Jumalan rakkaus näkyy äidinrakkaudessa

”Voiko vaimo unohtaa imeväisensä, niin ettei säälisi kohtunsa poikaa? Jopa nämä naiset voivat unohtaa, mutta minä en unohda sinua.” (JESAJA 49:15)

ÄITI imettää sylissään makaavaa vastasyntynyttä lasta. Tämä näkymä henkii hellyyttä ja rakkautta. Äiti nimeltä Pam kertoo: ”Kun pidin lastani sylissä ensimmäistä kertaa, rakkauden tunne valtasi minut ja tunsin suurta vastuuta tästä uudesta elämästä.”

Äidinrakkaus vaikuttaa voimakkaasti lapsen kehitykseen. Tämä voi tuntua itsestään selvältä asialta, mutta myös tutkimustulokset todistavat sen. Eräässä Maailman terveysjärjestön mielenterveysohjelman raportissa todetaan: ”Tutkimukset ovat osoittaneet, että pikkulapset, jotka on hylätty ja jotka ovat joutuneet eroon äidistään, ovat onnettomia ja masentuneita, joissakin tapauksissa lähes paniikin vallassa.” Samassa raportissa viitataan tutkimukseen, jonka mukaan lapsilla, jotka saavat osakseen rakkautta ja huomiota aivan pienestä pitäen, on todennäköisesti huomattavasti korkeampi älykkyysosamäärä kuin laiminlyödyillä lapsilla.

Kalifornian yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa työskentelevä psykiatrian professori Alan Schore sanoo äidinrakkauden merkityksestä: ”Lapsen ensimmäinen ihmissuhde – suhde äitiin – toimii mallina, joka vaikuttaa pysyvästi hänen kykyynsä luoda tunnesiteitä muihin ihmisiin.”

 Valitettavasti masennus, sairaus tai muut koettelevat tilanteet voivat saada äidin laiminlyömään lastaan tai jopa ”unohtamaan imeväisensä” (Jesaja 49:15). Mutta tämä on pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Näyttää siltä, että äidit on ohjelmoitu rakastamaan lapsiaan. Tutkimuksissa on selvinnyt, että synnytyksen aikana äidin elimistössä on tavallista enemmän oksitosiini-nimistä hormonia, joka tehostaa supistuksia ja jolla on myöhemmin osansa maidon erityksessä. Tämä sama hormoni, jota muodostuu sekä miehillä että naisilla, vaikuttaa nähtävästi myös siihen, että haluamme osoittaa rakkautta ja epäitsekkyyttä.

Mistä rakkaus on lähtöisin?

Evoluution kannattajat opettavat, että epäitsekäs rakkaus, muun muassa äidin rakkaus lastaan kohtaan, on syntynyt sattumalta ja säilynyt luonnonvalinnan seurauksena, koska siitä on ollut lajille hyötyä. Esimerkiksi verkkolehti Mothering Magazine väittää: ”Ensimmäinen aivojemme osa, joka matelijoilta perittyjen osien yhteyteen kehittyi, on limbinen järjestelmä, tunteiden tyyssija. Juuri tämä aivojen osa mahdollistaa sen, että äitien ja lasten välille syntyy tunneside.”

On totta, että tutkimusten mukaan limbinen järjestelmä vaikuttaa tunne-elämäämme. Tuntuuko kuitenkaan järkevältä, että äidinrakkaus olisi saanut alkunsa matelijoiden aivoihin sattumalta muodostuneesta kasvannaisesta?

Mietihän vaihtoehtoista selitystä. Raamatussa sanotaan, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, mikä merkitsee sitä, että hän pystyy heijastamaan Jumalan ominaisuuksia (1. Mooseksen kirja 1:27). Jumalan hallitseva ominaisuus on rakkaus. Apostoli Johannes kirjoitti: ”Joka ei rakasta, ei ole tullut tuntemaan Jumalaa.” Miksi ei? ”Koska Jumala on rakkaus.” (1. Johanneksen kirje 4:8.) Tämän jakeen mukaan Jumala ei vain osoita rakkautta vaan hän on rakkaus. Rakkaus on lähtöisin hänestä.

Raamatussa kuvaillaan rakkautta seuraavasti: ”Rakkaus on pitkämielinen ja huomaavainen. Rakkaus ei ole mustasukkainen, se ei kerskaile, ei pöyhisty, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omia etujaan, ei ärsyynny. Se ei pidä kirjaa pahasta. Se ei iloitse epävanhurskaudesta, vaan iloitsee totuudesta. Kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kestää. Rakkaus ei koskaan häviä.” (1. Korinttilaisille 13:4–8.) Onko järkevää uskoa, että tämä ominaisuuksista jaloin olisi syntynyt sokean sattuman ansiosta?

Miten tämä vaikuttaa sinuun?

Kun luit edellä olevaa kuvausta rakkaudesta, tunsitko itsekin kaipaavasi tällaista rakkautta? On aivan luonnollista kaivata sitä, koska ”olemme Jumalan sukua” (Apostolien teot 17:29). Meidät on suunniteltu rakastamaan ja saamaan osaksemme rakkautta. Voimme lisäksi olla varmoja siitä, että Jumala rakastaa meitä syvästi (Johannes 3:16; 1. Pietarin kirje 5:6, 7). Kirjoituksen alussa lainattu raamatunkohta osoittaa, että Jumalan rakkaus meitä kohtaan on vieläkin voimakkaampaa ja kestävämpää kuin äidin rakkaus lapseensa.

Saatat kuitenkin pohtia, että jos Jumala on viisas, voimakas ja rakastava, niin miksi hän ei tee loppua kärsimyksistä. Miksi hän sallii lasten kuolla, sorron jatkua ja maapallon turmeltua piittaamattomien ja ahneiden ihmisten käsissä? Nämä ovat aiheellisia kysymyksiä.

Agnostikkojen epäilyistä huolimatta näihin kysymyksiin on mahdollista löytää järkevät vastaukset. Miljoonat ihmiset yli 230 maassa ovat löytäneet ne, kun he ovat tutkineet Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Tämän lehden julkaisijat kannustavat sinuakin tekemään niin. Tutkiessasi sekä Jumalan sanaa että hänen luomakuntaansa opit tuntemaan hänet paremmin ja havaitset, ettei hän ole etäinen eikä käsittämätön. Voit sen sijaan vakuuttua siitä, että Jumala ”ei ole kaukana meistä kenestäkään” (Apostolien teot 17:27).

[Huomioteksti s. 8]

Jumalan rakkaus meitä kohtaan on kestävämpää kuin äidin rakkaus lapseensa.