Pystytkö kohtaamaan haasteet Pinehasin tavoin?

SEURAKUNNAN vanhimmilla on arvokas tehtävä. Jumalan sanasta käy kuitenkin ilmi, että he kohtaavat sen yhteydessä haasteita. Aika ajoin he joutuvat käsittelemään väärintekotapauksia ja ”tuomitsemaan – – Jehovan puolesta” (2. Aik. 19:6). Tai joku valvoja voi saada tehtävämääräyksen, johon hän ei tunne olevansa valmis. Hänestä voi tuntua samalta kuin Mooseksesta, joka kysyi nöyränä: ”Mikä minä olen menemään faraon luo?” (2. Moos. 3:11.)

Vanhimmat on nimitetty pyhän hengen ohjauksessa, ja myös Raamattu on syntynyt sen vaikutuksesta. Siksi raamatulliset esimerkit valvojista, jotka kohtasivat koettelemuksia menestyksellisesti, ovat edelleen seuraamisen arvoisia. Yksi tällainen valvoja oli Eleasarin poika ja Aaronin pojanpoika Pinehas, josta oli määrä tulla ylimmäinen pappi. Kolme hänen elämänsä tapahtumaa tähdentää sitä, että nykyisten vanhinten on tärkeää kohdata haasteet rohkeasti, ymmärtäväisesti ja Jehovaan luottaen.

”Hän nousi heti”

Pinehas oli nuori mies, kun israelilaiset olivat leiriytyneenä Moabin tasangoille. Raamatussa kerrotaan: ”Kansa rupesi olemaan moraalittomissa suhteissa Moabin tyttärien kanssa. – – ja kansa alkoi syödä ja alkoi kumartaa heidän jumaliaan.” (4. Moos. 25:1, 2.) Jehova aiheutti väärintekijöille kuolettavan vitsauksen. Voitko kuvitella, miltä Pinehasista on tuntunut kuulla tästä väärinteosta ja sitä seuranneesta vitsauksesta?

Kertomus jatkuu: ”Katso, muuan mies Israelin pojista tuli ja toi veljiensä luo midianilaisen naisen Mooseksen silmien ja Israelin poikien koko kansankokouksen silmien editse, kun he olivat itkemässä kohtaamisteltan sisäänkäynnin luona.” (4. Moos. 25:6.) Mitä pappi Pinehas tekisi? Hän oli suhteellisen nuori, kun taas tuo pahennusta herättävä israelilainen oli johtomies, jolla oli huomattava osa palvonnassa (4. Moos. 25:14).

Pinehas kuitenkin pelkäsi Jehovaa, ei ihmisiä. Kun hän näki nuo kaksi, hän otti heti pistokeihään käteensä, meni miehen perässä telttaan ja lävisti keihäällä heidät molemmat. Miten Jehova suhtautui Pinehasin rohkeuteen ja päättäväisyyteen? Hän lopetti heti vitsauksen ja palkitsi Pinehasin tekemällä hänen kanssaan liiton siitä, että pappeus pysyisi hänen suvussaan ”ajan hämärään asti”. (4. Moos. 25:7–13.)

Nykyään elävät kristityt vanhimmat eivät tietenkään turvaudu väkivaltaan. Heidän täytyy kuitenkin Pinehasin tavoin olla valmiita toimimaan päättäväisesti ja rohkeasti. Esimerkiksi Guilherme oli ollut vanhimpana vasta muutamia kuukausia, kun häntä pyydettiin palvelemaan oikeuskomiteassa. Eräs vanhin, joka oli auttanut Guilhermeä tämän ollessa nuorempi, oli syyllistynyt väärintekoon. ”Tunsin oloni kiusaantuneeksi”, Guilherme kertoo. ”Minun oli vaikea saada  yöllä unta. Kävin mielessäni yhä uudelleen läpi sitä, miten voisin hoitaa tapauksen antamatta tunteideni sumentaa hengellistä näkökykyäni. Rukoilin monena päivänä ja tutkin raamatullisia julkaisuja.” Näin hän sai rohkeutta tämän erikoislaatuisen tilanteen hoitamiseen ja hengellisen avun antamiseen hairahtuneelle veljelleen. (1. Tim. 4:11, 12.)

Kun vanhimmat toimivat seurakunnassa rohkeasti ja päättäväisesti tilanteen sitä vaatiessa, heistä tulee uskon ja uskollisuuden esimerkkejä. Luonnollisesti toistenkin kristittyjen on osoitettava rohkeutta ja ilmoitettava vanhimmille vakavista väärinteoista, joista he ehkä saavat tietää. Myös seuranpidon lopettaminen erotetun ystävän tai sukulaisen kanssa vaatii uskollisuutta. (1. Kor. 5:11–13.)

Ymmärtäväisyyden avulla torjutaan kriisi

Pinehasin rohkeus ei ollut pelkkää nuoruuden kiihkeyttä. Kuullessaan eräästä toisesta asiasta hän osoitti suurta ymmärtäväisyyttä eli toimi harkitsevasti ja arvostelukykyisesti. Ruubenin ja Gadin heimot sekä puolet Manassen heimoon kuuluvista rakensivat alttarin lähelle Jordania. Muut israelilaiset päättelivät, että se oli tehty väärää palvontaa varten, ja valmistautuivat sotatoimiin. (Joos. 22:11, 12.)

Miten Pinehas reagoi? Hän ja Israelin johtomiehet keskustelivat asiasta järkevästi niiden kanssa, jotka olivat tuon alttarin rakentaneet. Syytetyt heimot selvittivät tilannetta kertomalla, että alttari oli rakennettu todisteeksi heidän uskollisuudestaan Jehovan palveluksessa. Kriisi saatiin näin torjuttua. (Joos. 22:13–34.)

Jos kristitty kuulee jotakuta toista Jehovan palvelijaa koskevan syytöksen tai kielteisen kommentin, hänen olisi viisasta jäljitellä Pinehasia. Ymmärtäväisyys estää meitä loukkaantumasta toisten puheiden johdosta tai tuomasta ilmi veljistämme esitettyjä epäystävällisiä huomautuksia (Sananl. 19:11).

Miten ymmärtäväisyys voi auttaa vanhimpia toimimaan Pinehasin tavoin? Toistakymmentä vuotta vanhimpana toiminut Jaime sanoo: ”Kun julistaja alkaa puhua itsensä ja jonkun toisen välisestä erimielisyydestä, pyydän nopeasti Jehovaa auttamaan minua, jotten ottaisi kantaa vaan esittäisin raamatullisia ohjeita. Kerran muuan sisar tuli valittamaan minulle siitä, miten eräs toiseen seurakuntaan kuuluva vastuullinen veli oli kohdellut häntä. Koska tuo veli oli ystäväni, olisin voinut helposti puhua asiasta hänelle. Sen sijaan keskustelimme kyseisen sisaren kanssa joistakin Raamatun periaatteista. Hän suostui puhumaan aluksi itse tuon veljen kanssa (Matt. 5:23, 24). Rauha ei heti palannut. Siksi kehotin häntä miettimään muita Raamatun periaatteita. Hän päätti rukoilla jälleen tilanteen johdosta ja yrittää antaa anteeksi.”

Mikä oli tulos? Jaime muistelee: ”Kuukausia myöhemmin sisar tuli jälleen puheilleni.  Hän selitti veljen sittemmin pahoitelleen sanojaan. Tuo veli sopi lähtevänsä sisaren kanssa kenttäpalvelukseen ja ilmaisi arvostuksensa häntä kohtaan. Ongelma ratkesi. Olisiko tulos voinut olla parempi, jos minä, jota olisi voitu pitää puolueellisena, olisin asiattomasti sekaantunut kiistaan?” Raamattu neuvoo: ”Älä ryhdy hätäisesti oikeudenkäyntiin.” (Sananl. 25:8.) Ymmärtäväiset vanhimmat kannustavat viisaasti kristittyjä, joilla on henkilökohtaisia erimielisyyksiä, soveltamaan Raamatun periaatteita rauhan edistämiseksi.

Hän tiedusteli Jehovalta

Pinehas sai palvella Jumalan valitun kansan pappina. Kuten olemme panneet merkille, hän osoitti jo suhteellisen nuorena poikkeuksellista rohkeutta ja ymmärtäväisyyttä. Hänen menestyksensä haasteiden kohtaamisessa johtui kuitenkin siitä, että hän luotti Jehovaan.

Kun Benjaminin heimoon kuuluvat gibealaiset olivat raa’asti raiskanneet ja murhanneet erään leeviläisen miehen sivuvaimon, muut heimot lähtivät sotaan Benjaminin heimoa vastaan (Tuom. 20:1–11). He rukoilivat Jehovalta apua ennen taistelua mutta kärsivät kahdesti tappion, ja monia heistä kaatui (Tuom. 20:14–25). Päättelivätkö he rukoustensa olleen tehottomia? Halusiko Jehova tosiaan, että he puuttuisivat väärintekoon?

Pinehas, joka oli nyt Israelin ylimmäinen pappi, ei horjunut luottamuksessaan vaan astui jälleen esiin. ”Pitääkö minun lähteä vielä kerran taisteluun veljeni Benjaminin poikia vastaan, vai pitääkö minun luopua siitä?” hän kysyi rukouksessa. Vastaukseksi Jehova antoi benjaminilaiset heidän käsiinsä, ja Gibea poltettiin maan tasalle. (Tuom. 20:27–48.)

Mitä voimme oppia tästä? Jotkin seurakunnan kohtaamat ongelmat jatkuvat huolimatta siitä, että vanhimmat työskentelevät uutterasti ja rukoilevat Jumalalta apua. Jos tilanne on tällainen, vanhinten on hyvä muistaa Jeesuksen sanat: ”Pyytäkää [eli rukoilkaa] jatkuvasti, niin teille annetaan; etsikää herkeämättä, niin te löydätte; kolkuttakaa lakkaamatta, niin teille avataan.” (Luuk. 11:9.) Vaikka vastaus rukoukseen näyttäisi viipyvän, valvojat voivat luottaa siihen, että Jehova vastaa omana aikanaan.

Esimerkiksi Irlannissa eräs seurakunta tarvitsi kipeästi valtakunnansalia, mutta paikallinen kaavoitusviranomainen suhtautui asiaan kielteisesti. Hän vastusti kaikkia esityksiä tonteista, joille veljet toivoivat saavansa rakentaa. Näytti siltä, että esitykset saataisiin läpi ainoastaan kääntymällä koko kreivikunnan ylimmän kaavoitusviranomaisen puoleen. Olisiko rukouksesta apua, kuten oli Pinehasin päivinä?

Eräs paikallinen vanhin kertoo: ”Rukoiltuamme hartaasti matkustimme kaavoituksesta vastaavaan kreivikunnan virastoon. Kuulin, että kestäisi luultavasti viikkoja, ennen kuin pääsisimme tapaamaan tuota ylintä viranomaista. Onnistuimme kuitenkin pääsemään hänen puheilleen viideksi minuutiksi. Nähtyään korjatut suunnitelmat hän antoi meille nopeasti luvan jatkaa, ja sen jälkeen paikallinen kaavoitusviranomainen oli erittäin yhteistoiminnallinen. Tämä kokemus sai meidät vakuuttuneiksi rukouksen voimasta.” Jehova tosiaan vastaa häneen luottavien vanhinten vilpittömiin rukouksiin.

Pinehasilla oli muinaisessa Israelissa kannettavanaan raskas vastuu, mutta osoittamalla rohkeutta, ymmärtäväisyyttä ja luottamusta Jumalaan hän pystyi kohtaamaan haasteet menestyksellisesti. Ja Pinehasin uuttera toiminta kansan hyväksi sai Jehovan hyväksynnän. Noin tuhat vuotta myöhemmin Esra henkeytettiin kirjoittamaan: ”Pinehas, Eleasarin poika, oli menneisyydessä heidän johtajanaan. Jehova oli hänen kanssaan.” (1. Aik. 9:20.) Pitäköön tämä paikkansa kaikista, jotka nykyään ottavat johdon Jumalan kansan keskuudessa, samoin kuin jokaisesta hänen uskollisesta palvelijastaan.