”KATSO! Pojat ovat perintö Jehovalta; kohdun hedelmä on palkka”, sanotaan Raamatussa (Ps. 127:3). Lapsen saaminen on kristityille vanhemmille tosiaan suuri ilonaihe.

Lapsen syntymä tuo mukanaan myös vakavan vastuun. Voidakseen kasvaa terveeksi aikuiseksi lapsi tarvitsee säännöllisesti ravitsevaa ruokaa. Voidakseen asennoitua lujasti tosi palvonnan puolelle hän tarvitsee hengellistä ravintoa ja opastusta vanhemmilta, jotka pyrkivät juurruttamaan häneen jumalisia periaatteita (Sananl. 1:8). Milloin tällainen opetus tulisi aloittaa, ja mitä siihen pitäisi sisältyä?

Ajatellaanpa danilaista Manoahia, joka asui Soran kaupungissa muinaisessa Israelissa. Jehovan enkeli ilmoitti hänen hedelmättömälle vaimolleen, että tämä saisi pojan. (Tuom. 13:2, 3.) Se oli varmastikin suurenmoinen uutinen tuolle uskolliselle miehelle ja hänen vaimolleen, mutta toisaalta he olivat myös huolissaan. Manoah rukoili: ”Anteeksi, Jehova. Annathan tosi Jumalan miehen, jonka juuri lähetit, tulla uudelleen luoksemme ja opettaa meille, mitä meidän pitäisi tehdä lapselle, joka on syntyvä.” (Tuom. 13:8.) Manoah ja hänen vaimonsa suhtautuivat lapsensa kasvattamiseen vakavasti. He opettivat hänelle epäilemättä Jumalan lakia, ja heidän ponnistelunsa kantoi hedelmää. Raamatussa sanotaan heidän pojastaan Simsonista: ”Aikanaan Jehovan henki rupesi kannustamaan häntä.” Tämän johdosta Simson teki monia voimatekoja Israelin tuomarina. (Tuom. 13:25; 14:5, 6; 15:14, 15.)

Kuinka varhain lasta pitäisi alkaa opettaa? Timoteuksen äiti Eunike ja isoäiti Loois opettivat hänelle ”pyhiä kirjoituksia” ”pienokaisesta asti” (2. Tim. 1:5; 3:15). Raamatullisten asioiden opettaminen alkoi siis jo pojan varhaislapsuudessa.

Viisaat kristityt vanhemmat rukoilevat ohjausta ja tekevät etukäteen suunnitelmia voidakseen valmentaa lasta ”pienokaisesta asti”. ”Ahkeran suunnitelmat ovat varmasti hyödyksi”, sanoo Sananlaskujen 21:5. Yleensä vanhemmat valmistautuvat lapsen syntymään huolellisesti, ja heillä saattaa olla jopa muistilista tarvikkeista, joita lapselle pitää hankkia. Yhtä tärkeää on suunnitella hengellistä opetusta, jotta sen voisi aloittaa heti vauvaiässä.

Eräässä lapsen kehitystä käsittelevässä kirjassa sanotaan: ”Syntymän jälkeiset kuukaudet ovat ratkaisevia aivojen kehitykselle. Tänä aikana synapsien – oppimisen mahdollistavien yhteyksien – määrä kaksikymmenkertaistuu.” (Early Childhood Counts—A Programming Guide on Early Childhood Care for Development.) Vanhempien on viisasta käyttää hyödyksi tuo lyhyt jakso lapsen henkisessä kehityksessä ja alkaa juurruttaa hänen mieleensä hengellisiä ajatuksia ja arvoja.

Muuan vakituisena tienraivaajana toimiva äiti sanoi: ”Otin tyttäreni mukaan kenttäpalvelukseen siitä lähtien kun hän oli kuukauden ikäinen. Vaikka hän ei ymmärtänyt siitä paljon mitään, uskon, että nuo varhaiset kokemukset vaikuttivat häneen myönteisesti. Kaksivuotiaana hän tarjosi reippaasti traktaatteja ollessamme palveluksessa.”

Hengellinen opetus tuottaa hyvää hedelmää, kun se aloitetaan varhain. Siihen liittyy kuitenkin myös omat haasteensa.

Lapsen vilkkaus ja keskittymiskyvyn rajallisuus voivat olla suuri haaste vanhemmille. Pikkulasten huomio siirtyy herkästi asiasta toiseen, kun he uteliaina tutkivat ympärillään olevaa maailmaa. Miten vanhemmat voivat auttaa lastaan keskittymään opetukseen?

Mooses sanoi 5. Mooseksen kirjan 6:6, 7:ssä: ”Näiden sanojen, jotka minä tänään annan sinulle käskyiksi, on oltava sydämelläsi, ja sinun on teroitettava niitä pojillesi ja puhuttava niistä kotona istuessasi ja tietä kulkiessasi ja maata mennessäsi ja ylös noustessasi.” Sanalla ”teroittaa” käännettyyn alkukieliseen sanaan sisältyy ajatus toistamisesta yhä uudelleen. Pieni lapsi on kuin taimi, joka tarvitsee säännöllistä kastelua. Toistaminen auttaa aikuisia muistamaan tärkeitä asioita, ja sama vaikutus sillä on lapsiinkin.

Jumalan totuuden opettaminen lapsille vaatii vanhemmilta sitä, että he viettävät aikaa näiden kanssa, mikä voi nykyisessä kiivastahtisessa maailmassa olla todellinen haaste. Apostoli Paavali kuitenkin kehotti ”ostamaan sopivan ajan” tärkeitä kristillisiä toimia varten (Ef. 5:15, 16). Miten siinä voi onnistua? Eräästä kristitystä valvojasta tuntui haastavalta huolehtia tasapainoisesti lapsensa valmentamisesta, teokraattisista vastuutehtävistä ja ansiotyöstä, ja hänen vaimollaankin oli paljon tehtävää vakituisena tienraivaajana.  Miten he ovat löytäneet aikaa tyttärensä opettamiseen? Isä kertoo: ”Joka aamu ennen töihin lähtöäni vaimoni ja minä luemme hänelle julkaisua Kirjani Raamatun kertomuksista tai kirjasta Tutkimme Raamattua päivittäin. Illalla luemme hänelle lisää ennen nukkumaanmenoa, ja kun lähdemme palvelukseen, otamme hänet mukaan. Emme halua menettää näitä hänen elämänsä ensimmäisiä vuosia.”

Haluamme varmasti, että lapsistamme kasvaa vastuuntuntoisia aikuisia. Valmennamme heitä kuitenkin ennen kaikkea siksi, että he oppisivat rakastamaan Jumalaa koko sydämestään (Mark. 12:28–30).

Psalmissa 127:4 sanotaan: ”Niin kuin nuolet väkevän miehen kädessä, niin ovat nuoruuden pojat.” Lapset ovat kuin nuolia, jotka tulee suunnata tarkoin maaliin. Jousiampuja ei saa nuolta enää takaisin, kun se on irronnut jousen jänteeltä, ja samoin vanhemmilla on lapsensa luonaan vain suhteellisen lyhyen aikaa. Tuo aika tulisi käyttää jumalisten periaatteiden juurruttamiseen heidän mieleensä ja sydämeensä.

Apostoli Johannes kirjoitti hengellisistä lapsistaan: ”Minulla ei ole suurempaa kiitollisuuden syytä kuin se, että kuulen lasteni yhä vaeltavan totuudessa.” (3. Joh. 4.) Kristityt vanhemmat voivat tuntea samanlaista kiitollisuutta nähdessään lastensa jatkuvasti ”vaeltavan totuudessa”.