”Suurenmoinen valvoja ja rakas ystävä”

JOHN (JACK) BARR, joka palveli Jehovan todistajien hallintoelimen jäsenenä, päätti maallisen vaelluksensa lauantaiaamuna 4. joulukuuta 2010. Hän oli 97-vuotias. Häntä on kuvailtu ”suurenmoiseksi valvojaksi ja rakkaaksi ystäväksi”.

Veli Jack Barr syntyi Aberdeenissa Skotlannissa nuorimpana perheen kolmesta lapsesta. Hänen molemmat vanhempansa olivat voideltuja kristittyjä. Veli Barr puhui usein lämpimästi lapsuudestaan; hän oli kiitollinen erinomaisesta mallista, jonka sai rakkaalta isältään ja äidiltään.

Jackin lähestyessä teini-ikää tuntemattomille puhuminen kävi hänelle äärimmäisen vaikeaksi. Hän näki kuitenkin paljon vaivaa tämän ongelman voittamiseksi, ja vuonna 1927 ollessaan 14-vuotias hän eräänä sunnuntai-iltapäivänä ilmoitti isälleen, että oli valmis lähtemään tämän kanssa saarnaamaan ovelta ovelle. Siitä käynnistyi hänen pitkä palveluksensa. Tuosta päivästä aina kuolemaansa asti veli Barr pysyi innokkaana hyvän uutisen julistajana.

Eräs traaginen onnettomuus, jossa Jackin äiti oli vähällä menettää henkensä, sai nuoren Jackin ajattelemaan vakavasti elämän tarkoitusta. Hän vihkiytyi Jehovalle vuonna 1929 ja kävi sen vertauskuvaksi kasteella niin pian kuin siihen avautui tilaisuus eli vuonna 1934. Sitten vuonna 1939 hänestä tuli Lontoon Betel-perheen jäsen. Tästä alkoi 71 vuoden mittainen ura kokoaikaisessa palveluksessa.

Veli Barr solmi omien sanojensa mukaan ”erityisen rakkaan suhteen”, kun hän 29. lokakuuta 1960 meni naimisiin Mildred Willettin kanssa, joka oli ollut jo pitkään innokas tienraivaaja ja lähetystyöntekijä. Veli ja sisar Barr tunnettiin esimerkillisenä ja antaumuksellisena avioparina aina siihen saakka, kun Mildred päätti maallisen vaelluksensa lokakuussa 2004. Koko avioliittonsa ajan he lukivat yhdessä Raamattua joka päivä.

Jack Barr muistetaan miehenä, joka antoi tarkkaan harkittuja neuvoja. Ne olivat aina tasapainoisia, ystävällisiä ja Raamatun mukaisia. Hän oli ahkera työntekijä, huomaavainen ja rakastava valvoja sekä uskollinen ystävä. Hänen kommenteistaan, puheistaan ja rukouksistaan heijastui syvä hengellisyys ja läheinen suhde Jehovaan.

Vaikka kaipaammekin veli Barria, iloitsemme hänen kanssaan hänen saamastaan kuolemattomuuden lahjasta, jota hän odotti ja josta hän usein puhui. Juuri tuon palkinnon hän piti mielessään koko elämänsä ajan. (1. Kor. 15:53, 54.) *

[Alaviite]