Ahdistavilla olosuhteilla voi olla meihin hirvittävä vaikutus. Ne voivat kalvaa mieltämme, viedä meiltä voimat ja muuttaa koko elämänasenteemme. Muinaisen Israelin kuninkaalla Daavidilla oli kestettävänään monia vaikeuksia. Miten hän selviytyi niistä? Hän vastaa koskettavassa psalmissa: ”Ääneeni aloin huutaa Jehovaa avuksi, ääneeni aloin anoa Jehovalta suosiota. Hänen eteensä vuodatin jatkuvasti huoleni, hänen edessään kerroin alati ahdingostani, kun henkeni minussa nääntyi. Silloin tunsit sinä kulkutieni.” Daavid siis rukoili nöyrästi Jumalalta apua. (Ps. 142:1–3.)

Eräässä toisessa psalmissa Daavid lauloi: ”Yhtä olen pyytänyt Jehovalta – sitä minä odotan: että saisin asua Jehovan huoneessa kaikki elämäni päivät, katsoa Jehovan miellyttävyyttä ja katsella arvostaen hänen temppeliään.” (Ps. 27:4.) Daavid ei ollut leeviläinen, mutta voimme kuvitella hänet seisomassa pyhän esipihan ulkopuolella lähellä tosi palvonnan keskuspaikkaa. Hänen sydämensä on niin tulvillaan kiitollisuutta, että hän haluaa viettää siellä lopun elämänsä ja ”katsoa Jehovan miellyttävyyttä”.

Sana ”miellyttävyys” kuvailee jotain sellaista, mikä herättää mielihyvää tai mieltymystä. Daavid katseli aina arvostaen Jumalan palvontaa varten tehtyä järjestelyä. Meidän on hyvä miettiä, synnyttääkö se meissä samanlaisia tunteita kuin Daavidissa.

Meidän päivinämme Jehovan palvonta ei keskity minkään kirjaimellisen rakennuksen ympärille. Jumalalla on sen sijaan suuri hengellinen temppeli, tosi palvontaa varten tehty pyhä järjestely. * Jos ”katselemme arvostaen” sitä, mekin voimme nähdä ”Jehovan miellyttävyyden”.

Aikoinaan tabernaakkelin sisäänkäynnin edessä oli kuparinen polttouhrialttari (2. Moos. 38:1, 2; 40:6). Se edusti Jumalan halukkuutta ottaa vastaan Jeesuksen ihmiselämä uhrina (Hepr. 10:5–10). Ajattelehan, mitä se merkitsee meille! Apostoli Paavali kirjoitti: ”Tulimme sovitetuiksi Jumalan kanssa hänen Poikansa kuoleman kautta ollessamme vihollisia.” (Room. 5:10.) Kun uskomme Jeesuksen vuodatettuun vereen, voimme nauttia suosiosta ja luottamuksesta, jotka Jumalan ystävyys tuo. Tämä johtaa siihen, että saamme ”läheisen suhteen Jehovaan” (Ps. 25:14).

Koska ”saamme syntimme pyyhityiksi pois”, voimme kokea Jehovalta tulevat ”virvoittumisen ajat” (Apt. 3:19). Tilanteemme on samanlainen kuin teloitusta odottavalla vangilla, joka katuu menneitä rikoksiaan ja tekee elämässään täyskäännöksen. Tämän näkeminen saa hyväntahtoisen tuomarin puhdistamaan miehen rikosrekisterin ja kumoamaan hänen kuolemantuomionsa. Miten huojentunut ja iloinen vanki onkaan! Tuon tuomarin tavoin Jehova osoittaa katuville ihmisille suosiota ja kumoaa heidän kuolemantuomionsa.

Jehovan huoneessa Daavid saattoi havaita, miten israelilaiset kokoontuivat sankoin joukoin yhteen, Lakia luettiin ja selitettiin kansan kuullen, suitsuketta poltettiin ja papit ja leeviläiset suorittivat pyhää palvelusta (2. Moos. 30:34–38;  4. Moos. 3:5–8; 5. Moos. 31:9–12). Näillä muinaisilla tosi palvonnan piirteillä on vastineensa nykyaikana.

Nykyään samoin kuin menneisyydessäkin pitävät paikkansa sanat: ”Kuinka hyvää ja kuinka miellyttävää onkaan, kun veljekset asuvat yhdessä ykseydessä!” (Ps. 133:1.) Maailmanlaajuisessa ”veljesseurassamme” on tapahtunut hämmästyttävää kasvua (1. Piet. 2:17). Jumalan sanaa luetaan ja selitetään julkisesti kokouksissamme. Järjestönsä välityksellä Jehova on antanut hyödyksemme täysipainoisen opetusohjelman. Hengellistä ravintoa on tarjolla runsain määrin myös painotuotteina, joita voimme käyttää tutkiessamme henkilökohtaisesti ja perheenä. Eräs hallintoelimen jäsen sanoi: ”Jehovan sanan mietiskely, sen merkityksen pohtiminen ja syvän ymmärryksen ja käsityskyvyn tavoittelu ovat täyttäneet valveillaoloaikani hengellisillä rikkauksilla ja tyytyväisyydellä.” Tieto voi tosiaankin tulla ”sielullemme – – miellyttäväksi” (Sananl. 2:10).

Jehovan eteen kohoaa nykyään päivittäin hänen palvelijoidensa otollisia rukouksia. Ne ovat hänelle kuin hieno, hyväntuoksuinen suitsuke (Ps. 141:2). Miten miellyttävältä meistä tuntuukaan ymmärtäessämme, että Jehova Jumala katsoo meitä suosiollisesti, kun lähestymme häntä nöyrässä rukouksessa!

Mooses rukoili: ”Osoittautukoon, että Jehovan, meidän Jumalamme, miellyttävyys on osanamme, ja vahvista meille lujasti kättemme työ.” (Ps. 90:17.) Kun suoritamme palvelustamme innokkaasti, Jehova siunaa työmme (Sananl. 10:22). Olemme saattaneet auttaa jotakuta oppimaan totuuden. Ehkä olemme jatkaneet sananpalvelusta vuosikausia huolimatta ihmisten välinpitämättömyydestä, terveysongelmista, tunneperäisestä tuskasta tai vainosta (1. Tess. 2:2). Emmekö joka tapauksessa olekin nähneet ”Jehovan miellyttävyyden” ja tajunneet, että taivaallinen Isämme on hyvin iloinen ponnisteluistamme?

”Jehova on määrä- ja maljaosani”, lauloi Daavid. ”Sinä pidät arpaosastani kiinni. Mittanuorat ovat langenneet minulle miellyttäviin paikkoihin.” (Ps. 16:5, 6.) Hän oli kiitollinen osastaan eli siitä, että hänellä oli hyvä suhde Jehovaan ja etuoikeus palvella häntä. Daavidin tavoin mekin voimme joutua kokemaan vaikeuksia, mutta saamme myös runsaasti hengellisiä siunauksia. Ammentakaamme siksi edelleen iloa tosi palvonnasta ja ”katselkaamme arvostaen” Jehovan hengellistä temppeliä!