1. Onko sillä väliä, miten kohtelemme ihmisiä palveluksessa? Kerro esimerkki. (Ks. kuva kirjoituksen alussa.)

FIDŽISAARILLA muuan kristitty aviopari oli kutsumassa ihmisiä Kristuksen kuoleman muistonviettoon. Kun he keskustelivat erään naisen kanssa hänen talonsa pihalla, alkoi sataa. He antoivat toisen sateenvarjonsa naiselle ja seisoivat itse toisen varjon alla. Pariskunnan iloksi nainen tuli muistonviettoon. Hän sanoi, ettei juuri muistanut, mitä todistajat puhuivat, mutta se, miten he kohtelivat häntä, teki häneen niin suuren vaikutuksen, ettei hän voinut olla tulematta tilaisuuteen. Se että pariskunta noudatti niin sanottua kultaista sääntöä, johti selvästikin hyvään tulokseen.

2. Mikä on kultainen sääntö, ja miten voimme noudattaa sitä?

² Mikä on kultainen sääntö? Se on Jeesuksen neuvo: ”Kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille.” (Matt. 7:12.) Miten voimme noudattaa tätä sääntöä? Ensiksikin meidän tulee kysyä itseltämme: jos olisin tuon toisen ihmisen asemassa, miten haluaisin itseäni kohdeltavan? Sitten meidän on otettava toinen huomioon siinä määrin kuin mahdollista. (1. Kor. 10:24.)

3, 4. a) Miksi meidän tulee noudattaa kultaista sääntöä muulloinkin kuin ollessamme tekemisissä toisten uskovien kanssa? b) Mitä tässä kirjoituksessa käsitellään?

 ³ Usein noudatamme kultaista sääntöä, kun olemme tekemisissä toisten uskovien kanssa. Jeesus ei kuitenkaan tarkoittanut, että meidän tulee osoittaa huomaavaisuutta vain niitä kohtaan, jotka ovat meille sukua uskossa. Hän mainitsi tämän säännön puhuessaan siitä, miten meidän on kohdeltava ihmisiä yleensä, jopa vihollisiamme. (Lue Luukkaan 6:27, 28, 31, 35.) Jos meidän kerran on toimittava kultaisen säännön mukaan ollessamme tekemisissä vihollistemme kanssa, kuinka paljon enemmän meidän tulee noudattaa sitä todistaessamme ihmisille, joista monilla saattaa olla ”oikea asenne ikuisen elämän saamiseksi” (Apt. 13:48).

⁴ Seuraavaksi käsitellään neljää kysymystä, jotka on hyvä pitää mielessä sananpalveluksessa: Keille todistamme? Missä puhumme heille? Milloin heille on parasta todistaa? Miten meidän tulisi lähestyä heitä? Tulemme huomaamaan, että nämä kysymykset auttavat meitä ottamaan huomioon niiden tunteet, joille saarnaamme, ja toimimaan sitten sen mukaisesti (1. Kor. 9:19–23).

5. Mitä meidän on hyvä kysyä itseltämme?

⁵ Tavallisesti puhumme palveluksessa yksilöille. Jokaisella on oma taustansa ja omat ongelmansa (2. Aik. 6:29). Kertoessasi hyvää uutista jollekulle kysy itseltäsi: Jos olisin tämän ihmisen asemassa, miten haluaisin itseäni kohdeltavan? Miltä minusta tuntuisi, jos joku tekisi minusta päätelmiä ennen kuin tietäisi, millainen oikeasti olen? Näiden kysymysten miettiminen auttaa meitä kohtelemaan jokaista tapaamaamme ihmistä yksilönä.

6, 7. Mitä meidän tulisi tehdä, jos joku tapaamamme ihminen vaikuttaa riidanhaluiselta?

⁶ Kukaan ei halua, että hänet leimataan hankalaksi. Havainnollistetaanpa tätä. Kristittyinä yritämme parhaamme mukaan noudattaa Raamatun neuvoa: ”Olkoon puheenne aina miellyttävää.” (Kol. 4:6.) Epätäydellisyyden vuoksi kuitenkin sanomme toisinaan jotain sellaista, mitä myöhemmin kadumme (Jaak. 3:2). Jos puhuisimme jollekulle epäystävällisesti, koska meillä kenties on huono päivä, emme haluaisi, että meidät leimataan töykeiksi tai tahdittomiksi. Toivoisimme, että meihin suhtaudutaan ymmärtäväisesti. Eikö meidän tulisi olla yhtä huomaavaisia toisia kohtaan?

⁷ Jos joku palveluksessa tapaamasi ihminen vaikuttaa riidanhaluiselta, eikö olisi hyvä yrittää ymmärtää häntä? Ehkä hänellä on paineita työpaikalla tai koulussa, tai hänellä voi olla vakavia terveysongelmia. Usein ne, jotka ovat aluksi suhtautuneet Jehovan todistajiin kielteisesti, ovat muuttuneet myötämielisiksi, kun heitä on kohdeltu lempeästi ja kunnioittavasti (Sananl. 15:1; 1. Piet. 3:15).

8. Miksi meidän tulisi kertoa Valtakunnan sanomaa ”kaikenlaisille ihmisille”?

⁸ Tapaamme kenttäpalveluksessa ihmisiä hyvin erilaisista taustoista. Muutaman viime vuoden aikana Vartiotornin palstalla ”Raamattu voi muuttaa elämän” on julkaistu yli 60 kokemusta ihmisistä, jotka olivat aikaisemmin esimerkiksi varkaita, alkoholin suurkuluttajia, jengiläisiä tai huumeiden käyttäjiä. Joukossa on ollut myös poliitikkoja, pappeja ja urakeskeisiä ihmisiä. Jotkut viettivät moraalitonta elämää. He kaikki kuitenkin kuulivat hyvän uutisen, alkoivat tutkia Raamattua, tekivät elämässään muutoksia ja omaksuivat totuuden.  Meidän ei tulisi siksi ajatella kenestäkään, että hänelle on turha esittää Valtakunnan sanomaa. (Lue 1. Korinttilaiskirjeen 6:9–11.) Sen sijaan tajuamme, että ”kaikenlaiset ihmiset” voivat omaksua totuuden (1. Kor. 9:22).

9. Miksi meidän tulee kunnioittaa toisten kotia?

⁹ Missä teemme sananpalvelustamme? Usein tavoitamme ihmisiä heidän kotoaan (Matt. 10:11–13). Toivomme, että muut osoittavat kunnioitusta meidän kotiamme ja omaisuuttamme kohtaan. Kotihan on meille tärkeä paikka, ja haluamme, että saamme olla siellä rauhassa ja turvassa. Meidän tulisi samoin kunnioittaa lähimmäistemme omaisuutta. Sen tähden on hyvä miettiä, miten suhtaudumme heidän kotiinsa talosta taloon -palveluksessa (Apt. 5:42).

10. Miten voimme sananpalveluksessa välttää häiritsemästä ihmisiä?

¹⁰ Nykymaailma on rikollinen, ja siksi vieraisiin suhtaudutaan usein epäluuloisesti (2. Tim. 3:1–5). Emme halua ruokkia tällaisia epäluuloja. Oletetaanpa, että olemme talon etuovella soittamassa ovikelloa. Jos kukaan ei tule avaamaan, voisimme tuntea houkutusta kurkistaa sisään ikkunasta tai kävellä talon taakse etsimään asukkaita. Monilla alueilla tämä todennäköisesti häiritsisi talonväkeä ja saattaisi herättää ihmetystä myös naapureissa. Meidän tulee kyllä tehdä saarnaamistyötä perusteellisesti (Apt. 10:42). Haluamme kertoa iloista sanomaamme, ja meillä on hyvä vaikutin (Room. 1:14, 15). Meidän on kuitenkin viisasta varoa aiheuttamasta alueellamme tarpeetonta häiriötä. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Me emme millään tavalla anna aihetta kompastumiseen, jottei palvelustamme moitittaisi.” (2. Kor. 6:3.) Kun osoitamme kunnioitusta alueemme ihmisten kotia ja omaisuutta kohtaan, käytöksemme saattaa vetää joitakuita totuuden yhteyteen. (Lue 1. Pietarin kirjeen 2:12.)

11. Miksi olemme iloisia siitä, että toiset kunnioittavat aikatauluamme?

¹¹ Useimpien kristittyjen elämä on kiireistä. Saadaksemme velvollisuutemme hoidettua panemme asiat tärkeysjärjestykseen ja suunnittelemme ajankäyttömme huolellisesti (Ef. 5:16; Fil. 1:10). Voimme harmistua, jos jokin sotkee aikataulumme. Olemme siksi iloisia siitä, että toiset eivät kuluta kohtuuttomasti aikaamme vaan osoittavat järkevyyttä siinä, milloin tulevat luoksemme. Miten voimme noudattaa kultaista sääntöä ja kunnioittaa niitä, joille saarnaamme?

12. Miten voimme saada selville, mikä on paras aika tavoittaa alueen ihmisiä?

¹² On tärkeää saada selville, mikä on paras aika tavoittaa alueen ihmisiä. Milloin he ovat todennäköisesti kotona ja vastaanottavaisella mielellä? Meidän olisi hyvä mukauttaa aikataulumme sellaiseksi, että voisimme käydä heidän luonaan noina aikoina. Jossain päin maailmaa talosta taloon -työ on tuottoisinta myöhään iltapäivällä tai alkuillasta. Jos näin on sinun alueellasi, voisitko tehdä talosta taloon -työtä ainakin jossain määrin juuri tuohon aikaan? (Lue 1. Korinttilaiskirjeen 10:24.) Jehova siunaa varmasti uhraukset, joita teemme osallistuaksemme palvelukseen alueemme ihmisten kannalta parhaana aikana.

13. Miten voimme osoittaa kunnioittavamme ovenavaajaa?

¹³ Millä muulla tavoin voimme osoittaa kunnioittavamme ovenavaajaa?  Kun tapaamme vastaanottavaisen ihmisen, meidän tulee antaa hänelle hyvää todistusta, muttei kuitenkaan viipyä liian pitkään. Hän on saattanut varata tuon ajan jollekin muulle mielestään tärkeälle asialle. Jos hän sanoo olevansa kiireinen, voimme luvata, että esitämme asiamme lyhyesti – ja meidän tulee myös pitää lupauksemme (Matt. 5:37). Lopuksi on hyvä kysyä, milloin hänelle sopisi jatkaa keskustelua. Jotkut julistajat sanovat: ”Haluaisin tulla luoksenne uudestaan. Olisiko parasta, että soitan tai lähetän tekstiviestin ennen kuin tulen käymään?” Kun otamme alueen ihmisten aikataulun huomioon, toimimme Paavalin tavoin, joka ei ”etsinyt omaa etuaan, vaan monien, jotta he pelastuisivat” (1. Kor. 10:33).

14–16. a) Miksi meidän tulisi tehdä puhuteltavalle selväksi käyntimme tarkoitus? Kerro esimerkki. b) Millaisen lähestymistavan muuan matkavalvoja on havainnut hyväksi?

¹⁴ Kuvitellaanpa, että saamme puhelinsoiton joltakulta, jonka ääntä emme tunnista. Ventovieras soittaja kysyy meiltä, millaisesta ruoasta pidämme. Ihmettelemme, kuka hän on ja mitä hän oikein tahtoo. Kohteliaisuudesta saatamme jatkaa keskustelua vähän aikaa, mutta sitten todennäköisesti ilmaisemme haluavamme lopettaa sen. Entä jos soittaja olisi ensin esitellyt itsensä, sanonut työskentelevänsä ravitsemusalalla ja kertonut, että hänellä on meille hyödyllistä tietoa? Olisimme luultavasti kuunnelleet häntä paljon mieluummin. Mehän  arvostamme sitä, että meille puhutaan suoraan mutta tahdikkaasti. Mitä tämä esimerkki opettaa meille siitä, miten lähestyä ihmisiä palveluksessa?

¹⁵ Monilla alueilla meidän on tehtävä puhuteltavalle selväksi käyntimme tarkoitus. Meillä on kyllä arvokasta tietoa, jota hänellä ei ole, mutta miltä hänestä mahtaisi tuntua, jos emme esittelisi itseämme kunnolla vaan aloittaisimme oikopäätä vaikkapa kysymällä: ”Jos voisitte poistaa maailmasta minkä tahansa ongelman, niin minkä poistaisitte?” Haluaisimme tietenkin tällä kysymyksellä saada selville, mitä hän ajattelee, ja ohjata sitten keskustelun Raamattuun. Hän saattaisi kuitenkin ihmetellä: ”Kuka tämä vieras ihminen on, ja miksi hän minulta tällaisia kyselee. Mitä hän oikein tahtoo?” Meidän tulisi selvästikin saada ovenavaaja tuntemaan olonsa levolliseksi (Fil. 2:3, 4). Miten voimme onnistua siinä?

¹⁶ Muuan matkavalvoja on havainnut hyväksi seuraavan lähestymistavan. Tervehdittyään ovenavaajaa ja esiteltyään itsensä hän ojentaa traktaatin Haluaisitko tietää totuuden? ja sanoo: ”Annamme tämän lehtisen tänään kaikille, joita tapaamme tällä alueella. Tässä on kuusi kysymystä, joita monet pohtivat. Olkaa hyvä.” Veli kertoo, että käynnin tarkoituksen tultua selväksi tunnelma yleensä vapautuu. Tämän jälkeen on usein helpompi saada keskustelu käyntiin. Seuraavaksi matkavalvoja kysyy puhuteltavalta: ”Oletteko joskus miettinyt jotain näistä kysymyksistä?” Jos hän mainitsee niistä jonkin, veli avaa traktaatin ja käsittelee sitä, miten Raamattu siihen vastaa. Muussa tapauksessa hän itse valitsee kysymyksen ja jatkaa keskustelua, niin ettei puhuteltava tunne joutuneensa tukalaan tilanteeseen. Keskustelun voi tietysti aloittaa monella tapaa. Joillakin alueilla odotetaan enemmän muodollisuuksia ennen kuin päästään asiaan. Tärkeintä on muokata esitys sellaiseksi, että alueemme ihmiset haluavat todennäköisimmin kuunnella sanomaamme.

17. Millä tavoilla voimme noudattaa kultaista sääntöä?

¹⁷ Millä tavoilla siis noudatamme kultaista sääntöä sananpalveluksessamme? Kohtelemme jokaista tapaamaamme ihmistä yksilönä. Osoitamme kunnioitusta hänen kotiaan ja muuta omaisuuttaan kohtaan. Pyrimme osallistumaan palvelukseen sellaiseen aikaan, kun ihmiset ovat todennäköisimmin kotona ja vastaanottavaisella mielellä. Yritämme kertoa asiamme niin, että se vetoaa paikallisiin ihmisiin.

18. Millaisia tuloksia voimme odottaa, kun kohtelemme ihmisiä niin kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan?

¹⁸ Kun kohtelemme alueemme ihmisiä niin kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan, voimme odottaa hyviä tuloksia. Ystävällisyys ja huomaavaisuus saavat valomme loistamaan, korostavat Raamatun periaatteiden arvoa ja kirkastavat taivaallista Isäämme (Matt. 5:16). Kunnioittava lähestymistapa voi vetää yhä useampia ihmisiä totuuden yhteyteen (1. Tim. 4:16). Ja ottavatpa ihmiset Valtakunnan sanoman vastaan tai eivät, me tunnemme tyydytystä tietäessämme, että teemme parhaamme suorittaaksemme palveluksemme täydelleen (2. Tim. 4:5). Meidän kaikkien on hyvä jäljitellä apostoli Paavalia, joka kirjoitti: ”Kaiken minä teen hyvän uutisen tähden päästäkseni siitä toisten kanssa osalliseksi.” (1. Kor. 9:23.) Noudattakaamme siksi aina kultaista sääntöä sananpalveluksessa.