Jehova – ”rauhan Jumala”
Jehova – ”rauhan Jumala”
”Olkoon rauhan Jumala teidän kaikkien kanssa.” (ROOM. 15:33)
1, 2. Mitä kireää tilannetta kuvaillaan 1. Mooseksen kirjan luvuissa 32 ja 33, ja mikä oli lopputulos?
TAPAHTUMAPAIKKA on Jordanin itäpuolella vähän matkan päässä Jabbokin purolaaksosta lähellä Penuelia. Esau on kuullut kaksoisveljensä Jaakobin olevan palaamassa kotiin. Vaikka on kulunut jo 20 vuotta siitä, kun Esau myi Jaakobille esikoisoikeutensa, Jaakob pelkää veljensä edelleen kantavan kaunaa ja haluavan tappaa hänet. Esau marssii hänelle vieraaksi käynyttä veljeään vastaan 400 miestä mukanaan. Koska Jaakob aavistelee vihamielistä vastaanottoa, hän lähettää Esaulle lahjaksi kotieläimiä lauman toisensa jälkeen, yhteensä yli 550 eläintä. Aina lauman tultua perille Jaakobin palvelijat kertovat Esaulle, että kyseessä on lahja hänen veljeltään.
2 Viimein koittaa ratkaiseva hetki. Jaakob kävelee rohkeasti Esauta kohti ja kumartuu hänen edessään – ei vain kerran vaan seitsemän kertaa. Jaakob on jo tehnyt veljensä sydämen pehmittämiseksi sen, mikä on kaikkein tärkeintä. Hän on rukoillut Jehovaa vapauttamaan hänet Esaun kädestä. Vastaako Jehova tähän rukoukseen? Kyllä vastaa. Raamatussa sanotaan: ”Esau juoksi häntä vastaan ja syleili häntä ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä.” (1. Moos. 32:11–20; 33:1–4.)
3. Mitä kertomus Jaakobista ja Esausta opettaa meille?
3 Kertomus Jaakobista ja Esausta osoittaa, että meidän tulisi tehdä kaikkemme kristillisen seurakunnan rauhaa uhkaavien ongelmien selvittämiseksi. Jaakob pyrki tekemään sovinnon Esaun kanssa, mutta ei sen vuoksi, että olisi rikkonut tätä vastaan ja ollut velvollinen pyytämään anteeksi. Esauhan oli halveksinut esikoisoikeuttaan ja myynyt sen Jaakobille kulhollisesta muhennosta (1. Moos. 25:31–34; Hepr. 12:16). Jaakobin menettely kuitenkin valaisee sitä, miten paljon meidän tulisi olla valmiit tekemään säilyttääksemme rauhan kristittyjen veljiemme ja sisartemme kanssa. Lisäksi se osoittaa tosi Jumalan siunaavan meitä, kun ponnistelemme rauhan hyväksi ja pyydämme tähän hänen apuaan. Raamatussa on monia muitakin esimerkkejä, jotka opettavat meitä olemaan rauhantekijöitä.
Ylivertainen esimerkki seurattavaksi
4. Minkä järjestelyn Jumala on tehnyt ihmiskunnan pelastamiseksi synnistä ja kuolemasta?
4 Huomattavin rauhantekijä on Jehova – ”rauhan Jumala” (Room. 15:33). Ajattelehan, miten pitkälle Jehova on mennyt, jotta meillä voisi olla rauhaisa suhde häneen. Aadamin ja Eevan syntisinä jälkeläisinä ansaitsemme ”synnin palkan” (Room. 6:23). Suuressa rakkaudessaan Jehova halusi kuitenkin pelastaa meidät synnistä ja kuolemasta ja lähetti siksi rakkaan Poikansa taivaasta syntymään täydelliseksi ihmiseksi. Ja tuo Poika totteli alttiisti. Hän oli valmis kuolemaan Jumalan vihollisten käsissä. (Joh. 10:17, 18.) Tosi Jumala herätti Poikansa Jeesuksen kuolleista, ja sitten tämä esitti vuodatetun verensä arvon Isälleen lunnaiksi, jotka tuovat katuville syntisille pelastuksen ikuisesta kuolemasta. (Lue Heprealaiskirjeen 9:14, 24.)
5, 6. Miten Jeesuksen vuodattama veri vaikuttaa Jumalan ja syntisen ihmiskunnan väliseen vahingoittuneeseen suhteeseen?
5 Miten Jeesuksen lunastusuhri vaikuttaa Jumalan ja syntisen ihmiskunnan väliseen vahingoittuneeseen suhteeseen? Jesajan 53:5:ssä sanotaan: ”Meidän rauhaksemme tarkoitettu kuritus oli hänen päällään, ja hänen haavojensa perusteella on meille koitunut parannus.” Tottelevaisia ihmisiä ei pidetä Jumalan vihollisina, vaan he saavat nauttia rauhaisasta suhteesta häneen. ”Hänen [Jeesuksen] välityksellään meillä on vapautus lunnaiden perusteella hänen verensä kautta, niin, hairahdustemme anteeksianto.” (Ef. 1:7.)
6 Raamatussa todetaan: ”Jumala näki hyväksi antaa kaiken täyteyden asua hänessä [Kristuksessa].” Tämä johtuu siitä, että Kristuksella on hyvin merkittävä osa Jumalan tarkoituksen täyttymisessä. Mikä Jehovan tarkoitus sitten on? Hän tulee ”sovittamaan kanssaan kaiken muun – – tekemällä rauhan hänen [Jeesuksen Kristuksen] – – vuodattamansa veren kautta”. ”Kaikkeen muuhun”, minkä Jumala saattaa rauhaisaan suhteeseen kanssaan, kuuluu ”taivaissa oleva” ja ”maan päällä oleva”. Mitä niillä tarkoitetaan? (Lue Kolossalaiskirjeen 1:19, 20.)
7. Mitä tarkoitetaan ”taivaissa olevalla” ja ”maan päällä olevalla”, jotka saatetaan rauhaisaan suhteeseen Jumalan kanssa?
7 Voideltujen kristittyjen, jotka on ”julistettu vanhurskaiksi” Jumalan poikina, on lunastusjärjestelyn ansiosta mahdollista ”nauttia rauhasta Jumalan kanssa”. (Lue Roomalaiskirjeen 5:1.) Heitä sanotaan ”taivaissa olevaksi”, koska heidän toivonaan on elää taivaassa, ”hallita kuninkaina maata” ja palvella pappeina Jumalan edessä (Ilm. 5:10). ”Maan päällä olevalla” taas tarkoitetaan katuvia ihmisiä, jotka tulevat elämään ikuisesti maan päällä (Ps. 37:29).
8. Miten Jehovan esimerkin mietiskeleminen vaikuttaa meihin?
8 Paavali ilmaisi sydämestä lähtevän kiitollisuutensa lunnaiden johdosta kirjoittamalla Efesoksen voidelluille kristityille: ”Jumala, jolla on runsaasti armoa, – – teki meidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa, vieläpä kun me olimme kuolleita hairahduksissa – ansaitsemattomasta hyvyydestä teidät on pelastettu.” (Ef. 2:4, 5.) Onpa meillä taivaallinen tai maallinen toivo, olemme suuressa kiitollisuudenvelassa Jumalalle hänen armostaan ja ansaitsemattomasta hyvyydestään. Sydämemme täyttyy kiitollisuudesta ajatellessamme, miten paljon Jehova on tehnyt sen hyväksi, että ihmiskunta voisi nauttia rauhasta hänen kanssaan. Jumalan esimerkin pohtiminen voi auttaa meitä olemaan rauhantekijöitä, kun jotkin eteemme tulevat tilanteet uhkaavat seurakunnan ykseyttä.
Mitä opimme Abrahamin ja Iisakin menettelystä?
9, 10. Miten Abraham osoitti olevansa rauhantekijä, kun hänen paimentensa ja Lootin paimenten välit kiristyivät?
9 Raamatussa sanotaan patriarkka Abrahamista: ” ’Abraham uskoi Jehovaan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi’, ja häntä kutsuttiin ’Jehovan ystäväksi.’ ” (Jaak. 2:23.) Abraham ilmaisi uskonsa muun muassa pyrkimällä säilyttämään rauhan toisten kanssa. Esimerkiksi kun Abrahamin katraat ja karjalaumat kasvoivat, hänen paimentensa ja hänen veljenpoikansa Lootin paimenten välit kiristyivät (1. Moos. 12:5; 13:7). Abrahamista ja Lootista tuntui, että heidän olisi parasta erota toisistaan. Miten Abraham käsittelisi tämän arkaluonteisen tilanteen? Hän ei käyttänyt hyväkseen ikäänsä ja asemaansa Jumalan edessä ja sanellut veljenpojalleen, mitä tehdä, vaan osoitti olevansa rauhantekijä.
10 Abraham sanoi veljenpojalleen: ”Pyydän, älköön toki riitely jatkuko välillämme, minun ja sinun, älköönkä minun paimenteni ja sinun paimentesi välillä, olemmehan me miehet veljiä.” Sitten hän jatkoi: ”Eikö koko maa ole käytettävissäsi? Eroaisitko minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin kyllä minä menen oikealle, mutta jos sinä menet oikealle, niin kyllä minä menen vasemmalle.” Vaikka Loot valitsi itselleen maan hedelmällisimmän osan, Abraham ei kantanut hänelle kaunaa. (1. Moos. 13:8–11.) Kun maahan tunkeutunut sotajoukko myöhemmin otti Lootin vangiksi, Abraham kiiruhti pelastamaan hänet (1. Moos. 14:14–16).
11. Miten Abraham pyrki rauhaan filistealaisnaapuriensa kanssa?
11 Abraham pyrki rauhaan myös filistealaisnaapuriensa kanssa Kanaanin maassa. Filistealaiset ”olivat väkivalloin ottaneet haltuunsa” vesikaivon, jonka Abrahamin palvelijat olivat kaivaneet Beersebaan. Miten tähän reagoisi mies, joka oli veljenpoikansa pelastamiseksi kukistanut neljä kuningasta? Abraham ei ryhtynyt taisteluun saadakseen kaivonsa takaisin vaan päätti vaieta asiasta. Aikanaan filistealaisten kuningas tuli Abrahamin luo tekemään rauhanliittoa. Abraham vannoi osoittavansa huomaavaisuutta kuninkaan jälkeläisille ja otti vasta sen jälkeen puheeksi varastetun kaivon. Kuningas järkyttyi kuullessaan tapahtuneesta ja palautti kaivon Abrahamille. Abraham puolestaan eli edelleen rauhaisasti muukalaisasukkaana tuossa maassa. (1. Moos. 21:22–31, 34.)
12, 13. a) Millä tavoin Iisak noudatti isänsä esimerkkiä? b) Miten Jehova siunasi Iisakin rauhanpyrkimyksiä?
12 Abrahamin poika Iisak rakasti isänsä tavoin rauhaa. Tämä ilmenee siitä, miten Iisak kohteli filistealaisia. Koska maahan tuli nälänhätä, hän siirtyi huonekuntineen Negevin kuivalla seudulla sijaitsevasta Beer-Lahai-Roista pohjoiseen Gerariin, filistealaisten asuttamalle hedelmällisemmälle alueelle. Jehova siunasi Iisakia, niin että hän sai runsaasti satoa ja hänen karjalaumansa kasvoivat. Filistealaiset alkoivat kadehtia Iisakia. Koska he eivät halunneet hänen menestyvän yhtä hyvin kuin hänen isänsä, he tukkivat kaivot, jotka Abrahamin palvelijat olivat tuolle alueelle kaivaneet. Viimein filistealaisten kuningas käski Iisakin muuttaa pois heidän läheisyydestään. Rauhan miehenä Iisak totteli. (1. Moos. 24:62; 26:1, 12–17.)
13 Kun Iisak oli siirtänyt leirinsä kauemmas, hänen paimenensa kaivoivat kaivon. Filistealaiset paimenet väittivät veden kuuluvan heille. Isäänsä Abrahamia jäljitellen Iisak ei taistellut kaivosta. Sen sijaan hän pani miehensä jälleen kaivamaan kaivon, mutta filistealaiset vaativat sitäkin itselleen. Rauhan vuoksi Iisak siirsi taas suuren leirinsä uuteen paikkaan. Siellä Iisakin palvelijat kaivoivat kaivon, jolle hän antoi nimen Rehobot. Aikanaan hän muutti hedelmällisemmälle Beerseban alueelle, jossa Jehova lausui hänelle siunauksen ja sanoi hänelle: ”Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi ja olen siunaava sinua ja lisäävä siemenesi palvelijani Abrahamin takia.” (1. Moos. 26:17–25.)
14. Miten Iisak osoittautui rauhantekijäksi, kun filistealaiskuningas tuli tekemään hänen kanssaan rauhanliittoa?
14 Iisak olisi tietysti pystynyt taistelemaan kaikkien niiden kaivojen käyttöoikeudesta, jotka hänen palvelijansa olivat kaivaneet. Hänellä oli nimittäin Jehovan tuki. Filistealaisten kuningaskin tajusi sen, sillä hän tuli lähimpine miehineen Iisakin luo Beersebaan tehdäkseen hänen kanssaan rauhanliiton. Kuningas sanoi: ”Me olemme aivan selvästi nähneet, että Jehova on todella ollut sinun kanssasi.” Iisak oli kuitenkin useammin kuin kerran päättänyt muuttaa välttyäkseen taistelulta. Tälläkin kerralla Iisak osoittautui rauhantekijäksi. Raamattu kertoo: ”Hän laittoi heille [vierailleen] pidot, ja he söivät ja joivat. Seuraavana aamuna he nousivat varhain ja vannoivat toisilleen valoja. Sen jälkeen Iisak lähetti heidät matkaan – – rauhassa.” (1. Moos. 26:26–31.)
Jaakobin rakkaimman pojan esimerkki
15. Miksi Joosefin veljet eivät pystyneet puhumaan hänelle rauhallisesti?
15 Iisakin pojasta Jaakobista varttui ”moitteeton mies” (1. Moos. 25:27). Kuten kirjoituksen alussa kävi ilmi, Jaakob pyrki solmimaan rauhan veljensä Esaun kanssa. Epäilemättä Jaakob oli hyötynyt isänsä Iisakin hyvästä esimerkistä. Mutta mitä on sanottava Jaakobin pojista? Noista 12 pojasta Jaakobille kaikkein rakkain oli Joosef. Hän totteli ja kunnioitti isäänsä ja halusi kovasti toimia tämän parhaaksi (1. Moos. 37:2, 14). Joosefin vanhemmat veljet tulivat kuitenkin hänelle niin mustasukkaisiksi, että he eivät pystyneet puhumaan hänelle rauhallisesti. Julmasti he myivät Joosefin orjuuteen ja uskottelivat isälleen, että villipeto oli tappanut hänet. (1. Moos. 37:4, 28, 31–33.)
16, 17. Miten Joosef osoitti rakastavansa rauhaa?
16 Jehova siunasi Joosefia. Aikanaan hän sai Egyptin pääministerin tehtävän, jossa hänellä oli faraon jälkeen toiseksi suurin valta. Kun ankara nälänhätä toi Joosefin veljet Egyptiin, he eivät edes tunnistaneet häntä hänen egyptiläisessä virka-asussaan (1. Moos. 42:5–7). Miten helppo Joosefin olisikaan ollut maksaa takaisin julmuus, jota hänen veljensä olivat osoittaneet häntä ja heidän isäänsä kohtaan! Kostamisen sijasta Joosef pyrki kuitenkin luomaan veljiinsä rauhaisat suhteet. Kun heidän katumuksensa kävi selväksi, hän ilmaisi heille henkilöllisyytensä ja sanoi: ”Älkää nyt olko pahoillanne älkääkä olko vihaisia itsellenne siksi, että myitte minut tänne, koska Jumala on lähettänyt minut teidän edellänne elämän säilyttämiseksi.” Sitten hän ”suuteli kaikkia veljiään ja itki heidän kaulassaan”. (1. Moos. 45:1, 5, 15.)
17 Isänsä Jaakobin kuoltua Joosefin veljet ajattelivat, että Joosef saattaisi kostaa heille. Heidän puhuessaan peloistaan Joosefille tämä ”puhkesi kyyneliin” ja vastasi: ”Älkää pelätkö. – – Minä itse toimitan jatkuvasti teille ja pienille lapsillenne ruokaa.” Joosef ”lohdutti heitä ja puhui heille rauhoittavasti”, mikä osoitti hänen rakastavan rauhaa. (1. Moos. 50:15–21.)
”Kirjoitettiin meille opetukseksi”
18, 19. a) Mitä olet oppinut tässä kirjoituksessa käsitellyistä esimerkeistä? b) Mitä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa?
18 Paavali sanoi: ”Kaikki, mikä ennen kirjoitettiin, kirjoitettiin meille opetukseksi, jotta meillä kestävyytemme ja Raamatun kirjoitusten lohdutuksen avulla olisi toivo.” (Room. 15:4.) Mitä olemme oppineet tutkiessamme Jehovan ylivertaista esimerkkiä sekä Raamatun kertomuksia Abrahamista, Iisakista, Jaakobista ja Joosefista?
19 Sen pohtiminen, mitä Jehova on tehnyt korjatakseen hänen ja syntisen ihmiskunnan välisen vahingoittuneen suhteen, saa meidät varmastikin pyrkimään rauhaan kaikin keinoin. Abrahamin, Iisakin, Jaakobin ja Joosefin esimerkit ilmaisevat, että vanhemmilla voi olla suotuisa vaikutus lapsiinsa. Lisäksi havaitsemme näistä kertomuksista Jehovan siunaavan niiden ponnistelut, jotka pyrkivät rakentamaan rauhaa. Ei ihme, että Paavali sanoo Jehovaa ”rauhan Jumalaksi”! (Lue Roomalaiskirjeen 15:33; 16:20.) Seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan sitä, miksi Paavali korosti tarvetta pyrkiä rauhaan ja miten me voimme olla rauhantekijöitä.
Mitä opit?
• Mitä Jaakob teki rauhan hyväksi ennen Esaun kohtaamista?
• Millaisia tunteita sinussa herättää se, mitä Jehova on tehnyt mahdollistaakseen ihmisille rauhaisan suhteen häneen?
• Mitä Abrahamin, Iisakin, Jaakobin ja Joosefin esimerkit ovat opettaneet sinulle rauhaan pyrkimisestä?
[Tutkistelukysymykset]
[Kuvat s. 23]
Mitä Jaakobin oli kaikkein tärkeintä tehdä saadakseen aikaan rauhan Esaun kanssa?
