Jeehu taistelee puhtaan palvonnan puolesta

JEEHU puolusti innokkaasti puhdasta palvontaa. Tätä tehtävää täyttäessään hän oli tarmokas, ripeä, tinkimätön, innokas ja rohkea. Jeehu ilmaisi ominaisuuksia, joita meidän on hyvä jäljitellä.

Jeehun saadessa tehtävämääräyksen Israelin kansan asiat olivat huonolla tolalla. Huomattavaa vaikutusvaltaa käytti paha Isebel, joka oli Ahabin leski ja hallitsevan kuninkaan Joramin äiti. Hän edisti Baalin palvontaa Jehovan palvonnan kustannuksella, tappoi Jehovan profeettoja ja turmeli kansaa ”haureuksillaan” ja ”noituuksillaan” (2. Kun. 9:22; 1. Kun. 18:4, 13). Jumala käski hävittää koko Ahabin huoneen, myös Joramin ja Isebelin. Tässä Jeehun oli määrä ottaa johto käsiinsä.

Kun Raamattu esittelee Jeehun, hän istui sotaväen päälliköiden kanssa Israelin taistellessa syyrialaisia vastaan Ramot-Gileadissa. Jeehu oli korkea-arvoinen upseeri, ehkä jopa Israelin armeijan ylipäällikkö. Profeetta Elisa lähetti yhden profeettojen pojista voitelemaan Jeehun kuninkaaksi ja antamaan hänelle ohjeen tappaa jokainen mies, joka kuului Jumalan palvonnasta luopuneeseen Ahabin huoneeseen. (2. Kun. 8:28; 9:1–10.)

Kun toiset upseerit tiedustelivat Jeehulta tuon käynnin tarkoitusta, hän oli haluton ilmaisemaan sitä. Mutta painostuksen alaisena hän kertoi heille totuuden ja ryhtyi tovereineen tekemään salaliittoa Joramia vastaan. (2. Kun. 9:11–14.) Kuningashuoneen menettelytavat ja Isebelin vaikutus olivat todennäköisesti herättäneet tyytymättömyyttä ja vastustusta, jotka olivat jääneet kytemään pinnan alle. Joka tapauksessa Jeehu harkitsi tarkoin, miten hän voisi parhaiten hoitaa saamansa tehtävän.

Kuningas Joram oli haavoittunut taistelussa ja vetäytynyt Jisreeliin voidakseen toipua. Jeehu tiesi suunnitelmansa onnistuvan vain, jos sanaakaan siitä ei kantautuisi tuohon kaupunkiin. Hän sanoi: ”Älkää antako kenenkään päästä pois kaupungista [Ramot-Gileadista] ja mennä tekemään ilmoitusta Jisreeliin.” (2. Kun. 9:14, 15.) Ehkä Jeehu odotti Joramille uskollisten sotilaiden tekevän ainakin jonkinlaista vastarintaa. Hän halusi varmistaa, ettei heillä olisi siihen mitään mahdollisuutta.

JEEHUN HURJA AJO

Päästäkseen yllättämään vihollisensa Jeehu ajoi vaunuillaan Ramot-Gileadista noin 70 kilometrin päässä sijaitsevaan Jisreeliin. Kun hän lähestyi määränpäätään hurjaa vauhtia, tornissa seisova vartiomies näki ”Jeehun miesten aaltoilevan joukon” (2. Kun. 9:17).  Jeehu oli siis ottanut mukaansa suuren joukon sotilaita todennäköisesti varmistaakseen aikeidensa onnistumisen.

Vartiomies, joka tajusi rohkean Jeehun olevan yhdessä vaunuista, huudahti: ”Hän ajaa kuin hullu.” (2. Kun. 9:20.) Vaikka Jeehu saattoi tavallisestikin ajaa kovaa, hänen on tätä kiireellistä tehtävää suorittaessaan täytynyt ajaa erityisen hurjaa vauhtia.

Kun Jeehu oli kieltäytynyt sanomasta mitään kahdelle sanansaattajalle, jotka oli lähetetty hänen luokseen, häntä vastaan tulivat kuningas Joram ja tämän liittolainen, Juudan kuningas Ahasja, kumpikin omissa vaunuissaan. Joram kysyi: ”Onko rauha, Jeehu?” ja sai tylyn vastauksen: ”Mitä rauhaa voisi olla niin kauan kuin äitisi Isebelin haureudet ja hänen monet noituutensa ovat olemassa?” Tästä säikähtäneenä Joram kääntyi paetakseen. Mutta Jeehu oli hänelle liian nopea! Jeehu veti esiin jousen ja ampui nuolen Joramin sydämen läpi, jolloin tämä lysähti kuolleena vaunuihinsa. Vaikka Ahasja onnistui pakenemaan, Jeehu etsi hänet myöhemmin käsiinsä ja käski tappaa hänetkin. (2. Kun. 9:22–24, 27.)

Seuraavaksi Ahabin huoneesta oli määrä raivata pois paha kuningatar Isebel. Jeehu sanoi osuvasti hänen olevan ”se kirottu”. Kun Jeehu saapui Jisreeliin, hän näki Isebelin katselevan alas palatsin ikkunasta. Hetkeäkään epäröimättä Jeehu käski hovivirkamiehiä pudottamaan Isebelin ikkunasta. Sitten hän antoi hevostensa tallata jalkoihinsa Isebelin, joka oli turmellut koko Israelin. Myöhemmin Jeehu ryhtyi tappamaan kymmeniä muita pahan Ahabin huoneen jäseniä. (2. Kun. 9:30–34; 10:1–14.)

Vaikka ajatus väkivallasta on epämiellyttävä, meidän on hyvä ymmärtää, että tuohon aikaan Jehova pani tuomioitaan täytäntöön palvelijoidensa välityksellä. Raamatussa sanotaan: ”Jumalalta oli se, että Ahasjan kukistuminen aiheutui Joramin luo tulosta, ja tultuaan hän lähti Joramin kanssa Jeehun, Nimsin pojanpojan, luo, jonka Jehova oli voidellut karsimaan pois Ahabin huoneen.” (2. Aik. 22:7.) Kun Joramin ruumis heitettiin tämän vaunuista Nabotin maapalstalle, Jeehu tajusi, että näin täyttyi Jehovan lupaus rangaista Ahabin suorittama Nabotin murha. Jeehun oli käsketty kostaa myös se Jumalan palvelijoiden veri, jonka Isebel oli vuodattanut. (2. Kun. 9:7, 25, 26; 1. Kun. 21:17–19.)

Nykyään kukaan Jehovan palvelija ei käytä fyysistä voimaa puhtaan palvonnan vihollisia vastaan. ”Minun on kosto”, sanoo Jumala  (Hepr. 10:30). Kristittyjen vanhinten saattaa kuitenkin olla tarpeen toimia yhtä rohkeasti kuin Jeehu suojellakseen seurakuntaa turmelevalta vaikutukselta (1. Kor. 5:9–13). Lisäksi kaikkien seurakunnan jäsenten täytyy päättäväisesti karttaa erotettujen seuraa (2. Joh. 9–11).

JEEHU EI SUVAINNUT MITÄÄN KILPAILUA JEHOVAA VASTAAN

Se mikä sai Jeehun suorittamaan tehtävänsä, ilmenee seuraavista sanoista, jotka hän myöhemmin esitti uskolliselle Jonadabille: ”Tule toki mukaani ja katso, kuinka minä en suvaitse mitään kilpailua Jehovaa vastaan.” Jonadab noudatti kutsua, nousi Jeehun vaunuihin ja ajoi hänen kanssaan Samariaan. Siellä Jeehu ”toimi viekkaasti hävittääkseen Baalin palvojat”. (2. Kun. 10:15–17, 19.)

Jeehu ilmoitti aikovansa uhrata Baalille ”suuren teurasuhrin” (2. Kun. 10:18, 19). Erään tutkijan mukaan ”Jeehu esittää nokkelan sanaleikin”. Vaikka tässä kohdassa esiintyvä ilmaus ”merkitsee yleensä ’teurasuhria’, sitä käytetään myös luopioiden ’teurastamisesta’ ”. Koska Jeehu ei halunnut yhdenkään Baalin palvojan jäävän pois tästä tilaisuudesta, hän kokosi heidät kaikki Baalin huoneeseen ja puetutti heidät helposti tunnistettavaan asuun. ”Lopetettuaan polttouhrin toimittamisen” Jeehu käski 80 aseistautuneen miehen tappaa Baalin kannattajat. Sitten hän järjesti niin, että Baalin huone hajotettiin ja sen paikkaa alettiin pitää ”käymälöiksi erotettuna”, mikä teki siitä palvontaan sopimattoman. (2. Kun. 10:20–27.)

On totta, että Jeehu vuodatti paljon verta. Raamattu kuitenkin esittää hänet rohkeana miehenä, jonka välityksellä Israel vapautui Isebelin ja hänen sukunsa sortavasta hallinnosta. Tässä onnistuakseen sen, joka johti Israelia, täytyi olla rohkea, päättäväinen ja innokas. ”Tehtävä vaati kovia otteita, ja se toteutettiin tinkimättömän perusteellisesti”, selitetään eräässä Raamatun sanakirjassa. ”Varovaisemmilla keinoilla ei Baalin palvontaa olisi todennäköisesti saatu juurittua pois Israelista.”

Olemme epäilemättä samaa mieltä siitä, että nykyajan kristityt kohtaavat tilanteita, joissa heidän on ilmaistava samoja ominaisuuksia kuin Jeehu. Esimerkiksi miten meidän pitäisi reagoida, jos meille tulee kiusaus tehdä jotakin sellaista, minkä Jehova tuomitsee? Meidän tulisi torjua se ripeästi, rohkeasti ja päättäväisesti. Jumalinen antaumuksemme estää meitä suvaitsemasta mitään kilpailua Jehovaa vastaan.

VAELLA TARKOIN JEHOVAN LAIN MUKAAN

Jeehua koskevan kertomuksen loppuun sisältyy varoitus. Hän ei kääntynyt pois seuraamasta ”kultaisia vasikoita, joista toinen oli Betelissä ja toinen Danissa” (2. Kun. 10:29). Miten ihminen, joka vaikutti hyvin innokkaalta puhtaan palvonnan kannattajalta, saattoi suvaita epäjumalanpalvelusta?

Jeehu on saattanut ajatella, että Israelin valtakunta voisi pysyä riippumattomana Juudasta vain erottautumalla siitä uskonnollisesti. Siksi hän yritti aiempien Israelin kuninkaiden tavoin pitää valtakunnat erillään jatkamalla vasikanpalvontaa. Mutta tämä osoitti, ettei hän luottanut Jehovaan, joka oli tehnyt hänestä kuninkaan.

Jehova kiitti Jeehua sanomalla: ”Olet toiminut hyvin tehdessäsi sitä, mikä on oikein minun silmissäni.” Jeehu ei silti ”pitänyt huolta Jehovan, Israelin Jumalan, lain mukaan vaeltamisesta kaikesta sydämestään”. (2. Kun. 10:30, 31.) Tämä voi tuntua yllättävältä ja surulliselta, kun otetaan huomioon kaikki muu, mitä Jeehu oli aiemmin tehnyt. Tässä on kuitenkin meille opetus. Emme voi koskaan pitää suhdettamme Jehovaan itsestään selvänä. Meidän on päivittäin kehitettävä uskollisuutta taivaallista Isäämme kohtaan tutkimalla hänen Sanaansa, mietiskelemällä sitä ja esittämällä hänelle sydämestä lähteviä rukouksia. Pitäkäämme siis tarkoin huoli siitä, että vaellamme Jehovan lain mukaan kaikesta sydämestämme. (1. Kor. 10:12.)

[Tekstiruutu s. 4]

Jeehu maallisessa historiassa

Kriitikot ovat usein kyseenalaistaneet sen, ovatko jotkut Raamatun henkilöt todella olleet olemassa. Onko Jeehusta Raamatun lisäksi muita todisteita?

Ainakin kolme muinaisesta Assyriasta peräisin olevaa dokumenttia mainitsee tämän Israelin kuninkaan nimeltä. Yhden niistä sanotaan esittävän Jeehua – tai kenties hänen lähettilästään – kumartuneena Assyrian kuninkaan Salmanassar III:n edessä ja antamassa hänelle pakkoveroa. Sen yhteydessä olevassa piirtokirjoituksessa lukee: ”Jeehun (Ia-ú-a), Omrin (Hu-um-ri) pojan, pakkovero; sain häneltä hopeaa, kultaa, kultaisen saplu-maljan, suippopohjaisen kultamaljakon, kultaisia juoma-astioita, kultaisia ämpäreitä, tinaa, kuninkaan sauvan, (ja) puisen puruhtun [tämän sanan merkitystä ei tiedetä].” Jeehu ei suoranaisesti ollut ”Omrin poika”, mutta kyseistä ilmausta käytettiin Omria seuranneista Israelin kuninkaista, todennäköisesti siksi, että Omri oli saanut mainetta ja oli rakentanut Israelin pääkaupungin Samarian.

Assyrian kuninkaan väitettä Jeehun maksamasta pakkoverosta ei voida vahvistaa. Joka tapauksessa hän mainitsee Jeehun kolme kertaa: eräässä steelessä, Salmanassarin patsaassa ja Assyrian kuninkaallisissa aikakirjoissa. Nämä viittaukset eivät jätä paljoakaan sijaa epäilykselle sen suhteen, oliko Raamatun Jeehu historiallinen henkilö.