Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Lukijoiden kysymyksiä

Lukijoiden kysymyksiä

Teloittivatko israelilaiset rikollisia ripustamalla heidät paaluun?

Muinoin monissa kansoissa rikollisia teloitettiin panemalla heidät paaluun. Roomalaisilla oli tapana sitoa tai naulata ihminen tällaiseen teloitusvälineeseen, jossa hän saattoi pysyä hengissä useita päiviä ennen kuin hänen fyysinen kestokykynsä murtui tuskan, janon, nälän ja sääolojen johdosta. Roomalaiset pitivät paaluun panemista häpeällisenä rangaistuksena, joka oli tarkoitettu kaikkein alhaisimmille rikollisille.

Entä mitä on sanottava muinaisesta Israelin kansasta? Teloittivatko israelilaiset rikollisia ripustamalla heidät paaluun? Mooseksen laissa säädettiin: ”Mikäli osoittautuu, että jossakussa miehessä on synti, joka ansaitsee kuolemantuomion, ja hänet surmataan ja sinä ripustat hänet paaluun, hänen ruumiinsa ei pidä jäädä koko yöksi paaluun, vaan sinun tulee ehdottomasti haudata hänet sinä päivänä.” (5. Moos. 21:22, 23.) Raamatun heprealaisten kirjoitusten aikaan siis ihminen, joka ansaitsi kuoleman, surmattiin ensin ja sen jälkeen ripustettiin paaluun tai puuhun.

Tästä 3. Mooseksen kirjan 20:2 sanoo: ”Jokainen mies Israelin pojista ja jokainen Israelissa asustava muukalaisasukas, joka antaa jälkeläisiään Molekille, tulee ehdottomasti surmata. Maan kansan tulee kivittää hänet kuoliaaksi.” Myös ne, joissa oli ”meedio- tai ennusteluhenki”, tuli surmata kivittämällä (3. Moos. 20:27).

5. Mooseksen kirjan 22:23, 24:ssä sanotaan: ”Jos sattuisi, että neitsyttyttö on kihloissa miehen kanssa ja toinen mies on tavannut hänet kaupungissa ja maannut hänen kanssaan, niin teidän on vietävä molemmat sen kaupungin portille ja kivitettävä heidät, ja heidän on kuoltava, tytön siksi, että hän ei huutanut kaupungissa, ja miehen siksi, että hän nöyryytti lähimmäisensä vaimon. Niin sinun on poistettava paha keskuudestasi.” Kivittäminen oli siis pahimpiin rikoksiin syyllistyneiden pääasiallinen teloitustapa muinaisten israelilaisten keskuudessa. *

Raamatun heprealaisten kirjoitusten aikaan ihminen, joka ansaitsi kuoleman, surmattiin ensin ja sen jälkeen ripustettiin paaluun tai puuhun.

5. Mooseksen kirjan 21:23:n mukaan ”se, joka on ripustettu, on Jumalan kiroama”. Tällaisen ”Jumalan kiroaman” pahan ihmisen ruumiin näkeminen julkisella paikalla vaikutti epäilemättä voimakkaasti israelilaisiin. Teloitetun ihmisen ruumiin ripustaminen paaluun tai puuhun oli todellakin varoituksena toisille.

^ kpl 6 Monet oppineet ovat sitä mieltä, että Mooseksen lain alaisuudessa rikollinen teloitettiin ennen kuin hänen ruumiinsa ripustettiin paaluun. On kuitenkin todisteita siitä, että ensimmäisellä vuosisadalla juutalaiset teloittivat joitakin rikollisia ripustamalla heidät paaluun elävinä.