Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Pidä yllä myönteistä henkeä seurakunnassa

Pidä yllä myönteistä henkeä seurakunnassa

Pidä yllä myönteistä henkeä seurakunnassa

”Herran Jeesuksen Kristuksen ansaitsematon hyvyys olkoon teidän ilmaisemanne hengen kanssa.” (FIL. 4:23)

MITEN VOIMME EDISTÄÄ TERVETTÄ HENKEÄ SEURAKUNNASSA. . .

. . .ollessamme veljiemme seurassa?

. . .innokkaalla kenttäpalveluksellamme?

. . .ilmoittamalla vakavista väärinteoista?

1. Mistä Filippin ja Tyatiran seurakuntia kiitettiin?

FILIPPISSÄ asuvat varhaiskristityt olivat aineellisesti köyhiä. He olivat kuitenkin anteliaita ja osoittivat esimerkillistä rakkautta uskonveljiään kohtaan (Fil. 1:3–5, 9; 4:15, 16). Apostoli Paavalin olikin sopivaa päättää heille osoittamansa henkeytetty kirje sanoihin: ”Herran Jeesuksen Kristuksen ansaitsematon hyvyys olkoon teidän ilmaisemanne hengen kanssa.” (Fil. 4:23.) Koska Tyatiran kristityt ilmaisivat samanlaista henkeä, kirkastettu Jeesus Kristus sanoi heille: ”Minä tiedän sinun tekosi ja sinun rakkautesi ja uskosi ja palveluksesi ja kestävyytesi ja sen, että sinun viimeaikaiset tekosi ovat useammat kuin entiset.” (Ilm. 2:19.)

2. Mikä osa meillä on seurakuntamme hengen kehittämisessä?

2 Samoin nykyään kussakin Jehovan todistajien seurakunnassa on tietty henki eli vallitseva asenne. Jotkin seurakunnat tunnetaan erityisesti lämpimästä, rakkaudellisesta hengestä. Toisissa tuetaan poikkeuksellisen innokkaasti Valtakunnan saarnaamistyötä ja arvostetaan suuresti kokoaikaista sananpalvelusta. Kun kehitämme yksilöinä myönteistä henkeä, edistämme koko seurakunnan yksimielisyyttä ja hengellisyyttä (1. Kor. 1:10). Jos toisaalta ilmaisemme kielteistä henkeä, voimme aiheuttaa seurakunnassa hengellistä uneliaisuutta, haaleutta ja jopa suvaitsevaa suhtautumista väärintekemiseen (1. Kor. 5:1; Ilm. 3:15, 16). Millainen henki teidän seurakunnassanne vallitsee? Miten voit itse vaikuttaa siihen, että tuo henki olisi myönteinen?

EDISTÄ MYÖNTEISTÄ HENKEÄ

3, 4. Miten voimme kiittää Jehovaa ”suuressa seurakunnassa”?

3 Psalmista Daavid lauloi Jehovalle: ”Tahdon kiittää sinua suuressa seurakunnassa, lukuisan kansan keskellä minä ylistän sinua.” (Ps. 35:18.) Tuo psalmista ei pidättynyt ylistämästä Jehovaa ollessaan toisten hänen palvelijoidensa seurassa. Viikoittaiset seurakunnan kokoukset, muun muassa Vartiotornin tutkistelu, tarjoavat meille erinomaisia tilaisuuksia osoittaa innokasta henkeä vastauksillamme ja uskon ilmauksillamme. Meidän kaikkien on syytä kysyä itseltämme: Käytänkö hyväkseni mahdollisuutta osallistua kokouksissa? Valmistaudunko niihin huolellisesti ja esitänkö sisällökkäitä vastauksia? Jos olen perheen pää, autanko lapsiani valmistautumaan kokouksiin, niin että he pystyvät vastaamaan niissä omin sanoin?

4 Daavid yhdisti toisiinsa sydämen vakauden ja laulamisen, kun hän sanoi: ”Sydämeni on vakaa, oi Jumala, sydämeni on vakaa. Tahdon laulaa ja antaa sävelmän soida.” (Ps. 57:7.) Seurakunnan kokouksissa saamme vakain sydämin ”laulaa ja antaa sävelmän soida” Jehovalle. Jos jotkin laulut ovat meille vieraita, voisimme harjoitella niitä perheen palvontaillan aikana. Päättäkäämme ”laulaa Jehovalle läpi elämämme, – – antaa sävelmän soida Jumalallemme niin kauan kuin olemme” (Ps. 104:33).

5, 6. Miten voimme osoittaa vieraanvaraisuutta ja anteliaisuutta, ja mitä se saa seurakunnassa aikaan?

5 Yksi tapa luoda seurakuntaan rakkaudellista henkeä on vieraanvaraisuuden osoittaminen veljillemme ja sisarillemme. Heprealaiskirjeen viimeisessä luvussa Paavali kehottaa: ”Pysyköön teidän veljellinen rakkautenne. Älkää unohtako vieraanvaraisuutta.” (Hepr. 13:1, 2.) Aterian tarjoaminen matkavalvojalle ja hänen vaimolleen tai seurakunnan kokoaikaisille palvelijoille on erinomainen tapa osoittaa vieraanvaraisuutta. Myös jotkut lesket, yksinhuoltajaperheet tai muut julistajat voivat hyötyä, jos kutsumme heidät aika ajoin luoksemme aterialle tai osallistumaan perheemme palvontailtaan.

6 Paavalin ohjeen mukaan Timoteuksen tuli kehottaa toisia, ”että he tekevät työtä hyvässä, ovat rikkaita hyvissä teoissa, ovat anteliaita, auliita jakelemaan, ja kokoavat siten turvallisesti itselleen aarteeksi hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, jotta he saisivat lujan otteen todelliseen elämään” (1. Tim. 6:17–19). Paavali suositteli, että hänen palvojatoverinsa kehittäisivät anteliaisuuden henkeä. Sitä voidaan ilmaista jopa taloudellisesti vaikeina aikoina. Erinomainen tapa osoittaa anteliaisuutta on ottaa kenttä- ja kokousmatkoille kyytiin niitä, jotka tarvitsevat kuljetusta. Entä miten ne, jotka hyötyvät tällaisesta rakkaudellisesta huomaavaisuudesta, voisivat edistää myönteistä henkeä seurakunnassa? Heidän olisi hyvä osoittaa arvostusta vaikkapa tarjoutumalla mahdollisuuksiensa mukaan osallistumaan jatkuvasti kohoaviin polttoainekustannuksiin. Myös se, että pyrimme käyttämään enemmän aikaa hengellisten veljiemme ja sisartemme kanssa, saa epäilemättä heidät tuntemaan itsensä tarpeellisiksi ja rakastetuiksi. Kun teemme paljon hyvää ”niille, jotka ovat meille sukua uskossa”, ja olemme valmiit uhraamaan heidän hyväkseen aikaa ja voimia, rakkautemme heitä kohtaan syvenee ja luomme osaltamme lämmintä ja myönteistä henkeä seurakunnassa (Gal. 6:10).

7. Miten se, että pidämme toisten henkilökohtaiset asiat luottamuksellisina, edistää hyvää henkeä seurakunnassa?

7 Myös ystävyys ja luottamuksellisuus lujittavat rakkauden sidettä toisiin uskoviin. (Lue Sananlaskujen 18:24.) Tosi ystävät pitävät henkilökohtaiset asiat luottamuksellisina. Kun veljemme paljastavat meille sisimpiä ajatuksiaan ja tunteitaan varmoina siitä, että ne eivät tule yleiseen tietoon, rakkauden side lujittuu entisestään. Edistäkäämme rakkaudellista perhehenkeä seurakunnassa olemalla uskollisia ystäviä, jotka pitävät luottamukselliset asiat omana tietonaan. (Sananl. 20:19.)

OLE INNOKAS SANANPALVELUKSESSA

8. Miten laodikealaisia neuvottiin ja miksi?

8 Jeesus sanoi Laodikean seurakunnalle: ”Minä tiedän sinun tekosi, ettet ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisit kylmä tai sitten kuuma. Koska siis olet haalea etkä kuuma etkä kylmä, niin tulen oksentamaan sinut suustani.” (Ilm. 3:15, 16.) Laodikealaisilta puuttui intoa kristilliseen sananpalvelukseen. Tämä asenne vaikutti todennäköisesti myös heidän keskinäisiin suhteisiinsa. Siksi Jeesus neuvoi heitä rakkaudellisesti: ”Kaikkia niitä, joihin olen kiintynyt, minä ojennan ja kuritan. Ole sen tähden palavan innokas ja kadu.” (Ilm. 3:19.)

9. Miten asenteemme kenttäpalvelukseen vaikuttaa seurakunnan henkeen?

9 Edistääksemme seurakunnassa tervettä, myönteistä henkeä meidän tulisi kiinnittää huomiota kenttäpalvelusintoomme. Seurakunta on järjestetty sitä tarkoitusta varten, että alueelta etsittäisiin lampaankaltaisia ihmisiä ja heitä rakennettaisiin hengellisesti. Siksi meidän tulee Jeesuksen tavoin osallistua opetuslasten tekemiseen innokkaasti. (Matt. 28:19, 20; Luuk. 4:43.) Mitä innokkaampia olemme palveluksessa, sitä suurempaa yksimielisyyttä tunnemme ”Jumalan työtovereina” (1. Kor. 3:9). Kun näemme, miten toiset puolustavat uskoaan kenttäpalveluksessa ja ilmaisevat arvostavansa hengellisiä asioita, rakkautemme ja kunnioituksemme heitä kohtaan kasvaa. Palvellessamme näin yhdessä ”olka olkaa vasten” kentällä luomme seurakuntaan yksimielisyyden henkeä. (Lue Sefanjan 3:9.)

10. Miten kenttäpalveluksemme laadun parantaminen vaikuttaa toisiin seurakunnanjäseniin?

10 Hyvä vaikutus toisiin on myös sillä, että pyrimme parantamaan palveluksemme laatua. Esimerkiksi kun olemme kiinnostuneita tapaamistamme ihmisistä ja yritämme tavoittaa kuulijoiden sydämen, kenttäpalvelus tuntuu innostavammalta (Matt. 9:36, 37). Usein into tarttuu myös tovereihimme. Jeesus ei lähettänyt opetuslapsiaan saarnaamaan yksinään vaan kaksittain (Luuk. 10:1). Näin he saivat rohkaisua ja valmennusta sekä enemmän intoa palvelukseen. Emmekö arvostakin tilaisuutta työskennellä innokkaiden Valtakunnan julistajien kanssa? Heidän innostuksensa rohkaisee meitä ja kannustaa meitä jatkamaan saarnaamista. (Room. 1:12.)

VARO VALITTAVAA HENKEÄ ÄLÄKÄ SALAA VAKAVIA SYNTEJÄ

11. Millainen henki joissakin israelilaisissa kehittyi Mooseksen päivinä, ja mihin se johti?

11 Israelilaisissa kehittyi tyytymätön ja valittava henki vain muutamia viikkoja sen jälkeen, kun heistä oli tullut uusi kansakunta. Tämä johti kapinaan Jehovaa ja hänen edustajiaan vastaan. (2. Moos. 16:1, 2.) Harva Egyptistä lähteneistä israelilaisista eli niin pitkään, että näki Luvatun maan. Jopa Moosekselta evättiin pääsy tuohon maahan sen vuoksi, miten hän oli reagoinut Israelin seurakunnan huonoon henkeen (5. Moos. 32:48–52). Miten voimme nykyään välttyä joutumasta kielteisen asenteen ansaan?

12. Miten voimme välttää valittavaa henkeä?

12 Meidän täytyy varoa valittavaa henkeä. Samalla kun kehitämme nöyryyttä ja kunnioitusta valtaa kohtaan, meidän on kiinnitettävä huomiota siihen, keiden seurassa olemme. Huonosti valittu viihde tai liiallinen yhdessäolo vanhurskaita periaatteita vähättelevien työ- tai koulutovereiden kanssa vaatii veronsa. Meidän on viisasta rajoittaa seuranpitoa sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat kielteisiä tai edistävät riippumatonta asennetta. (Sananl. 13:20.)

13. Millä tavoin valittaminen voi vahingoittaa seurakuntaa hengellisesti?

13 Valittaminen ei vaikuta turmelevasti ainoastaan omaan hengellisyyteemme. Se voi järkyttää koko seurakunnan rauhaa ja ykseyttä. Toisista uskovista valittaminen saattaa paitsi aiheuttaa heille tuskaa myös johtaa sellaisiin synteihin kuin panetteluun ja herjaamiseen (3. Moos. 19:16; 1. Kor. 5:11). Ensimmäisen vuosisadan seurakunnassa jotkut nurisijat ”hylkäsivät herrauden ja herjasivat kunniakkaita” (Juud. 8, 16). Jumala ei varmasti hyväksynyt tällaista seurakunnan vastuullisiin miehiin kohdistuvaa valittamista.

14, 15. a) Miten se, että väärintekoon ei puututa, voi vaikuttaa koko seurakuntaan? b) Mitä meidän pitäisi tehdä, jos saamme tietää jonkun syyllistyneen salaiseen syntiin?

14 Entä jos saamme tietää, että joku syyllistyy salaiseen syntiin, vaikkapa käyttää väärin alkoholia, katselee pornografiaa tai viettää moraalitonta elämää? (Ef. 5:11, 12.) Silmien sulkeminen törkeältä väärinteolta voi estää Jehovan pyhää henkeä virtaamasta vapaasti ja uhata koko seurakunnan rauhaa (Gal. 5:19–23). Korintin varhaiskristittyjen piti ”puhdistaa pois vanha hapate”. Turmeleva vaikutus täytyy nykyäänkin pitää poissa seurakunnasta, jotta sen henki pysyisi terveenä ja myönteisenä. Mitä sinä voit tehdä seurakunnan rauhan hyväksi?

15 Kuten aiemmin mainittiin, on tärkeää säilyttää toisten luottamus, varsinkin kun he puhuvat meille ajatuksistaan ja tunteistaan. Olisi väärin ja loukkaavaa levittää luottamuksellisia tietoja toisista. Kuitenkin kun joku on syyllistynyt vakavaan syntiin, siitä pitäisi kertoa niille, joilla on raamatullinen velvollisuus hoitaa asia, nimittäin seurakunnan vanhimmille. (Lue 3. Mooseksen kirjan 5:1.) Jos siis tiedämme, että joku veli tai sisar on langennut sellaiseen väärintekoon, meidän tulisi kannustaa häntä lähestymään vanhimpia ja pyytämään heiltä apua (Jaak. 5:13–15). Mutta jos hän ei ota heihin yhteyttä kohtuullisen ajan kuluessa, meidän pitäisi kertoa väärinteosta.

16. Miten se, että ilmoitamme vakavista väärinteoista vanhimmille, auttaa varjelemaan seurakunnan henkeä?

16 Kristillinen seurakunta on hengellinen turvapaikka, ja meidän täytyy suojella sitä ilmoittamalla vakavista väärinteoista vanhimmille. Jos he saavat väärintekijän tulemaan järkiinsä ja hän ottaa katuvaisena vastaan ojennuksen ja oikaisun, hän ei enää vaaranna seurakunnan henkeä. Mutta entä jos törkeän synnin harjoittaja ei kadu eikä osoita vastakaikua vanhinten rakkaudelliselle neuvonnalle? Hänet erotetaan seurakunnasta, mikä merkitsee turmelevan aineksen ”tuhoa” eli poistamista keskuudestamme. Näin seurakunnan henki säilyy hyvänä. (Lue 1. Korinttilaiskirjeen 5:5.) Seurakunnan hengen varjeleminen vaatii siis sitä, että me kaikki toimimme oikein, olemme yhteistyössä vanhimmiston kanssa ja suojelemme veljiemme ja sisartemme hyvinvointia.

EDISTÄ ”HENGEN YKSEYTTÄ”

17, 18. Mikä auttaa meitä ”säilyttämään hengen ykseyden”?

17 Jeesuksen varhaiset seuraajat kehittivät ykseyden henkeä seurakunnassa siten, että he ”omistautuivat jatkuvasti apostolien opetukseen” (Apt. 2:42). He arvostivat vanhimmilta saatavia raamatullisia neuvoja ja ohjeita. Se että nykyiset vanhimmat ovat yhteistoiminnassa ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” kanssa, kannustaa ja auttaa kaikkia seurakunnan jäseniä pysymään yksimielisinä (1. Kor. 1:10). Kun alistumme Jehovan järjestön raamatulliseen opetukseen ja noudatamme vanhinten ohjeita, todistamme pyrkivämme ”hartaasti säilyttämään hengen ykseyden rauhan yhdistävässä siteessä” (Ef. 4:3).

18 Ponnistelkaamme siis terveen ja myönteisen hengen hyväksi seurakunnassa. Jos teemme näin, niin ”Herran Jeesuksen Kristuksen ansaitsematon hyvyys on – – ilmaisemamme hengen kanssa” (Fil. 4:23).

[Tutkistelukysymykset]

[Kuva s. 19]

Luotko myönteistä henkeä seurakunnassa valmistamalla sisällökkäitä vastauksia?

[Kuva s. 20]

Edistä myönteistä henkeä opettelemalla laulujamme.