joka vaatii – – perustetta” uskonkäsityksillemme (1. Piet. 3:15). Tämä merkitsee enemmän kuin että sanoo: ”En saa tehdä niin.” Vaikka kaikki eivät olekaan kanssamme samaa mieltä, jotkut saattavat haluta tietää, mikä on syynä ratkaisuihimme.

Monet nuoret todistajat ovat näyttäneet koulutovereilleen Raamatun kertomuksia jostakin julkaisusta, esimerkiksi kirjasta Opimme Suurelta Opettajalta. Näistä kertomuksista voi olla apua sen selittämisessä, miksi todistajalapset toimivat tai eivät toimi jollakin tietyllä tavalla. Jotkut koulutoverit kuuntelevat tarkkaavaisesti Raamatun kertomuksia, ja tällä tavoin on aloitettu lukuisia raamatuntutkisteluja. Toisten voi olla vaikeaa kuunnella kokonainen Raamatun kertomus. Jotkin niistä saattavat olla liian vaikeita koululaisten ymmärrettäväksi, ellei niitä selitetä kunnolla. Kun 11-vuotiaan Minheen ystävä pyysi häntä syntymäpäiväjuhliin, Minhee sanoi hänelle: ”Raamattu ei käske meidän viettää syntymäpäiviä. Johannes Kastaja, josta kerrotaan Raamatussa, tapettiin eräillä syntymäpäivillä.” Minhee kuitenkin muistaa, ettei hänen ystävänsä näyttänyt ymmärtävän hänen vastaustaan.

Joskus on hyödyllistä näyttää toiselle oppilaalle jossakin kirjassamme olevaa kuvaa tai kertomusta. Mutta entä jos kouluviranomaiset eivät pidä suotavana, että lapset näyttävät toisille oppilaille uskonnollisia julkaisuja? Osaavatko lapsemme todistaa tehokkaasti käyttämättä mitään julkaisua? Miten voitte auttaa lapsianne puolustautumaan?

Harjoitelkaa yhdessä

On hyvä järjestää kotona harjoittelutuokioita, joissa vanhemmat esittävät koulutovereiden osaa. Kun lapset yrittävät puolustaa uskoaan, vanhemmat haluavat kiittää heitä ja osoittaa, miten he voivat parantaa perustelujaan ja mitä hyötyä siitä on. Kannustakaa heitä esimerkiksi käyttämään sanoja, joita samanikäiset oppilaat voivat ymmärtää. Yhdeksänvuotias Joshua sanoo, etteivät hänen koulutoverinsa ymmärrä sellaisia sanoja kuin ”omatunto” ja ”uskollisuus”. Siksi hänen on täytynyt käyttää helpompia sanoja selittäessään asioita heille. (1. Kor. 14:9.)

Joidenkin koululaisten kiinnostus voi lopahtaa, jos heidän kysymykseensä vastataan kovin pitkästi. Todistajanuoret voivat pitää yllä heidän kiinnostustaan vetämällä heidät mukaan keskusteluun ja perustelemalla asioita. Haneul, kymmenvuotias tyttö, sanoo: ”Koulutovereistani on mukavaa keskustella, ei kuunnella selityksiä.” Keskustelun voi saada aikaan, kun tekee kysymyksiä ja sitten kuuntelee huolellisesti esiin tulevia näkökantoja.

Oheiset keskustelut ilmaisevat, miten kristityt lapset voisivat perustella asioita koulutovereilleen. Ei ole tarpeen opetella näitä keskusteluja ulkoa, koska lapset eivät ole samanlaisia ja erilaisissa tilanteissa on vastattava eri tavalla. Siksi nuoren todistajan tulisi painaa mieleensä keskeiset ajatukset ja ilmaista ne sitten omin sanoin tilanteeseen ja koulutovereihin sopivalla tavalla. Jos teillä on kouluikäisiä lapsia, voisitte näytellä nämä keskustelut heidän kanssaan.

Lasten valmentaminen vaatii aikaa ja vaivannäköä. Kristityt vanhemmat haluavat teroittaa Raamatun periaatteita lapsilleen ja saada heidät vakuuttumaan siitä, että niiden mukaan kannattaa elää. (5. Moos. 6:7; 2. Tim. 3:14.)

Yrittäkää seuraavassa perheen palvontaillassa harjoitella lastenne kanssa näitä keskusteluja. Huomaatte, miten tehokasta tämä voi olla. Muistakaa, ettei tarkoitus ole opetella ulkoa vastauksia eikä sanoja. Voisittekin näytellä tilanteen pari kertaa siten, että annatte erilaisen vastauksen ja katsotte, miten lapsenne reagoivat siihen. Auttakaa heitä kehittämään järkevyyttä ja tahdikkuutta, kun he yrittävät selittää uskonkäsitystensä perusteita. Ajan mittaan lapsenne oppivat, miten puolustaa uskoaan niin luokkatovereiden, naapurien kuin opettajienkin edessä.

[Tekstiruutu/Kuvat s. 4, 5]

SYNTYMÄPÄIVÄJUHLAT

Mari: Hei, Juuso! Haluaisin kutsua sinut juhliin.

Juuso: Kiitos ajatuksesta. Saanko kysyä, millaiset juhlat ne ovat?

Mari: Minulla on syntymäpäivä, ja aion järjestää oikein mukavat juhlat sen kunniaksi.

Juuso: Toivottavasti et pety, mutta en voi tulla. En nimittäin vietä syntymäpäiviä.

Mari: Miksi et? Juhlathan ovat tosi kivoja!

Juuso: Kyllä minäkin pidän juhlista. Mutta me Jehovan todistajat haluamme jäljitellä Jeesusta, ja hän ei viettänyt syntymäpäiviään. Siksi minäkään en vietä niitä.

Mari: Mutta etkö voisi kuitenkin tulla juhliini? Ei sinun tarvitse onnitella minua eikä tuoda lahjoja.

Juuso: En voi. Minulle on tärkeää noudattaa sitä, mitä Raamatussa sanotaan. Ja sen mukaan Jeesuksen seuraajat eivät viettäneet syntymäpäiviä eivätkä menneet syntymäpäiväjuhliin.

Mari: Tarkoitatko, etten saisi juhlia syntymäpäivääni?

Juuso: Se on tietysti sinun asiasi. Meidän perhe on kuitenkin päättänyt olla viettämättä kenenkään syntymäpäiviä.

Mari: Etkö sinä sitten saa vanhemmiltasi lahjoja?

Juuso: Totta kai saan. Mutta vanhempani eivät odota syntymäpäivääni asti vaan antavat minulle lahjoja aina silloin kun tahtovat. Haluaisitko muuten tietää, miten syntymäpäivien viettäminen sai alkunsa?

Mari: Tiedätkö sinä sen?

Juuso: Voisin huomenna kertoa jotain kiinnostavaa siitä, mitä tapahtui eräillä syntymäpäivillä kauan sitten.

KANSALLISLAULU

Kati: Miksi sinä et laula kansallislaulua?

Kristiina: Kerron mielelläni, mutta voisitko ensiksi sanoa, miksi sinä laulat?

Kati: Koska pidän maastani.

Kristiina: Kyllä minäkin pidän maastani. Mutta eivätkö toisetkin maat ole hyviä?

Kati: Tietysti ovat.

Kristiina: Ja ei kai kukaan nouse laulamaan kaikille ihmisille tai asioille, joita hän kunnioittaa ja joista hän pitää, vai mitä?

Kati: Ei tietenkään. En oikein osaa sanoa, miksi laulan kansallislaulun. Ehkä siksi, että kaikki muutkin laulavat.

Kristiina: Monien mielestä heidän maansa on maailman paras, ja he tekisivät sen puolesta mitä tahansa. Minä en ole valmis menemään niin pitkälle. En voisi koskaan lähteä sotaan enkä uhrata henkeäni tämän maan puolesta. Jumala ei hyväksy sotimista eikä kansallismielisyyttä, enkä minäkään hyväksy. Siksi vaikka pidän maastani, olen päättänyt olla laulamatta kansallislaulua.

Kati: Vai niin.

Kristiina: Hyvä että otit tämän asian puheeksi. Ja jos jolloinkin haluat tietää, miksi toimin tai en toimi jollain tietyllä tavalla, tule vain kysymään. Raamatussa muuten kerrotaan, että Babylonin kuningas käski kauan sitten ihmisten kumartaa erästä kuvapatsasta. Jotkut eivät suostuneet kumartamaan edes kuoleman uhalla.

Kati: Ihanko totta? Miten heille kävi?

Kristiina: Voin kertoa heistä lisää ruokailussa.

POLIITTISET MIELIPITEET

Mikko: Jos meillä olisi jo äänioikeus, niin ketä sinä äänestäisit?

Timo: En ketään.

Mikko: Miksi et?

Timo: Olen jo antanut ääneni.

Mikko: Mutta ethän sinä saa vielä äänestää.

Timo: Tässä tapauksessa saan. Minä kannatan parasta mahdollista hallitusta.

Mikko: Millainen hallitus se oikein on?

Timo: Sen johdossa on Jeesus. Minun mielestäni hän on täydellinen siihen tehtävään. Haluaisitko tietää, miksi?

Mikko: Enpä erityisemmin.

Timo: Jos joskus haluat tietää, niin kerron mielelläni.

[Kuva]

”Haluaisin kutsua sinut juhliin.”

[Kuva s. 3]

”Miksi sinä et laula kansallislaulua?”