Lasten kasvattaminen sallivaisessa maailmassa

OLET ehkä joskus seurannut sivusta, kun lapsi kärttää lelua, jota äiti tai isä ei halua ostaa, tai lapsi haluaa juosta ja leikkiä, vaikka häntä on käsketty pysymään paikoillaan. Vanhemmat selvästikin ajattelevat tällaisessa tilanteessa lapsensa parasta. Silti he antavat usein periksi. Lapsen loputon mankuminen saa heidät pyörtämään sanansa.

Monet äidit ja isät näyttävät uskovan, että hyvät vanhemmat taipuvat lastensa tahtoon lähes kaikessa. Tästä kertoo esimerkiksi Yhdysvalloissa 12–17-vuotiaille tehty kysely, jossa oli mukana 750 nuorta. Kun heiltä kysyttiin, mitä he tekevät vanhempien sanoessa ei, lähes 60 prosenttia vastasi jatkavansa pyytämistä. Noin 55 prosentin mukaan se tavallisesti tepsi. Ehkä heidän vanhempiensa mielestä sallivaisuus on osoitus rakkaudesta, mutta onko se?

Mietihän seuraavaa vanhaa ja viisasta sananlaskua: ”Jos hemmottelee palvelijaansa nuoruudesta lähtien, niin hänestä tulee myöhemmin elämässään kiittämätön.” (Sananlaskut 29:21.) Lapsi ei tietenkään ole palvelija, mutta eikö sama periaate sovellukin lastenkasvatukseen? Jos lapsille antaa kaiken, mitä he haluavat, heistä voi aikuisina tulla ”kiittämättömiä” – hemmoteltuja, omapäisiä ja arvostamattomia.

Toisaalta Raamattu neuvoo vanhempia: ”Valmenna poika tiensä suuntaan.” (Sananlaskut 22:6.) Viisaat vanhemmat noudattavat tätä neuvoa. He laativat lapsilleen selviä, johdonmukaisia ja järkeviä sääntöjä ja myös huolehtivat siitä, että niitä noudatetaan. He eivät sekoita rakkautta sallivaisuuteen eivätkä palkitse lapsiaan mankumisesta, jankuttamisesta tai kiukuttelusta. Sen sijaan he ottavat todesta Jeesuksen viisaat sanat: ”Merkitköön vain teidän sananne kyllä ’kyllä’ ja ei ’ei’.” (Matteus 5:37.) Mutta mitä kaikkea lasten valmentamiseen sisältyy? Tarkastellaanpa erästä vaikuttavaa vertausta.

”Niin kuin nuolet”

Raamattu havainnollistaa lasten tarvetta saada opastusta vanhemmiltaan esimerkiksi psalmissa 127:4, 5 olevalla vertauksella: ”Niin kuin nuolet väkevän miehen kädessä, niin ovat nuoruuden pojat. Onnellinen on se voimakas mies, joka on täyttänyt nuolikotelonsa niillä.” Lapsia verrataan siis nuoliin ja  vanhempaa väkevään soturiin. Aivan niin kuin jousiampuja tietää, etteivät nuolet osu maaliin vahingossa, rakastavat vanhemmat tajuavat, ettei lasten kasvattaminen ole sattuman kauppaa. He haluavat lastensa ”osuvan maaliin” – elävän aikanaan antoisaa elämää onnellisina ja vastuullisina aikuisina. He haluavat, että heidän lapsensa tekevät viisaita valintoja, välttyvät tarpeettomilta ongelmilta ja saavuttavat arvokkaita tavoitteita. Pelkkä haluaminen ei kuitenkaan riitä.

Mitä tarvitaan, jotta nuoli osuisi maaliin? Se täytyy valmistaa hyvin, säilyttää suojassa ja suunnata kohteeseen määrätietoisesti. Samoin lapsia täytyy valmentaa, suojella ja ohjata, jotta heidän matkansa kohti aikuisuutta olisi menestyksekäs. Käsittelemme näitä kolmea piirrettä nyt yksi kerrallaan.

Nuolen valmistaminen

Jousiampujien käyttämät nuolet valmistettiin Raamatun aikoina erittäin huolellisesti. Varsi tehtiin usein kevyestä puusta, ja se piti veistää käsin mahdollisimman suoraksi. Kärjen tuli olla terävä. Toiseen päähän kiinnitettiin sulkia vakauttamaan nuolen lentoa, jotta se pysyisi oikeassa suunnassa.

Vanhemmat haluavat lastensa olevan noiden suorien nuolten kaltaisia: rehtejä, ei kieroon kasvaneita. Siksi viisaat vanhemmat eivät sulje silmiään lastensa vakavilta puutteilta vaan auttavat heitä työskentelemään niiden korjaamiseksi. Työtä riittää jokaisessa lapsessa, sillä ”tyhmyys on kietoutunut pojan sydämeen” (Sananlaskut 22:15). Tästä syystä Raamattu kehottaa vanhempia pitämään yllä kuria (Efesolaisille 6:4). Kurilla on tärkeä osa lapsen mielen ja luonteen muovaamisessa ja oikaisemisessa.

Ei siis ihme, että Sananlaskujen 13:24:ssä sanotaan: ”Joka keppiä säästää, vihaa poikaansa, mutta joka häntä rakastaa, se todella tarkkaa häntä kuria käyttäen.” Tässä tekstiyhteydessä kurin keppi kuvaa ojentamisen eri keinoja. Kurittamalla lasta rakkaudellisesti vanhemmat pyrkivät korjaamaan hänessä olevia vikoja, joista hän joutuisi aikuisena kärsimään, jos ne pääsisivät juurtumaan syvään. Se ettei kurita lastaan, merkitsee tosiaan hänen vihaamistaan, kun taas kurittaminen on osoitus rakkaudesta.

Rakastavat vanhemmat auttavat lasta myös ymmärtämään sääntöjen taustalla olevat syyt. Kurittamiseen ei toisin sanoen sisälly vain käskyjen antaminen ja rankaiseminen. Vieläkin tärkeämpää on neuvojen perusteleminen, jotta lapsi voi ymmärtää ne. Raamatussa sanotaan: ”Ymmärtäväinen poika noudattaa lakia.” (Sananlaskut 28:7.)

Sulat, jotka jousiampuja kiinnittää nuoliin, saavat nuolet lentämään suoraan, kun ne irtoavat jousesta. Samoin Raamatun opetukset, jotka ovat lähtöisin perhejärjestelyn Alkuunpanijalta, voivat ohjata lapsia senkin jälkeen, kun he lähtevät kotoa, ja hyödyttää heitä läpi elämän (Efesolaisille 3:14, 15). Miten vanhemmat sitten voivat varmistaa, että Raamatun opetukset todella pysyvät osana heidän lastensa elämää?

Jumala neuvoi israelilaisvanhempia Mooseksen aikana: ”Näiden sanojen, jotka minä tänään annan sinulle käskyiksi, on oltava sydämelläsi, ja sinun on teroitettava niitä pojillesi.” (5. Mooseksen kirja 6:6, 7.) Vanhempien on siis huolehdittava kahdesta asiasta. Ensinnäkin heidän täytyy itse tutustua Jumalan sanaan ja noudattaa sitä, niin että he oppivat rakastamaan hänen lakejaan (Psalmit 119:97). Silloin he voivat noudattaa raamatunkohdan jälkimmäistä osaa ja ”teroittaa” Jumalan lakeja lapsilleen. Tämä merkitsee sitä, että he juurruttavat lastensa sydämeen arvostuksen Jumalan lakeja kohtaan puhumalla niistä toistuvasti ja opettamalla heitä taitavasti.

Ei selvästikään ole vanhanaikaista opettaa lapsille Raamatun periaatteita ja kurittaa heitä rakkaudellisesti vakavien puutteiden korjaamiseksi. Nämä ovat edelleen tärkeitä keinoja valmentaa noita kallisarvoisia ”nuolia” vakaalle matkalle kohti aikuisuutta.

 Nuolen suojaaminen

Palataanpa psalmin 127:4, 5 vertaukseen. Siinä sanottiin, että jousiampuja oli ”täyttänyt nuolikotelonsa” nuolillaan. Valmiit nuolet täytyi säilyttää suojassa. Siksi jousiampuja kantoi niitä kotelossa, missä ne eivät päässeet kovin helposti vahingoittumaan. Raamatussa ennustettiin kiinnostavasti, että Messias olisi kuin ”hiottu nuoli”, jonka hänen Isänsä ”piilottaisi” nuolikoteloonsa (Jesaja 49:2). Jehova Jumala, rakkaudellisin Isä mitä kuvitella saattaa, suojeli rakasta Poikaansa Jeesusta kaikelta vahingolta, kunnes tämän oli aika joutua surmatuksi, kuten Messiaasta oli ennustettu. Silloinkin Jumala suojeli Poikaansa pysyvältä vahingolta herättämällä hänet kuolleista takaisin taivaaseen elämään ikuisesti.

Samalla tavoin hyvät vanhemmat haluavat suojella lapsiaan tämän turmeltuneen maailman vaaroilta. He saattavat kieltää lapsiltaan sellaista, mikä altistaisi heidät tarpeettomasti vaarallisille vaikutteille. Viisaat vanhemmat esimerkiksi suhtautuvat vakavasti siihen periaatteeseen, että ”huono seura turmelee hyödylliset tavat” (1. Korinttilaisille 15:33). Lasten suojeleminen niiden seuralta, jotka eivät kunnioita Raamatun moraalinormeja, todennäköisesti varjelee heitä monilta vakavilta virheiltä, joista he voisivat joutua maksamaan jopa hengellään.

Lapset eivät ehkä aina osaa arvostaa sitä, että vanhemmat suojelevat heitä. Itse asiassa se voi joskus harmittaa heitä, koska usein se merkitsee jonkin kieltämistä. Eräs arvostettu lastenkasvatusoppaiden kirjoittaja toteaa: ”Vaikka lapset eivät aina osoita sitä eivätkä todennäköisesti kiitä sinua sillä hetkellä, he todella haluavat, että vanhemmat antavat heidän elämälleen turvalliset, totunnaiset puitteet. Voimme antaa ne olemalla vanhempia, jotka käyttävät auktoriteettiaan ja asettavat käyttäytymiselle rajat.”

Se että suojelet lapsiasi kaikelta, mikä voisi riistää heiltä mielenrauhan, viattomuuden tai puhtaan aseman Jumalan edessä, on ensiarvoisen tärkeä tapa osoittaa rakkautta heitä kohtaan. Aikanaan he luultavasti  ymmärtävät, miksi toimit niin kuin toimit, ja ovat kiitollisia siitä, että suojelit heitä.

Nuolen suuntaaminen

Huomaa, että psalmi 127:4, 5 vertaa vanhempaa ”väkevään mieheen”. Tarkoittaako tämä sitä, että vain isä voi täyttää vanhemman tehtävän hyvin? Ei suinkaan. Vertauksen periaate soveltuu sekä isiin että äiteihin, myös yksinhuoltajiin (Sananlaskut 1:8). Ilmaus ”väkevä mies” osoittaa, että nuolen ampuminen jousella vaati huomattavan paljon voimaa. Raamatun aikoina jouset oli joskus päällystetty kuparilla ja sotilaat mahdollisesti pitelivät jousta paikoillaan jalallaan kiinnittäessään siihen jännettä. Tähän viittaa Raamatun ilmaus ”jännittää jousi”, joka merkitsee kirjaimellisesti ’tallata jousta’ (Psalmit 7:12; 37:14). Kireän jänteen vetäminen taaksepäin, jotta nuolen saisi ammuttua kohteeseensa, oli selvästikin melkoinen voimanponnistus.

Myös lasten kasvattaminen vaatii paljon vaivannäköä. Lapsista ei kasva tasapainoisia aikuisia omin avuin, aivan niin kuin nuolikaan ei lennä maaliin itsestään. Valitettavasti näyttää siltä, että monet vanhemmat eivät ole halukkaita näkemään riittävästi vaivaa, vaan he valitsevat helpon tien. He antavat television, koulun ja ikätovereiden valistaa lapsia moraali- ja sukupuoliasioissa ja opettaa, mikä on oikein ja mikä väärin. He antavat lapsilleen kaiken, mitä nämä haluavat. Ja kun jonkin kieltäminen tuntuu liian hankalalta, he yksinkertaisesti antavat periksi ja perustelevat ratkaisuaan usein sillä, etteivät halua loukata lastensa tunteita. Kuitenkin juuri heidän oma sallivaisuutensa aiheuttaa lapsille todellista, pysyvää vahinkoa.

Lasten kasvattaminen on kovaa työtä. Sen tekeminen kokosydämisesti ja Jumalan sanan ohjeita noudattaen vaatii paljon vaivannäköä, mutta palkinnot ovat vailla vertaa. Parents-lehdessä mainittiin: ”Tutkimuksissa on havaittu, että lapset, joiden vanhemmat ovat rakastaneet heitä mutta käyttäneet myös auktoriteettiaan – tukeneet lapsiaan mutta asettaneet heille samalla selvät rajat – menestyvät opinnoissaan, omaksuvat paremmat sosiaaliset taidot ja ovat lisäksi tyytyväisiä itseensä ja ylipäätään onnellisempia kuin lapset, joiden vanhemmat ovat joko leväperäisiä tai äärimmäisen ankaria.”

Odotettavissa voi olla jotain vieläkin parempaa. Tarkastelimme edellä Sananlaskujen 22:6:n alkuosaa, jossa neuvottiin: ”Valmenna poika tiensä suuntaan.” Jae jatkuu seuraavin sydäntä lämmittävin sanoin: ”niin hän ei vanhetessaankaan siltä poikkea”. Onko menestys tämän henkeytetyn sananlaskun mukaan taattu? Ei välttämättä. Lapsilla on vapaa tahto, ja kasvaessaan he alkavat käyttää sitä. Tässä raamatunkohdassa kuitenkin esitetään vanhemmille rakkaudellinen vakuutus. Millainen?

Jos kasvatatte lapsianne Raamatun ohjeiden mukaisesti, heistä tulee todennäköisesti onnellisia, tyytyväisiä ja vastuullisia aikuisia (Sananlaskut 23:24). Valmentakaa siis lapsianne elämää varten, suojelkaa heitä ja nähkää vaivaa ohjataksenne heitä. Ette tule koskaan katumaan sitä.

[Kuva s. 13]

Osoittavatko vanhemmat rakkautta lapsiaan kohtaan suostumalla heidän jokaiseen pyyntöönsä?

[Kuva s. 15]

Rakastavat vanhemmat selittävät sääntöjen taustalla olevat syyt.

[Kuva s. 15]

Hyvät vanhemmat suojelevat lapsiaan tämän turmeltuneen maailman vaaroilta.

[Kuva s. 16]

Lasten kasvattaminen on kovaa mutta erittäin palkitsevaa työtä.