1, 2. Mitkä konventtien piirteet ansaitsevat huomiomme?

JEHOVAN TODISTAJAT ovat pitäneet kansainvälisiä konventteja ja piirikonventteja niin kauan kuin useimmat meistä voivat muistaa. Vuosikymmenien mittaan useat meistä ovat osallistuneet moniin – kenties kymmeniin – tällaisiin iloisiin tapahtumiin.

² Jumalan kansalla oli pyhiä kokouksia jo tuhansia vuosia sitten. Tarkastelemme nyt joitakin tällaisia Raamatussa mainittuja kokoontumisia sekä sitä, miten ne muistuttavat nykyisiä konventtejamme. Perehdymme myös siihen, miksi konventteihin on hyödyllistä osallistua. (Ps. 44:1; Room. 15:4.)

3. a) Mitä tapahtui ensimmäisessä muistiinmerkityssä Jehovan kansan suuressa kokoontumisessa? b) Miten israelilaiset kutsuttiin koolle?

³ Ensimmäinen muistiinmerkitty Jumalan kansan suuri kokoontuminen tapahtui Siinainvuoren juurella, missä israelilaiset saivat hengellistä opetusta. Se oli totisesti merkittävä tapaus puhtaan palvonnan historiassa. Tässä sykähdyttävässä tilaisuudessa, jota läsnäolijat eivät varmasti koskaan unohtaneet, Jehova osoitti heille voimansa ja antoi heille Lakinsa. (2. Moos. 19:2–9, 16–19; lue 2. Mooseksen kirjan 20:18 ja 5. Mooseksen kirjan 4:9, 10.) Tuona päivänä israelilaisten suhde Jumalaan muuttui ratkaisevasti. Vähän myöhemmin Jehova ilmoitti, miten hänen kansansa tulisi kutsua koolle. Hän käski Mooseksen tehdä kaksi hopeatrumpettia, joilla ”koko kansankokous” oli määrä kutsua ”kohtaamisteltan sisäänkäynnin luo” (4. Moos. 10:1–4). Voimme vain kuvitella, miten jännittäviä tällaiset tilaisuudet olivat.

4, 5. Miksi Mooseksen ja Joosuan järjestämät kokoontumiset olivat erityisen merkittäviä?

 ⁴ Israelin 40-vuotisen erämaavaelluksen loppupuolella, tuon suhteellisen uuden kansakunnan historian kriittisellä hetkellä, Mooses kokosi israelilaiset yhteen. He olivat valmiina astumaan Luvattuun maahan. Mooseksen oli nyt sopiva aika muistuttaa veljiään kaikesta siitä, mitä Jehova oli jo tehnyt ja vielä tekisi heidän hyväkseen. (5. Moos. 29:1–15; 30:15–20; 31:30.)

⁵ Ehkä tässä samassa tilaisuudessa Mooses kertoi, että Jumalan kansalle järjestettäisiin säännöllisesti mahdollisuus kokoontua ja saada opetusta. Sapattivuosina lehtimajanjuhlan aikaan Israelin miehet, naiset, lapset ja muukalaisasukkaat tuli koota Jehovan valitsemaan paikkaan, ”jotta he kuuntelisivat ja oppisivat” pelkäämään Jehovaa ja tottelemaan häntä. (Lue 5. Mooseksen kirjan 31:1, 10–12.) Jumala siis selvästikin halusi, että he kokoontuisivat säännöllisesti saamaan tietoa hänen käskyistään ja tarkoituksistaan. Kun israelilaiset olivat valloittaneet Luvatun maan mutta olivat edelleen pakanakansojen ympäröiminä, Joosua kutsui koko Israelin koolle lujittaakseen heidän päätöstään pysyä uskollisina Jehovalle. Silloin kansa vannoi palvelevansa Jumalaa. (Joos. 23:1, 2; 24:1, 15, 21–24.)

6, 7. Miksi voidaan sanoa, että nykyaikana pidetyt Jehovan kansan konventit ovat olleet tärkeitä virstanpylväitä?

⁶ Myös Jehovan kansan nykyhistoriassa on pidetty merkittäviä konventteja, joissa on ilmoitettu teokraattisiin toimiin tai Raamatun ymmärrykseen liittyvistä suurista edistysaskeleista (Sananl. 4:18). Ensimmäinen raamatuntutkijoiden suuri konventti ensimmäisen maailmansodan jälkeen järjestettiin vuonna 1919 Cedar Pointissa Ohiossa Yhdysvalloissa. Tässä tilaisuudessa, jossa oli läsnä noin 7 000 henkeä, käynnistettiin maailmanlaajuinen saarnaamiskampanja. Samassa paikassa vuonna 1922 pidetyssä yhdeksänpäiväisessä konventissa Joseph F. Rutherford esitti painokkaan puheen, jossa hän kehotti tarkkaavaisia kuulijoitaan: ”Olkaa Herran uskolliset ja totiset todistajat! Kulkekaa eteenpäin taistelussa siksi kun jokainen Baabelin jälki on hävitetty! Pasunoikaa sanomaa laajalti ympäri! Maailman täytyy tietää, että Jehova on Jumala ja että Jeesus Kristus on kuninkaitten Kuningas ja herrain Herra. Tämä on päivistä parhain. Katso, Kuningas hallitsee! Te olette hänen julkiset sanansaattajansa. Siksi, julistakaa, julistakaa, julistakaa Kuningasta ja hänen valtakuntaansa!” Konventin läsnäolijat ja Jumalan kansan jäsenet kautta maailman noudattivat ilomielin tätä kehotusta.

⁷ Raamatuntutkijat olivat täynnä intoa, kun he vuonna 1931 Columbuksessa Ohiossa omaksuivat nimen Jehovan todistajat. Sitten vuonna 1935 Washingtonissa veli Rutherford selitti, mitä tarkoitetaan ”suurella joukolla”, joka Ilmestyskirjan mukaan ”seisoo valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä” (Ilm. 7:9–17). Vuonna 1942 toisen maailmansodan raivotessa Nathan H. Knorr piti sykähdyttävän esitelmän ”Rauha – voiko se olla pysyvä?” Siinä hän kertoi Ilmestyksen 17. luvussa mainitun ”helakanpunaisen pedon” merkityksen ja sanoi, että sodan jälkeen olisi tehtävänä vielä paljon saarnaamistyötä.

8, 9. Mikä on tehnyt joistakin konventeista erityisen koskettavia?

⁸ Vuonna 1946 ”Iloisten kansojen” teokraattisessa konventissa Clevelandissa Ohiossa veli Knorr piti kiinnostavan esitelmän ”Uudelleenrakentamisen  ja laajentamisen ongelmat”. Muuan läsnäolija kuvaili tuon puheen herättämiä tunteita: ”Sain olla hänen takanaan puhujalavalla sinä iltana, ja kun hän hahmotteli työtä ja kertoi sitten Brooklynin Betel-kodin ja kirjapainon laajennussuunnitelmista, valtava kuulijakunta puhkesi yhä uudelleen myrskyisiin suosionosoituksiin. Vaikka lavalta ei voinut erottaa yksityisiä kasvoja, oli helppo aistia heidän ilonsa.” New Yorkin kansainvälisessä konventissa vuonna 1950 kuulijat olivat mielissään, kun he saivat Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännöksen, ensimmäisen osan nykykielisestä Raamatusta, jossa Jumalan nimi oli palautettu sille kuuluvaan asemaan (Jer. 16:21).

⁹ Erityisen koskettavia ovat olleet myös konventit, joihin Jehova on koonnut uskolliset todistajansa vainon tai kiellon aikojen jälkeen. Adolf Hitler oli vannonut hävittävänsä Jehovan todistajat Saksasta, mutta Nürnbergin konventissa vuonna 1955 hänen entisen paraatikenttänsä täytti 107 000 todistajaa. Monet heistä eivät kyenneet pidättelemään ilon kyyneliään! Niiden 166 518:n joukossa, jotka olivat läsnä Puolan kolmessa ”Jumalisen antaumuksen” konventissa vuonna 1989, oli monia silloisesta Neuvostoliitosta ja Tšekkoslovakiasta sekä muista Itä-Euroopan maista. Jotkut eivät olleet koskaan ennen nähneet Jumalan kansaan kuuluvia koolla enempää kuin 15–20 henkeä. Ja millainen ilo vallitsikaan, kun vuonna 1993 ”Jumalallisen opetuksen” kansainvälisessä konventissa Kiovassa Ukrainassa kastettiin 7 402 henkeä. Se oli historian suurin Jehovan todistajien kastetilaisuus. (Jes. 60:22; Hagg. 2:7.)

10. Mitkä konventit ovat olleet sinulle erityisen mieleenpainuvia ja miksi?

¹⁰ Kenties jotkin piirikonventit tai kansainväliset konventit ovat jääneet erityisesti mieleesi. Muistatko ensimmäisen konventtisi tai ehkä sen konventin, jossa sinut kastettiin? Nämä olivat sinulle merkittäviä hengellisiä tapahtumia. Vaali tällaisia muistoja! (Ps. 42:4.)

11. Mitä juhlia Jumala odotti israelilaisten viettävän vuosittain?

¹¹ Jehova odotti israelilaisten kokoontuvan Jerusalemiin kolmeen vuotuiseen juhlaan: happamattomien leipien juhlaan, viikkojuhlaan (kutsuttiin myöhemmin helluntaiksi) ja lehtimajanjuhlaan. Näistä Jumala käski: ”Kolmena ajankohtana vuodessa jokaisen sinulle kuuluvan miespuolisen tulee ilmaantua tosi Herran, Jehovan, kasvojen eteen.” (2. Moos. 23:14–17.) Koska monet perheenpäät ymmärsivät näiden juhlien suuren hengellisen arvon, he toivat niihin koko perheensä (1. Sam. 1:1–7; Luuk. 2:41, 42).

12, 13. Mitä vuotuisiin juhliin osallistuminen merkitsi monille israelilaisille?

¹² Ajatellaanpa, mitä tämä merkitsi israelilaisperheelle. Esimerkiksi Joosefilla ja Marialla oli Nasaretista Jerusalemiin  noin sadan kilometrin matka. Miten kauan arvelet sen kestäneen jalkapatikassa pienten lasten kanssa? Kertomus nuoren Jeesuksen käynnistä Jerusalemissa ilmaisee, että sukulaiset ja tuttavat saattoivat matkata ryhmänä. Heille on epäilemättä ollut melkoinen kokemus kulkea ja valmistaa aterioita yhdessä sekä järjestää kaikille yösija vieraissa paikoissa. Olosuhteet olivat kuitenkin suhteellisen turvalliset, sillä 12-vuotiaalle Jeesukselle voitiin antaa jonkin verran vapautta. Tällaisten juhlien on täytynyt olla unohtumattomia – varsinkin nuorille. (Luuk. 2:44–46.)

¹³ Sen jälkeen kun israelilaiset olivat hajaantuneet laajalle kotimaansa rajojen ulkopuolelle, näihin juhliin tuli väkeä monista maista. Vuoden 33 helluntaina arvostavia juutalaisia ja käännynnäisiä saapui Jerusalemiin muun muassa Italiasta, Libyasta, Kreetasta, Vähästä-Aasiasta ja Mesopotamiasta. (Apt. 2:5–11; 20:16.)

14. Miten israelilaiset hyötyivät vuotuisiin juhliin osallistumisesta?

¹⁴ Uskollisille israelilaisille tällaiset matkat olivat ennen kaikkea tilaisuuksia rakentua hengellisesti – palvoa Jehovaa tuhansien muiden häntä rakastavien ihmisten kanssa. Millainen vaikutus näillä juhlilla oli läsnäolijoihin? Saamme vastauksen ohjeista, jotka Jehova antoi kansalleen lehtimajanjuhlan vietosta: ”Sinun on iloittava juhlassasi, sinun ja poikasi ja tyttäresi ja orjasi ja orjattaresi ja leeviläisen ja muukalaisasukkaan ja isättömän pojan ja lesken, jotka ovat porttiesi sisäpuolella. Seitsemän päivää sinun tulee viettää juhlaa Jehovan, sinun Jumalasi, kunniaksi siinä paikassa, jonka Jehova valitsee, sillä Jehova, sinun Jumalasi, siunaa sinua kaikessa sadossasi, jonka saat, ja kaikissa kättesi teoissa, ja sinun täytyy tulla pelkästään iloiseksi.” (5. Moos. 16:14, 15; lue Matteuksen 5:3.)

15, 16. Mitä uhrauksia sinun on täytynyt tehdä päästäksesi konventteihin? Miksi se on ollut vaivan arvoista?

¹⁵ Nämä muinaiset kokoontumiset ovat erinomaisia malleja Jumalan kansalle nykyään. Vaikka monet asiat ovat vuosisatojen kuluessa muuttuneet, hengellisten juhlien pääpiirteet ovat pysyneet samanlaisina. Raamatun aikoina Jumalan kansan jäsenten täytyi tehdä uhrauksia voidakseen käydä niissä. Sama pätee moniin nykyään. Osallistuminen on kuitenkin vaivan arvoista. Nämä tilaisuudet ovat aina olleet tärkeitä ja hengellisesti rakentavia. Saamme niissä tietoa ja ymmärrystä, jota tarvitsemme säilyttääksemme läheisen suhteen Jumalaan. Konventeissa meitä kannustetaan soveltamaan oppimaamme, autetaan välttymään ongelmilta ja kehotetaan keskittymään sellaiseen, mikä ei ehdytä voimiamme vaan virkistää meitä. (Ps. 122:1–4.)

¹⁶ Konventit tuovat kerta toisensa jälkeen läsnäolijoille iloa. Erästä vuoden 1946 suurta konventtia koskevassa raportissa sanottiin: ”Oli mahtavaa nähdä, miten tuhannet todistajat asettuivat rauhallisesti paikoilleen, ja vielä riemullisempaa kuulla, kun valtava ihmisjoukko pani katsomot raikumaan laulamalla suuren orkesterin säestyksellä iloisia valtakunnanlauluja Jehovan ylistykseksi.” Raportti jatkui: ”Vapaaehtoisen palveluksen osasto sai kaikille osastoille riittävästi työvoimaa läsnäolijoista, jotka olivat pelkästään iloisia voidessaan palvella uskonveljiään.” Oletko sinä kokenut jotain  vastaavaa piirikonventeissa tai kansainvälisissä konventeissa? (Ps. 110:3; Jes. 42:10–12.)

17. Miten konventtijärjestelyt ovat viime vuosina muuttuneet?

¹⁷ Konventtijärjestelyissä on tapahtunut joitakin muutoksia. Jotkut Jumalan kansaan kuuluvat muistavat esimerkiksi ajan, jolloin konventit saattoivat kestää kahdeksan päivää. Niissä oli aamun, iltapäivän ja illan ohjelmajaksot, ja kenttäpalvelus kuului niihin säännöllisenä osana. Joskus ohjelma alkoi yhdeksältä aamulla, ja usein sitä riitti iltayhdeksään saakka. Vapaaehtoiset ahkeroivat silloin pitkiä päiviä valmistaakseen läsnäolijoille aamu-, päivä- ja ilta-aterian. Nykyään konventtipäivät on suunniteltu lyhyemmiksi, ja koska veljet ja sisaret tuovat mukanaan omat eväät, on mahdollista keskittyä täydemmin hengelliseen ohjelmaan.

18, 19. Mitä konventtien piirteitä sinä odotat innokkaasti ja miksi?

¹⁸ Konventtien ohjelmassa on jo kauan ollut odotusta herättäviä piirteitä. Hengellistä ”ruokaa oikeaan aikaan” jaellaan paitsi puheiden myös uusien julkaisujen välityksellä, jotka kaikki auttavat meitä ymmärtämään paremmin Raamatun profetioita ja opetuksia (Matt. 24:45). Monet näistä julkaisuista lisäävät vilpittömien ihmisten arvostusta Raamatun totuuksia kohtaan. Raamatulliset näytelmät kannustavat niin nuoria kuin vanhojakin tutkimaan vaikuttimiaan ja suojautumaan maailman jumalattoman ajattelun aiheuttamalta paineelta. Kastepuheen yhteydessä meillä jokaisella on mahdollisuus punnita tärkeysjärjestystämme ja iloita nähdessämme toisten menevän kasteelle Jehovalle vihkiytymisensä vertauskuvaksi.

¹⁹ Jehovan kansan suuret kokoontumiset ovat jo kauan olleet osa puhdasta palvontaa. Konventit auttavat meitä säilyttämään ilomme ja pysymään uskollisina Jehovalle vaikeina aikoina sekä kannustavat tekemään enemmän hänen palveluksessaan. Niissä voimme tutustua uusiin ystäviin, kokea maailmanlaajuisen veljesseuran lämmön ja tuntea, miten Jehova siunaa kansaansa ja pitää siitä huolta. Haluamme varmasti järjestää asiamme siten, että hyödymme jokaisen konventin kaikista ohjelmajaksoista. (Sananl. 10:22.)