”Abba, Isä”

RAAMATUSSA esiintyy kolme kertaa aramealainen sana ʼab·baʼʹ. Esimerkiksi Galatalaiskirjeen 4:6:ssa Paavali kirjoitti: ”Koska nyt olette poikia, Jumala on lähettänyt Poikansa hengen meidän sydämeemme, ja se huutaa: ’Abba, Isä!’.” Mikä on sanan ”Abba” merkitys?

Tämä sana vastaa sanan ʼav painollista tai määräistä muotoa ja tarkoittaa kirjaimellisesti jotakin tiettyä isää tai ilmausta ’oi isä’. Se oli lasten isistään käyttämä läheisyyttä osoittava nimitys, johon liittyy sekä ”isi”-sanan läheisyys että ”isä”-sanan arvokkuus, joten se on sekä epävirallinen että kunnioittava. Näin ollen se oli pikemminkin kiintymystä ilmaiseva puhuttelumuoto kuin arvonimi, ja se oli ensimmäisiä sanoja, jotka lapsi oppi sanomaan.

Raamatun alkuperäisissä kreikkalaisissa teksteissä sana on aina translitteroidussa muodossa, ja tavallisesti se translitteroidaan suomalaisissa käännöksissä. Tätä sanaa seuraa aina heti kreikkalainen käännös ho pa·tērʹ, sanan ’isä’ määräinen muoto, joka puhuttelumuotona käytettäessä tarkoittaa ’oi isä’. Se viittaa aina taivaalliseen Isään, Jehovaan.

Markus kertoo, että Jeesus käytti tätä sanaa rukoillessaan Jehova Jumalaa Getsemanessa vähän ennen kuolemaansa seuraavin sanoin: ”Abba, Isä, kaikki on mahdollista sinulle; poista tämä malja minulta. Ei kuitenkaan, mitä minä tahdon, vaan mitä sinä.” (Mark. 14:36.) Tämä on pojan rakkaalle isälleen esittämä palava vetoomus, jota nopeasti seurasi vakuutus, että hän joka tapauksessa pysyisi tottelevaisena.

Kaksi muuta kohtaa, joissa tämä sana esiintyy, ovat Paavalin kirjeissä, nimittäin Roomalaiskirjeen 8:15:ssä ja alussa mainitussa Galatalaiskirjeen 4:6:ssa. Molemmissa kohdissa sanaa käytetään niiden kristittyjen yhteydessä, jotka on kutsuttu Jumalan hengestäsiinneiksi pojiksi, ja se tuo esiin heidän läheisen suhteensa heidän Isäänsä. Vaikka he ovat ”Jumalan orjia” ja heidät ”ostettiin tietyllä hinnalla”, he ovat kuitenkin myös poikia rakkaudellisen Isän huonekunnassa, ja pyhä henki on tehnyt heidät ehdottoman tietoisiksi tästä asemasta heidän Herransa Jeesuksen välityksellä (Room. 6:22; 8:15; 1. Kor. 7:23; Gal. 4:6).

Kun sanoja ʼAb·baʼʹ ja ”Isä” käytetään yhdessä, niin joidenkuiden mielestä kysymyksessä ei ole pelkästään käännös arameasta kreikaksi vaan ensinnäkin ajatus lapsen luottavaisuudesta ja alistuvaisuudesta ja toiseksi isän ja lapsen välisen suhteen ja sen vastuiden kypsästä ymmärtämisestä. Näiden raamatunkohtien perusteella näyttää ilmeiseltä, että apostolien aikoina kristityt käyttivät sanaa ʼAb·baʼʹ Jumalalle esittämissään rukouksissa.

Ajanlaskumme ensimmäisinä vuosisatoina sanaa ʼAb·baʼʹ ryhdyttiin käyttämään kunnianimityksenä juutalaisista rabbeista, ja tässä merkityksessä sitä on käytetty Babylonian Talmudissa (Berakhot 16b). Jo juutalaisen sanhedrinin varapuheenjohtajasta käytettiin arvonimeä ʼAv eli sanhedrinin Isä. Myöhemmin tätä arvonimeä käytettiin myös koptilaisten, etiopialaisten ja syyrialaisten kirkkojen piispoista, ja siitä tuli varsinkin Aleksandrian piispan arvonimi, jolloin hänestä tehtiin Idän kirkon tuon osan ”isä” eli paavi. Aramealaisesta sanasta ʼab·baʼʹ on peräisin myös sana ”apotti”. Latinalaisen Vulgatan kääntäjä Hieronymus vastusti aikanaan arvonimen ”apotti” käyttöä katolisista munkeista, ja hänellä oli siihen hyvät syyt. Se oli vastoin Matteuksen 23:9:ssä esitettyä Jeesuksen ohjetta: ”Älkää myöskään kutsuko ketään isäksenne maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, taivaallinen.”