LÄHES 2000 vuotta sitten vuonna 33 juutalaisten pesahina muuan viaton mies kuoli, jotta toiset saisivat elää. Kuka tuo mies oli? Hän oli Jeesus Nasaretilainen. Entä ketkä voivat hyötyä hänen uhrikuolemastaan? Kaikki ihmiset. Eräässä tutussa raamatunkohdassa tuosta elämää pelastavasta uhrista sanotaan: ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Johannes 3:16, vuoden 1938 kirkkoraamattu.)

Vaikka monet tuntevatkin tämän raamatunkohdan, vain harvat ymmärtävät, mitä se merkitsee. He pohtivat, miksi Kristuksen uhria tarvitaan. Miten yhden miehen kuolema voi pelastaa ihmiskunnan ikuiselta kuolemalta? Raamattu antaa näihin kysymyksiin selvät ja tyydyttävät vastaukset.

Jotkut uskovat, että ihmiset luotiin elämään lyhyen aikaa täällä maan päällä, kestämään vastoinkäymisiä, kokemaan joitakin onnenhetkiä ja sitten kuolemaan ja siirtymään johonkin parempaan paikkaan. Tämän ajattelun mukaan kuolema kuuluu osana ihmistä koskevaan Jumalan tarkoitukseen. Raamattu kuitenkin osoittaa, että kuolema piinaa ihmiskuntaa aivan eri syystä. Siinä sanotaan: ”Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.” (Roomalaisille 5:12.) Tämän jakeen mukaan ihmiset kuolevat synnin takia. Kuka sitten on tuo ”yksi ihminen”, jonka kautta synnin tuhoisa vaikutus on levinnyt koko ihmiskuntaan?

Tietosanakirjassa The World Book Encyclopedia todetaan useimpien tiedemiesten uskovan, että kaikilla ihmisillä on yhteiset juuret, ja Raamattu ilmaisee selvästi, että polveudumme ”yhdestä ihmisestä”. 1. Mooseksen kirjan 1:27:ssä sanotaan: ”Jumala ryhtyi luomaan ihmistä kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän loi hänet, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” Raamatussa siis osoitetaan, että Kaikkivaltiaan Jumalan luomistyö huipentui ensimmäisen ihmisparin luomiseen.

1. Mooseksen kirjassa kerrotaan lisää siitä, millaista ihmisen elämä oli pian sen jälkeen  kun Jehova Jumala oli luonut hänet. Kiinnostavaa kyllä, Jumala ei missään kohdin tuota kertomusta mainitse kuolemaa muutoin kuin puhuessaan siitä, mitä tottelemattomuudesta seuraisi (1. Mooseksen kirja 2:16, 17). Hän halusi ihmisten elävän kauniissa paratiisissa maan päällä onnellisina ja terveinä ikuisesti. Hän ei halunnut heidän kärsivän vanhuudesta ja lopulta kuolemasta. Miten sitten kuolema alkoi hallita koko ihmiskuntaa?

1. Mooseksen kirjan 3. luvussa kerrotaan, että ensimmäiset ihmiset, Aadam ja Eeva, päättivät ehdoin tahdoin rikkoa Elämänantajaansa, Jehova Jumalaa, vastaan. Niinpä Jumala pani täytäntöön tuomion, josta hän oli ilmoittanut heille etukäteen. Hän sanoi Aadamille: ”Tomua sinä olet, ja tomuun sinä palaat.” (1. Mooseksen kirja 3:19.) Lopulta nuo kaksi tottelematonta ihmistä kuolivat Jumalan sanan mukaisesti.

Vahinkoa ei kuitenkaan aiheutunut ainoastaan heille. Heidän tottelemattomuutensa murskasi toiveet täydellisestä elämästä myös heidän jälkeläisiltään. Jehova sisällytti nuo syntymättömät ihmiset tarkoitukseensa, kun hän käski Aadamia ja Eevaa: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja alistakaa se valtaanne, ja vallitkaa meren kaloja ja taivaiden lentäviä luomuksia sekä kaikkia elollisia, jotka liikkuvat maan päällä.” (1. Mooseksen kirja 1:28.) Ajan mittaan ihmiset täyttäisivät koko maan ja nauttisivat äärimmäisen onnellisesta elämästä kuolematta koskaan. Heidän esi-isänsä Aadam – ”yksi ihminen” – myi heidät kuitenkin synnin orjuuteen, mikä johti väistämättä kuolemaan. Apostoli Paavali, joka myös oli tuon ensimmäisen ihmisen jälkeläinen, kirjoitti: ”Minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.” (Roomalaisille 7:14.)

Samoin kuin jotkin korvaamattoman arvokkaat taideteokset ovat viime aikoina tärveltyneet vandaalien käsissä, Jumalan suurenmoinen luomus, ihminen, on kärsinyt suurta vahinkoa Aadamin synnin vuoksi. Aadamin lapset saivat omia lapsia, lastenlapsia ja niin edelleen. Sukupolvi toisensa perään syntyi, varttui, sai jälkeläisiä ja sitten kuoli. Miksi he kaikki ovat kuolleet? Koska he kaikki ovat polveutuneet Aadamista. Raamattu sanoo: ”Yhden ihmisen hairahduksesta monet ovat kuolleet.” (Roomalaisille 5:15.) Sairaus, vanhuus ja taipumus tehdä pahaa samoin kuin itse kuolema ovat surullista seurausta siitä, että Aadam petti omat jälkeläisensä – meidät kaikki.

Kirjeessään Rooman kristityille apostoli  Paavali kirjoitti epätäydellisten ihmisten säälittävästä tilasta, jossa hän itsekin oli, ja turhauttavasta kamppailusta synnin vaikutuksia vastaan. Hän huudahti: ”Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tämän kuoleman alaisesta ruumiista?” Hyvä kysymys, eikö totta? Kuka pelastaisi Paavalin – ja kaikki muut pelastusta kaipaavat – synnin ja kuoleman orjuudesta? Paavali itse vastasi: ”Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!” (Roomalaisille 7:14–25.) Luojamme on tosiaan tehnyt järjestelyn pelastaakseen meidät Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, välityksellä.

Jeesus kuvaili osaansa ihmiskunnan pelastamisessa synnin kuolemaa tuottavasta orjuudesta sanoen: ”Ihmisen Poika – – [tuli] antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” (Matteus 20:28, vuoden 1992 kirkkoraamattu.) Miten se, että Jeesus antoi henkensä, lunastaa meidät? Miten hyödymme hänen kuolemastaan?

Raamattu sanoo, että Jeesus on ”ilman syntiä” ja ”syntisistä erotettu”. Jeesus noudatti täydellisesti Jumalan lakia koko elämänsä ajan. (Heprealaisille 4:15; 7:26.) Hänen kuolemansa ei sen vuoksi ollut seurausta synnistä ja tottelemattomuudesta niin kuin oli Aadamin kuolema (Hesekiel 18:4). Jeesus sitä vastoin suostui kuolemaan, vaikka hän ei ansainnut sitä, sillä niin hän saattoi täyttää Isänsä tahdon ja pelastaa ihmiskunnan synnistä ja kuolemasta. Kuten edellä todettiin, Jeesus antoi halukkaasti ”henkensä lunnaiksi”. Hän osoitti vertaansa vailla olevaa rakkautta ja vapaaehtoisesti ”maistoi kuolemaa jokaisen ihmisen puolesta” (Heprealaisille 2:9).

Jeesuksen uhraama elämä vastasi täsmälleen sitä elämää, jonka Aadam menetti tehdessään syntiä. Mitä Jeesuksen kuolemasta seurasi? Jehova hyväksyi tuon uhrin ”vastaaviksi lunnaiksi kaikkien puolesta” (1. Timoteukselle 2:6). Jumala käytti Jeesuksen elämän arvoa ostaakseen takaisin eli lunastaakseen ihmiskunnan synnin ja kuoleman orjuudesta.

Tämä ihmisen Luojan suuri rakkauden teko mainitaan Raamatussa tavan takaa. Paavali muistutti kristittyjä siitä, että heidät ”ostettiin tietyllä hinnalla” (1. Korinttilaisille 6:20; 7:23). Pietari kirjoitti, että Jumala ei vapauttanut kristittyjä kuolemaan johtavasta elämäntavasta kullalla tai hopealla vaan Poikansa verellä (1. Pietarin kirje 1:18, 19). Kristuksen lunastusuhrin välityksellä Jehova pelasti ihmiset ikuisesta kuolemasta.

Apostoli Johannes kirjoitti Kristuksen uhrin kauaskantoisista hyödyistä: ”Hän on sovitusuhri meidän syntiemme edestä, eikä kuitenkaan vain meidän, vaan myös koko maailman.” (1. Johanneksen kirje 2:2.) Kristuksen lunnaat voivat tosiaan hyödyttää koko ihmiskuntaa. Tarkoittaako se, että jokainen hyötyy automaattisesti tästä korvaamattoman arvokkaasta  järjestelystä? Ei tarkoita. Pelastusoperaatiossa, josta kerrottiin edellisessä kirjoituksessa, maan uumeniin laskettiin metallihäkki, johon jokaisen loukkuun jääneen kaivosmiehen täytyi itse astua. Samalla tavoin ne, jotka haluavat hyötyä Kristuksen lunastusuhrista, eivät saa vain jäädä odottelemaan Jumalan siunausta. Heidän täytyy tehdä jotain.

Mitä Jumala haluaa meidän tekevän? Johanneksen 3:36:ssa sanotaan: ”Joka uskoo Poikaan, sillä on ikuinen elämä; joka ei tottele Poikaa, se ei näe elämää, vaan hän pysyy Jumalan vihastuksen alaisena.” Jumala haluaa meidän uskovan Kristuksen uhriin. Hän haluaa vielä muutakin. ”Siitä me tiedämme, että olemme tulleet tuntemaan hänet [Jeesuksen], jos noudatamme jatkuvasti hänen käskyjään.” (1. Johanneksen kirje 2:3.) Pelastuaksemme synnin ja kuoleman orjuudesta meidän on selvästikin uskottava Kristuksen lunnaisiin ja toteltava hänen käskyjään.

Ilmaisemme uskovamme Jeesuksen lunnaisiin muun muassa siten, että arvostuksesta hänen kuolemaansa kohtaan vietämme sen muistoa, kuten hän käski. Ennen kuolemaansa Jeesus nautti uskollisten apostoliensa kanssa aterian, jolla oli vertauskuvallinen merkitys, ja käski heitä: ”Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.” (Luukas 22:19.) Jehovan todistajat arvostavat suuresti ystävyyttään Jumalan Pojan kanssa ja tottelevat tuota käskyä. Tänä vuonna Jeesuksen Kristuksen kuoleman muistojuhlaa vietetään lauantaina 22. maaliskuuta auringonlaskun jälkeen. Olet sydämellisesti tervetullut tuohon erikoiskokoukseen, joka järjestetään Jeesuksen käskyn mukaisesti. Paikkakuntasi Jehovan todistajat voivat kertoa sinulle, milloin ja missä tuo tilaisuus pidetään. Tässä juhlassa saat kuulla lisää siitä, mitä sinun pitää tehdä, jotta Kristuksen lunnaat vapauttaisivat sinut Aadamin synnin kuolettavilta seurauksilta.

Nykyään vain harvat arvostavat täysin sitä suurta uhria, jonka heidän Luojansa ja hänen Poikansa ovat antaneet pelastaakseen heidät tuhosta. Ne jotka osoittavat uskoa, ovat aivan erityisen onnellisia. Apostoli Pietari kirjoitti kristityistä tovereistaan: ”Te uskotte häneen [Jeesukseen] ja iloitsette suuresti sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla, kun saatte osaksenne uskonne lopputuloksen, sielunne pelastuksen.” (1. Pietarin kirje 1:8, 9.) Kun kehität rakkautta Jeesusta Kristusta kohtaan ja uskoa hänen lunastusuhriinsa, voit iloita suuresti jo nyt ja odottaa pelastusta synnistä ja kuolemasta.