Tämän ”täytyy olla teille muistona”
”Tämän päivän täytyy olla teille muistona, ja teidän on vietettävä sitä – – juhlana Jehovan kunniaksi.” (2. MOOS. 12:14)
1, 2. Minkä vuosipäivän pitäisi erityisesti kiinnostaa kaikkia kristittyjä ja miksi?
KUN ajattelet vuotuisia juhlapäiviä, mikä tulee ensimmäisenä mieleesi? Naimisissa olevat saattaisivat ajatella hääpäiväänsä. Toisten mieleen voisi tulla jokin yleisesti juhlittu historiallinen tapahtuma, esimerkiksi maansa itsenäistymisen vuosipäivä. Mutta tiedätkö, mitä kansallista vuosipäivää on juhlittu yli 3 500 vuoden ajan?
2 Tämä vuotuinen juhla on pesah. Sitä vietetään sen muistoksi, että muinainen Israel vapautui Egyptin orjuudesta. Tämän tapahtuman pitäisi olla tärkeä sinullekin. Miksi? Koska siihen liittyy joitakin elämäsi kannalta hyvin merkittäviä piirteitä. ”Mutta pesah on juutalaisten juhla, enkä minä ole juutalainen”, saattaisit ajatella. ”Miksi minun pitäisi olla kiinnostunut tuosta vuosipäivästä?” Vastaus selviää seuraavasta syvällisestä toteamuksesta: ”Onhan Kristus, meidän pesah-uhrimme, uhrattu.” (1. Kor. 5:7.) Ymmärtääksemme tämän asian merkityksen meidän on perehdyttävä paremmin juutalaiseen pesahiin ja tarkasteltava sitä erään kaikille kristityille annetun käskyn valossa.
MIKSI PESAHIA VIETETÄÄN?
3, 4. Millainen on ensimmäisen pesahin tausta?
3 Sadoilla miljoonilla ei-juutalaisilla eri puolilla maailmaa on jonkin verran tietoa ensimmäiseen pesahiin liittyneistä tapahtumista. He ovat voineet lukea niistä 2. Mooseksen kirjasta, kuulla kerrottavan niistä tai nähdä niihin pohjautuvan elokuvan.
4 Kun israelilaiset olivat olleet vuosikausia orjina Egyptissä, Jehova lähetti Mooseksen ja hänen veljensä Aaronin pyytämään faraolta, että tämä vapauttaisi Hänen kansansa. Tuo Egyptin kopea hallitsija ei kuitenkaan päästänyt israelilaisia lähtemään, joten Jehova löi maata tuhoisilla vitsauksilla. Lopulta Jumala aiheutti kymmenennen vitsauksen, Egyptin esikoisten kuoleman. Se sai faraon vapauttamaan israelilaiset. (2. Moos. 1:11; 3:9, 10; 5:1, 2; 11:1, 5.)
5. Miten israelilaisten oli määrä valmistautua vapautukseensa? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.)
5 Mutta mitä israelilaisten piti tehdä ennen vapautumistaan? Oli vuosi 1513 eaa., ja elettiin suunnilleen kevätpäiväntasauksen aikaa juutalaisten abibkuussa, jota kutsuttiin myöhemmin nisankuuksi. * Jumala sanoi, että tuon kuukauden 10. päivänä israelilaisten oli määrä alkaa tehdä valmisteluja nisanin 14. päivää varten. Koska juutalaisten päivä laskettiin auringonlaskusta auringonlaskuun, myös nisanin 14. päivä alkoi auringonlaskusta. Tuona päivänä jokaisen huonekunnan piti teurastaa uroskaritsa (tai vuohi) ja roiskia sen verta talonsa ovenpieliin ja ovenpäälliseen. (2. Moos. 12:3–7, 22, 23.) Perheen tuli syödä ateria, joka koostui paahdetusta karitsasta, happamattomasta leivästä ja yrteistä. Jumalan enkeli kulkisi yli maan ja surmaisi Egyptin esikoiset, mutta tottelevaiset israelilaiset suojeltaisiin, ja sitten he saisivat lähteä vapaina. (2. Moos. 12:8–13, 29–32.)
6. Miten Jumalan kansan oli määrä suhtautua pesahiin myöhemmin?
6 Juuri näin tapahtui, ja tulevina vuosina israelilaisten oli määrä muistella vapautumistaan. Jumala sanoi heille: ”Tämän päivän täytyy olla teille muistona, ja teidän on vietettävä sitä sukupolvesta toiseen juhlana Jehovan kunniaksi. Teidän tulee viettää sitä ajan hämärään asti pysyvänä säädöksenä.” Tuota 14. päivän juhlaa seuraisi seitsenpäiväinen juhla. Varsinaisesti pesahia vietettiin nisanin 14. päivänä, mutta nimeä pesah voitiin käyttää juhlan kaikista kahdeksasta päivästä. (2. Moos. 12:14–17; Luuk. 22:1; Joh. 18:28; 19:14.) Pesah oli yksi niistä määrätyistä juhla-ajoista (”vuotuisista juhlista”, Kirkkoraamattu 1992), joita heprealaisten tuli viettää joka vuosi (2. Aik. 8:13).
7. Minkä uuden juhlan Jeesus asetti viimeisenä lakiliiton alaisena pesahina?
7 Jeesus ja hänen apostolinsa olivat juutalaisina Mooseksen lain alaisuudessa, joten he viettivät vuotuista pesahia (Matt. 26:17–19). Kun he viettivät sitä viimeistä kertaa yhdessä, Jeesus asetti seuraajilleen uuden vuosittaisen juhlan. Kyseessä oli Herran illallinen. Mutta minä päivänä sitä tulisi viettää?
HERRAN ILLALLINEN – MINÄ PÄIVÄNÄ?
8. Mikä kysymys herää pesahista ja Herran illallisesta?
8 Jeesus asetti Herran illallisen heti vietettyään viimeistä lakiliiton alaista pesahia, joten tuota uutta juhlaa vietettäisiin samana päivänä kuin pesahia. Kenties olet kuitenkin pannut merkille, että joissakin nykyisissä kalentereissa juutalaisen pesahin ajankohta saattaa poiketa yhdellä tai useammalla päivällä siitä ajankohdasta, jona me vietämme Kristuksen kuoleman muistoa. Mistä tämä ero johtuu? Sitä selittää osaltaan käsky, jonka Jumala antoi israelilaisille. Sanottuaan, että ”Israelin kansankokouksen koko seurakunnan on teurastettava” karitsa, Mooses mainitsi tarkasti, mihin aikaan nisanin 14. päivänä karitsa oli määrä teurastaa. (Lue 2. Mooseksen kirjan 12:5, 6.)
9. Milloin pesah-lammas oli 2. Mooseksen kirjan 12:6:n mukaan määrä teurastaa? (Ks. myös tekstiruutu ”Mikä osa päivästä?”)
9 Teoksessa The Pentateuch and Haftorahs sanotaan, että karitsa oli 2. Mooseksen kirjan 12:6:n mukaan määrä teurastaa ”kahden illan välillä”. Jotkin raamatunkäännökset käyttävät tätä samaa ilmausta. Toiset, muun muassa juutalainen Tanakh ja vuoden 1992 kirkkoraamattu, kääntävät sen sanalla ”iltahämärissä”. Joissakin muissa käännöksissä käytetään vastineita ”iltahämärän aikana” tai ”auringonlaskun aikoihin”. Karitsa teurastettiin siis silloin, kun aurinko oli laskenut muttei ollut vielä pimeää eli nisankuun 14. päivän alkaessa.
10. Milloin karitsa joidenkuiden käsityksen mukaan teurastettiin, mutta minkä kysymyksen tämä herättää?
10 Jotkut juutalaiset ajattelivat myöhemmin, että kaikkien temppeliin tuotujen karitsojen teurastaminen olisi kestänyt tuntikausia. Niinpä he ymmärsivät 2. Mooseksen kirjan 12:6:n viittaavan nisankuun 14. päivän loppuosaan: siitä kun aurinko (puoliltapäivin) kääntyi laskusuuntaan aina auringonlaskuun asti. Mutta jos tämä pitäisi paikkansa, niin milloin ateria syötäisiin? Professori Jonathan Klawans, joka on muinaisen juutalaisuuden asiantuntija, huomautti: ”Uusi päivä alkaa auringonlaskusta, joten uhraaminen tapahtuu 14. päivänä. Mutta itse asiassa pesah alkaa ja ateria nautitaan 15. päivänä. Tätä järjestystä ei tosin nimenomaisesti ilmaista 2. Mooseksen kirjassa.” Hän kirjoitti lisäksi: ”Rabbiininen kirjallisuus – – ei edes väitä kertovansa meille, miten seder [pesah-ateria] nautittiin ennen temppelin tuhoa” vuonna 70. (Kursivointi meidän.)
11. a) Mitä Jeesus koki pesah-päivänä vuonna 33? b) Miksi vuoden 33 nisanin 15. päivää sanottiin ”suureksi” sapatiksi? (Ks. alaviite.)
11 Milloin sitten vuoden 33 pesahia vietettiin? Kristus sanoi Pietarille ja Johannekselle nisanin 13. päivänä, kun lähestyi aika uhrata pesah-uhri: ”Menkää ja valmistakaa meille pesah-ateria syötäväksi.” (Luuk. 22:7, 8.) Kun pesah-aterian ”hetki vihdoin tuli” auringonlaskun jälkeen nisanin 14. päivänä (torstai-iltana), Jeesus nautti aterian apostoliensa kanssa, ja sitten hän asetti Herran illallisen (Luuk. 22:14, 15). Tuona yönä hänet pidätettiin ja tuomittiin. Jeesus pantiin paaluun puolenpäivän aikoihin 14. nisankuuta, ja samana iltapäivänä hän kuoli (Joh. 19:14). Näin ollen ”Kristus, meidän pesah-uhrimme, uhrattiin” samana päivänä kuin pesah-karitsa teurastettiin (1. Kor. 5:7; 11:23; Matt. 26:2). Tuon juutalaisten päivän lähetessä päättymistään Jeesus haudattiin – ennen nisanin 15. päivän alkamista. * (3. Moos. 23:5–7; Luuk. 23:54.)
MUISTOJUHLA JOLLA ON MERKITYSTÄ SINULLE
12, 13. Miten pesahin vietto kosketti erityisesti juutalaislapsia?
12 Palataanpa kuitenkin siihen, mitä tapahtui Egyptissä. Mooses sanoi, että Jumalan kansan oli vastaisuudessakin pidettävä pesah. Se oli säännöksenä ”ajan hämärään asti”. Tuon vuotuisen vieton yhteydessä lapset tekisivät vanhemmilleen kysymyksiä tapahtuman merkityksestä. (Lue 2. Mooseksen kirjan 12:24–27; 5. Moos. 6:20–23.) Pesahilla olisi siksi merkitystä ”muistona” jopa lapsille (2. Moos. 12:14).
13 Uusien sukupolvien varttuessa isät välittivät pojilleen tärkeitä opetuksia. Yksi niistä oli se, että Jehova pystyy suojelemaan palvojiaan. Lapset oppivat, että hän ei ole vain jokin epämääräinen, abstrakti jumaluus. Jehova on elävä tosi Jumala, joka on kiinnostunut palvelijoistaan ja toimii heidän hyväkseen. Hän osoitti tämän suojelemalla israelilaisten esikoisia silloin, ”kun hän vitsasi egyptiläisiä”. Jehova piti esikoiset elossa.
14. Mitä kristityt vanhemmat voivat pesah-kertomuksen avulla saada lapsensa ymmärtämään?
14 Kristittyjen vanhempien ei odoteta selittävän joka vuosi uudelleen pojilleen ja tyttärilleen tuon pesahin merkitystä. Opetatteko kuitenkin lapsillenne saman totuuden, nimittäin sen, että Jumala suojelee palvelijoitaan? Ilmaisetteko heille syvän vakaumuksenne, että Jehova on edelleen kansansa todellinen Suojelija? (Ps. 27:11; Jes. 12:2.) Keskusteletteko näistä asioista lasten kanssa miellyttävässä ilmapiirissä sen sijaan, että vain kylmästi luennoisitte niistä heille? Kun pyritte opettamaan nämä totuudet, vauhditatte perheenne hengellistä kasvua.
Mitä voit auttaa lapsiasi ymmärtämään keskustellessasi heidän kanssaan pesahista? (Ks. kpl 14.)
15, 16. Mitä 2. Mooseksen kirjan luvuissa 12–15 olevat kertomukset opettavat Jehovasta?
15 Pesah-kertomuksesta voidaan oppia muutakin kuin se, että Jehova pystyi suojelemaan palvelijoitaan. Hän myös vapautti heidät tuomalla heidät ”pois Egyptistä”. Mitä kaikkea siihen sisältyikään! Heitä johdatettiin pilvi- ja tulipatsaan välityksellä. He kävelivät merenpohjaa myöten, kun Punaisenmeren vedet kohosivat korkeuksiin heidän vasemmalla ja oikealla puolellaan. Päästyään turvaan toiselle rannalle he näkivät, miten nuo vedet iskeytyivät Egyptin sotajoukon päälle. Vapautetut israelilaiset kaiuttivat silloin ilmoille ylistyksen: ”Tahdon laulaa Jehovalle – –. Hevosen ja sen ratsastajan hän on syössyt mereen. Voimani ja väkevyyteni on Jah, sillä hänestä koituu minulle pelastus.” (2. Moos. 13:14, 21, 22; 15:1, 2; Ps. 136:11–15.)
16 Jos sinulla on lapsia, autatko heitä luottamaan Jehovaan Vapauttajana? Havaitsevatko he tuon vakaumuksesi keskusteluistasi ja ratkaisuistasi? Voisitte perheen yhteisessä palvonnassa keskustella 2. Mooseksen kirjan luvuista 12–15 ja korostaa sitä, miten Jehova vapautti kansansa. Toisilla kerroilla saattaisitte kiinnittää huomion samaan asiaan tarkastelemalla Apostolien tekojen 7:30–36:ta ja Danielin 3:16–18, 26–28:aa. Niin nuorten kuin iäkkäidenkin tulisi voida luottaa siihen, että Jehova ei ollut Vapauttaja ainoastaan menneisyydessä. Samoin kuin hän vapautti kansansa Mooseksen päivinä, hän varmasti vapauttaa meidät tulevaisuudessa. (Lue 1. Tessalonikalaiskirjeen 1:9, 10.)
JOTTA MUISTAISIMME
17, 18. Miksi Jeesuksen veri on arvokkaampi kuin pesah-karitsan veri?
17 Tosi kristityt eivät vietä juutalaisten pesahia. Tuo vuotuinen juhla kuului Mooseksen lakiin, emmekä me ole sen alaisuudessa (Room. 10:4; Kol. 2:13–16). Pidämme sen sijaan suuressa arvossa toista tapahtumaa, Jumalan Pojan kuolemaa. Egyptissä asetettuun pesahin viettoon liittyy kuitenkin piirteitä, joilla on merkitystä meille.
18 Karitsan verta roiskittiin ovenpieliin ja ovenpäälliseen elämän säilyttämiseksi. Nykyään emme uhraa Jumalalle eläinuhreja – emme pesahina emmekä minään muunakaan päivänä. On kuitenkin olemassa parempi uhri, jonka ansiosta voimme säilyttää elämämme pysyvästi. Apostoli Paavali kirjoitti ”taivaissa kirjattujen esikoisten seurakunnasta”. Noiden voideltujen kristittyjen elämä säilytetään ”vihmontaveren”, Jeesuksen veren, välityksellä. (Hepr. 12:23, 24.) Ne kristityt, jotka toivovat säilyvänsä ikuisesti elossa maan päällä, luottavat tuon saman veren arvoon. Heidän tulisi pitää jatkuvasti mielessään vakuutus: ”Hänen välityksellään meillä on vapautus lunnaiden perusteella hänen verensä kautta, niin, hairahdustemme anteeksianto hänen ansaitsemattoman hyvyytensä rikkauden mukaan.” (Ef. 1:7.)
19. Miten pesah-uhrin valmistustapa vahvistaa luottamustamme Raamatun profetiaan?
19 Kun karitsa teurastettiin pesah-ateriaa varten, israelilaiset eivät saaneet murtaa yhtäkään sen luuta (2. Moos. 12:46; 4. Moos. 9:11, 12). Mitä on sanottava ”Jumalan Karitsasta”, joka tuli antamaan lunnaat? (Joh. 1:29.) Hänet pantiin paaluun kahden rikollisen keskelle. Juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että paaluun pantujen miesten luut murrettaisiin. Tämä olisi jouduttanut heidän kuolemaansa, niin että he eivät olisi jääneet paaluihin nisanin 15. päivään saakka, jolloin oli kaksoissapatti. Sotilaat mursivat kahden paaluun ripustetun rikollisen sääret, ”mutta kun he Jeesuksen luo tultuaan näkivät hänen jo kuolleen, he eivät murtaneet hänen sääriään”. (Joh. 19:31–34.) Tämä oli sopusoinnussa sen kanssa, miten meneteltiin pesah-karitsan suhteen. Tässä merkityksessä tuo karitsa oli ”varjo” siitä, mitä oli määrä tapahtua 14. nisankuuta vuonna 33 (Hepr. 10:1). Lisäksi tapahtumien kulku täytti psalmin 34:20 sanat, ja sen pitäisi vahvistaa luottamustamme Raamatun profetiaan.
20. Mikä huomattava ero on pesahin ja Herran illallisen välillä?
20 Pesahin ja Herran illallisen välillä on kuitenkin eroavuuksia. Nämä erot osoittavat, ettei juutalaisten pesahin pitänyt olla esikuva siitä, mitä Kristus käski seuraajiaan tekemään kuolemansa muistoksi. Egyptissä israelilaiset söivät karitsan lihaa mutta eivät sen verta. Tämä eroaa siitä, mitä Jeesus käski opetuslapsiaan tekemään. Hän sanoi, että niiden, jotka hallitsisivat hänen kanssaan ”Jumalan valtakunnassa”, tulisi ottaa osaa sekä leipään että viiniin. Ne olisivat vertauskuvia hänen lihastaan ja hänen verestään. Tätä käsitellään yksityiskohtaisemmin seuraavassa kirjoituksessa. (Mark. 14:22–25.)
21. Miksi on hyödyllistä olla selvillä pesahin piirteistä?
21 Epäilemättä pesah ja Egyptistä lähtö oli suuri tapahtuma Jumalan kansan historiassa, ja me kaikki voimme oppia siitä paljon. Vaikka pesahin piti olla ”muistona” nimenomaan juutalaisille, meidän kristittyjenkin tulisi olla selvillä sen piirteistä ja suhtautua vakavasti sen arvokkaisiin opetuksiin, koska ”koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä” (2. Tim. 3:16).
^ kpl 5 Vaikka juutalaisten kalenterin ensimmäistä kuukautta alettiin nimittää nisaniksi vasta Babylonin pakkosiirtolaisuuden jälkeen, käytämme tätä nimitystä selkeyden vuoksi.
^ kpl 11 Auringon laskettua alkoi nisanin 15. päivä, joka oli viikoittainen sapatti (perjantai-illasta lauantai-iltaan). Tuona vuonna se osui happamattomien leipien juhlan ensimmäiselle päivälle. Juhlan ensimmäinen päivä oli aina sapatti riippumatta siitä, mikä viikonpäivä oli kyseessä. Koska nuo kaksi sapattia osuivat samalle päivälle, kyseessä oli ”suuri” sapatti. (Lue Johanneksen 19:31, 42.)
