”UNOHTUMATON!” Tällä sanalla monet kuvailivat ”Luomisnäytöstä”. Se valmistui juuri oikeaan aikaan ja teki lähtemättömän vaikutuksen niihin, jotka näkivät sen. ”Luomisnäytös” koitui suureksi todistukseksi ja Jehovan ylistykseksi vain vähän ennen kuin Hitlerin hallintokoneisto alkoi raivokkaasti vainota Jehovan kansaa Euroopassa. Mutta mikä ”Luomisnäytös” oikein oli?

Vuonna 1914 Brooklynissa New Yorkissa sijaitseva Jehovan kansan päätoimisto laski julkisuuteen ”Kuvanäytös Luomisen”. Se oli kahdeksan tuntia kestävä kuulto- ja elokuvaesitys, jossa oli mukana sekä värit että ääni. Miljoonat ihmiset kautta maailman näkivät sen. Vuonna 1914 tästä esityksestä julkaistiin myös lyhyempi versio – ”Heureka-näytös”. Mutta 1920-luvulle tultaessa kuultokuvat, filmit ja projektorit olivat pahemman kerran kuluneet. ”Kuvanäytös Luomisen” esityksille oli kuitenkin kysyntää. Esimerkiksi Ludwigsburgissa Saksassa ihmiset tiedustelivat: ”Milloin ’Kuvanäytös Luomista’ esitetään jälleen?” Mikä nyt neuvoksi?

Tämän tarpeen täyttämiseksi Betel-perheen edustajat Magdeburgissa Saksassa ostivat 1920-luvulla filmejä eräästä uutistoimistosta Pariisista ja kuultokuvia grafiikkaliikkeistä Leipzigista ja Dresdenistä. Ne yhdistettiin joihinkin vanhoihin ”Kuvanäytös Luomisen” kuultokuviin, jotka olivat edelleen käyttökelpoisia.

Veli Erich Frost, joka oli lahjakas muusikko, sävelsi filmi- ja kuultokuvaesitykseen taustamusiikkia. Selostus otettiin osittain kirjastamme nimeltä Luominen. Siksi tälle ”Kuvanäytös Luomisen” uudistetulle versiolle annettiin nimeksi ”Luomisnäytös”.

Uusi esitys kesti edeltäjänsä tavoin kahdeksan tuntia, ja sitä näytettiin useassa jaksossa perättäisinä iltoina. Se kertoi kiehtovia tietoja luomispäivistä, tarkasteli raamatullista ja maallista historiaa ja osoitti, että väärä uskonto oli pettänyt ihmiskuntaa. ”Luomisnäytöstä” esitettiin Itävallassa, Luxemburgissa, Saksassa ja Sveitsissä sekä muissa paikoissa, joissa oli saksankielistä yleisöä.

Erich Frost selitti: ”Näytöksissä kannustin työtovereitani, varsinkin orkesterin jäseniä, kulkemaan väliajalla rivi riviltä  tarjoamassa yleisölle suurenmoisia kirjojamme ja kirjasiamme. Tällä tavoin saimme levitettyä enemmän julkaisuja kuin mennessämme talosta taloon.” Johannes Rauthe, joka järjesti esityksiä Puolassa ja nykyisessä Tšekin tasavallassa, muistaa monien läsnäolijoiden antaneen osoitteensa, jotta joku tulisi käymään heidän luonaan. Noiden osoitteiden perusteella tehtiin tuottoisia uusintakäyntejä.

”Luomisnäytöstä” esitettiin vielä 1930-luvulla täpötäysille saleille, ja Jehovan todistajat olivat esityskaupungin puheenaihe. Vuoteen 1933 mennessä lähes miljoona ihmistä oli käynyt näissä Saksan haaratoimiston järjestämissä näytöksissä. Käthe Krauss muistelee: ”Vain nähdäksemme esityksen kunakin viitenä päivänä kävelimme kymmenen kilometriä yhteen suuntaan halki metsän, yli kukkuloiden ja laaksojen.” Else Billharz sanoo: ” ’Luomisnäytös’ laski perustan rakkaudelleni totuutta kohtaan.”

Alfred Almendinger kertoo, että katsottuaan tämän näytöksen hänen äitinsä oli ”niin haltioissaan, että osti Raamatun ja etsi siitä sanaa ’kiirastuli’ ”. Koska sitä ei löytynyt Raamatusta, hän lakkasi käymästä kirkossa ja meni kasteelle. ”Lukemattomat ihmiset tulivat totuuteen ’Luomisnäytöksen’ ansiosta”, muisteli Erich Frost (3. Joh. 1–3).

Samaan aikaan kun ”Luomisnäytöksen” katsojamäärät olivat huipussaan, natsismin hyökyaalto levittäytyi Eurooppaan. Vuodesta 1933 lähtien Jehovan todistajien toiminta oli Saksassa kiellettyä. Tuosta ajasta vuoteen 1945, jolloin toinen maailmansota loppui, Jehovan palvelijoita vainottiin Euroopassa kiihkeästi. Erich Frost joutui noin kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen. Hän kuitenkin selvisi hengissä ja palveli myöhemmin Saksan Betelissä Wiesbadenissa. Unohtumaton ”Luomisnäytös” oli valmistunut juuri oikeaan aikaan! Se valoi rohkeutta moniin kristittyihin, jotka kohtasivat uskonkoetuksia toisen maailmansodan riehuessa. (Arkistostamme Saksasta.)