Eukaristia tosiasioiden valossa

EUKARISTIAA vietetään säännöllisesti kaikkialla maailmassa. Jotkut osallistuvat siihen useita kertoja vuodessa, toiset viikoittain tai jopa päivittäin. Sitä sanotaan kuitenkin uskon salaisuudeksi, eivätkä monet sen viettäjistä edes väitä ymmärtävänsä sitä. Tuota toimitusta pidetään pyhänä ja jopa yliluonnollisena.

Eukaristia on se katolisen messun osa, jossa pappi siunaa leivän ja viinin ja pyytää seurakuntaa ottamaan Kristuksen vastaan pyhässä ehtoollisessa. * Paavi Benedictus XVI:n mukaan tämä toimitus on koko katolisen ”uskon summa”. Katolinen kirkko on pyrkinyt ”elvyttämään ja lisäämään uskoa eukaristiaan”, minkä vuoksi se muun muassa vietti jonkin aikaa sitten ”eukaristian vuotta”.

Eukaristiaa pitävät tärkeänä sellaisetkin katolilaiset, joilla on uskostaan epäilyksiä. Esimerkiksi eräs nainen, jota kuvailtiin nuoreksi edistykselliseksi katolilaiseksi, sanoi Time-lehdessä hiljattain julkaistussa artikkelissaan: ”Olemmepa katolisen kirkon opeista mitä mieltä tahansa, pidämme silti lujasti kiinni siitä, mikä yhdistää meidät katoliseen uskoon: hartaasta eukaristian vietosta.”

Mistä eukaristiassa oikeastaan on kysymys? Vaaditaanko Kristuksen seuraajia viettämään sitä? Luodaanpa ensin katsaus siihen, miten tämä perinne kehittyi. Sitten voimme keskittyä tärkeämpään kysymykseen: onko eukaristia sopusoinnussa niiden ohjeiden kanssa, jotka Jeesus Kristus antoi lähes kaksituhatta vuotta sitten?

Eukaristia ja kristikunta

On helppo tajuta, miksi eukaristiaa pidetään yliluonnollisena. Toimituksen tärkeimmällä hetkellä esitetään eukaristinen rukous. Katolisen opin mukaan silloin ”Kristuksen sanojen ja tekojen voima ja Pyhän Hengen voima” tekevät Kristuksen ruumiin ja veren ”sakramentillisesti läsnäolevaksi” (Catechism of the Catholic Church). Pappi nauttii ensin leipää ja viiniä itse ja jakaa sen jälkeen ehtoollista uskoville, tavallisesti kuitenkin vain leipää eli hostiaa.

Katolinen kirkko opettaa, että leipä ja viini muuttuvat ihmeen välityksellä Kristuksen  kirjaimelliseksi ruumiiksi ja vereksi. Tätä kutsutaan transsubstantiaatioksi. Oppi muodostui vähitellen, ja sana ”transsubstantiaatio” määriteltiin ja otettiin virallisesti käyttöön 1200-luvulla. Protestanttisen uskonpuhdistuksen aikana joitakin katolisen eukaristian piirteitä kyseenalaistettiin. Luther hylkäsi transsubstantiaation ja kannatti sen sijaan konsubstantiaatiota. Ero ei ole kovin suuri. Luther opetti, että leipä ja viini eivät muutu lihaksi ja vereksi, vaan että Jeesuksen liha ja veri ovat niissä läsnä.

Ajan mittaan kristikunnan kirkkojen keskuudessa syntyi muitakin eroja sen suhteen, millä tavoin ja kuinka usein ehtoollista vietettiin ja millainen merkitys sille annettiin. Silti se on eri muodoissaan säilyttänyt merkittävän aseman kaikkialla kristikunnassa. Mutta millainen oli se alkuperäinen juhla, jonka Jeesus pani alulle?

”Herran illallinen” asetetaan

Jeesus itse asetti ”Herran illallisen” eli kuolemansa muiston vieton (1. Korinttilaisille 11:20, 24). Paniko hän kuitenkaan alulle mystistä rituaalia, jossa hänen seuraajansa todellisuudessa söisivät hänen lihaansa ja joisivat hänen vertaan?

Jeesus oli juuri viettänyt pesahia (juutalaista pääsiäistä) ja lähettänyt pois Juudas Iskariotin, apostolin joka pettäisi hänet. Matteus, yksi paikalla olleista 11 apostolista, kirjoitti: ”Kun he jatkoivat syömistä, Jeesus otti leivän, ja esitettyään siunauksen hän taittoi sen ja antoi opetuslapsille ja sanoi: ’Ottakaa, syökää. Tämä tarkoittaa minun ruumistani.’ Hän otti myös maljan, ja esitettyään kiitoksen [kreik. eu·kha·ri·stē΄sas] hän antoi sen heille ja sanoi: ’Juokaa siitä, te kaikki, sillä tämä tarkoittaa minun vertani, ”liiton verta”, joka vuodatetaan monien puolesta syntien anteeksi antamiseksi.’” (Matteus 26:26–28.)

Siunauksen pyytäminen ruoalle oli itsestään selvä asia niin Jeesukselle kuin kaikille muillekin Jumalan palvelijoille (5. Mooseksen kirja 8:10; Matteus 6:11; 14:19; 15:36; Markus 6:41; 8:6; Johannes 6:11, 23; Apostolien teot 27:35; Roomalaisille 14:6). Onko mitään syytä uskoa, että esittämällä kiitoksen Jeesus olisi myös tehnyt ihmeen, jonka seurauksena hänen opetuslapsensa olisivat kirjaimellisesti syöneet hänen lihaansa ja juoneet hänen vertaan?

”Tämä tarkoittaa” vai ”tämä on”?

On totta, että joissakin raamatunkäännöksissä Jeesuksen sanat on käännetty tähän tapaan: ”Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini” ja: ”Juokaa tästä kaikki; sillä tämä on minun vereni.” (Matteus 26:26–28, vuosien 1938 ja 1992 kirkkoraamatut, Uusi testamentti nykysuomeksi.) Samoin pitää paikkansa, että tässä käytetty kreikan sana e·stinʹ, joka on eräs olla-verbin muoto, merkitsee pohjimmiltaan ’on’. Samalla verbillä on kuitenkin myös merkitys ’tarkoittaa’. Onkin kiinnostavaa, että monissa raamatunkäännöksissä tämä verbi käännetään useissa kohdissa sanoilla ”tarkoittaa” tai ”merkitä”. * Tekstiyhteys ratkaisee, mikä on kulloinkin tarkin vastine. Esimerkiksi Matteuksen 12:7:ssä sanan e·stin vastineena on monissa käännöksissä ”tarkoittaa”. Vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan tuo kohta kuuluu: ”Jos te ymmärtäisitte, mitä tämä tarkoittaa [kreik. e·stin]: ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja’, te ette tuomitsisi syyttömiä.”

Tästä syystä monet arvostetut raamatunoppineet ovat tulleet siihen tulokseen, että  sana ”on” ei välitä Jeesuksen ajatusta täsmällisesti. Esimerkiksi käsiteltyään Jeesuksen ajan kulttuuria ja yhteiskuntaa katolinen teologi Jacques Dupont totesi, että kyseisen jakeen ”luonnollisin” käännös olisi ”tämä tarkoittaa minun ruumistani” tai ”tämä edustaa minun ruumistani”.

Joka tapauksessa Jeesus ei voinut tarkoittaa, että hänen seuraajansa kirjaimellisesti söisivät hänen lihaansa ja joisivat hänen vertaan. Miksi ei? Kun Jumala Nooan päivien vedenpaisumuksen jälkeen antoi ihmisille luvan syödä eläinten lihaa, hän nimenomaisesti kielsi heitä nauttimasta verta. (1. Mooseksen kirja 9:3, 4.) Kielto toistettiin Mooseksen laissa, jota Jeesus noudatti tunnollisesti (5. Mooseksen kirja 12:23; 1. Pietarin kirje 2:22). Myös apostolit toistivat pyhän hengen ohjauksessa kiellon nauttia verta, minkä vuoksi se sitoo kaikkia kristittyjä (Apostolien teot 15:20, 29). Olisiko Jeesus asettanut juhlan, joka vaatisi hänen seuraajiaan rikkomaan Kaikkivaltiaan Jumalan pyhää säädöstä? Se on täysin mahdotonta.

Jeesus selvästikin käytti leipää ja viiniä vertauskuvina. Happamaton leipä tarkoitti eli edusti hänen synnitöntä ruumistaan, jonka hän uhraisi. Punaviini merkitsi hänen vertaan, joka vuodatettaisiin ”monien puolesta syntien anteeksi antamiseksi” (Matteus 26:28).

Herran illallisen tarkoitus

Jeesus päätti ensimmäisen Herran illallisen vieton näihin sanoihin: ”Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.” (Luukas 22: 19.) Tämä juhla tosiaan auttaa meitä muistelemaan Jeesusta ja niitä suurenmoisia asioita, jotka hänen kuolemansa sai aikaan. Se muistuttaa meitä siitä, että Jeesus kannatti Isänsä Jehovan suvereeniutta. Muistamme myös, että kuolemalla täydellisenä, synnittömänä ihmisenä hän antoi ”sielunsa lunnaiksi vastaamaan monia”. Lunnaiden ansiosta jokainen hänen uhriinsa uskova voi vapautua synnistä ja saada ikuisen elämän. (Matteus 20:28.)

Ensisijaisesti Herran illallinen on kuitenkin yhteysateria. Osapuolina ovat 1) Jehova Jumala, joka järjesti lunastuksen, 2) Jeesus Kristus, ”Jumalan Karitsa”, joka antoi lunnaat, ja 3) Jeesuksen hengelliset veljet. Ottamalla osaa leipään ja viiniin viimeksi mainitut osoittavat, että he ovat täysin yhtä Kristuksen kanssa. (Johannes 1:29; 1. Korinttilaisille 10:16, 17.) He osoittavat myös olevansa ”uudessa liitossa” Jeesuksen hengellävoideltuina opetuslapsina. Nämä ovat niitä, jotka tulevat hallitsemaan Kristuksen kanssa taivaassa kuninkaina ja pappeina. (Luukas 22:20; Johannes 14:2, 3; Ilmestys 5:9, 10.)

Milloin Jeesuksen kuoleman muistojuhlaa sitten tulisi viettää? Vastaus selviää, kun muistamme, että Jeesus asetti sen tiettynä päivänä, pesah-päivänä. Jumalan kansa oli jo yli 1500 vuotta viettänyt pesahia kerran vuodessa heprealaisen kalenterin mukaan 14. nisankuuta sen muistoksi, että Jehova Jumala oli pelastanut kansansa. Jeesus selvästikin halusi, että hänen seuraajansa muistelisivat tuona samana päivänä sitä paljon suurempaa pelastusta, jonka Jumala mahdollistaisi hänen kuolemansa välityksellä. Siksi Jeesuksen aidot seuraajat viettävät Herran illallista joka vuosi päivänä, joka vastaa nisanin 14. päivää heprealaisessa kalenterissa.

Viettävätkö he tätä juhlaa, koska he pitävät rituaaleista? Rehellisesti sanottuna monet viettävät eukaristiaa juuri tästä syystä. Edellä mainitun artikkelin kirjoittaja totesi Time-lehdessä: ”Vanhoissa rituaaleissa, joihin niin monet osallistuvat, on jotain syvästi rauhoittavaa.” Monien katolilaisten tavoin hänestäkin on parempi, että toimitus pidetään latinaksi kuten entisaikoina. Miksi? Hän kirjoittaa: ”Haluan kuulla messun kielellä, jota en ymmärrä, koska en useinkaan pidä siitä, mitä kuulen englanniksi.”

Jehovan todistajat nauttivat yhdessä miljoonien muiden kanssa siitä, että he voivat viettää Herran illallista omalla kielellään, asuivatpa he missä tahansa. He haluavat ymmärtää Kristuksen kuoleman merkityksen ja arvon aina vain paremmin. Tällaiset totuudet ovat sen arvoisia, että niitä pohditaan ympäri vuoden. Jehovan todistajat uskovat, että Jeesuksen kuoleman muistojuhlan viettäminen on paras tapa muistella Jehova Jumalan ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen syvää rakkautta. Se auttaa heitä ”julistamaan Herran kuolemaa, kunnes hän saapuu” (1. Korinttilaisille 11:26).

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 27]

Millainen oli se alkuperäinen juhla, jonka Jeesus pani alulle?

[Kuva s. 28]

Jeesus asetti kuolemansa muiston vieton.

[Kuva s. 29]

Jeesuksen Kristuksen kuoleman muistojuhlassa.