1. Mikä ajatus joskus esitetään?

MONESTI sanotaan, että jotain osaa arvostaa vasta sitten kun sen menettää. Oletko sinä ajatellut näin? Asioita, joista on saanut nauttia lapsesta saakka, ei useinkaan arvosta riittävästi. Esimerkiksi joku varakkaassa perheessä varttunut saattaa pitää itsestään selvänä sitä, mitä hänellä on. Nuoret taas eivät ehkä kokemattomuuttaan vielä täysin ymmärrä, mikä elämässä on todella arvokasta.

2, 3. a) Mitä kristittyjen nuorten tulisi varoa? b) Miten voimme kasvattaa arvostusta sitä kohtaan, mitä meillä on?

² Jos olet nuori – kenties teini-iässä tai jo vähän päälle kahdenkymmenen – mikä on sinulle tärkeää? Monilla maailman ihmisillä ovat keskeisellä sijalla hyväpalkkainen työ, mukava koti tai uusimmat ja hienoimmat laitteet. Mutta jos elämämme pyörii vain tällaisen aineellisen ympärillä, meiltä jää puuttumaan jotain tärkeää, nimittäin hengelliset rikkaudet. Valitettavasti miljoonat nykyään elävät eivät ole edes alkaneet etsiä niitä. Teidän nuorten, joilla on kristityt vanhemmat, täytyy varoa menettämästä arvostusta saamaanne hengellistä perintöä kohtaan (Matt. 5:3). Arvostuksen puutteesta saattaa olla surulliset seuraukset,  jotka voivat varjostaa koko loppuelämäänne.

³ Voit kuitenkin välttyä tältä. Mikä auttaa sinua vaalimaan hengellistä perintöäsi? Tässä kirjoituksessa tarkasteltavat Raamatun esimerkit valaisevat sitä, miksi meidän on viisasta arvostaa hengellistä perintöämme. Niiden avulla sekä nuoret että muut kristityt voivat kasvattaa arvostusta saamiaan hengellisiä aarteita kohtaan.

4. Mitä 1. Samuelin kirjan 8:1–5 kertoo Samuelin pojista?

⁴ Raamatussa kerrotaan joistakuista, jotka kyllä saivat runsaan hengellisen perinnön mutta eivät arvostaneet sitä. Profeetta Samuel palveli Jehovaa nuoruudestaan asti ja loi hyvän maineen Jumalan edessä (1. Sam. 12:1–5). Hän näytti perheelleen hyvää mallia, jota hänen poikiensa Joelin ja Abian olisi ollut viisasta jäljitellä. He eivät kuitenkaan arvostaneet sitä vaan osoittautuivat pahoiksi. Toisin kuin isänsä he ”vääristivät oikeutta”. (Lue 1. Samuelin kirjan 8:1–5.)

5, 6. Mitä tapahtui Josian pojille ja pojanpojalle?

⁵ Myös kuningas Josian pojat ovat varoittava esimerkki. Josia näytti erinomaista mallia palvomalla Jehovaa. Kun Jumalan lain kirja löydettiin ja sitä luettiin Josialle, hän pyrki vilpittömästi noudattamaan sen ohjeita. Hän ryhtyi poistamaan maasta epäjumalanpalvelusta ja spiritismiä ja kannusti kansaa tottelemaan Jehovaa. (2. Kun. 22:8; 23:2, 3, 12–15, 24, 25.) Hänen poikansa saivat tosiaan runsaan hengellisen perinnön. Aikanaan kolmesta hänen pojastaan ja yhdestä pojanpojastaan tuli kuninkaita, mutta yksikään heistä ei ilmaissut arvostusta sitä kohtaan, mitä he olivat saaneet.

⁶ Josian pojasta Jehoahasista tuli hänen jälkeensä kuningas, mutta hän ”teki sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä”. Hänen hallittuaan vain kolme kuukautta Egyptin farao vangitsi hänet, ja hän kuoli vankeudessa. (2. Kun. 23:31–34.) Sen jälkeen hänen veljensä Jojakim hallitsi 11 vuotta, eikä hänkään arvostanut sitä, mitä oli saanut isältään. Jojakimin pahojen tekojen vuoksi Jeremia ennusti hänestä: ”Urosaasin hautauksella hänet haudataan.” (Jer. 22:17–19.) Josian muut seuraajat, hänen poikansa Sidkia ja pojanpoikansa Jojakin, eivät olleet sen parempia. Kumpikaan heistä ei toiminut hänen tavallaan oikein. (2. Kun. 24:8, 9, 18, 19.)

7, 8. a) Miten Salomo heitti hukkaan hengellisen perintönsä? b) Mitä voimme oppia Raamatun henkilöistä, jotka heittivät hukkaan hengellisen perintönsä?

⁷ Kuningas Salomo sai paljon isältään Daavidilta. Vaikka Salomolla oli hieno hengellinen tausta ja hän toimi aluksi viisaasti, hän lakkasi myöhemmin arvostamasta sitä, mikä on oikein. ”Tapahtui siihen aikaan, kun Salomo tuli vanhaksi, että hänen omat vaimonsa olivat taivuttaneet hänen sydämensä seuraamaan muita jumalia, eikä hänen sydämensä osoittautunut ehyeksi Jehovaa, hänen Jumalaansa, kohtaan niin kuin hänen isänsä Daavidin sydän.” (1. Kun. 11:4.) Näin Salomo menetti Jehovan suosion.

⁸ Eikö olekin surullista, että nämä miehet, joilla oli lupaava tausta, heittivät hukkaan tilaisuuden toimia oikein? Kaikille nuorille ei kuitenkaan käynyt näin Raamatun aikoina eikä käy nykyäänkään. Pohditaanpa seuraavaksi  joitakin hyviä esimerkkejä, joita nuoret kristityt voivat jäljitellä.

9. Missä mielessä Nooan pojat ovat jäljittelemisen arvoinen esimerkki? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.)

⁹ Yksi jäljittelemisen arvoinen esimerkki ovat Nooan pojat. Heidän isänsä sai käskyn rakentaa arkki ja viedä huonekuntansa sinne. Nooan pojat selvästikin tajusivat, että oli tarpeen tehdä Jehovan tahto. He toimivat epäilemättä yhteistyössä isänsä kanssa ja ryhtyivät auttamaan häntä arkin rakentamisessa. Sitten he menivät arkkiin. (1. Moos. 7:1, 7.) Miksi he tekivät näin? 1. Mooseksen kirjan 7:3:ssa sanotaan, että he veivät eläimet arkkiin ”säilyttääkseen niiden jälkeläisiä elossa koko maan pinnalla”. Ihmisiäkin pelastui. Koska Nooan pojat pitivät arvossa hengellistä perintöään, he saivat olla mukana pelastamassa ihmissukua ja ennallistamassa tosi palvontaa puhdistetun maan päälle. (1. Moos. 8:20; 9:18, 19.)

10. Miten neljä nuorta heprealaista osoitti arvostusta sitä kohtaan, mitä heille oli opetettu?

¹⁰ Satoja vuosia myöhemmin neljä nuorta heprealaista osoitti oppineensa, mikä on todella tärkeää. Hananja, Misael, Asarja ja Daniel vietiin Babyloniin vuonna 617 eaa. He olivat komeita ja älykkäitä, ja heidän olisi ollut helppo sulautua babylonialaiseen yhteiskuntaan. He eivät kuitenkaan toimineet näin vaan ilmaisivat muistavansa, mitä heille oli lapsena opetettu, ja siksi heitä siunattiin runsaasti. (Lue Danielin 1:8, 11–15, 20.)

11. Miten toiset hyötyivät Jeesuksen hengellisestä perinnöstä?

¹¹ Paras esimerkki hengellisen perinnön arvostamisesta on tietenkin Jeesus, Jumalan Poika. Hän oli saanut Isältään paljon ja piti suuressa arvossa sitä, mitä hänelle oli opetettu. Tämä käy ilmi hänen sanoistaan: ”Puhun näitä asioita niin kuin Isä on minua opettanut.” (Joh. 8:28.) Jeesus halusi myös toisten hyötyvän siitä, mitä hän oli saanut. Hän sanoi ihmisjoukoille: ”Minun täytyy julistaa muillekin kaupungeille Jumalan valtakunnan hyvää uutista, sillä sitä varten minut on lähetetty.” (Luuk. 4:18, 43.) Hän auttoi kuulijoitaan tajuamaan, etteivät he saisi olla ”osa maailmasta”, joka ei yleensä anna arvoa hengellisille asioille (Joh. 15:19).

12. a) Miten 2. Timoteuksen kirjeen 3:14–17 soveltuu moniin nuoriin nykyään? b) Mitä nuorten kristittyjen tulisi pohtia?

¹² Tarkastelemiemme nuorten miesten tavoin sinäkin olet voinut saada kasvatuksesi vanhemmilta, jotka palvovat Jehova Jumalaa. Siinä tapauksessa sinuun ehkä soveltuu se, mitä Raamattu sanoo Timoteuksesta. (Lue 2. Timoteuksen kirjeen 3:14–17.) Vanhempasi ovat kertoneet sinulle tosi Jumalasta ja siitä, miten häntä voi miellyttää. He ovat saattaneet opettaa sinua jo ”pienokaisesta asti”. Tämä on varmasti auttanut sinua tulemaan ”viisaaksi pelastuaksesi sen uskon välityksellä, joka on Kristuksen Jeesuksen yhteydessä”, ja olemaan ”täydelleen varustautunut” Jumalan palvelukseen. Sinun on nyt tarpeen tutkia itseäsi ja pohtia, osoitatko arvostusta kaikkea saamaasi kohtaan. Kysy itseltäsi: Miltä minusta tuntuu kuulua uskollisten todistajien pitkään sarjaan? Millaisia ajatuksia minussa herättää se, että olen niiden suhteellisen harvojen ihmisten joukossa, jotka Jumala tuntee? Ymmärränkö, miten suuri  ja ainutlaatuinen etuoikeus on tietää totuus?

13, 14. Mikä kiusaus joillakin kristityillä nuorilla on, mutta miksi olisi epäviisasta antaa sille periksi? Kerro esimerkki.

¹³ Jotkut kristittyjen vanhempien kasvattamat nuoret eivät ehkä näe, miten jyrkästi nykyinen hengellinen paratiisimme eroaa synkästä Saatanan maailmasta. Joillekuille on jopa tullut kiusaus mennä katsomaan, millaista elämä on maailmassa. Mutta juoksisitko auton alle vain saadaksesi selville, miten tuskallista – ja kenties kohtalokasta – se on? Et tietenkään! Vastaavasti meillä ei ole mitään syytä juosta maailman ihmisten kanssa ”samaan irstailun lätäkköön” vain kokeaksemme, miten tuhoisat seuraukset siitä voi olla (1. Piet. 4:4).

¹⁴ Gener, Aasiassa asuva veli, varttui kristityssä perheessä. Hän meni kasteelle 12-vuotiaana, mutta teini-iässä hän alkoi tuntea vetoa maailmaan. Hän sanoo: ”Halusin kokeilla ’vapautta’, jota maailma tarjoaa.” Gener alkoi viettää kaksoiselämää, ja 15-vuotiaana hän oli omaksunut kavereiltaan huonoja tapoja. Hän juopotteli ja kiroili ja tuli usein kotiin yömyöhään oltuaan pelaamassa heidän kanssaan biljardia ja väkivaltaisia tietokonepelejä. Ajan mittaan hän kuitenkin huomasi, ettei maailmallinen elämäntapa tuonut todellista tyydytystä vaan ainoastaan tyhjyyden tunteen. Palattuaan seurakuntaan hän kertoo: ”Edessäni on vieläkin paljon haasteita, mutta Jehovalta tulevia siunauksia on monin verroin enemmän.”

15. Mitä nuorten on taustastaan riippumatta hyvä miettiä?

¹⁵ Seurakunnassa on tietysti myös sellaisia nuoria, joiden vanhemmat eivät ole kristittyjä. Jos sinä olet yksi heistä, mieti, miten huikea etuoikeus on tuntea Luoja ja palvella häntä. Maapallon miljardeista ihmisistä Jehova on huomaavaisesti vetänyt juuri sinut luokseen ja paljastanut sinulle Raamatun totuuden! (Joh. 6:44, 45.) Vain noin joka tuhannes nykyään elävä ihminen tuntee totuuden, ja sinä kuulut heihin. Me kaikki voimme varmasti olla hyvin iloisia totuudesta, olemmepa oppineet sen millä tavoin tahansa. (Lue 1. Korinttilaiskirjeen 2:12.) Gener sanoo:  ”Pelkkä ajatuskin värisyttää minua. Mikä minä olen, että kaikkeuden omistaja Jehova tuntee minut?” (Ps. 8:4.) Eräs samalla seudulla asuva sisar toteaa: ”Koulussa oppilaat ovat tosi ylpeitä jo siitä, että opettaja muistaa heidät. Miten paljon hienompaa on, että Jehova, Suuri Opettaja, tuntee meidät!”

16. Miten kristittyjen nuorten on viisasta toimia?

¹⁶ Kun sinulla kerran on tällainen ainutlaatuinen etuoikeus, päätä entistä lujemmin olla niiden suhteellisen harvojen joukossa, jotka käyttävät elämäänsä viisaasti. Näin sinullakin voi olla paikka Jumalan uskollisten palvelijoiden pitkässä sarjassa. On paljon järkevämpää toimia näin kuin seurata nuorten enemmistöä, joka aivan kuin tokkurassa kulkee tämän maailman mukana kohti tuhoa (2. Kor. 4:3, 4).

17–19. Miksi on järkevää erottua maailmasta?

¹⁷ Tämä ei tietenkään merkitse sitä, että olisi aina helppo erottua maailmasta. Tarkemmin ajatellen ei kuitenkaan ole muuta järkevää vaihtoehtoa. Kuvittele vaikkapa olympiaurheilijaa. Päästäkseen huipputasolle hänen on epäilemättä täytynyt olla erilainen kuin muut. Hänen on todennäköisesti pitänyt kieltäytyä monista aikaa ja huomiota vievistä asioista, jotka haittaisivat harjoittelua. Toisaalta juuri halukkuus olla erilainen on mahdollistanut harjoittelun ja tavoitteen saavuttamisen.

¹⁸ Maailmassa elämää katsellaan lyhytnäköisesti. Jos osoitat kaukokatseisuutta erottumalla maailmasta ja karttamalla sen moraalisesti ja hengellisesti tuhoisia asioita, saat ”lujan otteen todelliseen elämään” (1. Tim. 6:19). Edellä mainittu sisar sanoo: ”Jälkeenpäin tuntuu mahtavalta, kun on pitänyt kiinni siitä, mihin uskoo. Se todistaa, että itsellä on voimaa kulkea vastavirtaan keskellä Saatanan maailmaa. Mikä parasta, silloin voi ikään kuin nähdä, millaista ylpeyttä Jehova Jumala tuntee ja miten hän hymyilee tyytyväisenä. Sillä hetkellä tuntuu hyvältä olla erilainen!”

¹⁹ Kun ihminen keskittää huomionsa vain siihen, mitä voi saada nyt, hänen elämänsä on hyödytöntä (Saarn. 9:2, 10). Jos olet nuori ja ajattelet vakavasti, mikä on elämäsi tarkoitus ja miten pitkään voit elää, et varmaankaan halua ”vaeltaa niin kuin kansakuntien ihmiset”, vaan päätät viettää aidosti tarkoituksellista elämää (Ef. 4:17; Mal. 3:18).

20, 21. Mikä on toivonamme, jos teemme oikeita ratkaisuja, mutta mitä meiltä odotetaan?

²⁰ Jos teemme oikeita ratkaisuja, elämämme voi olla onnellista nykyään ja toivonamme on ”periä maa”, elää ikuisesti. Edessämme on niin monia verrattomia siunauksia, ettemme pysty edes kuvittelemaan niitä kaikkia. (Matt. 5:5; 19:29; 25:34.) Jumala ei kylläkään anna meille niitä automaattisesti, vaan hän odottaa meiltä jotain. (Lue 1. Johanneksen kirjeen 5:3, 4.) Uskollinen palvelus tänä aikana on kuitenkin ehdottomasti uhrausten arvoista!

²¹ Olemme jo saaneet Jumalalta paljon. Meille on karttunut täsmällistä tietoa hänen Sanastaan, ja ymmärrämme selvästi totuuden hänestä ja hänen tarkoituksistaan. Olemme Jehovan todistajia, ja hänen nimensä liitetään meihin. Jumala lupaa olla puolellamme (Ps. 118:7). Olemmepa nuoria tai iäkkäitä, me kaikki tahdomme osoittaa elämäntavallamme, että arvostamme hengellistä perintöämme ja haluamme antaa Jehovalle ”kunnian ikuisesti” (Room. 11:33–36; Ps. 33:12).