”Toiminnastanne on palkka”

KUNINGAS Asa kiiruhtaa armeijansa edellä pitkin syvää laaksoa Juudean ylängöltä alas rannikkotasangolle. Kun laakso levenee, Asa pysähtyy ja haukkoo henkeään. Hän näkee alapuolellaan valtavan vihollisleirin – Etiopian joukot, jotka ovat liioittelematta miljoonan miehen vahvuiset. Asan armeija on kooltaan vähän yli puolet siitä.

Mitä Asalla on päällimmäisenä mielessään taistelun uhatessa? Miettiikö hän kenraaleille annettavia käskyjä, kannustuksen sanoja sotilaille tai kirjettä perheelle? Ei suinkaan! Tämä vaarallinen tilanne saa Asan rukoilemaan.

Ennen kuin tarkastelemme Asan rukousta ja tapahtumien kulkua, luomme katsauksen siihen, millainen mies Asa oli. Mikä sai hänet etsimään Jumalan apua? Oliko hänellä perusteita uskoa, että Jumala auttaisi häntä? Mitä Asaa koskeva kertomus opettaa meille siitä, miten Jehova siunaa palvelijoidensa toimintaa?

ASAN HALLINNON ALKUVAIHEET

Niiden 20 vuoden aikana, jotka Israel oli ollut jakautuneena kahdeksi valtakunnaksi, Juuda oli perin pohjin turmeltunut pakanallisista tavoista. Asan tullessa kuninkaaksi vuonna 977 eaa. kanaanilaisten hedelmällisyyden jumalien palvonta tahrasi jopa kuninkaan hovia. Henkeytetty kertomus Asan hallintokaudesta kuitenkin sanoo, että hän ”ryhtyi tekemään sitä, mikä oli hyvää ja oikein Jehovan, hänen Jumalansa, silmissä”. Asa ”poisti vieraat alttarit ja uhrikukkulat ja murskasi pyhät patsaat ja hakkasi maahan pyhät paalut”. (2. Aik. 14:2, 3.) Hän myös ajoi pois Juudan valtakunnasta ”miespuoliset temppeliprostituoidut”, jotka harjoittivat homoseksuaalisuutta uskonnon nimissä. Mutta Asa ei jättänyt asiaa tähän, vaan hän myös kehotti kansaa ”etsimään Jehovaa, esi-isiensä Jumalaa” ja toimimaan Jumalan ”lain ja käskyn mukaan”. (1. Kun. 15:12, 13; 2. Aik. 14:4.)

Koska Jehova oli mielistynyt Asan palavaan intoon tosi palvonnan puolesta, hän palkitsi tämän vuosia kestävällä rauhalla. Niinpä tuo kuningas saattoi sanoa: ”Me olemme etsineet Jehovaa, Jumalaamme. Me olemme etsineet, ja hän antaa meille levon kaikkialla ympärillämme.” Kansa käytti tämän tilaisuuden hyödyksi vahvistamalla Juudan valtakunnan kaupunkeja. Raamatun kertomuksessa sanotaan: ”He ryhtyivät rakentamaan ja menestyivät.” (2. Aik. 14:1, 6, 7.)

TAISTELUKENTÄLLÄ

Asan taustan huomioon ottaen ei pitäisi olla mikään yllätys, että hän rukoili kohdatessaan suurimman Raamatussa mainitun ihmisarmeijan. Hän tiesi Jumalan palkitsevan uskon teot. Rukouksessaan hän anoi Jehovalta apua. Asa tajusi, että jos hän turvautuisi Jumalaan, vihollisten lukumäärällä tai voimalla ei olisi mitään merkitystä. Hän vetosi siihen, että taisteluun liittyi Jehovan nimi, ja rukoili: ”Auta meitä, oi Jehova, meidän Jumalamme, sillä sinuun me todella turvaudumme ja sinun nimessäsi olemme tulleet tätä joukkoa vastaan. Oi Jehova, sinä olet meidän Jumalamme. Älä anna kuolevaisella ihmisellä olla voimaa sinua vastaan.” (2. Aik. 14:11.) Hän oikeastaan sanoi: ”Etiopialaiset maahantunkeutujat hyökkäävät sinua vastaan, oi Jehova. Älä anna heikkojen ihmisten kukistaa niitä, jotka  edustavat nimeäsi, ja näin häpäistä sitä.” Niinpä ”Jehova löi etiopialaiset Asan edessä ja Juudan edessä, ja etiopialaiset lähtivät pakoon” (2. Aik. 14:12).

Nykyään Jehovan kansalla on monia voimakkaita vastustajia. Emme taistele heitä vastaan konkreettisin asein kirjaimellisella taistelukentällä. Olemme silti varmoja, että Jehova antaa voiton kaikille uskollisille palvelijoilleen, jotka käyvät hengellistä sotaa hänen nimessään. Henkilökohtaisiin taisteluihimme saattaa kuulua kamppailu vallalla olevan moraalittomuuden torjumiseksi, omien heikkouksiemme voittamiseksi tai perheemme suojelemiseksi turmelevalta vaikutukselta. Kohtaammepa millaisia vastoinkäymisiä tahansa, Asan rukous rohkaisee meitä. Hänen voittonsa oli Jehovan voitto. Se osoitti, mitä kaikki Jumalaan turvautuvat voivat odottaa. Mikään inhimillinen mahti ei pysty pitämään puoliaan Jehovaa vastaan.

ROHKAISUA JA VAROITUS

Kun Asa palasi taistelusta, hänen luokseen tuli profeetta Asarja. Tämä esitti hänelle rohkaisevat mutta myös varoittavat sanat: ”Kuulkaa minua, oi Asa ja koko Juuda ja Benjamin! Jehova on teidän kanssanne niin kauan kuin osoittautuu, että te olette hänen kanssaan, ja jos etsitte häntä, hän sallii teidän löytää hänet, mutta jos hylkäätte hänet, hän hylkää teidät. – – Olkaa te rohkeita älkääkä antako käsienne vaipua, sillä toiminnastanne on palkka.” (2. Aik. 15:1, 2, 7.)

Nämä sanat vahvistavat uskoamme. Ne osoittavat, että Jehova on kanssamme niin kauan kuin palvelemme häntä uskollisesti. Kun pyydämme häneltä apua, voimme luottaa siihen, että hän kuulee meitä. ”Olkaa te rohkeita”, Asarja sanoi. Vaatii usein paljon rohkeutta toimia oikein, mutta tiedämme pystyvämme siihen Jehovan avulla.

Koska Asan isoäiti Maaka oli tehnyt ”pöyristyttävän epäjumalan pyhälle paalulle”, Asalla oli edessään vaikea tehtävä poistaa tämä ”valtiatar” kuninkaallisesta asemasta. Hän hoiti tämän tehtävän ja lisäksi poltti isoäitinsä epäjumalan. (1. Kun. 15:13.) Asaa siunattiin hänen päättäväisyytensä ja rohkeutensa vuoksi. Meidänkin on pidettävä hellittämättä kiinni Jehovasta ja hänen vanhurskaista normeistaan, ovatpa sukulaisemme hänelle uskollisia tai eivät. Jos toimimme näin, Jehova palkitsee osoittamamme uskollisuuden.

Asan palkkaan sisältyi sen näkeminen, että pohjoisessa luopiovaltakunnassa monet israelilaiset huomasivat Jehovan olevan hänen kanssaan ja tulivat Juudaan. Arvostuksesta puhdasta palvontaa kohtaan he päättivät jättää kotinsa, jotta he voisivat asua Jehovan palvelijoiden keskuudessa. Sitten Asa ja koko Juuda tekivät iloiten ”liiton, että etsisivät Jehovaa – – kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan”. Mitä tästä seurasi? Jumala ”salli heidän löytää hänet ja – – antoi heille jatkuvasti levon joka puolella”. (2. Aik. 15:9–15.) Mekin iloitsemme suuresti, kun vanhurskautta rakastavat ihmiset omaksuvat Jehovan puhtaan palvonnan.

Profeetta Asarjan sanoissa oli kuitenkin myös jotain vakavoittavaa. Hän varoitti: ”Jos hylkäätte hänet [Jehovan], hän hylkää teidät.” Toivottavasti meille ei koskaan käy näin, sillä siitä voisi olla tuhoisat seuraukset! (2. Piet. 2:20–22.) Raamattu ei  paljasta, miksi Jehova lähetti Asalle tämän varoituksen, mutta tuo kuningas jätti sen huomiotta.

”OLET MENETELLYT TYHMÄSTI”

Asan 36. hallitusvuonna Israelin kuningas Baesa ryhtyi vihamielisiin toimiin Juudaa vastaan. Kenties estääkseen alamaisiaan ilmaisemasta uskollisuutta Asaa ja puhdasta palvontaa kohtaan Baesa alkoi linnoittaa Raman kaupunkia, joka sijaitsi lähellä valtakunnan rajaa kahdeksan kilometriä Jerusalemista pohjoiseen. Asa ei etsinyt apua Jumalalta, kuten oli tehnyt etiopialaisten tunkeutuessa maahan, vaan turvautui ihmisiin. Hän lähetti Syyrian kuninkaalle lahjan ja pyysi häntä hyökkäämään Israelin pohjoisen valtakunnan kimppuun. Kun syyrialaiset tekivät joitakin hyökkäyksiä, Baesa vetäytyi Ramasta. (2. Aik. 16:1–5.)

Asan ratkaisu ei miellyttänyt Jehovaa, ja hän lähetti profeetta Hananin kertomaan siitä. Asan olisi pitänyt oppia etiopialaisten tapauksesta, että ”Jehovan silmät tarkkailevat kaikkea maata, jotta hän osoittaisi voimansa niiden puolesta, jotka ovat ehytsydämisiä häntä kohtaan”. Kenties Asa oli saanut huonoja neuvoja, tai ehkä hän ajatteli voivansa selviytyä Baesasta ja hänen joukoistaan omin avuin, koska ei pitänyt niitä kovin suurena uhkana. Joka tapauksessa Asa turvautui inhimilliseen järkeilyyn eikä luottanut Jehovaan. Hanani sanoi: ”Sinä olet menetellyt tyhmästi tässä, sillä tästä lähtien sinua vastaan käydään sotia.” (2. Aik. 16:7–9.)

Asa suhtautui nuhteluun kielteisesti. Raivoissaan hän pani profeetta Hananin jalkapuuhun. (2. Aik. 16:10.) Ajatteliko Asa mahdollisesti, ettei hän ansainnut ojennusta toimittuaan uskollisesti vuosikausia? Oliko ikääntyminen heikentänyt hänen ajattelukykyään? Raamattu ei ilmaise sitä.

Asa sairastui 39. hallitusvuotenaan pahasti jaloistaan. Siitä kerrotaan: ”Sairaudessaankaan hän ei etsinyt Jehovaa vaan parantajia.” Näyttää siltä, että Asa oli laiminlyönyt hengellistä terveyttään. Ilmeisesti hän oli tuossa kunnossa ja mielentilassa, kun hän 41. hallitusvuotenaan kuoli. (2. Aik. 16:12–14.)

Asan hyvät ominaisuudet ja palava into puhtaan palvonnan puolesta näyttävät kuitenkin painaneen vaa’assa enemmän kuin hänen erheensä. Hän ei koskaan lakannut palvelemasta Jehovaa. (1. Kun. 15:14.) Mitä hänen elämänsä tästä näkökulmasta katsottuna opettaa meille? Se voi kannustaa meitä palauttamaan mieleemme, miten Jehova on menneisyydessä auttanut meitä, sillä tällaiset kallisarvoiset muistot voivat saada meidät rukoilemaan hänen apuaan kohdatessamme uusia koettelemuksia. Meidän ei kuitenkaan tulisi julkeasti olettaa, että jos olemme palvelleet Jumalaa uskollisesti monia vuosia, emme tarvitse raamatullista neuvontaa. Taustastamme riippumatta Jehova ojentaa meitä, mikäli hairahdumme. Hyötyäksemme tällaisesta oikaisusta meidän on otettava se nöyrästi vastaan. Mikä tärkeintä, taivaallinen Isämme on kanssamme niin kauan kuin me olemme hänen kanssaan. Jehovan silmät etsivät kaikkialta maailmasta niitä, jotka ilmaisevat uskollisuutta häntä kohtaan. Hän palkitsee heidät käyttämällä voimaansa heidän hyväkseen. Jehova auttoi tällä tavoin Asaa, ja hän voi auttaa meitäkin.

[Huomioteksti s. 9]

Jehova palkitsee uskolliset palvelijansa, jotka käyvät hengellistä sotaa.

[Huomioteksti s. 10]

Vaatii rohkeutta tehdä sitä, mikä on oikein Jehovan silmissä.