Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Arvostatko saamiasi siunauksia?

Arvostatko saamiasi siunauksia?

Arvostatko saamiasi siunauksia?

KUN Israelin pojat olivat ihmeen avulla päässeet pois Egyptin orjuudesta, he aluksi iloitsivat siitä, että saattoivat palvoa vapaasti Jehovaa (2. Moos. 14:29–15:1, 20, 21). Pian heidän asenteensa kuitenkin muuttui. He alkoivat valittaa osaansa. Mistä se johtui? He käänsivät huomionsa pois siitä, mitä Jehova oli tehnyt heidän hyväkseen, ja rupesivat ajattelemaan erämaassa asumisesta johtuvia hankaluuksia. He puhuivat Moosesta ja Jumalaa vastaan: ”Miksi olette tuoneet meidät pois Egyptistä kuolemaan erämaahan? Eihän täällä ole leipää eikä vettä, ja meidän sielumme on alkanut inhota tätä viheliäistä leipää [mannaa].” (4. Moos. 21:5.)

Satoja vuosia myöhemmin muinaisen Israelin kuningas Daavid lauloi: ”Minä puolestani olen luottanut sinun rakkaudelliseen huomaavaisuuteesi; iloitkoon sydämeni sinun pelastuksestasi. Tahdon laulaa Jehovalle, sillä hän on kohdellut minua palkitsevasti.” (Ps. 13:5, 6.) Daavid ei unohtanut sitä, mitä Jehova oli rakkaudellisessa huomaavaisuudessaan tehnyt hänen hyväkseen. Hän päinvastoin käytti säännöllisesti aikaa sen miettimiseen. (Ps. 103:2.) Jehova on kohdellut meitäkin palkitsevasti, eikä meidän ole viisasta pitää itsestään selvänä sitä, mitä hän on tehnyt hyväksemme. Tarkastelemme siksi joitakin Jumalalta tulevia siunauksia, joista saamme nauttia tänä aikana.

”Läheinen suhde Jehovaan”

Psalmista lauloi: ”Läheinen suhde Jehovaan kuuluu häntä pelkääville.” (Ps. 25:14.) Epätäydellisille ihmisille on suuri kunnia päästä lähelle Jehovaa. Mutta entä jos uppoudumme siinä määrin elämän jokapäiväisiin asioihin, että rukoilemiseen jää vain vähän aikaa? Mitä silloin tapahtuu hyvälle suhteelle, joka meillä on ollut Jehovaan? Ystävänämme Jehova odottaa, että luotamme häneen ja vuodatamme hänelle sydämemme rukouksessa ilmaisten pelkomme, halumme ja huolenaiheemme (Sananl. 3:5, 6; Fil. 4:6, 7). Eikö meidän näin ollen pitäisikin kiinnittää huomiota rukoustemme laatuun?

Ajatellessaan rukouksiaan Paul, * nuori todistaja, tajusi joidenkin korjausten olevan tarpeen. Hän sanoi: ”Minulle oli tullut tavaksi käyttää toistuvasti samoja ilmauksia, kun rukoilin Jehovaa.” Tutkiessaan asiaa Vartiotornin julkaisujen hakemistosta hän sai selville, että Raamattuun on kirjoitettu noin 180 rukousta. Menneisyydessä eläneet Jehovan palvelijat ilmaisivat niissä sisimpiä tunteitaan. Paul sanoi: ”Miettimällä näitä Raamatun esimerkkejä opin tekemään rukouksistani yksityiskohtaisia. Tämä on auttanut minua avaamaan sydämeni Jehovalle. Nykyään minulle on ilo lähestyä häntä rukouksessa.”

”Ruokaa oikeaan aikaan”

Jehova on siunannut meitä myös siten, että olemme voineet oppia Raamatun totuuden. Kun nautimme monipuolisen hengellisen ravinnon runsaudesta, meillä on täysi syy ”riemuita hyvän sydämentilan vuoksi” (Jes. 65:13, 14). Meidän täytyy kuitenkin varoa epätervettä vaikutusta, joka voisi saada intomme totuuden puolesta laimenemaan. Huomion kiinnittäminen esimerkiksi luopioiden propagandaan voi sumentaa ajatteluamme ja estää meitä näkemästä sen hengellisen ravinnon arvoa, jota Jehova antaa ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” välityksellä ”oikeaan aikaan” (Matt. 24:45–47).

Vuosien ajan Jehovaa palvellut André koki karvaasti sen, miten luopioiden ajattelu johtaa harhaan. Pikainen silmäys heidän verkkosivuilleen ei tuntunut hänestä vaaralliselta. Hän muistelee: ”Aluksi minuun vetosivat luopioiden esittämät niin sanotut totuudet. Mitä enemmän tutustuin heidän ajatuksiinsa, sitä enemmän minusta tuntui, että minulla oli hyvät syyt lähteä Jehovan järjestöstä. Mutta tutkiessani myöhemmin luopioiden väitteitä Jehovan todistajista minulle selvisi, miten ovelia nuo väärät opettajat olivat. He olivat irrottaneet joitakin tietoja tekstiyhteydestään ja väittivät niitä ’vakuuttaviksi todisteiksi’ meitä vastaan. Niinpä päätin alkaa jälleen lukea julkaisujamme ja käydä kokouksissa. Pian tajusin, miten paljosta olin jäänyt vaille.” Kaikeksi onneksi André palasi seurakunnan yhteyteen.

”Koko veljesseura”

Rakastava, yksimielinen veljesseuramme on eräs siunaus Jehovalta (Ps. 133:1). Apostoli Pietarilla oli hyvät syyt kirjoittaa: ”Rakastakaa koko veljesseuraa.” (1. Piet. 2:17.) Osana tätä kristillistä yhteisöä saamme lämmintä tukea hengellisiltä isiltä, äideiltä, veljiltä ja sisarilta, joilla on sama usko (Mark. 10:29, 30).

Monenlaiset tilanteet saattavat kuitenkin joskus kiristää suhteitamme veljiin ja sisariin. Esimerkiksi jonkun puutteet voivat helposti ärsyttää meitä ja saada meidät suhtautumaan häneen kriittisesti. Jos meille käy näin, on hyvä muistaa, että Jehova rakastaa palvelijoitaan heidän puutteistaan huolimatta. Sitä paitsi ”jos sanomme: ’Meillä ei ole syntiä’, niin me eksytämme itseämme, eikä totuus ole meissä.” (1. Joh. 1:8.) Eikö meidän pitäisikin pyrkiä ”kestämään jatkuvasti toisiamme ja antamaan jatkuvasti toisillemme auliisti anteeksi”? (Kol. 3:13.)

Nuori Ann joutui oppimaan kristillisen seuran arvon kantapään kautta. Jeesuksen vertauksen tuhlaajapojan tavoin hän ajautui pois kristillisestä seurakunnasta. Myöhemmin hän tuli järkiinsä ja palasi totuuden yhteyteen. (Luuk. 15:11–24.) Mitä Ann oppi tästä kokemuksesta? Hän kertoo: ”Nyt kun olen palannut Jehovan järjestöön, arvostan kaikkia veljiäni ja sisariani heidän puutteistaan huolimatta. Menneisyydessä olin kärkäs arvostelemaan heitä. Mutta nyt en aio antaa minkään riistää minulta niitä siunauksia, joista nautin toisten uskovien keskuudessa. Maailmassa ei ole mitään niin arvokasta, että sen vuoksi kannattaisi luopua hengellisestä paratiisistamme.”

Ole aina kiitollinen saamistasi siunauksista

Toivo siitä, että Jumalan valtakunta ratkaisee kaikki ihmiskunnan ongelmat, on mittaamattoman kallis aarre. Kun kuulimme tästä toivosta, sydämemme oli tulvillaan arvostusta. Meistä tuntui samalta kuin siitä Jeesuksen vertauksen kauppiaasta, joka ”myi heti kaikki” voidakseen ostaa ”yhden hyvin kallisarvoisen helmen” (Matt. 13:45, 46). Jeesus ei sanonut tuon kauppiaan missään vaiheessa lakanneen arvostamasta helmeään. Älkäämme mekään menettäkö koskaan arvostustamme suurenmoista toivoamme kohtaan (1. Tess. 5:8; Hepr. 6:19).

Ajatellaanpa Jeania, joka on palvellut Jehovaa yli 60 vuotta. Hän sanoo: ”Minun on ollut helpompi pitää Jumalan valtakunta mielessäni, kun puhun siitä toisille. On ilahduttavaa nähdä, kuinka heidän silmänsä kirkastuvat heidän ymmärtäessään, mikä tuo Valtakunta on. Havaitessani, miten hyvä vaikutus Valtakunnan totuudella on raamatuntutkisteluoppilaan elämään, tunnen kiitollisuutta siitä, että saan kertoa näistä suurenmoisista totuuksista toisille.”

Meillä on hyvät syyt olla kiitollisia saamistamme monista hengellisistä siunauksista. Vaikka vastustus, sairaus, vanhuus, masennus, omaisen menetys, taloudelliset vaikeudet tai muut koettelemukset saattavat vaivata meitä, tiedämme niiden olevan tilapäisiä. Jumalan valtakunnan alaisuudessa meitä tullaan siunaamaan paitsi hengellisesti myös fyysisesti. Kaikki nykyiset kärsimyksemme tulevat uudessa asiainjärjestelmässä poistumaan. (Ilm. 21:4.)

Olkaamme sillä välin kiitollisia saamistamme hengellisistä siunauksista ja osoittakaamme samanlaista arvostusta kuin psalmista, joka lauloi: ”Oi Jehova, minun Jumalani, moninaisia olet sinä tehnyt: ihmeellisiä tekojasi ja sitä, mitä olet ajatellut hyväksemme; ketään ei voida verrata sinuun. Jos haluaisin kertoa ja puhua niistä, ne ovat tulleet lukuisammiksi kuin voin laskea.” (Ps. 40:5.)

[Alaviite]

^ kpl 6 Nimet on muutettu.

[Kuva s. 18]

Meitä siunataan siten, että saamme koettelevina aikoina hengellistä tukea.