1, 2. Mitä kierrosvalvojat ovat huomanneet monissa seurakunnissa?

KIERROSVALVOJA oli lopettelemassa vanhimmiston kokousta. Katsellessaan uutteria paimenia, joista jotkut olisivat ikänsä puolesta sopineet hänen isäkseen, hän tunsi lämmintä kiintymystä. Hän oli kuitenkin myös huolissaan, joten hän kysyi heiltä: ”Miten olette valmentaneet toisia kantamaan enemmän vastuuta seurakunnassa?” Veljet muistivat hyvin, että kierrosvalvoja oli edellisellä vierailullaan kehottanut heitä kiinnittämään enemmän huomiota toisten valmentamiseen. Viimein yksi vanhimmista sanoi: ”Rehellisesti sanottuna emme ole tehneet paljoakaan asian hyväksi.” Muut vanhimmat nyökkäsivät sen merkiksi, että olivat samaa mieltä.

² Jos olet kristitty vanhin, voitko eläytyä tuon kokouksen tapahtumiin? Todennäköisesti voit. Kierrosvalvojat eri puolilla maailmaa ovat huomanneet, että monissa seurakunnissa on tarpeen keskittyä enemmän niin nuorten kuin iäkkäämpienkin veljien valmentamiseen, jotta nämä pystyisivät  osaltaan huolehtimaan laumasta. Miksi tämä on kuitenkin haastavaa?

3. a) Miten Raamatussa osoitetaan valmentamisen olevan tärkeää, ja miksi sen tulisi kiinnostaa meitä kaikkia? (Ks. alaviite.) b) Miksi toisten valmentaminen voi olla joillekin vanhimmille vaikeaa?

³ Paimenena varmasti ymmärrät, että henkilökohtainen valmennus on tärkeää. * Tiedät, että lisää veljiä tarvitaan, jotta olemassa olevat seurakunnat pysyisivät hengellisesti vahvoina ja uusia voitaisiin muodostaa. (Lue Jesajan 60:22.) Jumalan sanassa kehotetaan ”opettamaan toisia”. (Lue 2. Timoteuksen kirjeen 2:2.) Tämä voi kuitenkin olla sinulle vaikeaa, kuten kirjoituksen johdannossa mainituille vanhimmille. Huolehdittuasi perheen tarpeista, ansiotyöstä, seurakunnan vastuista ja muista kiireellisistä asioista sinulla ei ehkä yksinkertaisesti näytä olevan aikaa veljien valmentamiseen. Tarkastellaanpa siksi sitä, miten tärkeällä sijalla toisten valmentamista tulisi pitää.

4. Miksi valmentamista joskus lykätään tuonnemmaksi?

⁴ Mikä voisi olla yksi syy siihen, että joidenkin vanhinten on vaikea varata aikaa veljien valmentamiseen? Jotkut saattavat ajatella: ”Toisten valmentaminen on tietysti tärkeää, mutta muut seurakunnan asiat eivät voi odottaa. Seurakunta kyllä toimii edelleen, vaikka lykkäisinkin valmentamista vähän tuonnemmaksi.” Monet asiat tosiaan vaativat huomiota heti, mutta viivyttely veljien valmentamisessa voi vaarantaa seurakunnan hengellisen hyvinvoinnin.

5, 6. Mitä kuljettaja saattaa ajatella moottorin huoltamisesta, ja miten tämä soveltuu toisten valmentamiseen seurakunnassa?

⁵ Havainnollistetaanpa asiaa. Kuljettaja voi tietää, että hänen täytyy säännöllisesti vaihtaa autoonsa öljyt, jotta se pysyisi kunnossa. Ehkä tämä ei kuitenkaan tunnu hänestä yhtä tärkeältä kuin polttoaineen lisääminen tankkiin. Matkantekohan päättyy tyystin, jos autoa ei tankata. Hän saattaa järkeillä, että vaikka hänellä ei olisi aikaa öljynvaihtoon, moottori kyllä toimii ainakin toistaiseksi. Mutta mikä on vaarana? Jos kuljettaja lykkää moottorin huoltoa aina vain tuonnemmaksi, jonakin päivänä se leikkaa kiinni. Mikäli näin tapahtuu, hänen on uhrattava paljon aikaa ja rahaa saadakseen auton jälleen käyttökuntoon. Mitä opimme tästä?

⁶ Vanhinten on huolehdittava monista tärkeistä tehtävistä ripeästi, jottei seurakunta joutuisi kärsimään. Aivan kuten kuljettajan täytyy pitää huolta siitä, että auton tankissa on polttoainetta, vanhinten täytyy ”varmistautua tärkeämmistä asioista” (Fil. 1:10). Jotkut vanhimmat ovat kuitenkin niin kiireisiä hoitaessaan välttämättömiä asioita, että he laiminlyövät toisten valmentamisen, jota voidaan verrata moottorin huoltamiseen. Mutta jos vanhimmat jatkuvasti lykkäävät tarvittavan valmennuksen antamista, ennen pitkää seurakunnassa ei ole riittävästi päteviä veljiä huolehtimaan kaikista tehtävistä.

7. Miten meidän tulisi suhtautua vanhimpiin, jotka käyttävät aikaa toisten valmentamiseen?

⁷ Meidän on siis selvästikin varottava  ajattelemasta, että toisten valmentaminen olisi vähemmän tärkeää. Vanhimmat, jotka tarkastelevat asioita pitkällä aikavälillä ja käyttävät aikaa kokemattomampien veljien valmentamiseen, ovat viisaita taloudenhoitajia ja todellinen siunaus koko seurakunnalle. (Lue 1. Pietarin kirjeen 4:10.) Miten seurakunta hyötyy?

8. a) Mitä syitä vanhimmilla on toisten valmentamiseen? b) Mikä kiireellinen vastuu on vanhimmilla, jotka palvelevat tarvealueella? (Ks. tekstiruutu ” Tehtävä jota ei voi sivuuttaa”.)

⁸ Jopa kaikkein kokeneimpien vanhinten on vaatimattomasti myönnettävä, että iän karttuessa he eivät pysty tekemään seurakunnan hyväksi yhtä paljon kuin ennen (Miika 6:8). Heidän tulisi myös realistisesti ottaa huomioon, että ”aika ja sattuma” voivat yhtäkkiä rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan huolehtia seurakunnan vastuista (Saarn. 9:11, 12; Jaak. 4:13, 14). Aito kiinnostus Jehovan lampaiden hyvinvointia kohtaan saa kaukokatseiset vanhimmat jakamaan nuoremmille veljille hyvissä ajoin kokemusta, jota vuosikausien uskollinen palvelus on heille tuonut. (Lue psalmi 71:17, 18.)

9. Minkä tulevan tapahtuman vuoksi on välttämätöntä valmentaa toisia?

⁹ Toisia valmentavat vanhimmat ovat siunaukseksi laumalle myös siksi, että he vahvistavat seurakuntaa. Millä tavoin? Heidän vaivannäkönsä ansiosta käytettävissä on enemmän veljiä, jotka voivat auttaa seurakuntaa pysymään lujana ja yksimielisenä paitsi nyt myös tulevan suuren ahdistuksen aikana (Hes. 38:10–12; Miika 5:5, 6). Siksi, rakkaat vanhimmat, ryhtykää valmentamaan toisia säännöllisesti jo tänään.

10. Mitä vanhimman täytyy ehkä tehdä saadakseen aikaa toisten valmentamiseen?

¹⁰ Tärkeät seurakunnan toimet vievät teiltä tietysti paljon aikaa, joten voitte jo tuntea olevanne jaksamisen äärirajoilla. Niinpä teidän täytyy ehkä hiukan tinkiä noihin toimiin omistetusta ajasta ja käyttää sitä toisten valmentamiseen (Saarn. 3:1). Se olisi viisas sijoitus.

11. a) Minkä kiinnostavan havainnon voimme tehdä ehdotuksista, joita eri maissa asuvat vanhimmat ovat esittäneet? b) Miksi Sananlaskujen 15:22:n mukaan on hyödyllistä harkita toisten vanhinten ehdotuksia?

¹¹ Joiltakin vanhimmilta, jotka ovat saaneet hyviä tuloksia auttaessaan veljiä kasvamaan hengellisesti, kysyttiin äskettäin heidän käyttämistään valmennusmenetelmistä. * Vaikka nämä veljet elävät hyvin erilaisissa oloissa, heidän antamansa neuvot olivat hämmästyttävän samanlaisia. Mitä tämä osoittaa? Samoin kuin apostoli Paavalin päivinä myös nykyään oppilaat voivat hyödyntää saamaansa raamatullista valmennusta ”kaikkialla jokaisessa seurakunnassa” (1. Kor. 4:17). Tässä ja seuraavassa kirjoituksessa käsitellään joitakin ehdotuksia, joita nuo vanhimmat esittivät (Sananl. 15:22). Yksinkertaisuuden vuoksi niitä, jotka antavat valmennusta, kutsutaan näissä kirjoituksissa ”opettajiksi” ja niitä, joita valmennetaan, ”oppilaiksi”.

12. Mitä opettajan on luotava ja miksi?

¹² Opettajan on luotava valmennukselle suotuisat olosuhteet. Aivan kuten  puutarhurin täytyy muokata maaperää ennen siementen kylvämistä, opettajan täytyy valmistaa oppilaan sydäntä, ennen kuin hän opettaa tälle uusia taitoja. Millä tavoin sitten suotuisat olosuhteet voidaan luoda? Jäljittelemällä erään muinoin eläneen profeetan esimerkkiä.

13–15. a) Minkä tehtävän profeetta Samuel sai? b) Miten Samuel suoritti tehtävänsä? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.) c) Miksi tämän Raamatun kertomuksen tulisi kiinnostaa erityisesti nykyajan vanhimpia?

¹³ Yli 3 000 vuotta sitten Jehova sanoi iäkkäälle profeetta Samuelille: ”Huomenna tähän aikaan lähetän luoksesi miehen Benjaminin maasta, ja sinun on voideltava hänet kansani Israelin johtajaksi.” (1. Sam. 9:15, 16.) Samuel ymmärsi, että hän ei enää johtaisi Israelin kansaa ja että Jehova halusi hänen voitelevan uuden johtajan. Samuelin on täytynyt pohtia, miten hän voisi valmistaa tuota miestä tehtäväänsä. Hän sai hyvän ajatuksen ja laati suunnitelman.

¹⁴ Kun Samuel seuraavana päivänä näki Saulin, Jehova ilmoitti hänelle, että tämä oli se tuleva johtaja. Sitten Samuel toimi niin kuin oli suunnitellut. Hän kutsui Saulin aterialle ruokasaliin, jossa hän antoi tälle ja tämän palvelijalle parhaat paikat ja herkullisen lihapalan. Samuel sanoi: ”Syö, sillä se on varattu sinulle tätä hetkeä varten.” Myöhemmin Samuel ja Saul kävelivät profeetan talolle ja puhuivat kulkiessaan. Samuel halusi hyödyntää hyvän aterian ja levollisen kävelyn aikaansaamaa miellyttävää ilmapiiriä. Niinpä hän pyysi Saulia mukaan talonsa katolle. Lempeän iltatuulen puhaltaessa Samuel ”puhui vielä Saulin kanssa talon katolla”, kunnes he menivät nukkumaan. Seuraavana päivänä Samuel voiteli Saulin, suuteli tätä ja antoi tälle lisää ohjeita. Sen jälkeen hän lähetti Saulin pois – valmiina siihen, mitä myöhemmin tapahtuisi. (1. Sam. 9:17–27; 10:1.)

¹⁵ On tietenkin eri asia voidella mies kansan johtajaksi kuin valmentaa veljeä seurakunnan vanhimmaksi tai avustavaksi palvelijaksi. Nykyajan vanhimmat voivat kuitenkin oppia Samuelin toimintatavasta monia tärkeitä seikkoja. Katsotaanpa niistä kahta.

16. a) Millaisia tunteita Samuelilla oli, kun israelilaiset pyysivät kuningasta? b) Miten Samuel suhtautui tehtävään voidella Saul?

¹⁶ Ole halukas, älä vastahakoinen. Kun Samuel kuuli ensi kertaa, että israelilaiset halusivat ihmiskuninkaan, hän oli pettynyt ja tunsi itsensä hylätyksi (1. Sam. 8:4–8). Todellisuudessa hän oli niin vastahakoinen myöntymään heidän vaatimukseensa, että Jehovan täytyi kolme kertaa kehottaa häntä kuuntelemaan kansaa (1. Sam. 8:7, 9, 22). Samuel ei kuitenkaan antanut sydämessään sijaa katkeruudelle tai kaunalle sitä miestä kohtaan, joka tulisi hänen tilalleen. Kun Jehova käski häntä voitelemaan Saulin, hän ei totellut vastahakoisesti tai pelkästä velvollisuudentunnosta vaan halukkaasti, rakkaudesta.

17. Miten vanhimmat jäljittelevät nykyään Samuelin suhtautumista, ja mikä tuottaa heille tyydytystä?

¹⁷ Samuelin tavoin nykyään elävät kokeneet vanhimmat suhtautuvat ystävällisesti niihin, joita he valmentavat (1. Piet. 5:2). He eivät jätä valmentamatta toisia sen vuoksi, että pelkäisivät oppilaiden vievän heiltä joitakin seurakunnan palvelustehtäviä. Opettajat eivät pidä oppilaita kilpailijoina vaan  ”työtovereina”, kallisarvoisina lahjoina seurakunnalle. (2. Kor. 1:24; Hepr. 13:16.) Tällaiset epäitsekkäät opettajat tuntevat epäilemättä syvää tyydytystä nähdessään, miten oppilaat käyttävät kykyjään seurakunnan hyödyksi (Apt. 20:35).

18, 19. Miten vanhin voi valmistaa oppilaan sydäntä, ja miksi se on tärkeää?

¹⁸ Ole ystävä, älä ainoastaan opettaja. Kun Samuel tapasi Saulin, hän olisi voinut vain ottaa esiin pullollisen öljyä, vuodattaa sitä nopeasti Saulin päähän ja sitten lähettää uuden kuninkaan matkoihinsa – voideltuna mutta täysin valmistautumattomana tehtäväänsä. Sen sijaan hän ystävällisesti varasi aikaa voidakseen vähitellen valmistaa Saulin sydäntä. Vasta hyvän aterian, miellyttävän kävelyn, pitkän keskustelun ja kunnon levon jälkeen profeetasta tuntui, että oli tullut oikea hetki voidella Saul.

¹⁹ Nykyäänkin opettajan tulisi aloittaa valmennus siten, että hän kaikessa rauhassa luo rentoutuneen ilmapiirin ja ystävystyy oppilaan kanssa. Se miten vanhin käytännössä luo tällaisen lämpimän suhteen, riippuu jossain määrin olosuhteista ja paikallisesta kulttuurista. Mutta asuipa vanhin missä päin maailmaa tahansa, niin jos hän kiireistään huolimatta varaa aikaa oppilaalle, hän ilmaisee tämän olevan hänelle tärkeä. (Lue Roomalaiskirjeen 12:10.) Alttiit oppilaat ymmärtävät tämän sanattoman viestin selvästi ja pitävät sitä suuressa arvossa.

20, 21. a) Miten kuvailisit menestyvää opettajaa? b) Mitä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa?

²⁰ Vanhimmat, muistakaa, että menestyvä opettaja ei ainoastaan pidä toisten valmentamisesta vaan myös rakastaa sitä ihmistä, jota hän valmentaa (vrt. Joh. 5:20). Oppilas huomaa nopeasti opettajan rakkaudellisen suhtautumisen, ja se tekee hänet vastaanottavaiseksi valmennukselle. Pyrkikää siksi toisia valmentaessanne olemaan paitsi opettajia myös ystäviä. (Sananl. 17:17; Joh. 15:15.)

²¹ Valmistettuaan oppilaan sydäntä vanhin haluaa opettaa hänelle tarpeellisia taitoja. Mitä menetelmiä hän voisi siinä käyttää? Tätä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.