Syntyessäni vuonna 1956 minulla oli selkärankahalkio, joka aiheutui siitä, että selässäni ollut hermostoputki ei ollut umpeutunut kunnolla. Tästä johtuvien hermovaurioiden vuoksi minun on vaikea kävellä ja minulla on ollut muita vakavia terveysongelmia.

Vähän ennen syntymääni lähetystyössä palveleva Jehovan todistaja -pariskunta alkoi tutkia Raamattua vanhempieni kanssa. Kotikaupungissani Usakosissa Namibiassa oli lapsuudessani vain muutama julistaja eikä lainkaan seurakuntaa, joten tutkimme kokousaineiston perheen kesken. Seitsenvuotiaana olin leikkauksessa, jossa minulle tehtiin virtsa-avanne, ja 14-vuotiaana sairastuin epilepsiaan. Koska lähin koulu sijaitsi kaukana ja tarvitsin jatkuvasti vanhempieni apua, en pystynyt käymään koulua loppuun.

Päätin kuitenkin vahvistaa itseäni hengellisesti. Monia kristillisiä julkaisujamme ei vielä ollut afrikaansiksi, joka on äidinkieleni, joten opettelin lukemaan englantia voidakseni tutkia useampia kirjojamme. Minusta tuli julistaja ja kävin kasteella 19-vuotiaana. Seuraavien neljän vuoden aikana minulla oli monia terveysongelmia ja tunneperäisiä vaikeuksia, ja lisäksi kotikaupunkini tiiviissä yhteisössä ihmispelko esti minua osallistumasta kenttäpalvelukseen innokkaasti.

Tuossa vaiheessa muutimme Namibiasta Etelä-Afrikkaan, ja pääsin ensimmäistä kertaa seurakunnan yhteyteen. Se oli suurenmoista! Jouduin kuitenkin jälleen leikkaukseen; tällä kertaa minulle tehtiin paksusuoliavanne.

Vähän myöhemmin kierrosvalvoja piti puheen tienraivauksesta, ja hänen sanansa koskettivat minua. Terveyteni oli kaikkea muuta kuin ihanteellinen, mutta olin nähnyt, miten Jehova oli tukenut minua monissa vaikeuksissa, joten anoin vakituiseksi tienraivaajaksi. Terveysongelmieni vuoksi vanhimmat kuitenkin empivät hyväksyä anomusta.

Päätin silti yrittää saarnaamistyössä parhaani, ja äidin ja muiden avustuksella onnistuin tekemään tienraivaajan tunnit kuuden kuukauden ajan. Se osoitti, että olin vakavissani ja että terveysongelmani olivat hallittavissa. Anoin tienraivaukseen uudelleen, ja tällä kertaa anomus hyväksyttiin. Syyskuun 1. päivänä 1988 minusta tuli vakituinen tienraivaaja.

Jehova on jatkuvasti tukenut minua tässä palveluksessa. Totuuden opettaminen uusille omiin ongelmiini keskittymisen sijasta on suojellut ja vahvistanut minua sekä kasvattanut hengellisesti. Olen saanut valtavasti iloa auttaessani monia edistymään, niin että he ovat vihkiytyneet ja menneet kasteelle.

Terveyteni on edelleen horjuva, mutta Jehova kantaa päivittäin kuorman puolestani (Ps. 68:19). Hänen ansiostaan elämäni ei ole vain siedettävää, vaan suuri nautinto!