Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Se on vaivan arvoista!

Se on vaivan arvoista!

Se on vaivan arvoista!

PERHEEN yhteinen palvonta ja raamatuntutkistelu ovat välttämättömiä, jotta lapsia voitaisiin kasvattaa ”Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa” (Ef. 6:4). Mutta jos sinulla on lapsia, tiedät heidän voivan helposti ikävystyä. Miten saat heidän mielenkiintonsa säilymään? Katsotaanpa, mitä jotkut vanhemmat ovat tehneet.

”Kun lapset olivat pienempiä, vaimoni ja minä yritimme pitää perhetutkistelun kiinnostavana”, sanoo kalifornialainen George. ”Joskus me kaikki pukeuduimme Raamatun henkilöiksi ja näyttelimme tapahtuman sen mukaisesti, mitä luimme julkaisusta Kirjani Raamatun kertomuksista. Valmistimme jopa rekvisiittaa – miekkoja, valtikoita, koreja ja niin edelleen. Meillä oli myös leikki, jossa arvuuttelimme, keitä Raamatun henkilöitä esitimme, ja teimme lautapelin, jossa oli vaikeudeltaan eriasteisia raamatullisia kysymyksiä. Lisäksi oli tehtäviä, kuten Nooan arkin pienoismallin rakentaminen tai aikajanan piirtäminen Raamatun tapahtumista. Toisinaan piirsimme Raamatun henkilöitä tai kertomuksia. Nyt meillä on suunnitteilla piirustustehtävä Efesolaiskirjeen 6:11–17:ssä kuvaillusta hengellisestä sota-asusta. Sen yhteydessä kukin meistä selittää, mitä tietty sota-asun osa edustaa. Nämä menetelmät ovat auttaneet meitä nauttimaan perhetutkistelustamme.”

Debi, Michiganissa Yhdysvalloissa asuva äiti, kertoo: ”Tyttäremme ollessa noin kolmivuotias mieheni ja minun oli vaikea saada häntä keskittymään. Kun sitten eräänä päivänä luin ääneen Iisakia ja Rebekkaa käsittelevää lukua Raamatun kertomuksia -kirjasta, otin kaksi nukkea ja näyttelin niiden avulla kertomuksen kuviteltuine vuorosanoineen. Nyt tyttäremme kiinnitti tarkasti huomiota joka sanaan. Seuraavina kuukausina nuo kaksi nukkea esittivät useita Raamatun henkilöitä. Luettuamme jonkin kertomuksen hänellä oli tapana haeskella leluja tai muita esineitä, joita voitaisiin käyttää kertomuksen näyttelemiseen. Se oli kuin aarteen etsintää! Kenkälaatikosta ja punaisesta kangaskaistaleesta tuli Rahabin talo helakanpunaisine nauhoineen. Puolitoista metriä pitkä, luudanvarren ympärille kiedottu leikkikäärme toimi hyvin kuparikäärmeenä, josta kerrotaan 4. Mooseksen kirjan 21:4–9:ssä. Säilytimme näitä tavaroita isossa kangaskassissa. Mieltämme lämmitti se, että tyttäremme istui usein olohuoneessa penkomassa ’raamatunkertomuskassiaan’. Oli ilo nähdä hänet näyttelemässä kertomuksia omalla lapsenomaisella tavallaan.”

Lasten kasvattaminen ei ole helppoa, ja vaaditaan enemmän kuin viikoittaisia opetustuokioita, jotta heihin voidaan istuttaa halu palvella Jehovaa. Mutta perheen yhteinen palvonta ja raamatuntutkistelu voivat olla perusta muulle hengelliselle ohjaukselle. Ei ole pienintäkään epäilystä siitä, että kaikki tämä on vaivan arvoista!