Älä anna sairauden riistää iloasi

KUVITTELE, että aamulla herätessäsi toivot päivän päättyvän, ennen kuin se on kunnolla alkanutkaan. Edessäsi on jälleen yksi fyysisen tai tunneperäisen tuskan päivä. Sinusta saattaa jopa tuntua samalta kuin Jobista, joka sanoi: ”Mieluummin tahdon kuolla – – kuin kärsiä tätä tuskaa!” (Job 7:15, Kirkkoraamattu 1992.) Entä jos vaivasi jatkuvat kauan, ehkä vuosikausia?

Tällainen tilanne oli Mefibosetilla, kuningas Daavidin ystävän Jonatanin pojalla. Ollessaan viisivuotias Mefiboset ”putosi ja rampautui” (2. Sam. 4:4). Vammasta aiheutuvan tuskan lisäksi hän epäilemättä koki myös tunneperäistä ahdistusta, kun häntä myöhemmin syytettiin väärin perustein petoksesta kuningasta vastaan ja hän kärsi aineellisen menetyksen. Hän näytti kuitenkin jatkuvasti erinomaista esimerkkiä siitä, miten kestää sairautta, panettelua ja pettymyksiä antamatta niiden riistää iloa. (2. Sam. 9:6–10; 16:1–4; 19:24–30.)

Hyvänä mallina on myös apostoli Paavali. Erään kerran hän kirjoitti joutuvansa sietämään ”piikkiä lihassa” (2. Kor. 12:7). Hänen mainitsemansa piikki saattoi olla jokin pitkäaikainen vamma, tai ehkä hän tarkoitti ihmisiä, jotka kiistivät hänen apostoliutensa. Joka tapauksessa tuo ongelma jatkui, ja hänen oli kestettävä sen aiheuttama fyysinen tai henkinen tuska (2. Kor. 12:9, 10).

Nykyään jotkut Jumalan palvelijat kärsivät kroonisista sairauksista tai tunneperäisistä paineista. Magdalenan ollessa 18-vuotias hänellä todettiin systeeminen lupus erythematosus eli SLE-tauti, jossa kehon puolustusjärjestelmä näyttää hyökkäävän sen omia elimiä vastaan. ”Olin kauhuissani”, hän sanoo. ”Ajan mittaan tilani huononi, ja sitä pahensivat ruoansulatusvaikeudet, suuhaavaumat ja kilpirauhasongelmat.” Izabelalla taas on siedettävänään vaivoja, jotka eivät ole yhtä ilmeisiä. Hän selittää: ”Olen lapsuudesta saakka potenut masennusta. Siitä on seurannut paniikkihäiriöitä, hengitysvaikeuksia ja vatsakipuja. Tavallisesti olen aivan uuvuksissa.”

Hyväksy rajoituksesi

Sairaus ja erilaiset vaivat voivat panna elämäsi sekaisin. Siinä tapauksessa kannattaa istahtaa alas ja tehdä rehellinen tilannearvio. Rajoituksiaan ei välttämättä ole helppo hyväksyä. Magdalena sanoo: ”Sairauteni pahenee pahenemistaan. Usein tunnen itseni liian väsyneeksi nousemaan sängystä. Arvaamattoman sairauteni vuoksi minun on hyvin vaikea suunnitella mitään etukäteen. Kaikkein turhauttavinta on se, etten voi enää olla Jehovan palveluksessa yhtä toimelias kuin ennen.”

Zbigniew selittää: ”Vuosien mittaan nivelreuma ehdyttää voimiani ja runtelee niveltä  toisensa jälkeen. Välillä kun tulehdus on erityisen pahana, en pysty hoitamaan helpoimpiakaan tehtäviä. Silloin olen alakuloinen.”

Joitakin vuosia sitten Barbaralla todettiin etenevä aivokasvain. ”Elimistössäni on tapahtunut äkillisiä muutoksia”, hän selittää. ”Tarmoni on poissa, päätäni särkee usein, ja minulla on keskittymisvaikeuksia. Rajoitusteni vuoksi minun piti arvioida kaikki uudelleen.”

Nämä ihmiset ovat Jehovan vihkiytyneitä palvelijoita, joille hänen tahtonsa tekeminen on ensiarvoisen tärkeää. He panevat täyden luottamuksensa Jumalaan ja hyötyvät hänen tuestaan (Sananl. 3:5, 6).

Miten Jehova auttaa?

Emme saisi pitää koettelemuksiamme merkkinä Jumalan epäsuosiosta (Valit. 3:33). Muista, mitä Job joutui kestämään, vaikka hän oli ”moitteeton ja oikeamielinen” (Job 1:8). Jumala ei koettele ketään pahalla (Jaak. 1:13). Kaikki sairaudet – myös krooniset ja tunneperäiset – ovat viheliäistä perintöä ensimmäisiltä vanhemmiltamme, Aadamilta ja Eevalta (Room. 5:12).

Jehova ja Jeesus eivät kuitenkaan jätä vanhurskaita vaille apua (Ps. 34:15). Etenkin elämämme vaikeina hetkinä huomaamme, että Jumala on ”turvamme ja linnoituksemme” (Ps. 91:2). Mikä sitten voi auttaa säilyttämään ilon koettelevissa olosuhteissa, joihin ei ole helppoa ratkaisua?

Rukous: Entisajan uskollisten Jumalan palvelijoiden mallia noudattaen voit heittää taakkasi taivaalliselle Isällemme rukouksessa (Ps. 55:22). Näin sinun on mahdollista kokea ”Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen”. Tämä sisäinen rauha varjelee sydämesi ja mielesi. (Fil. 4:6, 7.) Magdalena pitää puoliaan kuluttavaa sairautta vastaan turvautumalla Jumalaan rukouksessa. Hän sanoo: ”Sydämen vuodattaminen Jehovalle tuo minulle huojennusta ja palauttaa iloni. Nyt todella ymmärrän, mitä merkitsee luottaa Jumalaan päivästä päivään.” (2. Kor. 1:3, 4.)

Jehova voi vastata rukouksiisi antamalla  sinulle voimaa pyhän henkensä, Sanansa ja kristillisen veljesseuran välityksellä. Ei ole odotettavissa, että Jumala poistaisi vaivasi ihmeen avulla. Voit kuitenkin luottaa siihen, että hän antaa riittävästi viisautta ja voimaa kustakin vastoinkäymisestä selviytymiseen (Sananl. 2:7). Hän pystyy vahvistamaan sinua ja antamaan sinulle ”voimaa, joka ylittää tavanomaisen” (2. Kor. 4:7).

Perhe: Kotona vallitseva rakkaudellinen ja myötätuntoinen ilmapiiri voi auttaa sinua kestämään sairautta. Pidä kuitenkin mielessä, että myös läheisesi kärsivät. Vaikka he saattavat tuntea olonsa yhtä avuttomaksi kuin sinä, he ovat käytettävissäsi koettelevinakin aikoina. Yhteisten rukousten avulla voitte säilyttää sydämen tyyneyden (Sananl. 14:30).

Barbara sanoo tyttärestään ja muista seurakunnan nuorista sisarista: ”He tukevat minua kenttäpalveluksessa. Heidän intonsa lämmittää sydäntäni.” Zbigniew, joka pitää vaimonsa tukea korvaamattomana, toteaa: ”Vaimoni huolehtii useimmista talousaskareista. Hän myös avustaa minua pukeutumisessa, ja mennessämme kristillisiin kokouksiin tai ollessamme kenttäpalveluksessa hän usein kantaa laukkuani.”

Toiset uskovat: Toisten uskovien seura rohkaisee ja lohduttaa meitä. Mutta entä jos sairautesi estää sinua pääsemästä kokouksiin? Magdalena kertoo: ”Seurakunta on pitänyt huolen siitä, että hyödyn kokouksista äänitteiden välityksellä. Usein veljet ja sisaret soittavat minulle saadakseen selville, mitä muuta he voivat tehdä hyväkseni. He myös lähettävät minulle rohkaisevia kirjeitä. Ajatus siitä, että he muistavat minut ja ovat kiinnostuneita hyvinvoinnistani, auttaa minua kestämään.”

Masennusta poteva Izabela sanoo: ”Minulla on seurakunnassa monia ’isiä’ ja ’äitejä’, jotka kuuntelevat ja yrittävät ymmärtää minua. Seurakunta on perheeni – sen keskellä koen rauhaa ja iloa.”

Ne jotka kärsivät erilaisista koettelemuksista, toimivat viisaasti välttäessään  eristäytymistä. He päinvastoin pitävät seurakunnan yhteydessä olemista suuressa arvossa. (Sananl. 18:1.) Tällä tavoin he tuovat valtavasti rohkaisua toisille. Saatat aluksi epäröidä puhua tarpeistasi veljille ja sisarille. Uskonveljesi kuitenkin arvostavat avoimuuttasi. Se suo heille mahdollisuuden osoittaa ”veljellistä kiintymystä, jossa ei ole ulkokultaisuutta” (1. Piet. 1:22). Voisit ehkä kertoa heille, että tarvitset kyydin kokoukseen, toivot pääseväsi heidän kanssaan kenttäpalvelukseen tai haluat käydä luottamuksellisen keskustelun. Meidän ei tietenkään tule olla vaativia vaan suhtautua toisten apuun arvostavasti.

Ole myönteinen: Avain kroonisen sairauden kestämiseen iloa kadottamatta on useinkin omissa käsissäsi. Synkkä mieliala ja toivottomuuden tunteet saattaisivat johtaa kielteiseen ajatteluun. Raamattu sanoo: ”Miehen henki voi kestää hänen sairautensa, mutta kuka voi murtunutta henkeä kantaa?” (Sananl. 18:14.)

Magdalena toteaa: ”Yritän kovasti olla keskittymättä ongelmiini. Koetan nauttia päivistä, joina tunnen oloni paremmaksi. Minusta on rohkaisevaa lukea niiden ihmisten elämäkertoja, jotka ovat kroonisesta sairaudesta huolimatta pysyneet uskollisina.” Izabelaa vahvistaa se ajatus, että Jehova rakastaa häntä ja pitää häntä kallisarvoisena. Hän sanoo: ”Tunnen olevani tarpeellinen, ja minulla on joku, jonka vuoksi elää. Lisäksi minulla on suurenmoinen tulevaisuudentoivo.”

Zbigniew sanoo: ”Sairauteni opettaa minulle nöyryyttä ja tottelevaisuutta. Se auttaa minua osoittamaan ymmärtäväisyyttä ja arvostelukykyä sekä antamaan anteeksi sydämestä. Olen oppinut, miten nauttia Jehovan palvelemisesta vaipumatta itsesääliin. Oikeastaan olen saanut intoa jatkaa hengellistä edistymistä.”

Muista, että Jehova panee merkille kestävyytesi. Hän myötäelää kärsimyksessäsi ja välittää sinusta. Hän ei unohda ”työtäsi ja sitä rakkautta, jota olet osoittanut hänen nimeään kohtaan” (Hepr. 6:10). Pidä mielessäsi, mitä hän lupaa kaikille häntä pelkääville: ”En missään tapauksessa jätä sinua enkä suinkaan hylkää sinua.” (Hepr. 13:5.)

Jos olet toisinaan alla päin, keskity suurenmoiseen toivoon elämästä uudessa maailmassa. Aika, jona saat omin silmin nähdä Jumalan valtakunnan siunaukset maan päällä, lähestyy nopeasti!

[Tekstiruutu/Kuvat s. 28, 29]

He jatkavat saarnaamista kroonisesta sairaudesta huolimatta

”En pysty enää kulkemaan omin avuin, joten vaimoni tai jotkut muut julistajat saattavat minua kenttäpalveluksessa. Opettelen esitykset ja raamatunkohdat ulkoa.” (Jerzy, näkövammainen)

”Puhelimitse todistamisen ohella kirjoitan kirjeitä ja olen säännöllisessä kirjeenvaihdossa muutamien kiinnostuneiden kanssa. Sairaalassa panen aina sänkyni viereen Raamatun ja joitakin julkaisuja. Tällä tavoin olen saanut aloitettua monia hyviä keskusteluja.” (Magdalena, joka sairastaa SLE-tautia)

”Pidän ovelta-ovelle-palveluksesta, mutta kun en tunne kykeneväni siihen, todistan puhelimitse.” (Izabela, joka kärsii kliinisestä masennuksesta)

”Minusta on mukavaa tehdä uusintakäyntejä ja auttaa raamatuntutkisteluissa. Parhaina päivinäni todistan mielelläni talosta taloon.” (Barbara, jolla on aivokasvain)

”Kannan mukanani vain hyvin kevyttä lehtilaukkua. Olen liikkeellä niin kauan kuin kipeät niveleni sallivat.” (Zbigniew, nivelreumapotilas)

[Kuva s. 30]

Kaikenikäiset voivat rohkaista toisia.