Muinaisen Israelin kuningas Daavid lauloi ylistyslaulussaan Luojalle: ”Sinun tahtosi, oi Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on sisimmässäni.” (Ps. 40:8.) Vaikka Daavid kohtasi elämässään vaikeuksia ja paineita, hän nautti aidosti tosi Jumalan tahdon tekemisestä. Hän ei tietenkään ole ainoa, jolle Jehovan palvelus on tuottanut mielihyvää.

Apostoli Paavali sovelsi psalmin 40:8 sanat Messiaaseen eli Kristukseen. Hän kirjoitti: ”[Jeesus] sanoo tullessaan maailmaan: ’ ”Teurasuhria ja uhrilahjaa sinä et tahtonut, mutta sinä valmistit minulle ruumiin. Kokonaispolttouhreja ja syntiuhria sinä et hyväksynyt.” Silloin minä sanoin: ”Katso! Olen tullut (kirjakääröön on kirjoitettu minusta) tekemään sinun tahtosi, oi Jumala.” ’ ” (Hepr. 10:5–7.)

Maan päällä ollessaan Jeesus nautti luomakunnan tarkkailusta, ystävien seurasta ja toisten kanssa aterioimisesta (Matt. 6:26–29; Joh. 2:1, 2; 12:1, 2). Ennen kaikkea häntä kuitenkin kiinnosti taivaallisen Isänsä tahdon tekeminen, ja siitä hän sai eniten iloa. Hän sanoikin: ”Minun ruokani on, että minä teen hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut, ja vien päätökseen hänen työnsä.” (Joh. 4:34; 6:38.) Jeesuksen opetuslapset oppivat Herraltaan, mikä on aidon onnellisuuden salaisuus. He tunsivat syvää iloa kertoessaan halukkaasti ja innokkaasti Valtakunnan sanomaa toisille. (Luuk. 10:1, 8, 9, 17.)

Jeesus kehotti seuraajiaan: ”Menkää – – ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti.” (Matt. 28:19, 20.) Tämän käskyn tottelemiseen sisältyy se,  että kerromme ihmisille hyvää uutista kaikkialla, missä tapaamme heitä, teemme kiinnostuneiden luo uusintakäyntejä ja johdamme heille raamatuntutkisteluja. Tuo työ voi olla hyvin nautittavaa.

Ovatpa ihmiset kiinnostuneita sanomastamme tai eivät, asenteemme vaikuttaa ratkaisevasti siihen, tuottaako sananpalvelus meille iloa. Miksi julistamme edelleen hyvää uutista, vaikka monet suhtautuvat siihen välinpitämättömästi? Koska tajuamme, että saarnaamalla Valtakuntaa ja tekemällä opetuslapsia osoitamme rakastavamme Jumalaa ja lähimmäistämme. Kyseessä on elämä, sekä oma että lähimmäistemme (Hes. 3:17–21; 1. Tim. 4:16). Katsotaanpa, mikä on auttanut monia niistä, jotka saarnaavat kanssamme hyvää uutista, säilyttämään tai sytyttämään uudelleen palvelusintonsa haastavilla alueilla.

Sananpalveluksessa saadaan usein hyviä tuloksia, kun käytetään sopivia kysymyksiä. Eräänä aamuna Amalia näki puistossa sanomalehteä lukevan miehen ja meni kysymään, oliko lehdessä hyviä uutisia. Kun mies vastasi kieltävästi, Amalia sanoi: ”Minulla on teille hyvä uutinen Jumalan valtakunnasta.” Tämä herätti miehen kiinnostuksen, ja hänen kanssaan alettiin tutkia Raamattua. Amalia onnistui aloittamaan samassa puistossa kolme tutkistelua.

Janice on alkanut pitää työpaikkaansa kenttäalueenaan. Kun eräs vartija ja muuan toinen työtoveri olivat kiinnostuneita eräästä Vartiotornin kirjoituksesta, hän tarjoutui tuomaan heille lehdet säännöllisesti. Hän lupasi tuoda niitä myös eräälle työntekijälle, joka ihaili Vartiotorni- ja Herätkää!-lehdissä käsiteltävien aiheiden monipuolisuutta. Tämä sai vielä yhden työtoverin pyytämään lehtiä. ”Jehova todella siunasi minua!” Janice sanoo. Hänellä oli lopulta työpaikallaan lehtikierros, johon kuului 11 henkeä.

Eräs matkavalvoja suositteli, etteivät julistajat talosta taloon -työssä päättäisi keskusteluaan ovenavaajan kanssa vain sanomalla, että he palaavat jonakin toisena päivänä. Sen sijaan he voisivat kysyä puhuteltavalta: ”Saisinko näyttää, miten Raamattua tutkitaan?” tai: ”Minä päivänä ja mihin kellonaikaan voisin palata jatkamaan keskustelua?” Tuo matkavalvoja kertoi, että tällä tavoin erään seurakunnan veljet ja sisaret aloittivat yhden vierailuviikon aikana 44 raamatuntutkistelua.

Voimme onnistua työssämme hyvin, kun teemme uusintakäynnit nopeasti, jo muutaman päivän kuluessa ensimmäisestä käynnistä. Minkä vuoksi? Koska näin osoitamme, että tosiaan haluamme auttaa vilpitönsydämisiä ihmisiä ymmärtämään Raamattua. Kun eräältä naiselta kysyttiin, miksi hän alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa, hän sanoi: ”Aloin tutkia, koska he ilmaisivat  minua kohtaan vilpitöntä kiinnostusta ja rakkautta.”

Käytyään tienraivaajien palveluskoulun Madaí johti tuota pikaa 15:tä raamatuntutkistelua ja oli lisäksi voinut antaa 5 tutkistelua toisille julistajille. Useat tämän sisaren tutkisteluoppilaista alkoivat käydä kokouksissa säännöllisesti. Mikä auttoi häntä aloittamaan niin monia tutkisteluja? Koulu sai hänet vakuuttumaan siitä, että on tärkeää käydä yhä uudelleen niiden luona, jotka ovat ensimmäisellä käynnillä osoittaneet kiinnostusta. Eräs toinen sisar, joka on opettanut Raamatun totuuksia monille, sanoo: ”Olen huomannut, että voidaksemme auttaa ihmisiä, jotka haluavat tulla tuntemaan Jehovan, meidän täytyy tehdä hellittämättä uusintakäyntejä.”

Uusintakäyntien tekeminen ja raamatuntutkistelujen johtaminen vaatii kyllä työtä, mutta siunaukset jättävät varjoonsa kaiken vaivannäön. Tekemällä parhaamme Valtakunnan saarnaamistyössä voimme auttaa toisia ”totuuden täsmälliseen tuntemukseen”, ja se saattaa merkitä heille pelastusta (1. Tim. 2:3, 4). Me taas voimme saada siitä vertaansa vailla olevaa iloa ja tyydytystä.