1, 2. Miten Jeesus vahvisti opetuslapsia ylösnousemuspäivänään?

JEESUKSEN ylösnousemuspäivä oli yhä meneillään. Kaksi opetuslasta oli menossa jalkaisin noin yhdentoista kilometrin päässä Jerusalemista sijaitsevaan kylään. He eivät tienneet, että Jeesus oli herätetty kuolleista, ja viimeaikaiset tapahtumat vaivasivat heidän mieltään. Yhtäkkiä Jeesus ilmaantui paikalle ja alkoi kulkea heidän kanssaan. Hän onnistui lohduttamaan näitä opetuslapsia. Miten? ”Hän alkoi Mooseksesta ja kaikista Profeetoista ja tulkitsi heille kaikista Raamatun kirjoituksista sen, mikä koski häntä.” (Luuk. 24:13–15, 27.) Heidän sydämestään tuli ”palava”, koska hän ”täysin avasi” heille Raamatun kirjoitukset eli teki heille selväksi niiden merkityksen (Luuk. 24:32).

² Samana iltana nämä kaksi opetuslasta palasivat Jerusalemiin. Tavattuaan apostolit he selostivat, mitä heille oli tapahtunut. Heidän puhuessaan Jeesus näyttäytyi heille kaikille. Hänen apostolinsa kuitenkin kauhistuivat, ja heidän sydämessään nousi epäilyksiä. Miten Jeesus vahvisti heitä? Kertomus jatkuu: ”Hän avasi heidän mielensä täysin tajuamaan Raamatun kirjoitusten merkityksen.” (Luuk. 24:45.)

3. Mitä haasteita voimme kohdata, ja mikä auttaa meitä saamaan tasapainoisen näkemyksen palveluksestamme?

³ Noiden opetuslasten tavoin mekin voimme joskus olla  apealla mielellä. Ehkä ahkeroimme Herran työssä mutta tunnemme itsemme lannistuneiksi, koska emme näe tuloksia (1. Kor. 15:58). Tai kenties tutkisteluoppilaamme eivät näytä juuri edistyvän. Jotkut, joita autamme, saattavat jopa kääntää selkänsä Jehovalle. Miten voimme saada tasapainoisen näkemyksen palveluksestamme? Tässä meitä auttaa muun muassa se, että tajuamme täysin Raamatussa olevien Jeesuksen vertausten merkityksen. Tarkastelemme nyt kolmea vertausta ja pohdimme, mitä voimme oppia niistä.

4. Mitä Jeesuksen vertaus nukkuvasta kylväjästä merkitsee?

⁴ Lue Markuksen 4:26–29. Mitä Jeesuksen vertaus nukkuvasta kylväjästä merkitsee? Vertauksen mies edustaa yksittäisiä Valtakunnan julistajia. Siemen on Valtakunnan sanoma, jota saarnataan vilpittömille ihmisille. Kuten normaaliin elämänmenoon kuuluu, kylväjä ”nukkuu yöllä ja nousee päivällä”. Kylvämisen ja elonkorjuun välisenä aikana saadaan kasvua, kun ”siemen orastaa ja kasvaa pitkäksi”. Tämä kasvu tapahtuu ”itsestään”, vähitellen ja vaiheittain. Myös hengellinen kasvu on vähittäistä ja vaiheittaista. Kun ihminen edistyy niin pitkälle, että hän päättää palvella Jehovaa, hän kantaa hedelmää vihkimällä elämänsä Jehovalle ja menemällä kasteelle.

5. Miksi Jeesus esitti vertauksen kylväjästä, joka nukkuu?

⁵ Miksi Jeesus esitti vertauksen? Jeesus auttaa meitä ymmärtämään, että juuri Jehova saa totuuden kasvamaan niiden sydämessä, joilla on ”oikea asenne” (Apt. 13:48; 1. Kor. 3:7). Me istutamme ja kastelemme, mutta kasvu ei ole meidän vallassamme. Emme voi saada sitä aikaan pakolla emmekä jouduttaa sitä. Vertauksen miehen tavoin mekään emme tiedä, miten kasvu tapahtuu. Se jää meiltä usein huomaamatta hoitaessamme normaaleja jokapäiväisen elämän asioita. Aikanaan Valtakunnan siemen voi kuitenkin kantaa hedelmää. Silloin uusi opetuslapsi liittyy mukaamme elonkorjuutyöhön ja me hyödymme hänen avustaan (Joh. 4:36–38).

6. Mitä meidän tulisi myöntää hengellisestä kasvusta?

⁶ Mitä voimme oppia vertauksesta? Meidän on ensinnäkin myönnettävä, ettei raamatuntutkisteluoppilaan hengellinen kasvu ole meidän vallassamme. Vaatimattomuus auttaa meitä vastustamaan houkutusta painostaa oppilasta menemään kasteelle. Autamme ja tuemme häntä kaikin mahdollisin tavoin, mutta samalla tunnustamme nöyrästi, että hänen on viime kädessä tehtävä vihkiytymistä koskeva päätös itse. Jumala hyväksyy vihkiytymisen vain siinä tapauksessa, että se lähtee sydämen halusta ja rakkaudesta häneen (Ps. 51:12; 54:6; 110:3).

7, 8. a) Mitä muuta opimme tästä Jeesuksen vertauksesta? Kerro esimerkki. b) Mitä tämä opettaa meille Jehovasta ja Jeesuksesta?

⁷ Toiseksi kun tajuamme tämän vertauksen opetuksen, emme kovin helposti lannistu, vaikkei työmme aluksi näyttäisi tuottavan tuloksia. Meidän on oltava kärsivällisiä (Jaak. 5:7, 8). Ymmärrämme, että jos siemen ei kanna hedelmää tehtyämme parhaamme oppilaan auttamiseksi, se ei merkitse meidän olleen uskottomia. Jehova antaa totuuden siemenen menestyä vain nöyrässä sydämessä, joka on halukas tekemään muutoksia (Matt. 13:23). Meidän ei siis tule arvioida palveluksemme tehokkuutta pelkästään tulosten perusteella. Jehovan silmissä onnistumisemme  palveluksessa ei riipu niiden suhtautumisesta, joita opetamme. Sen sijaan hän pitää arvossa uskollista työtämme, ovatpa tulokset millaisia hyvänsä. (Lue Luukkaan 10:17–20; 1. Korinttilaiskirjeen 3:8.)

⁸ Kolmanneksi emme aina havaitse ihmisen sisällä tapahtuvia muutoksia. Esimerkiksi eräs pariskunta tuli kysymään heille tutkistelua johtavalta lähetystyöntekijältä, voisivatko he aloittaa palveluksen kastamattomina julistajina. Tuo veli muistutti, että heidän täytyisi ensin lopettaa tupakoiminen. Hänen yllätyksekseen he kertoivat lopettaneensa sen monta kuukautta aikaisemmin. Heille oli valjennut, että he eivät pystyisi salaamaan tupakoimistaan Jehovalta ja että hän vihaa ulkokultaisuutta. Niinpä heidän sydämensä oli kannustanut heitä tekemään ratkaisun – he joko tupakoisivat lähetystyöntekijän nähden tai lopettaisivat kokonaan. Vasta syttynyt rakkaus Jehovaan auttoi heitä päätymään oikeaan ratkaisuun. He olivat kasvaneet hengellisesti, vaikka lähetystyöntekijä ei ollut huomannut heissä tapahtunutta muutosta.

9. Mitä Jeesuksen vertaus nuotasta merkitsee?

⁹ Lue Matteuksen 13:47–50. Mitä Jeesuksen vertaus nuotasta merkitsee? Jeesuksen mukaan Valtakunnan sanoman saarnaaminen koko ihmiskunnalle muistuttaa suuren nuotan laskemista mereen. Samoin kuin tällaiseen pyydykseen tulee erotuksetta runsaasti ”kaikenlaista kalaa”, saarnaamistyömme vetää puoleensa miljoonittain kaikenlaisia ihmisiä (Jes. 60:5). Tästä on todisteena niiden ihmisten suuri määrä, jotka käyvät joka vuosi konventeissamme ja muistonvietossa. Jotkut näistä vertauskuvallisista kaloista ovat ”hyviä”, ja heidät kootaan kristilliseen seurakuntaan. Toiset taas todetaan ”kelpaamattomiksi”. Kaikki kootut eivät siis osoittaudu Jehovan silmissä otollisiksi.

10. Miksi Jeesus esitti nuottaa koskevan vertauksen?

¹⁰ Miksi Jeesus esitti tämän vertauksen? Kuvaannollinen kalojen erottelu ei viittaa suuren ahdistuksen aikaiseen lopulliseen tuomintaan vaan tähdentää sitä, mitä tapahtuu tämän pahan järjestelmän viimeisinä päivinä. Jeesus osoitti, että kaikista, joita totuus vetää puoleensa, ei tule Jehovan palvelijoita. Monet ovat käyneet kokouksissamme, ja jotkut tutkivat mielellään kanssamme Raamattua, mutta eivät halua sitoutua (1. Kun. 18:21). Toiset ovat lakanneet olemasta kristillisen seurakunnan yhteydessä. Jotkut nuoret ovat saaneet kasvatuksensa kristityiltä vanhemmilta mutta eivät vielä ole oppineet rakastamaan Jehovan normeja. Jeesus korosti sitä, että tilanteesta riippumatta jokaisen on tehtävä henkilökohtainen ratkaisu. Jehova pitää niitä, jotka tekevät oikean valinnan, ”kaikkien kansakuntien haluttuina” eli ”kalleuksina” (Hagg. 2:7; alav.).

11, 12. a) Miten voimme hyötyä nuottaa koskevasta vertauksesta? b) Mitä tämä opettaa meille Jehovasta ja Jeesuksesta?

¹¹ Miten voimme hyötyä nuottaa koskevasta vertauksesta? Kun tajuamme tämän vertauksen opetuksen, emme järkyty tai pety liikaa, jos tutkisteluoppilas tai lapsemme ei omaksu totuutta. Näin voi käydä, vaikka olemme tehneet parhaamme. Raamatun tutkiminen tai lapsuudessa saatu hengellinen kasvatus ei automaattisesti takaa, että ihminen luo lujan henkilökohtaisen suhteen Jehovaan. Ne jotka eivät halua alistua  Jehovan hallitusvaltaan, erotellaan lopulta hänen kansastaan.

¹² Tarkoittaako tämä sitä, että ne, jotka ovat jättäneet totuuden, eivät voi koskaan palata seurakuntaan? Tai jos joku ei vihkiydy Jehovalle, onko hänet lopullisesti luokiteltu ”kelpaamattomaksi”? Vastaus on kieltävä. Tällaisten ihmisten on edelleen mahdollista tehdä oikea ratkaisu ennen suuren ahdistuksen puhkeamista. Jehova kehottaa heitä: ”Palatkaa minun luokseni, niin minä tahdon palata teidän luoksenne.” (Mal. 3:7.) Tätä korostaa Jeesuksen esittämä tuhlaajapoikavertaus. (Lue Luukkaan 15:11–32.)

13. Mitä vertaus tuhlaajapojasta merkitsee?

¹³ Mitä Jeesuksen vertaus tuhlaajapojasta merkitsee? Vertauksen sääliväinen isä kuvaa rakastavaa taivaallista Isäämme Jehovaa. Poika, joka pyytää perintöään ja sitten tuhlaa sen, edustaa niitä, jotka ovat harhautuneet pois seurakunnan yhteydestä. He ikään kuin matkustavat ”kaukaiseen maahan”, Jehovasta vieraantuneeseen Saatanan maailmaan (Ef. 4:18; Kol. 1:21). Jotkut kuitenkin tulevat myöhemmin järkiinsä ja kulkevat vaikean paluumatkan takaisin Jehovan järjestöön. Anteeksiantava Isämme ottaa nämä nöyrät, katuvat yksilöt tervetulleina vastaan (Jes. 44:22; 1. Piet. 2:25).

14. Miksi Jeesus esitti tuhlaajapoikavertauksen?

¹⁴ Miksi Jeesus esitti vertauksen? Jeesus havainnollisti hyvin vetoavasti sitä, että Jehova haluaa eksyneiden palaavan hänen luokseen. Vertauksen isä ei koskaan lakannut toivomasta poikansa paluuta. Kun hän näki pojan palaavan, niin vaikka tämä ”oli vielä pitkän matkan päässä”, hän lähti kiireesti toivottamaan tämän tervetulleeksi. Epäilemättä tuhlaajapoikavertaus kannustaa niitä, jotka ovat jättäneet totuuden, palaamaan viipymättä Jehovan luo. He saattavat olla hengellisesti nääntyneitä, ja takaisin johtava tie voi näyttää kiusalliselta ja vaikealta. Vaivannäkö kuitenkin kannattaa. Taivaassakin iloitaan, kun he palaavat (Luuk. 15:7).

15, 16. a) Mitä opimme Jeesuksen tuhlaajapoikavertauksesta? Kerro esimerkkejä. b) Mitä tämä opettaa meille Jehovasta ja Jeesuksesta?

¹⁵ Miten voimme hyötyä tuhlaajapoikavertauksesta? Meidän tulee jäljitellä Jehovan esimerkkiä. Emme koskaan  halua olla ”liian vanhurskaita” ja kieltäytyä toivottamasta katuvia synnintekijöitä tervetulleiksi takaisin. Tällainen aiheuttaisi meille vain hengellisen ”autioituksen”. (Saarn. 7:16.) Toinen opetus on se, että seurakunnasta lähtevää ei tulisi pitää toivottomana tapauksena vaan ”eksyneenä lampaana” (Ps. 119:176). Jos tapaamme jonkun seurakunnasta harhautuneen, tarjoammeko hänelle rakkaudellista ja käytännöllistä apua, jotta hän voisi palata? Kerrommeko hänestä heti vanhimmille, niin että he voivat auttaa häntä? Toimimme näin, jos viisaasti sovellamme sitä, mitä opimme Jeesuksen tuhlaajapoikavertauksesta.

¹⁶ Jotkut nykyajan tuhlaajapojat ovat ilmaisseet arvostavansa Jehovan armoa sekä seurakunnan rakkautta ja tukea. Eräs veli, joka oli erotettuna 25 vuotta, sanoo: ”Takaisin ottamiseni on tuonut minulle yhä enemmän iloa, kun ’virvoittumisen ajat’ ovat tulleet minulle Jehovalta (Apt. 3:19). Kaikki ovat niin kannustavia ja rakkaudellisia! Minulla on nyt suurenmoinen hengellinen perhe.” Muuan nuori sisar, joka palasi seurakuntaan oltuaan poissa viisi vuotta, totesi: ”En pysty kuvailemaan, miltä tuntui, kun minua kohtaan aivan selvästi osoitettiin sitä rakkautta, josta Jeesus puhui. Arvostan yli kaiken sitä, että saan kuulua Jehovan järjestöön!”

17, 18. a) Mitä käytännöllisiä seikkoja olemme oppineet tarkastelemistamme kolmesta vertauksesta? b) Mitä meidän tulisi päättää tehdä?

¹⁷ Mitä käytännöllisiä seikkoja olemme oppineet näistä kolmesta vertauksesta? Ensinnäkin meidän on tunnustettava, ettei hengellinen kasvu ole meidän vallassamme vaan Jehovan. Toiseksi emme voi realistisesti odottaa, että kaikki, jotka käyvät kokouksissamme tai tutkivat kanssamme, asennoituvat totuuden puolelle. Lopuksi vaikka jotkut voivat jättää totuuden ja kääntää selkänsä Jehovalle, emme koskaan lakkaa toivomasta heidän paluutaan. Ja jos he palaavat, haluamme jäljitellä Jehovan suhtautumista toivottamalla heidät tervetulleiksi.

¹⁸ Meidän jokaisen on hyvä edelleen etsiä tietoa, ymmärrystä ja viisautta. Lukiessamme Jeesuksen vertauksia mietimme, mitä ne merkitsevät, miksi ne kirjoitettiin Raamattuun, miten voimme soveltaa niiden opetuksia ja mitä ne kertovat meille Jehovasta ja Jeesuksesta. Näin osoitamme, että todella tajuamme Jeesuksen sanojen merkityksen.