1, 2. Miten Jehova suhtautuu maan päällä oleviin palvelijoihinsa?

KUN vanhemmat seuraavat lastensa leikkejä, he hämmästelevät usein heidän synnynnäisiä kykyjään. Ehkä sinulla on tästä omakohtaista kokemusta. Yksi lapsi näyttää olevan luonnostaan ketterä ja liikunnallinen, kun taas toinen on hyvä lautapeleissä, taiteellisesti lahjakas tai kätevä käsistään. Mutta ovatpa lasten kyvyt ja lahjat millaisia tahansa, vanhemmat ovat iloisia saadessaan ne selville.

² Jehovakin on hyvin kiinnostunut maallisista lapsistaan. Hän pitää nykyään eläviä palvelijoitaan ”kaikkien kansakuntien haluttuina” (Hagg. 2:7). He ovat hänen silmissään kallisarvoisia ennen kaikkea uskonsa ja antaumuksensa vuoksi. Ehkä olet kuitenkin huomannut, että Jehovan nykyisillä palvelijoilla on paljon erilaisia lahjoja. Jotkut veljet ovat eteviä puhujia, toisilla puolestaan on erinomainen organisointikyky. Monet sisaret oppivat helposti vieraita kieliä ja hyödyntävät niitä sananpalveluksessa, toiset taas tukevat esimerkillisesti rohkaisun tarpeessa olevia tai huolehtivat sairaista (Room. 16:1, 12). Emmekö olekin kiitollisia siitä, että saamme olla seurakunnassa näiden veljien ja sisarten kanssa?

3. Mitä kysymyksiä tässä kirjoituksessa tarkastellaan?

³ On kuitenkin myös niitä, jotka eivät vielä ole löytäneet  paikkaansa seurakunnassa. Heitä ovat esimerkiksi jotkut nuoret tai vasta kastetut veljet. Miten voimme auttaa heitä hyödyntämään kykyjään ja mahdollisuuksiaan täysin määrin? Miksi meidän tulisi suhtautua heihin Jehovan tavoin ja etsiä heissä olevaa hyvää?

4, 5. Miten Tuomarien 6:11–16:ssa oleva kertomus osoittaa, että Jehova näkee palvelijoidensa kyvyt?

⁴ Monet Raamatun kertomukset osoittavat selvästi, että Jehova näkee paitsi palvelijoissaan olevan hyvän myös heidän kykynsä ja mahdollisuutensa. Esimerkiksi kun Jumala valitsi Gideonin vapauttamaan israelilaiset midianilaisten sorrosta, tämä oli varmasti ymmällään enkelin sanoista: ”Jehova on kanssasi, sinä urhoollinen, väkevä mies.” Selvästikään Gideon ei tuolloin pitänyt itseään ”väkevänä”. Hän ilmaisi, että hänellä oli epäilyksiä ja että hän tunsi olevansa merkityksetön. Mutta kuten keskustelun edetessä kävi ilmi, Jehovalla oli palvelijastaan paljon myönteisempi näkemys. (Lue Tuomarien 6:11–16.)

⁵ Jehova uskoi Israelin vapauttamisen Gideonin tehtäväksi tarkkailtuaan hänen kykyjään. Jehovan enkeli oli esimerkiksi nähnyt, miten Gideon pui vehnää kaikin voimin. Enkelin huomio oli kuitenkin kiinnittynyt myös johonkin muuhun. Raamatun aikoina maanviljelijät tavallisesti puivat viljaa avoimella paikalla, missä tuuli vei akanat mennessään. Yllättävää kyllä Gideon pui vehnän salaa viinikuurnassa, jotta hänen niukka satonsa olisi pysynyt piilossa midianilaisilta. Miten nerokasta! Ei ihme, että Gideon oli Jehovan silmissä enemmän kuin varovainen viljelijä: hän oli terävä-älyinen mies. Jehova tosiaankin näki hänen kykynsä ja päätti käyttää häntä.

6, 7. a) Miten Jehovan näkemys profeetta Aamoksesta erosi joidenkin israelilaisten näkemyksestä? b) Mikä osoittaa, ettei Aamos ollut oppimaton?

⁶ Jehova huomasi myös profeetta Aamoksen kyvyt, vaikka monet olisivat saattaneet pitää häntä merkityksettömänä. Aamos kertoi, että hän kasvatti työkseen lampaita ja puhkoi sykomoripuiden viikunoita, joita pidettiin köyhien ruokana. Kun Jehova antoi Aamoksen tehtäväksi julistaa tuomiosanomaa epäjumalanpalvelusta harjoittavalle Israelin kymmenen heimon valtakunnalle, jotkut israelilaiset saattoivat ajatella hänen olleen huono valinta. (Lue Aamoksen 7:14, 15.)

⁷ Vaikka Aamos oli kotoisin syrjäisestä kylästä, hän tiesi niin paljon senaikaisista tavoista ja hallitsijoista, ettei häntä suinkaan voida pitää oppimattomana. Hän oli ilmeisen hyvin perillä Israelissa vallinneista oloista, ja ehkä hän sai naapurikansoja koskevia tietoja matkustavilta kauppiailta. (Aam. 1:6, 9, 11, 13; 2:8; 6:4–6.) Jotkut nykyiset raamatunoppineet ylistävät Aamoksen kirjallisia kykyjä. Sen lisäksi että tämä profeetta käytti yksinkertaisia ja voimakkaita sanoja, hän hyödynsi rinnastuksia ja sanaleikkejä. Aamoksen rohkea vastaus turmeltuneelle pappi Amasjalle todisti, että Jehova oli valinnut oikean miehen ja pystyi käyttämään hänen kykyjään, jotka eivät ehkä aluksi olleet selvästi nähtävissä. (Aam. 7:12, 13, 16, 17.)

8. a) Mitä Jehova lupasi Daavidille? b) Miksi psalmin 32:8:n sanat rohkaisevat niitä, jotka eivät luota itseensä tai kykyihinsä?

⁸ Jehova tosiaankin huomaa jokaisen palvelijansa kyvyt ja mahdollisuudet. Hän lupasi, että hän opastaisi aina kuningas Daavidia ja että hänen ”silmänsä tarkkaisi” häntä. (Lue psalmi 32:8.) Miksi tämän tulisi rohkaista meitä? Vaikka meiltä puuttuisi itseluottamusta, Jehova  voi auttaa meitä saavuttamaan tavoitteita, joihin emme olisi voineet edes kuvitella pääsevämme. Samoin kuin opettaja tarkkailee kokematonta kalliokiipeilijää auttaakseen häntä löytämään kohtia, joihin tarttua, Jehova haluaa opastaa meitä edistyäksemme hengellisesti. Auttaessaan meitä hyödyntämään kykyjämme täysin määrin hän saattaa käyttää myös uskonveljiämme. Millä tavoin?

9. Miten voimme Paavalin kehotuksen mukaisesti ”pitää silmällä” toisten parasta?

⁹ Paavali kehotti kaikkia kristittyjä ”pitämään silmällä” toisten uskovien parasta. (Lue Filippiläiskirjeen 2:3, 4.) Hänen neuvonsa mukaisesti meidän tulisi panna merkille toisten lahjat ja kyvyt ja antaa niistä tunnustusta. Miltä meistä tuntuu, kun joku osoittaa olevansa kiinnostunut edistymisestämme? Yleensä se tuo esiin parhaat puolemme ja kannustaa meitä edistymään edelleen. Vastaavasti kun ilmaisemme arvostavamme toisia uskovia, autamme heitä kukoistamaan ja kasvamaan hengellisesti.

10. Ketkä erityisesti kaipaavat huomiotamme?

¹⁰ Ketkä erityisesti kaipaavat huomiotamme? Toisinaan me kaikki tietysti tarvitsemme erityishuomiota. Mutta varsinkin nuorten ja vasta kastettujen veljien on tarpeen tuntea, että he ovat tosiaan mukana seurakunnan toiminnassa. Tämä auttaa heitä ymmärtämään, että heillä on keskuudessamme oma tärkeä osansa. Jos toisaalta emme antaisi heille tunnustusta, heidän halunsa edistyä saattaisi tukahtua, vaikka Jumalan sana kannustaa heitä pätevöitymään palvelustehtäviin (1. Tim. 3:1).

11. a) Miten muuan vanhin auttoi erästä nuortamiestä voittamaan ujoutensa? b) Mitä Julienin kokemuksesta voidaan mielestäsi oppia?

¹¹ Vanhin nimeltä Ludovic, joka hyötyi nuorempana tällaisesta kiinnostuksesta, sanoo: ”Kun osoitan olevani aidosti kiinnostunut jostakusta, hän edistyy nopeammin.” Hän on auttanut esimerkiksi Julien-nimistä ujoa nuortamiestä ja kertoo: ”Hyvistä aikeista huolimatta Julien toimi joskus hieman kömpelösti, eikä hänen käytöksensä siksi ollut kovin luonnollista. Näin kuitenkin, että hän oli hyvin huomaavainen ja halusi auttaa toisia seurakuntalaisia. Niinpä en kyseenalaistanut hänen vaikuttimiaan vaan keskityin hänen myönteisiin ominaisuuksiinsa ja yritin rohkaista häntä.” Aikanaan Julien pätevöityi avustavaksi palvelijaksi, ja nyt hän toimii vakituisena tienraivaajana.

12. Mikä on välttämätöntä, jotta voisimme auttaa toisia edistymään? Kerro esimerkki.

¹² Voidaksemme auttaa toisia hyödyntämään kykyjään täysin määrin meidän täytyy tietenkin pitää silmämme auki. Kuten Julienin kokemus osoittaa, meidän on katsottava ihmisen heikkouksien yli ja nähtävä hänen hyvät ominaisuutensa ja taitonsa, joita voidaan edelleen kehittää. Juuri näin Jeesus suhtautui apostoli Pietariin. Vaikka Pietari vaikutti joskus epävakaalta, Jeesus ennusti, että hänestä tulisi luja kuin kallio (Joh. 1:42).

13, 14. a) Miten Barnabas osoitti tarkkanäköisyyttä nuorta Markusta kohtaan? b) Miten eräälle nuorelle veljelle annettiin samankaltaista apua kuin Markukselle? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.)

¹³ Barnabas osoitti tällaista tarkkanäköisyyttä Johannesta kohtaan, jonka roomalainen lisänimi oli Markus (Apt. 12:25). Kun Paavali teki Barnabaan kanssa ensimmäisen lähetysmatkansa, Markus toimi heidän ”palvelijanaan” ja ehkäpä huolehti heidän fyysisistä tarpeistaan. Pamfyliassa Markus kuitenkin yhtäkkiä jätti toverinsa pulaan. Heidän täytyi lähteä ilman häntä kohti pohjoista ja kulkea  sellaisen seudun läpi, joka oli surullisen kuuluisa maantierosvoistaan. (Apt. 13:5, 13.) Ilmeisesti Barnabas ei silti pitänyt Markusta epäluotettavana vaan tarttui myöhemmin tilaisuuteen viedä hänen valmennuksensa päätökseen (Apt. 15:37–39). Näin tästä nuoresta miehestä kasvoi kypsä Jehovan palvelija. On kiinnostavaa, että Markus oli Paavalin kanssa Roomassa tämän vankeusaikana. Kirjeessään Kolossan seurakunnan kristityille Paavali välitti Markuksen terveiset ja puhui hänestä hyvää. (Kol. 4:10.) Kuvittele, miten tyytyväinen Barnabaan on täytynyt olla, kun Paavali jopa pyysi saada Markuksen avukseen (2. Tim. 4:11).

¹⁴ Hiljattain vanhimmaksi nimitetty Alexandre muistelee, miten muuan ymmärtäväinen veli auttoi häntä: ”Nuorempana julkisen rukouksen pitäminen oli minulle yhtä tuskaa. Eräs vanhin opetti, miten voisin valmistautua ja tuntea oloni rauhallisemmaksi. Sen sijaan että hän olisi sivuuttanut minut, hän pyysi minua säännöllisesti esittämään rukouksia kenttäpalveluskokouksissa. Aikanaan sain lisää varmuutta.”

15. Miten Paavali ilmaisi arvostusta uskonveljiään kohtaan?

¹⁵ Kun huomaamme toisessa kristityssä jonkin hyvän ominaisuuden, kerrommeko hänelle, miten paljon arvostamme sitä? Roomalaiskirjeen 16. luvussa Paavali antoi yli 20 uskonveljelleen tunnustusta ominaisuuksista, jotka saivat hänet rakastamaan heitä (Room. 16:3–7, 13). Hän esimerkiksi sanoi, että Andronikos ja Junias olivat palvelleet Kristusta pitempään kuin hän itse, ja korosti näin heidän kristillistä kestävyyttään. Paavali puhui lämpimästi myös Rufuksen äidistä viitaten mahdollisesti siihen, että tämä oli aiemmin pitänyt hänestä rakkaudellisesti huolta.

16. Mitä nuorelle annettu kiitos voi saada aikaan?

¹⁶ Aito kiitos voi johtaa erinomaisiin tuloksiin. Esimerkiksi Ranskassa asuvaa Rico-nimistä nuorta masensi se, että hänen ei-uskova isänsä ei halunnut päästää häntä kasteelle. Rico arveli joutuvansa odottamaan, kunnes olisi täysi-ikäinen, ennen kuin hän voisi palvella Jehovaa täysipainoisesti. Lisäksi häntä harmitti se, että häntä pilkattiin koulussa. Seurakunnan vanhin Frédéric, jota pyydettiin tutkimaan hänen kanssaan, kertoo: ”Kiitin Ricoa, sillä vastustus osoitti, että hänellä oli rohkeutta puhua uskostaan.” Hänen sanansa vahvistivat Ricon päätöstä jatkaa hengellistä edistymistä ja auttoivat häntä saamaan läheisemmän suhteen isäänsä. Rico meni kasteelle 12-vuotiaana.

17. a) Miten voimme auttaa veljiämme edistymään? b) Millä tavoin eräs lähetystyöntekijä on rohkaissut nuoria veljiä, ja mitä siitä on seurannut?

¹⁷ Aina kun kiitämme uskonveljiämme heidän hoidettuaan hyvin jonkin tehtävän, kannustamme heitä palvelemaan Jehovaa entistä täydemmin. Ranskan  Betelissä vuosikausia palvellut Sylvie * huomauttaa, että sisaretkin voivat antaa kiitosta veljille. Hän on havainnut, että usein naiset panevat merkille ja arvostavat eri piirteitä kuin miehet ja siksi ”heidän rohkaisun sanansa voivat täydentää sitä, mitä kokeneet veljet sanovat”. Hän lisää: ”Pidän velvollisuutenani kiittää toisia.” (Sananl. 3:27.) Ranskan Guayanassa lähetystyöntekijänä toimiva Jérôme on auttanut monia nuoria miehiä pätevöitymään lähetyspalvelukseen. Hän sanoo: ”Olen huomannut, että kun kiitän nuoria veljiä joistakin sananpalvelukseen liittyvistä nimenomaisista seikoista tai huolellisesti harkituista vastauksista, he saavat lisää varmuutta. Tämä kannustaa heitä kehittämään lahjojaan edelleen.”

18. Miksi on hyödyllistä työskennellä yhdessä nuorten veljien kanssa?

¹⁸ Voimme vauhdittaa veljiemme hengellistä edistymistä myös työskentelemällä yhdessä heidän kanssaan. Vanhin voisi pyytää tietokoneiden käytössä etevää nuorta veljeä tulostamaan jw.org-verkkosivustolta jotakin, mistä olisi hyötyä ja iloa niille iäkkäille, joilla ei ole tietokonetta. Jos teet jotain valtakunnansalin kunnossapitoon liittyvää, voisitko pyytää nuorta veljeä avuksesi? Kun olet aloitteellinen, sinulle tarjoutuu mahdollisuus tarkkailla nuoria, antaa heille kiitosta ja nähdä siitä koituvat tulokset (Sananl. 15:23).

19, 20. Miksi meidän tulisi auttaa toisia edistymään?

¹⁹ Kun Jehova nimitti Joosuan Israelin kansan johtajaksi, hän myös käski Moosesta ”rohkaisemaan” ja ”vahvistamaan” tätä. (Lue 5. Mooseksen kirjan 3:28.) Maailmanlaajuisen seurakuntamme yhteyteen tulee yhä enemmän ihmisiä. Kaikki kokeneet kristityt – muutkin kuin vanhimmat – voivat auttaa nuoria veljiä ja uusia todistajia hyödyntämään kykyjään ja mahdollisuuksiaan täysin määrin. Tämän ansiosta monet ryhtyvät kokoaikaisiksi sananpalvelijoiksi ja entistä useammista tulee ”päteviä opettamaan toisia” (2. Tim. 2:2).

²⁰ Kuulummepa johonkin vakiintuneeseen seurakuntaan tai pieneen ryhmään, josta on kasvamassa seurakunta, meidän on hyvä rakentaa tulevaisuutta silmällä pitäen. Onnistuaksemme tässä meidän tulee jäljitellä Jehovaa, joka etsii aina hyvää palvelijoistaan.