1. Miksi meidän täytyy luottaa täysin Jumalan sanaan?

ENNEN kuin raamatuntutkisteluoppilas voi aloittaa kenttäpalveluksen, vanhimmat pohtivat: ”Ilmeneekö julistajaksi aikovan esittämistä ajatuksista, että hän uskoo Raamatun olevan Jumalan sana?” * Valtakunnan julistajaksi haluavan – samoin kuin meidän kaikkien – vastauksen täytyy olla selvästi myönteinen. Miksi? Kun luotamme itse täysin Raamattuun ja opimme käyttämään sitä hyvin sananpalveluksessa, voimme auttaa toisia hankkimaan Jehovan tuntemusta ja pelastumaan.

2. Miksi meidän tulisi pysyä ”siinä, minkä olemme oppineet”?

² Apostoli Paavali korosti Jumalan sanan tärkeyttä, kun hän kirjoitti Timoteukselle: ”Pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet tullut vakuuttuneeksi.” Paavali viittasi tässä Raamatun totuuksiin, jotka saivat Timoteuksen uskomaan hyvään uutiseen. Näillä totuuksilla on ollut samanlainen vaikutus meihin, ja ne auttavat meitäkin pysymään ”viisaina pelastuaksemme”. (2. Tim. 3:14, 15.) Käytämme usein 2. Timoteuksen kirjeen 3:16:ssa (lue) olevia Paavalin sanoja osoittaaksemme toisille, että Raamattu on alkuisin Jumalalta, mutta voimme hyötyä tuosta jakeesta myös henkilökohtaisesti. Sen yksityiskohtaisempi tarkastelu vahvistaa luottamustamme siihen, että kaikki Jehovan opetukset ovat ”oikeita” (Ps. 119:128).

3–5. a) Miten ihmisjoukko reagoi Pietarin helluntaina pitämään puheeseen ja miksi? b) Miksi monet Tessalonikassa omaksuivat totuuden? c) Mikä sananpalveluksemme piirre saattaa tehdä suuren vaikutuksen ihmisiin nykyään?

³ Jeesus sanoi Israelin kansalle: ”Minä lähetän teidän luoksenne profeettoja ja viisaita miehiä ja  julkisia opettajia.” (Matt. 23:34.) Jeesus puhui tässä opetuslapsistaan, joita hän oli valmentanut käyttämään Raamatun kirjoituksia sananpalveluksessa. Yksi näistä ”julkisista opettajista”, apostoli Pietari, lainasi useita kohtia Raamatun heprealaisista kirjoituksista, kun hän vuoden 33 helluntaina puhui suurelle ihmisjoukolle Jerusalemissa. Kuullessaan, miten Pietari sovelsi noita raamatunkohtia, monet ”saivat piston sydämeensä”. He katuivat menneitä syntejään. Noin kolmetuhatta kuulijaa etsi Jumalan anteeksiantoa ja kääntyi kristillisyyteen. (Apt. 2:37–41.)

⁴ ”Julkisiin opettajiin” kuului myös apostoli Paavali, joka kertoi hyvää uutista kaukana Jerusalemista. Esimerkiksi makedonialaisessa Tessalonikan kaupungissa hän saarnasi synagogassa juutalaisille. Kolmena sapattina Paavali ”puhui perustellen heidän kanssaan Raamatun kirjoitusten pohjalta ja selitti ja todisti viittauksin, että Kristuksen täytyi kärsiä ja nousta kuolleista”. Mikä oli tuloksena? ”Muutamat heistä [juutalaisista] tulivat uskoviksi” samoin kuin ”suuri joukko – – kreikkalaisia”. (Apt. 17:1–4.)

⁵ Moniin tekee suuren vaikutuksen se, että perustelemme opetuksemme Raamatun avulla. Kun eräs sisar Sveitsissä oli lukenut tapaamalleen miehelle raamatunkohdan, tämä kysyi: ”Keitä te edustatte?” Sisar vastasi: ”Olemme Jehovan todistajia.” Mies sanoi: ”Olisihan minun pitänyt se tietää. Ketkäpä muut kuin Jehovan todistajat tulisivat talooni lukemaan Raamattua?”

6, 7. a) Miten niiden, jotka opettavat seurakuntaa, tulisi käyttää Raamattua? b) Miten voimme käyttää Raamattua paremmin raamatuntutkisteluissa, ja miksi se on tärkeää?

⁶ Miten voisimme toisia opettaessamme tehostaa Raamatun käyttöämme? Jos sinulla on tilaisuus opettaa seurakuntaa lavalta, käytä hyvin valikoituja raamatunkohtia. Sen sijaan että esittäisit avainraamatunkohdat omin sanoin tai lukisit ne paperitulosteelta tai elektroniselta laitteelta, avaa Raamattu ja lue kohta siitä. Kannusta kuulijoitakin tekemään samoin. Käytä myös aikaa jakeiden soveltamiseen auttaaksesi heitä pääsemään lähemmäksi Jehovaa. Älä pyri vain viihdyttämään yleisöä monimutkaisilla kuvauksilla ja kokemuksilla vaan keskity Jumalan sanan käsittelemiseen.

⁷ Mitä on pidettävä mielessä johdettaessa raamatuntutkisteluja? Kun käytämme kristillisiä julkaisujamme, meidän täytyy varoa sivuuttamasta lainaamattomia raamatunkohtia. On tärkeää kannustaa oppilasta lukemaan ne ja auttaa häntä ymmärtämään niiden merkitys. Millä tavoin? Emme esitä pitkiä selityksiä, jotka tekevät tutkistelusta luennoivan, vaan rohkaisemme oppilasta ilmaisemaan omat ajatuksensa. Sen sijaan että me sanoisimme, mitä hänen pitäisi uskoa ja miten toimia, autamme tarkoin harkituilla kysymyksillä häntä itseään tekemään oikeita päätelmiä. *

8. Mitä sisäistä kamppailua Paavali kävi?

⁸ ”Ojentamista” pidetään usein kristittyjen vanhinten tehtävänä. Valvojilla tosiaan on velvollisuus ojentaa ”syntiä harjoittavia” (1. Tim. 5:20; Tit. 1:13). On kuitenkin tärkeää, että me myös itse ojennamme itseämme. Paavali oli esimerkillinen kristitty, jolla oli puhdas omatunto (2. Tim. 1:3). Silti hän kirjoitti: ”Näen jäsenissäni toisen lain, joka sotii mieleni lakia vastaan ja johtaa minua jäsenissäni olevan synnin lain vankina.” Tutkimalla näiden sanojen tekstiyhteyttä ymmärrämme paremmin,  millaista taistelua Paavali joutui käymään pitääkseen syntisen luontonsa kurissa. (Lue Roomalaiskirjeen 7:21–25.)

9, 10. a) Mitä heikkouksia vastaan Paavali mahdollisesti kamppaili? b) Mitä keinoja Paavali todennäköisesti käytti taistellessaan syntiä vastaan?

⁹ Paavali ei eritellyt, mistä heikkouksista hän yritti päästä eroon, mutta hän kirjoitti Timoteukselle olleensa ”röyhkeä mies” (1. Tim. 1:13). Ennen kääntymystään Paavali oli vihan vimmassa taistellut Kristuksen seuraajia vastaan. Hän kuvaili tunteitaan: ”Olin hulluna raivosta heitä vastaan.” (Apt. 26:11.) Vaikka Paavali oppi pitämään kiivautensa kurissa, hän joutui varmasti aika ajoin kamppailemaan hillitäkseen tunteensa ja kielensä (Apt. 15:36–39). Mikä auttoi häntä onnistumaan?

¹⁰ Kirjoittaessaan Korintin kristityille Paavali kuvaili sitä, miten hän ojensi itseään. (Lue 1. Korinttilaiskirjeen 9:26, 27.) Hän kohdisti hengellisiä täsmäiskuja epätäydelliseen ihmisluontoonsa. Todennäköisesti hän etsi Raamatusta neuvoja, pyysi Jehovaa auttamaan häntä niiden noudattamisessa ja ponnisteli kovasti edistyäkseen. * Voimme hyötyä hänen esimerkistään, koska mekin käymme taistelua epätäydellisiä taipumuksiamme vastaan.

11. Miten voimme ”koetella jatkuvasti” itseämme nähdäksemme, vaellammeko totuuden tietä?

¹¹ Emme saa koskaan tulla itsetyytyväisiksi. Sen sijaan meidän täytyy ”koetella jatkuvasti” itseämme varmistautuaksemme siitä, että todella vaellamme totuuden tietä (2. Kor. 13:5). Lukiessamme esimerkiksi Kolossalaiskirjeen 3. luvun jakeita 5–10 voisimme kysyä itseltämme: Pyrinkö tosissani kuolettamaan syntiset taipumukseni vai olenko heikentymässä moraalisesti? Jos internetiä selaillessani joudun jollekin moraalittomalle sivustolle, poistunko siltä heti? Vai onko tapanani jopa etsiä sopimattomia sivustoja? Tällainen Jumalan sanan neuvojen omakohtainen soveltaminen auttaa meitä ”pysymään valveilla ja pysymään järkevinä” (1. Tess. 5:6–8).

12, 13. a) Minkä tulisi olla tavoitteena, kun ”oikaisemme” asioita, ja miten voimme noudattaa tässä Jeesuksen esimerkkiä? b) Millaisella puheella ei ole sijaa, kun asioita oikaistaan?

¹² Vastineella ”oikaista” käännetty kreikan sana merkitsee ’tehdä hyvää, korjata, palauttaa oikeaan tilaan’. Joskus meidän täytyy ryhtyä toimiin oikaistaksemme asiat, kun toiset ovat ymmärtäneet sanamme tai tekomme väärin. Aikanaan esimerkiksi juutalaisten uskonnolliset johtajat valittivat, että Jeesus oli huomaavainen ”veronkantajille ja syntisille”. Jeesus vastasi heille: ”Eivät terveet tarvitse lääkäriä, vaan sairaat. Menkää siis ja oppikaa, mitä tämä tarkoittaa: ’Armoa minä tahdon enkä teurasuhria.’ ” (Matt. 9:11–13.) Hän selitti Jumalan sanoja kärsivällisesti ja huomaavaisesti kaikille. Siksi nöyrät ihmiset oppivat, että Jehova on ”armollinen ja suosiollinen Jumala, hidas vihastumaan ja runsas rakkaudellisessa huomaavaisuudessa ja totuudessa” (2. Moos. 34:6). Jumalan Poika teki paljon työtä asioiden ”oikaisemiseksi”, ja sen johdosta monet alkoivat uskoa hyvään uutiseen.

¹³ Meidän tulisi jäljitellä Jeesusta, kun yritämme oikaista asioita. Se mitä 2. Timoteuksen kirjeen 3:16:ssa sanotaan oikaisemisesta, ei valtuuta meitä läksyttämään toisia tylyllä tai töykeällä äänensävyllä. Terävä arvostelu aiheuttaa ”miekan pistojen” tavoin tuskaa, eikä siitä yleensä ole mitään hyötyä (Sananl. 12:18).

14–16. a) Miten vanhimmat voivat oikaista asioita, kun toiset tarvitsevat apua ongelmiinsa? b) Miksi lasten vanhempien on hyvin tärkeää oikaista asiat raamatullisella tavalla?

 ¹⁴ Miten sitten voimme ilmaista kärsivällisyyttä ja huomaavaisuutta, kun ”oikaisemme” asioita? Oletetaan, että aviopari pyytää kristittyä vanhinta apuun saadakseen toistuvat riitansa loppumaan. Vanhin ei asetu kummankaan puolelle vaan keskustelee heidän kanssaan Raamatun periaatteista käyttäen kenties Perheonnen salaisuus -kirjan 3. luvussa olevia ajatuksia. Vanhimman ohjatessa keskustelua mies ja vaimo saattavat havaita, mitä neuvoja heidän kummankin tulisi soveltaa täydemmin. Joskus myöhemmin vanhin voisi kysyä, miten asiat perheessä sujuvat, ja tarpeen mukaan tarjota lisää apua.

 ¹⁵ Miten isät ja äidit voivat oikaista asioita tavalla, joka vahvistaa heidän lapsiaan hengellisesti? Kuinka esimerkiksi auttaisit teini-ikäistä tytärtäsi torjumaan kyseenalaisen ystävyyssuhteen? Ensin sinun pitäisi saada selville, miten asiat todellisuudessa ovat. Jos on syytä huoleen, keskustele sitten tyttäresi kanssa ja käytä kohtia esimerkiksi kirjan Nuoret kysyvät – käytännöllisiä vastauksia 2. osasta. Seuraavina päivinä sinun kannattaa viettää hänen kanssaan tavallista enemmän aikaa. Tee myös havaintoja hänen mielialastaan, kun olette kenttäpalveluksessa tai rentoudutte yhdessä perheenä. Jos olet kärsivällinen ja huomaavainen, tyttäresi aistii lämpimän kiinnostuksesi. Todennäköisesti hän noudattaa neuvojasi ja välttyy tuhoisalta käänteeltä elämässään.

¹⁶ Voimme kärsivällisesti ja huomaavaisesti rohkaista myös niitä, jotka ovat huolissaan terveydestään, masentuneita työttömyyden johdosta tai hämmentyneitä joidenkin raamatullisten opetusten vuoksi. Jumalan sanan käyttäminen  asioiden oikaisemiseen hyödyttää suuresti Jehovan palvelijoita.

17. Miksi meidän tulisi ottaa kuri vastaan kiitollisena?

¹⁷ ”Mikään kuri ei – – nyt näytä olevan ilahduttavaa, vaan tuskallista, mutta jälkeenpäin se tuottaa sen avulla valmennetuille rauhaisaa hedelmää, nimittäin vanhurskautta.” (Hepr. 12:11.) Useimmat kristityt aikuiset ovat yhtä mieltä siitä, että heidän todistajavanhemmiltaan saamansa kuri on hyödyttänyt heitä. Lisäksi kun otamme vastaan kurin, jota Jehova antaa seurakunnan vanhinten välityksellä, pysymme elämän tiellä (Sananl. 4:13).

18, 19. a) Miksi Sananlaskujen 18:13:ssa oleva neuvo on tärkeä, kun on kyse ”kurittamisesta vanhurskaudessa”? b) Mihin väärintekijöiden lempeä ja rakkaudellinen kohtelu usein johtaa?

¹⁸ Oikeanlainen ”kurittaminen” vaatii taitoa. Jehova kehotti kristittyjä kurittamaan ”vanhurskaudessa” (2. Tim. 3:16). Siksi meidän tulisi käyttää oppaanamme Raamatun periaatteita. Yksi tällainen periaate esitetään Sananlaskujen 18:13:ssa: ”Kun joku vastaa ennen kuin kuulee asian, on se tyhmyyttä hänen taholtaan ja nöyryytys.” Niinpä jos jotakuta syytetään vakavasta synnistä, vanhinten täytyy tutkia väite perusteellisesti saadakseen selville kaikki tosiasiat (5. Moos. 13:14). Vasta sitten he voivat kurittaa ”vanhurskaudessa”.

¹⁹ Lisäksi Jumalan sana neuvoo kristittyjä vanhimpia oikaisemaan toisia ”lempeästi”. (Lue 2. Timoteuksen kirjeen 2:24–26.) Joku on kyllä saattanut tuottaa häpeää Jehovalle tai voinut loukata viattomia ihmisiä. Silti vanhin, joka neuvoo tällaista ihmistä vihaisena, ei todellisuudessa auta häntä. Toisaalta ”Jumalan huomaavaisuutta” jäljittelevät vanhimmat voivat saada hairahtuneen katumaan (Room. 2:4).

20. Mitä periaatteita vanhempien tulisi noudattaa kurittaessaan lapsiaan?

²⁰ Lasten vanhempien täytyy noudattaa Raamatun periaatteita, kun he kasvattavat lapsiaan ”Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa” (Ef. 6:4). Jos esimerkiksi isä kuulee poikansa toimineen väärin, hänen ei pitäisi rangaista tätä vain yksipuolisten tietojen perusteella. Myöskään väkivaltaisella suuttumuksella ei ole sijaa kristityssä perheessä. ”Jehova on hyvin hellä kiintymyksessään ja armollinen”, joten niiden, joilla on velvollisuus kurittaa nuoria, tulisi pyrkiä osoittamaan samoja rakkaudellisia ominaisuuksia (Jaak. 5:11).

21, 22. Mikä ilmaus psalmissa 119:97–104 vastaa parhaiten tunteitasi Jehovan sanaa kohtaan?

²¹ Eräs jumalinen mies ilmaisi aikoinaan, miksi hän rakasti Jehovan lakia. (Lue psalmi 119:97–104.) Tutkimalla sitä hän sai viisautta ja ymmärrystä. Sen neuvojen noudattaminen auttoi häntä karttamaan vääriä polkuja, joita kulkiessaan monet muut kokivat murhetta. Raamatun kirjoitusten tutkiminen oli hänestä miellyttävää ja tuotti hänelle tyydytystä. Hän oli päättänyt totella Jumalaa, jonka ohjeet olivat antaneet hänelle paljon hyvää.

²² Pidätkö sinä arvossa ”koko Raamattua”? Sen avulla vahvistat uskoasi siihen, että Jumala toteuttaa tarkoituksensa. Sen henkeytetyt neuvot suojelevat sinua synnin harjoittamisen tuhoisilta seurauksilta. Selittämällä Jumalan sanaa taitavasti autat myös toisia pääsemään elämään johtavalle tielle ja pysymään sillä. Käyttäkäämme siis täysin hyödyksemme ”koko Raamattua”, kun palvelemme viisasta ja rakastavaa Jumalaamme Jehovaa.