Missä yhteydessä Jeesus lausui naimattomuutta koskevat sanansa? Kun fariseukset tulivat hänen luokseen ja ottivat puheeksi avioeron, Jeesus teki selväksi, mikä oli avioliittoa koskeva Jehovan normi. Vaikka Mooseksen laki salli miehen kirjoittaa vaimolle erokirjan, jos hän huomasi vaimossa ”jotakin sopimatonta”, tällainen ei kuulunut Jumalan alkuperäiseen järjestelyyn (5. Moos. 24:1, 2). Sitten Jeesus sanoi: ”Joka eroaa vaimostaan muun kuin haureuden perusteella ja menee naimisiin toisen kanssa, se tekee aviorikoksen.” (Matt. 19:3–9.)

Tämän kuultuaan opetuslapset totesivat: ”Jos miehen asema vaimoonsa nähden on sellainen, niin ei ole viisasta mennä naimisiin.” Jeesus sanoi vastaukseksi: ”Eivät kaikki ihmiset tee tilaa näille sanoille, vaan ainoastaan ne, joilla on se lahja. Sillä on eunukkeja, jotka ovat syntyneet sellaisina äitinsä kohdusta, ja on eunukkeja, jotka ihmiset ovat tehneet eunukeiksi, ja on eunukkeja, jotka ovat tehneet itsestään eunukkeja taivasten valtakunnan vuoksi. Se, joka voi tehdä sille tilaa, tehköön sille tilaa.” (Matt. 19:10–12.)

Jotkut olivat kirjaimellisesti eunukkeja onnettomuuden, kastraation tai synnynnäisen vamman vuoksi. Oli myös sellaisia, jotka olivat vapaaehtoisesti tehneet itsestään eunukkeja. Vaikka mikään ei olisi estänyt heitä menemästä naimisiin, he harjoittivat itsehillintää ja pysyivät naimattomina ”taivasten valtakunnan vuoksi”. Jeesuksen tavoin he valitsivat naimattomuuden voidakseen omistautua Valtakunnan työhön. Heillä ei ollut naimattomuuden lahjaa syntyessään, eikä kukaan ollut antanut sitä heille. He olivat tehneet tälle lahjalle tilaa eli tietoisesti hankkineet sen.

Apostoli Paavali selitti Jeesuksen sanojen pohjalta, että kaikki kristityt – niin naimattomat kuin naimisissa olevat – voivat palvella Jumalaa otollisesti. Mutta naimattomat, jotka ”pysyvät sydämessään vakaana, – – tekevät paremmin”. Miksi on näin? Naimisissa olevan täytyy käyttää aikaa ja voimiaan myös puolison miellyttämiseen ja hänestä huolehtimiseen. Koska naimattomat kristityt ovat vapaita tällaisista velvollisuuksista, he voivat olla enemmän käytettävissä Herran palveluksessa. He pitävät asemaansa ”lahjana Jumalalta”. (1. Kor. 7:7, 32–38.)

Raamatun mukaan kristitty ei siis saa naimattomuuden lahjaa millään mystisellä tavalla. Sen sijaan yksilö kehittää sitä pysymällä naimattomana, jotta hän pystyisi huomiota hajottamatta edistämään Valtakunnan etuja. Tästä syystä monet ovat tehneet sydämessään päätöksen pysyä naimattomina, ja toisten tulisi antaa heille tukeaan.