1. a) Miten ihmiset reagoivat muistutuksiin ja miksi? b) Millä tavoin ylpeys voisi vaikuttaa neuvojen vastaanottamiseen?

IHMISET suhtautuvat saamaansa ohjaukseen monin eri tavoin. Esimieheltä tuleva muistutus voidaan ottaa vastaan suopeasti, kun taas ikätoverin tai alaisen neuvot kenties torjutaan suoralta kädeltä. Myös kurin ja ojennuksen aikaansaamat tunnereaktiot vaihtelevat suuresti. Joku voi kokea murhetta, surua tai häpeää. Jotakuta toista kuri tai ojennus voi motivoida ja kannustaa tarttumaan haasteeseen tilanteen korjaamiseksi. Mistä reaktioiden erilaisuus johtuu? Yksi tekijä on ylpeys. Pöyhkeä henki voi hämärtää ihmisen arvostelukyvyn. Tämä saa hänet hylkäämään neuvot, ja näin hän jää vaille arvokasta opetusta. (Sananl. 16:18.)

2. Miksi tosi kristityt arvostavat Jumalan sanan neuvoja?

² Toisaalta tosi kristityt arvostavat käytännöllisiä neuvoja, varsinkin jos ne perustuvat Jumalan sanaan. Jehovan muistutukset ovat arvokkaita, koska ne opettavat meitä ja auttavat karttamaan sellaisia salakuoppia kuin materialismia, sukupuolista moraalittomuutta ja huumeiden tai alkoholin väärinkäyttöä (Sananl. 20:1; 2. Kor. 7:1; 1. Tess. 4:3–5; 1. Tim. 6:6–11). Kun noudatamme näitä muistutuksia, saamme myös iloita ”hyvästä sydämentilasta” (Jes. 65:14).

3. Mitä psalmistan asennetta meidän olisi hyvä jäljitellä?

³ Säilyttääksemme kallisarvoisen suhteemme taivaalliseen Isäämme meidän täytyy soveltaa edelleen käytäntöön Jehovan viisaita ohjeita. Meidän olisi hyvä suhtautua asioihin psalmistan tavoin, joka kirjoitti: ”Olen ottanut muistutuksesi omikseni ajan hämärään asti, sillä ne ovat sydämeni riemu.” (Ps. 119:111.) Saammeko iloa Jehovan käskyistä, vai tuntuvatko ne joskus rasittavilta? Vaikka jotkin saamamme neuvot toisinaan ärsyttäisivät meitä, ei ole syytä vaipua epätoivoon. Voimme kasvattaa järkkymättömän  luottamuksen Jumalan ylivertaiseen viisauteen. Seuraavaksi tarkastelemme kolmea tapaa tehdä näin.

4. Missä asiassa Daavid pysyi vakaana?

⁴ Kuningas Daavidilla oli elämässään hyviä ja huonoja hetkiä, mutta yhdessä asiassa hän pysyi vakaana: hän luotti täydellisesti Luojaansa. Hän sanoi: ”Sinun puoleesi, oi Jehova, minä kohotan sieluni. Oi Jumalani, sinuun olen pannut luottamukseni.” (Ps. 25:1, 2.) Mikä oli auttanut Daavidia saamaan tällaisen luottamuksen taivaalliseen Isäänsä?

5, 6. Mitä Jumalan sana kertoo Daavidin suhteesta Jehovaan?

⁵ Monet rukoilevat Jumalaa vain silloin, kun he ovat ahtaalla. Miltä sinusta tuntuisi, jos ystäväsi tai sukulaisesi ottaisi sinuun yhteyttä ainoastaan silloin, kun hän tarvitsee rahaa tai jotakin palvelusta? Saattaisit vähitellen alkaa epäillä hänen vaikuttimiaan. Daavidin ystävyys Jehovan kanssa ei kuitenkaan ollut tällainen. Hän ilmaisi uskoa ja rakkautta Jumalaansa Jehovaan läpi koko elämänsä – niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina (Ps. 40:8).

⁶ Panehan merkille seuraavat ylistyksen ja kiitoksen sanat, jotka Daavid esitti Jehovalle: ”Oi Jehova, meidän Herramme, kuinka majesteettinen onkaan sinun nimesi kaikessa maassa, sinun, jonka arvokkuudesta kerrotaan yli taivaiden!” (Ps. 8:1.) Eikö näistä sanoista voikin aistia, että Daavidilla oli läheinen suhde taivaalliseen Isäänsä? Daavidin arvostus Jehovan suuruutta ja loistoa kohtaan sai hänet ylistämään Häntä ”kaiken päivää” (Ps. 35:28).

7. Miten Jumalan lähestyminen rukouksessa hyödyttää meitä?

⁷ Vahvistaaksemme luottamusta Jehovaan meidänkin tulee Daavidin tavoin kommunikoida Hänen kanssaan säännöllisesti. Raamatussa sanotaan: ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.” (Jaak. 4:8.) Jumalan lähestyminen rukouksessa on myös tärkeä keino saada pyhää henkeä. (Lue 1. Johanneksen kirjeen 3:22.)

8. Miksi meidän tulisi välttää toistamasta rukouksissamme samoja sanoja yhä uudelleen?

⁸ Onko sinulla rukoillessasi tapana toistaa joitakin fraaseja tai ilmauksia yhä uudelleen? Jos on, niin käytä ennen rukouksesi esittämistä hiukan aikaa sen miettimiseen, mitä haluat sanoa. Miltä ystävästämme tai sukulaisestamme tuntuisi, jos hänen kanssaan keskustellessamme toistaisimme aina samoja sanoja? Hän saattaisi vähitellen sulkea korvansa puheeltamme. Jehova ei varmasti koskaan hylkäisi uskollisen palvelijansa vilpitöntä rukousta. On kuitenkin hyvä varoa kaavamaisuutta, kun puhumme hänelle.

9, 10. a) Mitä voisimme sisällyttää rukouksiimme? b) Mikä auttaa meitä esittämään sydämestä lähteviä rukouksia?

⁹ Jos haluamme päästä lähelle Jumalaa, rukouksemme eivät tietenkään saa olla pinnallisia. Mitä enemmän vuodatamme sydäntämme Jehovalle, sitä läheisemmäksi hän meille tulee ja sitä enemmän luotamme häneen. Millaisia asioita meidän sitten pitäisi sisällyttää rukouksiimme? Jumalan sana vastaa: ”Antakaa anomustenne tulla kaikessa rukouksen ja nöyrän pyynnön avulla kiitoksen ohella Jumalalle tunnetuiksi.” (Fil. 4:6.) Sopiviin rukouksen aiheisiin kuuluvat siis kaikki asiat, joilla on vaikutusta suhteeseemme Jumalaan tai elämäämme hänen palvelijoinaan.

¹⁰ Voimme ottaa oppia sellaisten uskollisten miesten ja naisten sanoista, joiden rukouksia on merkitty muistiin Raamattuun (1. Sam. 1:10, 11; Apt. 4:24–31). Esimerkiksi psalmeissa on lukuisia Jehovalle esitettyjä, sydämestä lähteviä rukouksia  ja lauluja. Niistä heijastuvat kaikki inhimilliset tunteet äärimmäisestä tuskasta aina ylitsevuotavaan iloon saakka. Noiden psalmien eritteleminen auttaa meitä esittämään merkityksellisiä rukouksia Jehovalle.

11. Miksi meidän tulee mietiskellä Jumalan antamia kehotuksia?

¹¹ Daavid sanoi: ”Jehovan muistutus on luotettava, se tekee kokemattomasta viisaan.” (Ps. 19:7.) Vaikka olisimme kokemattomia, voimme siis tulla viisaiksi, mikäli tottelemme Jumalan käskyjä. Joitakin Raamatun kehotuksia on kuitenkin mietiskeltävä, jotta saisimme niistä parhaan hyödyn. Tällainen kehotus saattaa liittyä esimerkiksi nuhteettomuutemme säilyttämiseen silloin, kun kohtaamme painostusta koulussa tai työpaikalla. Tai kyseessä voivat olla verta koskevan Jumalan normin noudattaminen, kristillisen puolueettomuuden säilyttäminen sekä oikeiden valintojen tekeminen ulkoasumme suhteen. Kun ymmärrämme Jumalan näkemyksen tällaisista asioista, meidän on helpompi ennakoida ongelmia. Silloin voimme päättää sydämessämme, mitä tehdä kussakin eteen tulevassa tilanteessa. Tällainen valmistautuminen säästää meidät monelta tuskalta. (Sananl. 15:28.)

12. Millaisten kysymysten ajatteleminen auttaa meitä noudattamaan Jumalan muistutuksia?

¹² Odotamme kyllä Jumalan lupausten toteutumista, mutta osoittaako elämäntapamme, että olemme yhä hengellisesti hereillä? Esimerkiksi uskommeko todella, että Suuri Babylon tuhoutuu pian? Pidämmekö tulevia siunauksia, muun muassa ikuista elämää paratiisimaan päällä, yhtä todellisina nykyään kuin saadessamme tietää niistä ensi kertaa? Olemmeko säilyttäneet palvelusintomme, vai annammeko ensi sijan henkilökohtaisille asioille? Mitä ajattelemme ylösnousemustoivosta, Jehovan nimen pyhittämisestä ja hänen suvereeniutensa kunniaan saattamisesta? Ovatko ne meille edelleen elämämme tärkeimpiä asioita? Tällaisten kysymysten mietiskeleminen auttaa meitä jäljittelemään psalmistaa, joka sanoi Jumalalle: ”Olen ottanut muistutuksesi omikseni ajan hämärään asti.” (Ps. 119:111.)

13. Miksi jotkin asiat olivat ensimmäisen vuosisadan kristityille vaikeita ymmärtää? Mainitse esimerkki.

¹³ Emme tällä hetkellä ymmärrä kaikkia Raamatussa mainittuja seikkoja täysin, koska vielä ei ole Jehovan aika tehdä niiden merkitystä selväksi. Ensimmäisellä vuosisadalla Jeesus sanoi apostoleilleen toistuvasti, että hänen täytyisi kärsiä ja hänet surmattaisiin. (Lue Matteuksen 12:40; 16:21.) Apostolit eivät kuitenkaan ymmärtäneet, mitä hän tarkoitti. Asia valkeni heille hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen, kun hän aineellistui ihmisruumiiseen, näyttäytyi useille opetuslapsille ja ”avasi heidän mielensä täysin tajuamaan Raamatun kirjoitusten merkityksen” (Luuk. 24:44–46; Apt. 1:3). Ja vasta kun pyhä henki vuodatettiin Kristuksen seuraajien päälle vuoden 33 helluntaina, he ymmärsivät, että Jumalan valtakunta perustettaisiin taivaassa (Apt. 1:6–8).

14. Miten monet veljemme näyttivät meille 1900-luvun alussa hyvää esimerkkiä vääristä odotuksista huolimatta?

¹⁴ Vastaavasti 1900-luvun alussa tosi kristityillä oli joitakin vääriä odotuksia ”viimeisten päivien” suhteen (2. Tim. 3:1). Esimerkiksi vuonna 1914 jotkut ajattelivat, että heidät otettaisiin pian taivaaseen. Kun heidän toiveensa eivät heti toteutuneet, he jatkoivat vilpitöntä Raamatun tutkimistaan ja oivalsivat, että edessä oli suuri saarnaamiskampanja (Mark. 13: 10). Niinpä vuonna 1922 J. F. Rutherford, joka oli silloin saarnaamistyön johdossa, sanoi Cedar Pointissa Ohiossa Yhdysvalloissa järjestetyn kansainvälisen konventin kuulijakunnalle: ”Katso, Kuningas hallitsee! Te olette hänen julkiset sanansaattajansa. Siksi, julistakaa, julistakaa, julistakaa Kuningasta ja hänen valtakuntaansa!” Siitä lähtien ”valtakunnan hyvän uutisen” julistaminen on ollut Jehovan nykyisten palvelijoiden tuntomerkki (Matt. 4:23; 24:14).

15. Miksi meidän on hyvä mietiskellä sitä, mitä Jumala on tehnyt kansansa hyväksi?

¹⁵ Meidän on hyvä mietiskellä, miten suurenmoisella tavalla Jehova on huolehtinut kansastaan niin menneisyydessä kuin nykyäänkin. Tämä kasvattaa luottamustamme siihen, että Jehovalla on kyky viedä päätökseen tahtonsa ja tarkoituksensa myös tulevaisuudessa. Samalla Jumalan muistutukset auttavat meitä pitämään hänen vielä toteutumattomat ennustuksensa tuoreina mielessämme ja sydämessämme. Niiden toteutuminen on varmaa.

16. Mitä siunauksia toimelias sananpalveluksemme tuottaa?

¹⁶ Jumalamme Jehova on dynaaminen Jumala, toiminnan Jumala. Psalmista kysyi: ”Kuka on tarmokas niin kuin sinä, oi Jah?” Hän lisäsi: ”Kätesi on voimakas, oikea kätesi on korotettu.” (Ps. 89:8, 13.) Toiminnan Jumalana Jehova arvostaa ja siunaa ahkeraa työtä, jota me teemme Valtakunnan etujen hyväksi. Hän näkee, että hänen palvelijansa – miehet ja naiset, nuoret ja vanhat – eivät istu joutilaina eivätkä ”laiskuuden leipää syö” (Sananl. 31:27). Jäljittelemme Luojaamme olemalla uutteria teokraattisissa toimissa. Jumalan kokosydäminen palveleminen on palkitsevaa meille itsellemme, ja myös Jehova  tuntee suurta iloa voidessaan siunata sananpalvelustamme. (Lue psalmi 62:12.)

17, 18. Miksi voimme sanoa, että uskon teot vahvistavat luottamustamme Jehovan neuvoihin? Kerro esimerkki.

¹⁷ Millä tavoin uskon teot vahvistavat luottamusta Jehovaan? Mietitäänpä Raamatun kertomusta Israelin astumisesta Luvattuun maahan. Jehova oli käskenyt liiton arkkua kantavia pappeja marssimaan suoraan Jordanvirtaan. Lähestyessään tuota jokea kansa kuitenkin näki, että kevätsateet olivat saaneet sen tulvimaan. Mitä israelilaiset tekisivät? Pystyttäisivätkö he joen rannalle leirin ja odottaisivat viikkoja tai pitempään, kunnes tulvavedet laskisivat? He eivät tehneet niin vaan luottivat täysin Jehovaan ja noudattivat hänen ohjeitaan. Mikä oli tuloksena? Raamatussa kerrotaan, että juuri sillä hetkellä, kun pappien jalat painuivat rantaveteen, yläjuoksulta ”virtaavat vedet alkoivat seisoa paikoillaan. – – papit seisoivat liikkumatta kuivalla maalla keskellä Jordania koko Israelin kulkiessa yli kuivaa maata myöten.” (Joos. 3:12–17.) Oli varmasti sykähdyttävää nähdä, miten nuo tyrskyävät vedet seisahtuivat! Israelilaisten usko Jehovaan totisesti vahvistui, koska he luottivat hänen ohjeisiinsa.

¹⁸ Jehova ei tosin tee tällaisia ihmeitä palvelijoidensa hyväksi nykyään, mutta hän siunaa heidän uskon tekojaan. Jumalan vaikuttavan voiman avulla he pystyvät suorittamaan heille annettua työtä, saarnaamaan Valtakunnan sanomaa kautta maailman. Lisäksi Jehovan huomattavin Todistaja, kuolleista herätetty Kristus Jeesus, lupasi tukea opetuslapsiaan tässä tärkeässä työssä. Hän vakuutti: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä – – minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti.” (Matt. 28:19, 20.) Monet ujouteen tai arkuuteen taipuvaiset todistajat voivat omasta kokemuksestaan vahvistaa sen, että Jumalan pyhä henki antaa kenttäpalveluksessa rohkeutta puhua vieraille ihmisille. (Lue psalmi 119:46; 2. Korinttilaiskirjeen 4:7.)

19. Mihin voimme rajoituksistamme huolimatta luottaa?

¹⁹ Joillakin veljillä ja sisarilla on sairaudesta tai vanhuudesta johtuvia fyysisiä rajoituksia. He voivat kuitenkin luottaa siihen, että ”hellän armon Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala” ymmärtää jokaisen tosi kristityn olosuhteet (2. Kor. 1:3). Hän arvostaa kaikkea, mitä voimme omissa olosuhteissamme tehdä Valtakunnan hyväksi. Meidän jokaisen on myös pidettävä mielessä, että pelastuksemme riippuu ensisijaisesti siitä, että uskomme Kristuksen lunastusuhriin (Hepr. 10:39).

20, 21. Miten osoitamme luottavamme Jehovaan?

²⁰ Palvontaamme sisältyy se, että käytämme Valtakunnan hyväksi niin paljon aikaamme, voimiamme ja varojamme kuin mahdollista. Haluamme tosiaan kaikesta sydämestämme ”tehdä evankelistan työn” (2. Tim. 4:5). Osallistumme siihen hyvin mielellämme, koska se auttaa toisia ”tulemaan totuuden täsmälliseen tuntemukseen” (1. Tim. 2:4). Ei ole epäilystäkään siitä, että Jehovan kunnioittaminen ja ylistäminen tekee meidät hengellisesti rikkaiksi (Sananl. 10:22). Se myös auttaa meitä luomaan murtumattoman luottamuksen siteen Luojaamme (Room. 8:35–39).

²¹ Kuten olemme havainneet, meidän täytyy tehdä työtä luottaaksemme Jehovan viisaaseen ohjaukseen – se ei ole automaattista. Vahvista siis luottamustasi rukoilemalla Jehovaa. Mietiskele sitä, miten hän on toteuttanut tahtonsa menneisyydessä ja miten hän tekee samoin tulevaisuudessa. Vahvista luottamustasi Jehovaan myös palvomalla häntä. Hänen muistutuksensa pysyvät ajan hämärään asti. Niin voit sinäkin pysyä!