APOSTOLI Pietari itki katkerasti, kun hän oli kieltänyt tuntevansa Jeesuksen. Vaikka hänen olisi kamppailtava päästäkseen taas hengelliseen tasapainoon, Jeesus halusi käyttää häntä toisten auttamiseen. Jeesus olikin sanonut hänelle: ”Kun sinä kerran olet palannut, vahvista veljiäsi.” (Luuk. 22:32, 54–62.) Pietarista tuli yksi ensimmäisen vuosisadan kristillisen seurakunnan tukipilareista (Gal. 2:9). Samalla tavoin mies, joka on joskus palvellut vanhimpana, pystyy ehkä jälleen huolehtimaan tuosta tehtävästä ja iloitsemaan toisten uskovien hengellisestä vahvistamisesta.

Jotkut valvojina palvelleet on poistettu tehtävästään, mikä on voinut saada heidät tuntemaan itsensä epäonnistuneeksi. Julio, * joka toimi vanhimpana Etelä-Amerikassa yli 20 vuotta, sanoi: ”Puheiden valmistaminen, veljien luona vieraileminen ja paimennustyö olivat hyvin iso osa elämääni. Yhtäkkiä tuo kaikki oli poissa ja jäljelle jäi ammottava aukko. Se oli kaikin puolin raskasta aikaa.” Nykyään Julio palvelee jälleen vanhimpana.

Opetuslapsi Jaakob kirjoitti: ”Pitäkää sitä pelkkänä ilona, veljeni, kun joudutte monenlaisiin koettelemuksiin.” (Jaak. 1:2.) Hän tarkoitti koettelemuksia, jotka johtuvat vainosta tai omasta epätäydellisyydestämme, ja mainitsi muun muassa itsekkäät halut ja ”puolueelliset teot” (Jaak. 1:14; 2:1; 4:1, 2, 11). Jehovalta tuleva kuritus voi tuntua tuskalliselta (Hepr. 12:11). Tällaisten koettelemusten ei kuitenkaan tarvitse riistää iloamme.

Vaikka sinut olisi poistettu seurakunnan vastuutehtävästä, voit edelleen tutkia uskosi laatua  ja ilmaista rakkautta Jehovaan. Voit myös miettiä, miksi palvelit vanhimpana. Etsitkö omaa etuasi, vai tavoittelitko tätä tehtävää siksi, että rakastit Jumalaa ja tajusit seurakunnan kuuluvan hänelle ja ansaitsevan hellää huolenpitoa? (Apt. 20:28–30.) Aiemmin vanhimpana toimineet, jotka edelleen suorittavat iloiten pyhää palvelusta, todistavat kaikille – myös Saatanalle – että heidän rakkautensa Jehovaan on aitoa.

Kun kuningas Daavidia kuritettiin hänen syyllistyttyään vakaviin synteihin, hän otti ojennuksen vastaan ja sai anteeksi. Hän lauloi: ”Onnellinen on se, jonka kapina on annettu anteeksi, jonka synti on peitetty. Onnellinen on se ihminen, jonka tilille Jehova ei pane erhettä ja jonka hengessä ei ole petollisuutta.” (Ps. 32:1, 2.) Kuritus jalosti Daavidia ja epäilemättä teki hänestä paremman paimenen Jumalan kansalle.

Usein veljistä, jotka palaavat vanhimman tehtävään, tulee parempia paimenia kuin aikaisemmin. ”Nyt minun on helpompi ymmärtää, miten huolehtia hairahtuneista”, sanoi eräs tällainen vanhin. Toinen totesi: ”Arvostan nykyään enemmän sitä, että saan palvella veljiä.”

Psalmista kirjoitti Jehovasta: ”Ei hän aina moiti.” (Ps. 103:9.) Meidän ei siis tule ajatella, ettei Jumala enää koskaan luota ihmiseen, joka on tehnyt vakavan virheen. ”Epäonnistumiseni oli minulle katkera pettymys”, sanoo Ricardo, joka menetti vanhimman tehtävän palveltuaan siinä monta vuotta. ”Riittämättömyyden tunteet estivät minua pitkään palaamasta valvojan tehtävään. En uskonut voivani olla jälleen luottamuksen arvoinen. Mutta koska autan mielelläni toisia, pystyin johtamaan raamatuntutkisteluja, rohkaisemaan veljiä valtakunnansalilla ja käymään heidän kanssaan kenttäpalveluksessa. Tämä auttoi minua saamaan takaisin itseluottamukseni, ja nyt toimin taas vanhimpana.”

Kaunan kantaminen voi estää veljeä palvelemasta vanhimpana. On paljon parempi jäljitellä Jehovan palvelijaa Daavidia, jonka täytyi paeta  kateellista kuningas Saulia. Hän kieltäytyi kostamasta Saulille, vaikka siihen olisi ollut tilaisuuksia. (1. Sam. 24:4–7; 26:8–12.) Saulin kuoltua taistelussa Daavid suri ja sanoi, että Saul ja hänen poikansa Jonatan olivat olleet ”rakastettavia ja miellyttäviä” (2. Sam. 1:21–23). Daavid ei kantanut kaunaa.

Jos tunnet joutuneesi väärinymmärryksen tai epäoikeudenmukaisuuden uhriksi, älä päästä kaunan tunnetta valloilleen. Kun Britanniassa asuva William poistettiin vanhimman tehtävästä noin 30 vuoden jälkeen, hän oli katkera joillekin vanhimmille. Mikä auttoi häntä pääsemään jälleen tasapainoon? ”Jobin kirjan lukeminen rohkaisi minua”, hän sanoo. ”Jos kerran Jehova auttoi Jobia tekemään sovinnon kolmen toverinsa kanssa, niin hän aivan varmasti auttaisi minua tekemään sovinnon kristittyjen vanhinten kanssa!” (Job 42:7–9.)

Jos päätit itse vetäytyä sivuun tehtävästäsi Jumalan lauman paimenena, sinun olisi hyvä miettiä, miksi teit niin. Uuvuitko henkilökohtaisten ongelmien vuoksi? Menivätkö muut asiat elämässäsi etusijalle? Saivatko toisten puutteet sinut lannistumaan? Olipa syy mikä hyvänsä, älä unohda, että vanhimpana pystyit auttamaan toisia useammilla tavoilla. Puheesi vahvistivat heitä, esimerkkisi oli heille rohkaisuksi, ja paimennuskäyntisi auttoivat heitä kestämään koettelemuksia. Uskollinen palveluksesi vanhimpana ilahdutti Jehovan sydämen ja tuotti iloa myös sinulle (Sananl. 27:11).

Jehova on auttanut veljiä saamaan takaisin ilonsa samoin kuin halunsa ottaa johto seurakunnassa. Oletpa vetäytynyt sivuun vanhimman tehtävästä tai onpa sinut poistettu siitä, voit taas ”tavoitella valvojan virkaa” (1. Tim. 3:1). Paavali ei ”lakannut rukoilemasta”, että Kolossan kristityt täyttyisivät Jumalan tahdon täsmällisellä tuntemuksella ”vaeltaakseen Jehovan arvon mukaisesti” ja ”voidakseen täysin miellyttää häntä” (Kol. 1:9, 10). Jos sinulle avautuu tilaisuus toimia jälleen vanhimpana, turvaudu Jehovaan saadaksesi voimaa, kärsivällisyyttä ja iloa. Näinä viimeisinä päivinä Jumalan kansa tarvitsee hengellistä tukea rakkaudellisilta paimenilta. Pystytkö sinä palvelemaan veljiäsi? Haluatko vahvistaa heitä?