Ole innokas tosi palvonnan puolesta

”Eloa on paljon, mutta työntekijöitä on vähän.” (MATT. 9:37)

1. Miten kuvailisit kiireellisyyden tunnetta?

KÄDESSÄSI on asiakirja, joka jonkun on käsiteltävä ennen päivän päättymistä. Mitä teet? Panet siihen merkinnän ”KIIREELLINEN”. Olet matkalla tärkeään tapaamiseen, mutta aika on vähissä. Mitä teet? Sanot kuljettajalle: ”Aja nopeasti. Minulla on KIIRE!” Kun sinulla on tärkeä tehtävä hoidettavana ja aika on loppumassa, olet kiihdyksissä ja jännittynyt. Adrenaliini alkaa virrata, ja pyrit työskentelemään niin nopeasti ja tehokkaasti kuin mahdollista. Kiireellisyyden tunne on vallannut sinut.

2. Mikä on nykyään eläville tosi kristityille kaikkein kiireellisintä työtä?

² Nykyään eläville tosi kristityille mikään ei ole kiireellisempää kuin Valtakunnan hyvän uutisen saarnaaminen ja opetuslasten tekeminen kaikkien kansakuntien ihmisistä (Matt. 24:14; 28:19, 20). Opetuslapsi Markus kirjoitti Jeesuksen sanoja lainaten, että tämä työ täytyy tehdä ”ensin” eli ennen lopun tuloa (Mark. 13:10). Näinhän asian pitää ollakin. Jeesus sanoi: ”Eloa on paljon, mutta työntekijöitä on vähän.” Elonkorjuu ei voi odottaa, sillä sato täytyy koota talteen ennen kuin korjuuaika päättyy. (Matt. 9:37.)

3. Millä tavoin monet ovat vastanneet kiireelliseen tarpeeseen saarnata?

³ Koska saarnaamistyö on meille näin tärkeää, se ansaitsee mahdollisimman paljon aikaamme, energiaamme ja huomiotamme. On kiitettävää, että monet ilmaisevat toiminnallaan ymmärtävänsä tämän. Jotkut ovat yksinkertaistaneet elämäänsä voidakseen aloittaa kokoaikaisen sananpalveluksen tienraivaajina tai lähetystyöntekijöinä tai voidakseen palvella jossakin eri puolilla maailmaa olevista Betel-kodeista. Heidän elämänsä on hyvin kiireistä. He ovat voineet tehdä monia uhrauksia, ja heillä on voitettavanaan monia haasteita. Jehova kuitenkin siunaa heitä runsaasti. Olemme onnellisia heidän puolestaan. (Lue Luukkaan 18:28–30.) Toiset, joiden ei ole mahdollista tehdä julistustyötä koko ajallaan, omistavat tähän elämää pelastavaan työhön mahdollisimman paljon aikaa. Saarnaamistyöhömme sisältyy myös lastemme auttaminen pelastumaan (5. Moos. 6:6, 7).

4. Miksi jotkut saattaisivat kadottaa kiireellisyyden tunteen?

⁴ Kuten olemme nähneet, kiireellisyyden tunne on yleensä yhteydessä aikarajaan, jonkin loppuun. Elämme lopun aikaa, ja tästä on paljon sekä raamatullisia että historiallisia todisteita (Matt. 24:3, 33; 2. Tim. 3:1–5). Yksikään ihminen ei kuitenkaan tiedä tarkkaa aikaa, jona loppu tulee. Kertoessaan yksityiskohtia ”asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkistä” Jeesus sanoi nimenomaan: ”Siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivaiden enkelit eikä Poika, vaan ainoastaan Isä.” (Matt. 24:36.) Tämän vuoksi joistakuista on vaikea säilyttää kiireellisyyden tunne vuosi vuoden perään, erityisesti jos he ovat odottaneet loppua jo pitkän aikaa (Sananl. 13:12). Tuntuuko se sinusta joskus vaikealta? Mikä voi auttaa meitä kehittämään tai säilyttämään kiireellisyyden tunteen sen työn suhteen, jota Jehova Jumala ja Jeesus Kristus haluavat meidän nykyään tekevän?

Kiinnitä huomiota Esimerkkiimme Jeesukseen

5. Miten Jeesus ilmaisi kiireellisyyden tunnetta sananpalveluksensa yhteydessä?

⁵ Kaikista niistä, jotka ovat olleet kiireisiä  Jumalan palveluksessaan, Jeesus Kristus on varmasti huomattavin. Hän oli kiireinen muun muassa siksi, että hänellä oli paljon työtä ja vain kolme ja puoli vuotta sen tekemiseen. Jeesus sai kuitenkin aikaan tosi palvonnan saralla enemmän kuin kukaan muu on koskaan saanut. Hän teki tunnetuksi Isänsä nimeä ja tarkoitusta, saarnasi Valtakunnan hyvää uutista, paljasti uskonnollisten johtajien ulkokultaisuuden ja väärät opetukset ja kannatti Jehovan suvereeniutta aina kuolemaansa asti. Hän ei säästellyt vaivojaan vaan kulki maata ristiin rastiin opettaen, auttaen ja parantaen ihmisiä. (Matt. 9:35.) Kukaan ei ole koskaan saanut aikaan niin paljon niin lyhyessä ajassa. Jeesus työskenteli ahkerammin kuin yksikään toinen olisi pystynyt. (Joh. 18:37.)

6. Mihin Jeesus keskitti huomionsa?

⁶ Mikä sai Jeesuksen työskentelemään väsymättä palveluksensa loppuun saakka? Hän on voinut Danielin profetian perusteella tietää, miten paljon aikaa hänellä Jehovan aikataulun mukaan oli käytettävissään (Dan. 9:27). Hänen maanpäällisen palveluksensa oli määrä päättyä ”viikon puolivälissä” eli kolme ja puoli vuotta sen alkamisesta. Saavuttuaan voittoisana Jerusalemiin vuoden 33 keväällä hän sanoi: ”Hetki on tullut, jolloin Ihmisen Poika kirkastetaan.” (Joh. 12:23.) Vaikka Jeesus tiesi kuolemansa olevan aivan lähellä, hän ei antanut sen tulla huomionsa keskipisteeksi, ensisijaiseksi syyksi ahkeraan työntekoon. Sen sijaan hän keskittyi jokaiseen tilaisuuteen tehdä Isänsä tahto ja osoittaa rakkautta toisia ihmisiä kohtaan. Tuo rakkaus sai hänet kokoamaan ja valmentamaan opetuslapsia ja lähettämään heidät saarnaamistyöhön. Heidän piti jatkaa hänen alulle panemaansa työtä ja tehdä vieläkin suurempia tekoja kuin hän. (Lue Johanneksen 14:12.)

7, 8. Mitä opetuslapset muistivat, kun Jeesus puhdisti temppelin, ja miksi hän menetteli niin?

⁷ Eräs Raamatussa kerrottu tapaus todisti vakuuttavasti Jeesuksen innosta. Se sattui hänen palveluksensa varhaisessa vaiheessa, vuoden 30 pesahin aikoihin. Jeesus ja hänen opetuslapsensa tulivat Jerusalemiin ja näkivät temppelissä ”nautakarjan ja lampaiden ja kyyhkysten myyjiä sekä rahanvälittäjiä, jotka olivat istuimillaan”. Miten Jeesus reagoi, ja miten se vaikutti hänen opetuslapsiinsa? (Lue Johanneksen 2:13–17.)

⁸ Se mitä Jeesus tuossa tilanteessa teki ja sanoi, toi sopivasti opetuslasten mieleen eräässä Daavidin psalmissa olevat profeetalliset sanat: ”Palava into sinun huoneesi puolesta on kuluttanut minut.” (Ps. 69:9.) Tuo psalmi muistui opetuslasten mieleen, koska vain palava into saattoi saada Jeesuksen tekemään jotain niin vaarallista. Temppelissä harjoitettavan törkeän ja tuottoisan liiketoiminnan takana olivat nimittäin ne, jotka pitivät siellä valtaa, esimerkiksi papit ja kirjanoppineet. Paljastaakseen heidän vehkeilynsä ja häiritäkseen sitä Jeesus asettui tuon ajan uskonnollista  järjestelmää vastaan. Kuten opetuslapset aivan oikein panivat merkille, hänen intonsa Jumalan huoneen eli tosi palvonnan puolesta oli selvästi ilmeinen. Mitä into sitten on? Eroaako se jotenkin kiireellisyyden tunteesta?

Miten into eroaa kiireellisyyden tunteesta?

9. Miten intoa voitaisiin kuvailla?

⁹ Eräs sanakirja sanoo ”innon” olevan toiminnanhaluista pyrkimystä johonkin, kiihkeää halua, innostusta, antaumusta ja paloa. Jeesuksen sananpalvelusta voidaan varmasti luonnehtia kaikilla näillä ilmauksilla. Niinpä eräs raamatunkäännös kääntääkin edellisessä kappaleessa mainitun jakeen: ”Antaumukseni sinun huonettasi kohtaan, oi Jumala, palaa minussa kuin tuli.” (Today’s English Version.) On kiinnostavaa, että joissakin itämaisissa kielissä ”intoa” vastaava ilmaus koostuu kahdesta osasta, jotka merkitsevät kirjaimellisesti ’kuumaa sydäntä’ ja välittävät ajatuksen sydämen palamisesta. Ei ihme, että opetuslapset muistivat Daavidin sanat, kun he näkivät Jeesuksen menettelyn temppelissä. Mutta mikä ikään kuin sytytti Jeesuksen sydämen tuleen ja pani hänet toimimaan innokkaasti?

10. Mitä sana ”into” merkitsee Raamatussa?

¹⁰ Daavidin psalmissa esiintyvä sana ”into” juontuu heprealaisesta sanasta, joka muualla Raamatussa käännetään usein ”mustasukkaiseksi” tai ”mustasukkaisuudeksi”. Uuden maailman käännös kääntää sen joskus ”yksinomaista antaumusta vaativaksi”. (Lue 2. Mooseksen kirjan 20:5; 34:14 ja Joosuan 24:19.) Eräs Raamatun sanakirja sanoo tästä ilmauksesta: ”Sitä käytetään usein aviosuhteen yhteydessä – –. Aivan niin kuin mustasukkainen aviomies tai vaimo puolustaa lujasti yksinoikeuttaan, niin Jumalakin puolustaa oikeuttaan niiden suhteen, jotka ovat hänen yksityisomaisuuttaan.” Into on siis raamatullisessa merkityksessä enemmän kuin sitä, että on innostunut jostakin, kuten monet ovat esimerkiksi lempiurheilulajistaan. Daavidin mainitsema into oli Jumalan puolesta tunnettavaa myönteistä mustasukkaisuutta, toisin sanoen sitä, ettei suvaitse kilpailua eikä häväistystä; se oli voimakasta tarvetta suojella toisen hyvää nimeä tai korjata vahinko.

11. Mikä sai Jeesuksen ponnistelemaan?

¹¹ Jeesuksen opetuslapset eivät erehtyneet yhdistäessään Daavidin sanat siihen, mitä he näkivät Jeesuksen tekevän temppelissä. Jeesus ei ponnistellut vain siksi, että hänen palvelustyöllään oli aikaraja, vaan koska hän oli innokas – tai mustasukkainen – Isänsä nimen ja puhtaan palvonnan puolesta. Havaitessaan, että Jumalan nimeä oli häväisty ja rienattu, hän oli syystäkin innokas tai mustasukkainen ja toimi tilanteen korjaamiseksi. Kun Jeesus näki, miten uskonnolliset johtajat sortivat ja käyttivät hyväkseen nöyriä ihmisiä, hänen intonsa sai hänet tuomaan näille huojennusta ja lausumaan sortavia uskonnollisia johtajia vastaan voimakkaita tuomiojulistuksia (Matt. 9:36; 23:2, 4, 27, 28, 33).

Ole innokas tosi palvonnan puolesta

12, 13. Miten kristikunnan nykyiset uskonnolliset johtajat ovat suhtautuneet a) Jumalan nimeen? b) Jumalan valtakuntaan?

¹² Meidän aikanamme uskonnollinen näyttämö on samanlainen kuin Jeesuksen päivinä, ellei vieläkin pahempi. Muistamme esimerkiksi ensimmäisen asian, jota Jeesus opetti seuraajiaan rukoilemaan, liittyneen Jumalan nimeen: ”Olkoon sinun nimesi pyhitetty.” (Matt. 6:9.) Näemmekö uskonnollisten johtajien, erityisesti kristikunnan papiston, opettavan ihmisiä tietämään Jumalan nimen ja pyhittämään sen eli kunnioittamaan sitä? He ovat päinvastoin esittäneet Jumalan väärässä valossa opettamalla valheellisia oppeja, jotka koskevat esimerkiksi kolminaisuutta, ihmissielun kuolemattomuutta ja helvetintulta, ja ovat näin saaneet hänet näyttämään salaperäiseltä, käsittämättömältä, julmalta ja jopa sadistiselta. He ovat tuottaneet Jumalalle häpeää myös skandaaleillaan ja ulkokultaisuudellaan. (Lue Roomalaiskirjeen 2:21–24.) Lisäksi he ovat tehneet kaikkensa kätkeäkseen  Jumalan nimen ja jopa poistaneet sen raamatunkäännöksistään. Näin he estävät ihmisiä pääsemästä lähelle Jumalaa ja kehittämästä henkilökohtaista suhdetta häneen. (Jaak. 4:7, 8.)

¹³ Jeesus opetti seuraajiaan rukoilemaan myös Jumalan valtakunnan tuloa: ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.” (Matt. 6:10.) Vaikka kristikunnan uskonnolliset johtajat toistavatkin usein tätä rukousta, he ovat yllyttäneet ihmisiä kannattamaan poliittisia valtoja ja muita ihmisten instituutioita. Lisäksi he vähättelevät niitä, jotka pyrkivät saarnaamaan ja todistamaan tästä Valtakunnasta. Niinpä monien itseään kristityiksi väittävien keskuudessa Jumalan valtakunnasta ei enää keskustella eikä siihen uskota.

14. Miten kristikunnan papisto on vesittänyt Jumalan sanan?

¹⁴ Rukoillessaan Jumalaa Jeesus sanoi selvästi: ”Sinun sanasi on totuus.” (Joh. 17:17.) Ja ennen maalliselta näyttämöltä poistumistaan hän kertoi, että hän tulisi asettamaan ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan”, joka antaisi hengellistä ruokaa hänen palvelusväelleen (Matt. 24:45). Vaikka kristikunnan papit ovat kärkkäästi väittäneet opettavansa Jumalan sanaa, ovatko he osoittautuneet uskollisiksi Isännän antamalle tehtävälle? Eivät ole. He ovat olleet taipuvaisia leimaamaan Raamatun opetukset saduiksi tai myyteiksi. Papisto ei ole antanut laumalleen hengellistä ruokaa, joka olisi tuonut sille lohtua ja valistusta, vaan on kutkuttanut uskovien korvia ihmisfilosofialla. Lisäksi se on vesittänyt Jumalan moraalinormit edistämällä niin sanottua uutta moraalia. (2. Tim. 4:3, 4.)

15. Miltä sinusta tuntuu se, mitä papisto on tehnyt Jumalan nimessä?

¹⁵ Koska kaiken tämän ajatellaan tapahtuneen Raamatun Jumalan nimessä, monet vilpittömät ihmiset ovat syvästi pettyneet tai ovat kokonaan menettäneet uskonsa Jumalaan ja Raamattuun. He ovat langenneet Saatanan ja hänen jumalattoman asiainjärjestelmänsä uhreiksi. Miltä sinusta tuntuu, kun näet ja kuulet tällaista tapahtuvan päivä toisensa jälkeen? Kun huomaat Jehovan nimeä häväistävän ja rienattavan, etkö hänen palvelijanaan tunnekin pakottavaa tarvetta tehdä parhaasi vääryyden oikaisemiseksi? Kun näet, että vilpittömiä ja rehellissydämisiä ihmisiä petetään ja käytetään hyväksi, etkö haluakin tuoda näille sorretuille lohtua? Havaitessaan oman aikansa ihmisten olevan ”kiusattuja ja sysittyjä niin kuin lampaat ilman paimenta” Jeesus ei pelkästään tuntenut sääliä. Hän ”rupesi opettamaan heille monia asioita”. (Matt. 9:36; Mark. 6:34.) Meillä on kaikki syyt olla  innokkaita tosi palvonnan puolesta, kuten Jeesus oli.

16, 17. a) Minkä tulisi saada meidät ponnistelemaan sananpalveluksessa? b) Mitä käsitellään seuraavassa kirjoituksessa?

¹⁶ Kun suhtaudumme sananpalvelukseemme tällä tavoin, 1. Timoteuksen kirjeen 2:3, 4:ssä olevat apostoli Paavalin sanat saavat lisää merkitystä. (Lue.) Me ahkeroimme sananpalveluksessa paitsi siksi, että tiedämme elävämme viimeisissä päivissä, myös koska tajuamme sen olevan Jumalan tahto. Hän haluaa, että ihmiset tulisivat totuuden tuntemukseen ja voisivat oppia palvomaan ja palvelemaan häntä ja saada siunauksia. Pakottava tarpeemme ponnistella sananpalveluksessa ei johdu ensisijaisesti ajan vähenemisestä vaan siitä, että haluamme kunnioittaa Jumalan nimeä ja auttaa ihmisiä saamaan selville hänen tahtonsa. Olemme innokkaita tosi palvonnan puolesta. (1. Tim. 4:16.)

¹⁷ Me Jehovan palvelijat olemme saaneet oppia totuuden hänen ihmiskuntaa ja maata koskevasta tarkoituksestaan. Meillä on keinot auttaa ihmisiä löytämään onnellisuus ja varma tulevaisuudentoivo. Voimme opettaa heille, miten pysyä turvassa, kun Saatanan asiainjärjestelmä tuhotaan (2. Tess. 1:7–9). Sen sijaan että Jehovan päivän näennäinen viipyminen turhauttaisi tai lannistaisi meitä, meidän tulisi olla iloisia, koska meillä on vielä aikaa osoittaa intoa tosi palvonnan puolesta (Miika 7:7; Hab. 2:3). Miten voimme kehittää tällaista intoa? Sitä käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.

Osaatko selittää?

• Mikä sai Jeesuksen työskentelemään väsymättä palveluksensa loppuun saakka?

• Mitä ”into” merkitsee Raamatussa?

• Mitä sellaista näemme nykyään, minkä tulisi saada meidät olemaan innokkaita tosi palvonnan puolesta?

[Tutkistelukysymykset]

[Kuva s. 8]

Jeesus keskittyi Isänsä tahdon tekemiseen ja rakkauden osoittamiseen toisia ihmisiä kohtaan.

[Kuva s. 10]

Meillä on kaikki syyt olla innokkaita tosi palvonnan puolesta.